Raisa Cacciatore, Samuli Koiso-Anttila: Pelastakaa Pojat! (2008) *+
Pelastakaa pojat, sinänsä mielenkiintoinen ja asiapitoinen, mutta... Joitakin lukuja luin hyvinkin intensiivisesti, mutta kokonaisuus jotenkin vanhahtava eikä inspiroinut uusilla ajatuksilla. Kesken jäi tämäkin.
Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise: Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa **+
Kaliforniasta Etelä-Ranskaan muuttanut suomalais-ranskalainen perhe, jonka elämää perheen suomalainen äiti kuvaa kolumnimaiseen tapaan. Aihe kiinnostaa, mutta muuten ihan tavallinen kirja.
Pierre Lemaitre: Camille (Sacrifices, 2012) ***
Suositun ranskalaisen dekkarikirjailijan rikosromaanisarjan kolmas osa. Ylikomisario Camille Verhoevenilla on uusi naisystävä, Anne, joka joutuu keskelle aseellista ryöstöä Pariisin keskustassa. Camille ottaa jutun väkisin hoidettavakseen. Mikään ei olekaan sitä, miltä näyttää. Mukava lukea pitkästä aikaa dekkari ja vielä tällainen Pariisiin sijoittuva ja hiukan uudella tavalla rakennettu.
Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita (L'amore e gli stracci del tempo, 2009) ***+
Kirjailija itse muutti synnyinmaastaan Albaniasta ensin Sveitsiin ja sitten Italiaan. Kirjassa asutaan kaikissa kolmessa maassa. Jugoslavian sota katkaisee albanialaisten rakastavaisten Zlatanin (serbi) ja Ajkunan (albanialainen) tarinan. Toinen ajautuu pakomatkalla Italiaan, toinen Sveitsiin. Molemmat aloittavat uuden elämän, mutta kaipaavat toisiaan. Kun he sitten löytävät toisensa uudelleen, kaikki onkin toisin. Mielenkiintoinen kuvaus sota-ajoista ja mieleenpainuvia elämäntarinoita.
Sari Pöyliö: Ihmisen veri (2015) *+
Erikoinen tarina 83-vuotiaasta lääkäristä, Kulo Taipaleesta, jonka 50-luvulla ohjaama elokuva, Ihmisen veri, oli salaperäisesti kadonnut jo ennen ensi-iltaa. Kulon kuolinilmoitus löytyy päivän lehdestä ja yläkerran Asta ryhtyy selvittämään, miten tämä liittyy kadonneeseen elokuvaan. Kulo kulkee menossa mukana ja siirtyää ajatuksiaan lääketieteen kielelle. Juoni hajosi ainakin minulla ja kirja jäi kesken, vaikka tekstissä oli kiinnostavia koukkuja.
Niina Repo: Kompleksi (2016) *+
Toinen omituinen tarina, joka hajosi lukiessa, vaikka itse teksti kulki sujuvasti. Niinan mies Tuomas löytää toisen naisen, työssä ajatus ei pysy koossa, välillä istutaan poliisilaitoksella kuultavina, kotona lapset pitävät jotenkin kiinni arjessa, mutta minä tipahdin...
maanantai 9. tammikuuta 2017
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Syksyn 2016 kirjat
Minna Rytisalo: Lempi (2016) ***+
Kuusamolaisen lukion äidinkielen opettajan esikoisteos. Romaani koostuu kolmesta irrallisesta kertomuksesta, jotka pyörivät saman naisen, Lempin, ympärillä. Ensimmäisenä tarinaa kertoo Lapin sodasta palaava Viljami, Lempin mies, joka on sekaisin kaipuusta. Toisen tarinan kertojana on ronskiotteinen piikatyttö Elli, joka jäi Lempin kanssa, kun Viljami lähti sotaan. Viimeinen tarina tulee jo kaukaa tulevaisuudesta. Siinä Lempin sisko Sisko palaa aikaan menneeseen. Elämä vie välillä yllättäviin tilanteisiin, kohtaamisiin ja eroihin. Hieno kirja.
Joel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia (Le livre des Baltimore, 2015) ***+
Vaikka kirjassa on sama päähenkilö, Marcus Goldman, kuin esikoisteoksessa Totuus Harry Quebertin tapauksesta, niin muuten tarina on irrallinen ja kertoo Marcuksen lapsuudesta ja erityisesti nuoruudenajoista. Rikkaat serkut, Hillel ja Woody sekä heidän vanhempansa ovat Marcuksen ihailun kohteena. Hän saa viettää lomiaan heidän luonaan Baltimoressa ja kokee kuuluvansa Baltimoren porukkaan enemmän kuin omaan perheeseensä Montclairissa. Kirjan alussa Tragedia on jo tapahtunut ja Marcus alkaa kertaamaan niitä syitä, jotka siihen johtivat. Mukana tarinassa myös kiinteästi naapurin Alexandra. Koukuttavaa luettavaa.
Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla (Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier, 2014) ***+
Lukupiirin syksyn kirja. Ranskalainen nobelisti (2014: "muistin taiteesta, jolla hän piirtää esiin kaikkein vaikeimmin tavoitettavat ihmiskohtalot ja miehitysajan maailman") kirjoittaa unenomaisesti kirjailija Jean Daraganen mielen matkasta menneisyyteen. Tuntuu kuin hän kävelisi menneisyyden tapahtumien vieressä, ihmisiin kiinnittymättä. Itse mietin, että ilmeisen hauraiden lapsuuden kohtaamisten takia hän oli ehkä jäänyt vaille kiintymyssuhdetta ja siksi oli kuin ulkopuolinen tässä maailmassa. Muut lukupiiriläiset pitivät Daraganea ehkä enemminkin introverttina ja mahdollisesti Modianon alter egona. Kirja oli helppolukuinen, mutta ihmisten ja paikkojen (jotka kaikki olivat erikoisesti nimettyjä) kavalkaadi ja esiin tuleminen ja sieltä poistuminen yllättäen sekottivat lukemista. Tämä kirja olisi syytä lukea uudelleen tai nähdä elokuvana. Kirja jätti paljon lukijan mielikuvituksen varaan.
Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät (Undskyldningen, 2011) ***
Romaani neljän sukupolven vaiheista Tanskassa ja Saksassa. Tietämättämyys menneestä, katkeruus aiemmille sukupolville, huoli lapsista, epävarmuus muukalaisista. Hyvä tarina.
Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (Nocturnes, 2009) **+
Viisi, vähän surkuhupaisaa, novellia muusikoista. Välillä ollaan Venetsiassa, välillä Jenkeissä. Ihan mukavia tarinoita.
Hanne-Vibeke Holst: Theresen valinnat (Thereses tillstånd 1992) 2003 ***-
Therese-trilogian ensimmäinen osa. Therese on tv-toimittaja, joka rakastuu kollegaansa Pauliin, jolla on naistenmiehen maine. Therese tasapainottelee uransa ja siihen liittyvien jännittävien Moskovan matkojen ja mahdollisen perhe-elämän Paulin kanssa. Hauskaa lukea 90-luvusta, vaikka moni asia elämässä on yhä samanlaista :)
Merete Mazzarella: Marraskuu (November, 2004) ***
Neljä novellia yksissä kansissa. Ensimmäisessä keski-ikäinen elämänhallinnasta kirjoittava kolumnisti ei oikein enää ole sinut aiempien tekstiensä kanssa. Elämänhallinnan asiat ovat ehtoopuolella. Toisessa keski-ikäinen liikemies matkustaa lentokoneella, joka kaapataan. Hän havainnoi ympäristöään ja itseään siinä ympäristössä melko kyynisesti ennen kaappausta ja vähemmän kyynisesti sen aikana, jolloin hän saa myös kontaktia vanhaan vieruskaveriinsa. Kolmannessa nuori, elämäänsä pakeneva suomalaistyttö on työssä Yhdysvalloissa modernissa pankkipalvelussa, jossa asiakkaita palvellaan henkilökohtaisesti netin välityksellä tietyin ulkoisin edellytyksin. Viimeisessä tarinassa potkut saanut historian opettaja tutustuu uuteen toimialaan, jossa markkinoidaan elämän päättämistä ja siihen liittyviä etuisuuksia. Mukavia tarinoita kaikki, ihmiset elävät ja Mazzarellan tapa kirjoittaa vie mukanaan.
Kyllikki Villa: Tyttö sodassa - Kenttälotan kirjeitä 1941-1944, 2006 ****
Kyllikki Villa lähti sotaan viestilotaksi 17-vuotiaana. Ensin Suomussalmelle (9.7.1941-27.10.1941) missä syntyi rakkaus luontoon ja vallitsi ihana toveruus nuorten kesken, he olivat yhtä perhettä. Seuraavaksi komennus Sortavalaan, joka jäi myös lyhyeksi (16.11.1941-23.2.1944). Välissä Kyllikki kävi suorittamassa lukion loppuun, jonka jälkeen alkoi pitkä komennus Tiiksjärvelle (15.6.1942-9.8.1944). Tämän komennuksen katkaisi yksi lukuvuosi Turun yliopistossa 1943. Vielä ennen sodan loppumista lyhyet komennukset Repolassa, Pankakoskella, Kajaanissa ja Iisalmessa (11.8.1944-14.10.1944). Kirja koostuu Kyllikin kirjeistä äidille ja tämän vastauksista sekä muutamista Kyllikin päiväkirjamerkinnöistä. Aiheet käsittelevät arkea erityisesti komennuspaikoilla (asumisolosuhteita, ruokaa, ystäviä, päivystyksiä, luonnossa kulkemista). Äiti lähettää Kyllikille kirjeiden lisäksi paljon postipaketteja (ruokaa, puhtaita vaatteita). Todella mielenkiintoista sodanajan kuvausta lotta- ja kotirintamanäkökulmista sekä nuoren tytön kasvutarinaa siinä sivussa.
Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö, 2010 (Travesuras de la niña mala, 2006) ***
Nobel 2010. Kertomus perulaisesta Ricardosta, joka tutustuu alueelle muuttaneeseen tyttöön kesällä 1950 Limassa. Lily on ihmeellinen, aivan erilainen kuin Mirafloresin alueen muut tytöt. Hän sanoo tulevansa Chilestä ja Ricardo ihastuu loppuelämäkseen. Lily katoaa, mutta tupsahtaa Ricardon elämään yhä uudelleen ja uudelleen aina eri identiteetillä. Ricardo rakastaa tuhmaa tyttöään tämän katoamisista ja muista tempauksista huolimatta. Tuhma tyttö haluaa parempaa elämää ja pitää tunteensa poissa. Ricardon unelmana on asua Pariisissa ja tämän unelmansa hän myös toteuttaa. Tuhma tyttö viipyy Ricardon elämässä vain hetkiä kerrallaan, mutta tarina rakentuu niiden ympärille: Pikku chilettäret, sissitaistelija, hevosten muotokuvamaalari svengaavassa Lontoossa, Château Megurun tulkitsija, puhumaton poika, Arkhimedes, aallonmurtajien rakentaja, Marcella Lavapiéssa. Kerrassaan kummallisia elämäntarinoita :)
Haruki Murakami: Norwegian Wood (Noruwei no mori, 1987) ***
Rakkaustarina 1960-luvulta. "Kuolema ei ole elämän vastakohta vaan erottamaton osa elämää." 17-20 - vuotias Watanabe aikuistuu opiskellessaan Tokiossa. Hänellä ei ole koskaan ollut paljon ystäviä, mutta ne joita on, ovat sitäkin tärkeämpiä. Watanabe ikäänkuin seuraa näiden, vähän erikoisten, ihmisten elämää (itse hän on omien sanojensa mukaan tuiki tavallinen) heidän rinnallaan tuomitsematta, hylkäämättä. Kirjan loppupuolella hänen on lopulta otettava kantaa myös omaan elämäänsä. Aikuisuus on alkanut. Kirjassa on myös nuoren miehen seksuaalisuutta, arkipäiväisesti. Eniten tykkäsin siitä, miten Watanabe on tavallaan koko ajan ulkopuolinen ja tavallaan koko ajan ihmisten iholla.
Emmi Itäranta: Kudottujen kuvien kaupunki (2015) *
Dystopia saaresta, jolla asuu mm. kutojia. Ihmiset ovat eristyksissään ja valvonnan alla. Nyt oli vähän liian sekavaa, jäi kesken.
Anna Gavalda: Parempaa elämää (La Vie en mieux, 2014) *
Kirja, jossa kaksi tarinaa. Luin ekankin harppoen, itse tarina ihan kuva, mutta kieli ihan höpöhöpöä. Toinen jäikin sitten kesken.
Kuusamolaisen lukion äidinkielen opettajan esikoisteos. Romaani koostuu kolmesta irrallisesta kertomuksesta, jotka pyörivät saman naisen, Lempin, ympärillä. Ensimmäisenä tarinaa kertoo Lapin sodasta palaava Viljami, Lempin mies, joka on sekaisin kaipuusta. Toisen tarinan kertojana on ronskiotteinen piikatyttö Elli, joka jäi Lempin kanssa, kun Viljami lähti sotaan. Viimeinen tarina tulee jo kaukaa tulevaisuudesta. Siinä Lempin sisko Sisko palaa aikaan menneeseen. Elämä vie välillä yllättäviin tilanteisiin, kohtaamisiin ja eroihin. Hieno kirja.
Joel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia (Le livre des Baltimore, 2015) ***+
Vaikka kirjassa on sama päähenkilö, Marcus Goldman, kuin esikoisteoksessa Totuus Harry Quebertin tapauksesta, niin muuten tarina on irrallinen ja kertoo Marcuksen lapsuudesta ja erityisesti nuoruudenajoista. Rikkaat serkut, Hillel ja Woody sekä heidän vanhempansa ovat Marcuksen ihailun kohteena. Hän saa viettää lomiaan heidän luonaan Baltimoressa ja kokee kuuluvansa Baltimoren porukkaan enemmän kuin omaan perheeseensä Montclairissa. Kirjan alussa Tragedia on jo tapahtunut ja Marcus alkaa kertaamaan niitä syitä, jotka siihen johtivat. Mukana tarinassa myös kiinteästi naapurin Alexandra. Koukuttavaa luettavaa.
Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla (Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier, 2014) ***+
Lukupiirin syksyn kirja. Ranskalainen nobelisti (2014: "muistin taiteesta, jolla hän piirtää esiin kaikkein vaikeimmin tavoitettavat ihmiskohtalot ja miehitysajan maailman") kirjoittaa unenomaisesti kirjailija Jean Daraganen mielen matkasta menneisyyteen. Tuntuu kuin hän kävelisi menneisyyden tapahtumien vieressä, ihmisiin kiinnittymättä. Itse mietin, että ilmeisen hauraiden lapsuuden kohtaamisten takia hän oli ehkä jäänyt vaille kiintymyssuhdetta ja siksi oli kuin ulkopuolinen tässä maailmassa. Muut lukupiiriläiset pitivät Daraganea ehkä enemminkin introverttina ja mahdollisesti Modianon alter egona. Kirja oli helppolukuinen, mutta ihmisten ja paikkojen (jotka kaikki olivat erikoisesti nimettyjä) kavalkaadi ja esiin tuleminen ja sieltä poistuminen yllättäen sekottivat lukemista. Tämä kirja olisi syytä lukea uudelleen tai nähdä elokuvana. Kirja jätti paljon lukijan mielikuvituksen varaan.
Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät (Undskyldningen, 2011) ***
Romaani neljän sukupolven vaiheista Tanskassa ja Saksassa. Tietämättämyys menneestä, katkeruus aiemmille sukupolville, huoli lapsista, epävarmuus muukalaisista. Hyvä tarina.
Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (Nocturnes, 2009) **+
Viisi, vähän surkuhupaisaa, novellia muusikoista. Välillä ollaan Venetsiassa, välillä Jenkeissä. Ihan mukavia tarinoita.
Hanne-Vibeke Holst: Theresen valinnat (Thereses tillstånd 1992) 2003 ***-
Therese-trilogian ensimmäinen osa. Therese on tv-toimittaja, joka rakastuu kollegaansa Pauliin, jolla on naistenmiehen maine. Therese tasapainottelee uransa ja siihen liittyvien jännittävien Moskovan matkojen ja mahdollisen perhe-elämän Paulin kanssa. Hauskaa lukea 90-luvusta, vaikka moni asia elämässä on yhä samanlaista :)
Merete Mazzarella: Marraskuu (November, 2004) ***
Neljä novellia yksissä kansissa. Ensimmäisessä keski-ikäinen elämänhallinnasta kirjoittava kolumnisti ei oikein enää ole sinut aiempien tekstiensä kanssa. Elämänhallinnan asiat ovat ehtoopuolella. Toisessa keski-ikäinen liikemies matkustaa lentokoneella, joka kaapataan. Hän havainnoi ympäristöään ja itseään siinä ympäristössä melko kyynisesti ennen kaappausta ja vähemmän kyynisesti sen aikana, jolloin hän saa myös kontaktia vanhaan vieruskaveriinsa. Kolmannessa nuori, elämäänsä pakeneva suomalaistyttö on työssä Yhdysvalloissa modernissa pankkipalvelussa, jossa asiakkaita palvellaan henkilökohtaisesti netin välityksellä tietyin ulkoisin edellytyksin. Viimeisessä tarinassa potkut saanut historian opettaja tutustuu uuteen toimialaan, jossa markkinoidaan elämän päättämistä ja siihen liittyviä etuisuuksia. Mukavia tarinoita kaikki, ihmiset elävät ja Mazzarellan tapa kirjoittaa vie mukanaan.
Kyllikki Villa: Tyttö sodassa - Kenttälotan kirjeitä 1941-1944, 2006 ****
Kyllikki Villa lähti sotaan viestilotaksi 17-vuotiaana. Ensin Suomussalmelle (9.7.1941-27.10.1941) missä syntyi rakkaus luontoon ja vallitsi ihana toveruus nuorten kesken, he olivat yhtä perhettä. Seuraavaksi komennus Sortavalaan, joka jäi myös lyhyeksi (16.11.1941-23.2.1944). Välissä Kyllikki kävi suorittamassa lukion loppuun, jonka jälkeen alkoi pitkä komennus Tiiksjärvelle (15.6.1942-9.8.1944). Tämän komennuksen katkaisi yksi lukuvuosi Turun yliopistossa 1943. Vielä ennen sodan loppumista lyhyet komennukset Repolassa, Pankakoskella, Kajaanissa ja Iisalmessa (11.8.1944-14.10.1944). Kirja koostuu Kyllikin kirjeistä äidille ja tämän vastauksista sekä muutamista Kyllikin päiväkirjamerkinnöistä. Aiheet käsittelevät arkea erityisesti komennuspaikoilla (asumisolosuhteita, ruokaa, ystäviä, päivystyksiä, luonnossa kulkemista). Äiti lähettää Kyllikille kirjeiden lisäksi paljon postipaketteja (ruokaa, puhtaita vaatteita). Todella mielenkiintoista sodanajan kuvausta lotta- ja kotirintamanäkökulmista sekä nuoren tytön kasvutarinaa siinä sivussa.
Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö, 2010 (Travesuras de la niña mala, 2006) ***
Nobel 2010. Kertomus perulaisesta Ricardosta, joka tutustuu alueelle muuttaneeseen tyttöön kesällä 1950 Limassa. Lily on ihmeellinen, aivan erilainen kuin Mirafloresin alueen muut tytöt. Hän sanoo tulevansa Chilestä ja Ricardo ihastuu loppuelämäkseen. Lily katoaa, mutta tupsahtaa Ricardon elämään yhä uudelleen ja uudelleen aina eri identiteetillä. Ricardo rakastaa tuhmaa tyttöään tämän katoamisista ja muista tempauksista huolimatta. Tuhma tyttö haluaa parempaa elämää ja pitää tunteensa poissa. Ricardon unelmana on asua Pariisissa ja tämän unelmansa hän myös toteuttaa. Tuhma tyttö viipyy Ricardon elämässä vain hetkiä kerrallaan, mutta tarina rakentuu niiden ympärille: Pikku chilettäret, sissitaistelija, hevosten muotokuvamaalari svengaavassa Lontoossa, Château Megurun tulkitsija, puhumaton poika, Arkhimedes, aallonmurtajien rakentaja, Marcella Lavapiéssa. Kerrassaan kummallisia elämäntarinoita :)
Haruki Murakami: Norwegian Wood (Noruwei no mori, 1987) ***
Rakkaustarina 1960-luvulta. "Kuolema ei ole elämän vastakohta vaan erottamaton osa elämää." 17-20 - vuotias Watanabe aikuistuu opiskellessaan Tokiossa. Hänellä ei ole koskaan ollut paljon ystäviä, mutta ne joita on, ovat sitäkin tärkeämpiä. Watanabe ikäänkuin seuraa näiden, vähän erikoisten, ihmisten elämää (itse hän on omien sanojensa mukaan tuiki tavallinen) heidän rinnallaan tuomitsematta, hylkäämättä. Kirjan loppupuolella hänen on lopulta otettava kantaa myös omaan elämäänsä. Aikuisuus on alkanut. Kirjassa on myös nuoren miehen seksuaalisuutta, arkipäiväisesti. Eniten tykkäsin siitä, miten Watanabe on tavallaan koko ajan ulkopuolinen ja tavallaan koko ajan ihmisten iholla.
Emmi Itäranta: Kudottujen kuvien kaupunki (2015) *
Dystopia saaresta, jolla asuu mm. kutojia. Ihmiset ovat eristyksissään ja valvonnan alla. Nyt oli vähän liian sekavaa, jäi kesken.
Anna Gavalda: Parempaa elämää (La Vie en mieux, 2014) *
Kirja, jossa kaksi tarinaa. Luin ekankin harppoen, itse tarina ihan kuva, mutta kieli ihan höpöhöpöä. Toinen jäikin sitten kesken.
Kesän 2016 kirjat
Bob Bertolino: Ratkaisukeskeinen nuorisoterapia - opaskirja ongelmanuorten kanssa työskenteleville (Therapy with troubled teenagers. Rewriting young lives in progress, 1999) ***+
Yhdysvaltalainen psykologin ja yliopisto-opettajan Bob Bertolinin lähestymistavan (possibility therapy, mahdollisuuksia luova terapia) esittelyä sekä tapausten että teoriarunkojen kautta. Helppo- ja nopealukuinen, tämä vielä itselle muistiin:
Terapiaprosessin pääkohdat: Ensiksi otamme toiminta- ja videopuheen avulla selville, mikä ongelma asiakkaalla on. Sitten asetamme tavoitteen, joka on sekä realistinen että saavutettavissa. Lopuksi pyydämme nuorta ja hänen perhettään kertomaan, mistä he tietävät, että asiat ovat paremmin. s. 99-100.
Pauliina Vanhatalo: Viittä vailla (2005) **+
Kolmikymppisen Kiran elämää, jota alkaa yhä enemmän värittämään nuoruuden tapahtumat ja ystävyssuhteet, kun hän tapaa vanhat kaverinsa pitkästä aikaa. Joka toinen luku on menneisyyttä ja joka toinen nykyhetkeä. Mennyt aika on terävämmin kuvattua, mutta en tykännyt siitä leimasta, minkä se 80-luvun koulumaailmalle antoi. Nykyhetkessä ei oikein päästy asian ytimeen, vaan oli kärsimystä vain. Sinänsä kyllä teki mieli lukea.
Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus (The Love of a Good Woman, 1998) **+
Kanadalainen Alice Munro sai 2013 kirjallisuuden Nobelin ja on muutenkin arvostettu kirjailija, joka kirjoittaa tavallisten ihmisten elämästä. Tässä kirjassa on kahdeksan novellia, jotka kertovat erilaisista perheistä aina jonkun naisen näkökulmasta. Suurin osa kertomuksista sijoittuu 1940-60 - luvuille, sen ajan tunnelma välittyy hienosti samoin kuin ihmisten irrallisuus toisiinsa. Ensimmäiset novellit nivoutuvat yhteen, tykkäsin siitä ja loppuosa kirjasta olikin sitten enemmän irrallinen. Hidasta lukea, ehkä vähän puuduttavaa (vaikka nautinkin yksinkertaisista tunnelmista, se ei pelkästään jaksanut kannatella).
Tommy Hellsten: Kolmas mahdollisuus (Är det för sent att förandras?... och andra frågor ur livet, 2006) ***
Vastauksia lukijoiden kysymyksiin eri elämän osa-alueilta. Häpeä->syyllisyys->vapautuminen syyllisyyteen (rakkaus ja totuus). Piilotettu viha, joka muuttuu katkeruudeksi. Narsismi. Kulttuuri, joka palvoo nuoruutta. Tasa-arvo, jossa pyritään miehisiin arvoihin. Emme voi ottaa vastuullemme toisten tunteita. Arvoista syvin on rakkaus. Yhteisön merkitys. Elämä edellyttää meiltä uskallusta. Pelko ei sulje tietä. Pelko on tie. Kasvumme ei tunne rajoja, koska sisällämme on aukko, joka avautuu ikuisuuteen.
Paula Hawkins: Nainen junassa (The Girl on the Train, 2015) ***
Englantilaisen toimittajan esikoisdekkari, joka hyppäsi heti myyntitilastojen kärkeen sekä Briteissä että Amerikassa. Eikä ihme, sujuvasti soljuvaa tekstiä ja pikkuhiljaa rakentuva trilleri. Ajatus naisesta, joka joka päivä seurailee pariskunnan elämää junanikkunasta on kieltämättä liikuttava.
Ken Follett: Kun suuret sortuvat (Vuosisata-trilogia I osa, 2011) ***
800 sivun järkäle viiden perheen kohtaloista 1911-1930. Walesista kaivosperhe Williamsit (isä, äiti, Ethel ja Billy) ja jaarlin perhe (jaarli Fitz ja venäläinen ruhtinatarvaimo Bea, sisko Maud), Venäjältä Peshkovin veljekset Lev ja Grigori sekä Katerina, Saksasta Walter von Ulrich perheineen, Jenkeistä Dewarien perhe (erityisesti poika Gus). Politiikkaa, nuorta rakkautta ja ensimmäinen maailmansota. Huonoja johtajia.
Ken Follett: Maailman talvi (Vuosisata-trilogia II osa, 2013, Winter of the World) ***
Edellisen jatkoa, samanlainen järkäle samojen perheiden jatkosta vuosina 1933-1949. Saksasta lisäksi Franckien perhe ja Rothmannien perhe. Toisen maailmansodan kauhut osuvat yhä pahemmin siviileihin. Vakoilua, natsiaikaa, lentokone- ja laivasto, lopulta atomipommit. Rinnalla lapset kasvavat, ihastuvat, saavat omia lapsia.
Ken Follett: Vuosisatatrilogia III osa, Ikuisuuden ääri (Edge of Eternity, 2014) ***
1961-1989, kylmän sodan aikaa aina Berliinin muurin hajoamiseen saakka. Rinnalla samat suvut lähinnä USA:ssa, Neuvostoliitossa ja Saksassa. Poliitikkoja, avustajia, poptähtiä. Kovaa tekstiä erityisesti Yhdysvaltojen presidenteistä ja Neuvostoliiton johtajista.
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (2005) ***
Suvi ja Antti, rakkaus, musiikki, pop-tähteys Summer Maple USA. Antti analysoi, muistelee ja rakastaa. Suvi tekee musiikkia, väsyy ja tarvitsee Anttia, äitiä, bändiä. Enemmän taas ihmiset analysoivat ja ahdistuvat kun puhuisivat asiat ääneen. Mielenkiintoinen ja todellisentuntuinen.
Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Double Fault, 1997) ***
Shriverin kuudes romaani, vuosia ennen läpimurtoteosta Poikani Kevin. Vain ja ainoastaan tennistä ja menestystä varten elävä Willy (Wilhemena) rakastuu ja menee naimisiin tenniksessä vasta myöhään aloittaneen, mutta erittäin kunnianhimoisen Ericin kanssa. Pikkuhiljaa, epäonnenkin kautta Eric alkaa menestyä paremmin kuin Willy. Willyn elämä katoaa ja avioliitto voi huonosti. Julmuutta, itsekkyyttä, kapea-alaista elämää. Tykkäsin ihmetellä touhua.
Juha Itkonen: Palatkaa perhoset (2016) ***
Jatkoa Suvin ja Antin tarinaan. Antin ja Suvin äidin kerronta jatkuu, lopun tarinasta kertoo Suvi. Amerikassa ollaan, Suomessa ja Lontoossa. Paljon musiikkiviitteitä, osan harpoin aika vauhdikkaasti. Tykkäsin koko tarinan (molemmat kirjat) kaaresta, vahvoista tunteista ja ihmisistä.
Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen (Post-Birthday World, 2007) ***
Tykkään Shriverin tyylistä mennä erilaisten ihmisten pään ja erilaisten elämien sisään. Miten elämä voi eri tavoin kuljettaa... Tässä kirjassa päähenkilö on Irina, jonka päätös erään syntymäpäivän jälkeen (suudellakko vaiko eikö) johtaa joko elämään turvallisen kansalaisälykön Lawrencen kanssa tai hillittömämmän snookerammattilaisen Ramsayn kanssa.
Ian McEwan: Lauantai (Saturday, 2005). ***+
Tapahtumarikas lauantaipäivä neurokirurgi Henry Perownen elämässä alkaa aamuyöstä lentokonetta katsellen ja päättyy vuorokauden kuluttua samassa ikkunassa maiseman katsomiseen. Hieman insinöörimäisesti, mutta koko ajan älyllisesti tilanteita mielessään analysoiva Henry tuntuu aluksi hieman puuduttavalta, mutta tämä lauantaipäivä kyllä tempaa minutkin mukaansa. Lopulta Henryn tapa olla ja ajatella nousee tapahtumienkin yli.
Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (Case Histories, 2004) ***
Tässä ihastusta herättäneessä kirjassa Atkinson esittelee ensimmäistä kertaa yksityisetsivä Jackson Brodien, joka on tämän jälkeen päässyt tv-sarjaan (2011) ja jatko-osiin. Jacksonille tulee samaan aikaan useampi kauan aikaa sitten tapahtuneen tragedian toimeksianto, jotka alkavat yksi toisensa jälkeen ratketa samalla kun Jackson käy oman elämänsä tragedioita läpi. Mukavasti etenevä kirja. Paljon vitsikästä lisäkommenttia suluissa tekstin yhteydessä.
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (2016) **
Otsikko hämää, kummastakaan asiasta ei kirjassa ole mielestäni kyse. Toki molempia on, mutta varsinaisesti pohdituttaa päähenkilön mieli ja sen koossapysyminen. En oikein innostunut.
Siri Kolu: Kesän jälkeen on toisin (2016) ***+
Nopeasti lukaistu romaani elämänmuutoksesta eli sukupuolenvaihdoksesta. Mielenkiintoisia keskusteluita isän ja aikuistuvan lapsen välillä ja henkilökohtaisia näkökulmia päähenkilö Peetulta. Itse prosessi on kuin mikä tahansa elämänmuutosprosessi, hyvin pystyy samaistumaan epävarmuuteen ja toisaalta tulevaisuuden uskoon. Joillekin varmaan ajatuksia avartava, itselle niitä täydentävä.
Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen (La femme au carnet rouge, 2014) ***
Viehättävä ranskalainen tarina löydetystä käsilaukusta ja sen jälkeen omistajan etsinnästä. Pariisissa ollaan, päähenkilöt jotakuinkin omanikäisiä, ranskankielen voi kuvitella taustalle, ihanaa.
Yhdysvaltalainen psykologin ja yliopisto-opettajan Bob Bertolinin lähestymistavan (possibility therapy, mahdollisuuksia luova terapia) esittelyä sekä tapausten että teoriarunkojen kautta. Helppo- ja nopealukuinen, tämä vielä itselle muistiin:
Terapiaprosessin pääkohdat: Ensiksi otamme toiminta- ja videopuheen avulla selville, mikä ongelma asiakkaalla on. Sitten asetamme tavoitteen, joka on sekä realistinen että saavutettavissa. Lopuksi pyydämme nuorta ja hänen perhettään kertomaan, mistä he tietävät, että asiat ovat paremmin. s. 99-100.
Pauliina Vanhatalo: Viittä vailla (2005) **+
Kolmikymppisen Kiran elämää, jota alkaa yhä enemmän värittämään nuoruuden tapahtumat ja ystävyssuhteet, kun hän tapaa vanhat kaverinsa pitkästä aikaa. Joka toinen luku on menneisyyttä ja joka toinen nykyhetkeä. Mennyt aika on terävämmin kuvattua, mutta en tykännyt siitä leimasta, minkä se 80-luvun koulumaailmalle antoi. Nykyhetkessä ei oikein päästy asian ytimeen, vaan oli kärsimystä vain. Sinänsä kyllä teki mieli lukea.
Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus (The Love of a Good Woman, 1998) **+
Kanadalainen Alice Munro sai 2013 kirjallisuuden Nobelin ja on muutenkin arvostettu kirjailija, joka kirjoittaa tavallisten ihmisten elämästä. Tässä kirjassa on kahdeksan novellia, jotka kertovat erilaisista perheistä aina jonkun naisen näkökulmasta. Suurin osa kertomuksista sijoittuu 1940-60 - luvuille, sen ajan tunnelma välittyy hienosti samoin kuin ihmisten irrallisuus toisiinsa. Ensimmäiset novellit nivoutuvat yhteen, tykkäsin siitä ja loppuosa kirjasta olikin sitten enemmän irrallinen. Hidasta lukea, ehkä vähän puuduttavaa (vaikka nautinkin yksinkertaisista tunnelmista, se ei pelkästään jaksanut kannatella).
Tommy Hellsten: Kolmas mahdollisuus (Är det för sent att förandras?... och andra frågor ur livet, 2006) ***
Vastauksia lukijoiden kysymyksiin eri elämän osa-alueilta. Häpeä->syyllisyys->vapautuminen syyllisyyteen (rakkaus ja totuus). Piilotettu viha, joka muuttuu katkeruudeksi. Narsismi. Kulttuuri, joka palvoo nuoruutta. Tasa-arvo, jossa pyritään miehisiin arvoihin. Emme voi ottaa vastuullemme toisten tunteita. Arvoista syvin on rakkaus. Yhteisön merkitys. Elämä edellyttää meiltä uskallusta. Pelko ei sulje tietä. Pelko on tie. Kasvumme ei tunne rajoja, koska sisällämme on aukko, joka avautuu ikuisuuteen.
Paula Hawkins: Nainen junassa (The Girl on the Train, 2015) ***
Englantilaisen toimittajan esikoisdekkari, joka hyppäsi heti myyntitilastojen kärkeen sekä Briteissä että Amerikassa. Eikä ihme, sujuvasti soljuvaa tekstiä ja pikkuhiljaa rakentuva trilleri. Ajatus naisesta, joka joka päivä seurailee pariskunnan elämää junanikkunasta on kieltämättä liikuttava.
Ken Follett: Kun suuret sortuvat (Vuosisata-trilogia I osa, 2011) ***
800 sivun järkäle viiden perheen kohtaloista 1911-1930. Walesista kaivosperhe Williamsit (isä, äiti, Ethel ja Billy) ja jaarlin perhe (jaarli Fitz ja venäläinen ruhtinatarvaimo Bea, sisko Maud), Venäjältä Peshkovin veljekset Lev ja Grigori sekä Katerina, Saksasta Walter von Ulrich perheineen, Jenkeistä Dewarien perhe (erityisesti poika Gus). Politiikkaa, nuorta rakkautta ja ensimmäinen maailmansota. Huonoja johtajia.
Ken Follett: Maailman talvi (Vuosisata-trilogia II osa, 2013, Winter of the World) ***
Edellisen jatkoa, samanlainen järkäle samojen perheiden jatkosta vuosina 1933-1949. Saksasta lisäksi Franckien perhe ja Rothmannien perhe. Toisen maailmansodan kauhut osuvat yhä pahemmin siviileihin. Vakoilua, natsiaikaa, lentokone- ja laivasto, lopulta atomipommit. Rinnalla lapset kasvavat, ihastuvat, saavat omia lapsia.
Ken Follett: Vuosisatatrilogia III osa, Ikuisuuden ääri (Edge of Eternity, 2014) ***
1961-1989, kylmän sodan aikaa aina Berliinin muurin hajoamiseen saakka. Rinnalla samat suvut lähinnä USA:ssa, Neuvostoliitossa ja Saksassa. Poliitikkoja, avustajia, poptähtiä. Kovaa tekstiä erityisesti Yhdysvaltojen presidenteistä ja Neuvostoliiton johtajista.
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (2005) ***
Suvi ja Antti, rakkaus, musiikki, pop-tähteys Summer Maple USA. Antti analysoi, muistelee ja rakastaa. Suvi tekee musiikkia, väsyy ja tarvitsee Anttia, äitiä, bändiä. Enemmän taas ihmiset analysoivat ja ahdistuvat kun puhuisivat asiat ääneen. Mielenkiintoinen ja todellisentuntuinen.
Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Double Fault, 1997) ***
Shriverin kuudes romaani, vuosia ennen läpimurtoteosta Poikani Kevin. Vain ja ainoastaan tennistä ja menestystä varten elävä Willy (Wilhemena) rakastuu ja menee naimisiin tenniksessä vasta myöhään aloittaneen, mutta erittäin kunnianhimoisen Ericin kanssa. Pikkuhiljaa, epäonnenkin kautta Eric alkaa menestyä paremmin kuin Willy. Willyn elämä katoaa ja avioliitto voi huonosti. Julmuutta, itsekkyyttä, kapea-alaista elämää. Tykkäsin ihmetellä touhua.
Juha Itkonen: Palatkaa perhoset (2016) ***
Jatkoa Suvin ja Antin tarinaan. Antin ja Suvin äidin kerronta jatkuu, lopun tarinasta kertoo Suvi. Amerikassa ollaan, Suomessa ja Lontoossa. Paljon musiikkiviitteitä, osan harpoin aika vauhdikkaasti. Tykkäsin koko tarinan (molemmat kirjat) kaaresta, vahvoista tunteista ja ihmisistä.
Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen (Post-Birthday World, 2007) ***
Tykkään Shriverin tyylistä mennä erilaisten ihmisten pään ja erilaisten elämien sisään. Miten elämä voi eri tavoin kuljettaa... Tässä kirjassa päähenkilö on Irina, jonka päätös erään syntymäpäivän jälkeen (suudellakko vaiko eikö) johtaa joko elämään turvallisen kansalaisälykön Lawrencen kanssa tai hillittömämmän snookerammattilaisen Ramsayn kanssa.
Ian McEwan: Lauantai (Saturday, 2005). ***+
Tapahtumarikas lauantaipäivä neurokirurgi Henry Perownen elämässä alkaa aamuyöstä lentokonetta katsellen ja päättyy vuorokauden kuluttua samassa ikkunassa maiseman katsomiseen. Hieman insinöörimäisesti, mutta koko ajan älyllisesti tilanteita mielessään analysoiva Henry tuntuu aluksi hieman puuduttavalta, mutta tämä lauantaipäivä kyllä tempaa minutkin mukaansa. Lopulta Henryn tapa olla ja ajatella nousee tapahtumienkin yli.
Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (Case Histories, 2004) ***
Tässä ihastusta herättäneessä kirjassa Atkinson esittelee ensimmäistä kertaa yksityisetsivä Jackson Brodien, joka on tämän jälkeen päässyt tv-sarjaan (2011) ja jatko-osiin. Jacksonille tulee samaan aikaan useampi kauan aikaa sitten tapahtuneen tragedian toimeksianto, jotka alkavat yksi toisensa jälkeen ratketa samalla kun Jackson käy oman elämänsä tragedioita läpi. Mukavasti etenevä kirja. Paljon vitsikästä lisäkommenttia suluissa tekstin yhteydessä.
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (2016) **
Otsikko hämää, kummastakaan asiasta ei kirjassa ole mielestäni kyse. Toki molempia on, mutta varsinaisesti pohdituttaa päähenkilön mieli ja sen koossapysyminen. En oikein innostunut.
Siri Kolu: Kesän jälkeen on toisin (2016) ***+
Nopeasti lukaistu romaani elämänmuutoksesta eli sukupuolenvaihdoksesta. Mielenkiintoisia keskusteluita isän ja aikuistuvan lapsen välillä ja henkilökohtaisia näkökulmia päähenkilö Peetulta. Itse prosessi on kuin mikä tahansa elämänmuutosprosessi, hyvin pystyy samaistumaan epävarmuuteen ja toisaalta tulevaisuuden uskoon. Joillekin varmaan ajatuksia avartava, itselle niitä täydentävä.
Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen (La femme au carnet rouge, 2014) ***
Viehättävä ranskalainen tarina löydetystä käsilaukusta ja sen jälkeen omistajan etsinnästä. Pariisissa ollaan, päähenkilöt jotakuinkin omanikäisiä, ranskankielen voi kuvitella taustalle, ihanaa.
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Kevään 2016 kirjat
Karl-Ove Knausgård: Taisteluni 6 (Min Kamp 6, 2011) ***-
Viimeinen osa taistelua, paksu kuin mikä, olisiko ollut yli 1200 sivua. Satuin saamaan heti suomennoksen ilmestyttyä Best Sellerinä kirjastosta. Aloin lukemaan viitosen innostamana, mutta tämä olikin jälleen sekavampi teos... Omasta elämästä kuvattiin Malmön ajanjaksoa ja vaimon sairastumista, mutta suurin osa sivuista oli kirjallista ja jopa filosofista pohdintaa mm. nimen merkityksestä ja Hitlerin kasvutarinasta. Sujuvaa tajunnanvirtaa, toisinaan liian älyllistä minulle :)
Markku Pääskynen: Sielut (2015) **
Pääskysen kahdeksas romaani, minulle ensimmäinen. Vähän liian taiteellisesti kirjoitettu, mutta entisaikojen tunnelma välittyi hienosti, kun lähiön väki etsi kadonnutta Maija-tyttöä.
Minna Lingren: Ehtoolehdon tuho (2015) **
Kolmas osa Ehtoolehdon vanhuksista ei enää lähtenyt samalla tavalla lentoon kuin aiemmat.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5 (2010, Min Kamp. Femte bok) ****
Tämä on suoraan jatkoa edelliseen osaan ja etenee myös melko kronologisesti. Karl Ove muuttaa Bergeniin opiskelemaan (Kirjoittaja-akatemiaan ja sen jälkeen yliopistoon) ja töihin (kehitysvammaisten laitokseen ja myöhemmin radioon). Tähän aikaan liittyy tärkeitä ihmisiä: veli Yngve, pitkäaikainen tyttöystävä Gunvor, ystävät Espen ja Tore sekä ensimmäinen vaimo Tonje, jonka kanssa Karl Ove viettää puoli vuotta Islannissa. Monet eivät ole tästä osasta niin paljon pitäneet kuin muista, mutta minua koukutti ehkä eniten. Opiskelijaelämä, Karl Oven melko synkät puolet, kirjoittamisen vaikeus, naissuhteet... Todella hyvää kerrontaa jälleen. Sitä jäin miettimään, että kirjassa ei ollenkaan analysoida miksi Karl Ove voi toisinaan huonosti tai voisiko asialle tehdä jotain, vaikka tunteet itsessään kuvaillaan viiltävän tarkasti. Tämä jollain tapaa inhottavan itsekeskeinen tapa kertoa varmaan tökkii osaa lukijoista. Tästä kirjasta saisi hyviä keskusteluita aikaan :)
Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (2015) ***
Vanhatalon viides omalla nimellä kirjoitettu romaani, lisäksi hän kirjoittaa chick lit - romaaneja nimellä Veera Vaahtera. Mulle ensimmäinen Vanhatalon kirja, tykkäsin tosi paljon kielestä ja tunnelmasta. Romaani kertoo oululaisesta, 1960-luvulla syntyneestä Aarnista, joka hahmottaa maailmaa kunnolla vasta kameran linssin takaa. Tuttua Oulun murretta, nostalgista valokuvamaailmaa ja omanarvontuntoa (tai sen puutetta). Lukukokemusta hieman häiritsi edestakaisin pomppiva aika (kaikkea 60-luvun ja nykyhetken väliltä suloisena sekamelskana).
Kari Hotakainen: Henkireikä (2015) ***-
Novellimaista tarinankerrontaa, jota on helppo lukea, mutta helppo myös unohtaa.
Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (2015) ***+
Keski-ikäisten Chick Lit eli Turkey Lit. Kaisa Haatanen on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö, jonka kirjan päähenkilö on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö. Kirja koostuu aakkosjärjestyksessä nimetyistä irrallisista kappaleista, joka on ehkä kirjan ainoa miinus. Kerronta on humoristista, kieli sujuvaa ja aiheet kevyistä sielukkaampiin. Tällä tyylillä kokonainen romaani - jään odottamaan!
Ben Furman, Tapani Ahola: Ongelmista ratkaisuihin - Lyhytterapian perusteet (Solution Talk: Hosting Therapeutic Conversations, 1992) ***+
Ratkaisukeskeisen psykoterapian oppikirjanakin käytetty teos, jossa käydään esimerkkien kautta läpi ratkaisukeskeisen keskustelun käyttöä erilaisissa terapiatapauksissa. Helppolukuinen, paljon esimerkkejä sisältävä perusteos siitä, miten ongelmia voi katsoa niin monesta eri näkövinkkelistä ja ratkaisuja voi löytää luovasti keskustelun kautta. Jo alkusivun esimerkki (alla) johdattelee erinomaisesti aiheeseen:
Ystävättäret tapasivat toisensa. Toinen heistä alkoi kiukkuisena suomia kaupungin apteekkaria. "Apteekkari on töykein tuntemani ihminen", hän sanoi, "On jo aika, että joku vihdoin sanoisi sen hänelle suoraan."
"Minä tunnen sen miehen. Voin yrittää puhua hänen kanssaan", vastasi toinen.
Muutaman viikon kuluttua ystävättäret tapasivat toisensa jälleen. Apteekkarille suivaantunut nainen kysyi: "Mitä sinä oikein teit? Minä kävin apteekissa ja mies oli muuttunut ystävälliseksi. Sanoitko hänelle suorat sanat?"
"No en aivan", totesi ystävätär, "minä vain sanoin hänelle, että sinusta hän on komea mies."
George Saunders: Joulukuun kymmenes (Tenth of December, 2013) ****
Yhdysvaltalaisen kirjailijan, yliopisto-opettajan ja lehtikolumnistin novellikokoelma amerikkalaisten esikaupunkien rahvaasta. Mukaansatempaavia, rääväsuiset tarinoita tästä ajasta ja ajasta tulevaisuudessa. Upeaa kielenkäyttöä. Erityisesti mieleen jäivät novellit Semplica-päiväkirjat (ST-tytöt), Kotiin ja Joululuun kymmenes.
Jeff Vandermeer: Hävitys: Eteläraja-trilogia 1 (2014, Annihilation. Book 1 of The Southern Reach Trilogy) ***
Kirjailijan kotimaassa Yhdysvalloissa menestyneen dystopiatrilogian 1. osa. Alueelle X lähetetyssä 12. retkikunnassa on neljä naista: psykologi, maanmittari, antropologi ja biologi, joista viimeisen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Asiat menevät kummallisiksi jo heti alkuun, mikään ei ole niinkuin on kerrottu, vaan paljon, paljon kauheampaa. Takaumat entiseen elämään tuovat mukavaa vaihtelua tuntemattoman voiman kanssa erämaassa seikkalemisen lomaan.
Viimeinen osa taistelua, paksu kuin mikä, olisiko ollut yli 1200 sivua. Satuin saamaan heti suomennoksen ilmestyttyä Best Sellerinä kirjastosta. Aloin lukemaan viitosen innostamana, mutta tämä olikin jälleen sekavampi teos... Omasta elämästä kuvattiin Malmön ajanjaksoa ja vaimon sairastumista, mutta suurin osa sivuista oli kirjallista ja jopa filosofista pohdintaa mm. nimen merkityksestä ja Hitlerin kasvutarinasta. Sujuvaa tajunnanvirtaa, toisinaan liian älyllistä minulle :)
Markku Pääskynen: Sielut (2015) **
Pääskysen kahdeksas romaani, minulle ensimmäinen. Vähän liian taiteellisesti kirjoitettu, mutta entisaikojen tunnelma välittyi hienosti, kun lähiön väki etsi kadonnutta Maija-tyttöä.
Minna Lingren: Ehtoolehdon tuho (2015) **
Kolmas osa Ehtoolehdon vanhuksista ei enää lähtenyt samalla tavalla lentoon kuin aiemmat.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5 (2010, Min Kamp. Femte bok) ****
Tämä on suoraan jatkoa edelliseen osaan ja etenee myös melko kronologisesti. Karl Ove muuttaa Bergeniin opiskelemaan (Kirjoittaja-akatemiaan ja sen jälkeen yliopistoon) ja töihin (kehitysvammaisten laitokseen ja myöhemmin radioon). Tähän aikaan liittyy tärkeitä ihmisiä: veli Yngve, pitkäaikainen tyttöystävä Gunvor, ystävät Espen ja Tore sekä ensimmäinen vaimo Tonje, jonka kanssa Karl Ove viettää puoli vuotta Islannissa. Monet eivät ole tästä osasta niin paljon pitäneet kuin muista, mutta minua koukutti ehkä eniten. Opiskelijaelämä, Karl Oven melko synkät puolet, kirjoittamisen vaikeus, naissuhteet... Todella hyvää kerrontaa jälleen. Sitä jäin miettimään, että kirjassa ei ollenkaan analysoida miksi Karl Ove voi toisinaan huonosti tai voisiko asialle tehdä jotain, vaikka tunteet itsessään kuvaillaan viiltävän tarkasti. Tämä jollain tapaa inhottavan itsekeskeinen tapa kertoa varmaan tökkii osaa lukijoista. Tästä kirjasta saisi hyviä keskusteluita aikaan :)
Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (2015) ***
Vanhatalon viides omalla nimellä kirjoitettu romaani, lisäksi hän kirjoittaa chick lit - romaaneja nimellä Veera Vaahtera. Mulle ensimmäinen Vanhatalon kirja, tykkäsin tosi paljon kielestä ja tunnelmasta. Romaani kertoo oululaisesta, 1960-luvulla syntyneestä Aarnista, joka hahmottaa maailmaa kunnolla vasta kameran linssin takaa. Tuttua Oulun murretta, nostalgista valokuvamaailmaa ja omanarvontuntoa (tai sen puutetta). Lukukokemusta hieman häiritsi edestakaisin pomppiva aika (kaikkea 60-luvun ja nykyhetken väliltä suloisena sekamelskana).
Kari Hotakainen: Henkireikä (2015) ***-
Novellimaista tarinankerrontaa, jota on helppo lukea, mutta helppo myös unohtaa.
Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (2015) ***+
Keski-ikäisten Chick Lit eli Turkey Lit. Kaisa Haatanen on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö, jonka kirjan päähenkilö on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö. Kirja koostuu aakkosjärjestyksessä nimetyistä irrallisista kappaleista, joka on ehkä kirjan ainoa miinus. Kerronta on humoristista, kieli sujuvaa ja aiheet kevyistä sielukkaampiin. Tällä tyylillä kokonainen romaani - jään odottamaan!
Ben Furman, Tapani Ahola: Ongelmista ratkaisuihin - Lyhytterapian perusteet (Solution Talk: Hosting Therapeutic Conversations, 1992) ***+
Ratkaisukeskeisen psykoterapian oppikirjanakin käytetty teos, jossa käydään esimerkkien kautta läpi ratkaisukeskeisen keskustelun käyttöä erilaisissa terapiatapauksissa. Helppolukuinen, paljon esimerkkejä sisältävä perusteos siitä, miten ongelmia voi katsoa niin monesta eri näkövinkkelistä ja ratkaisuja voi löytää luovasti keskustelun kautta. Jo alkusivun esimerkki (alla) johdattelee erinomaisesti aiheeseen:
Ystävättäret tapasivat toisensa. Toinen heistä alkoi kiukkuisena suomia kaupungin apteekkaria. "Apteekkari on töykein tuntemani ihminen", hän sanoi, "On jo aika, että joku vihdoin sanoisi sen hänelle suoraan."
"Minä tunnen sen miehen. Voin yrittää puhua hänen kanssaan", vastasi toinen.
Muutaman viikon kuluttua ystävättäret tapasivat toisensa jälleen. Apteekkarille suivaantunut nainen kysyi: "Mitä sinä oikein teit? Minä kävin apteekissa ja mies oli muuttunut ystävälliseksi. Sanoitko hänelle suorat sanat?"
"No en aivan", totesi ystävätär, "minä vain sanoin hänelle, että sinusta hän on komea mies."
George Saunders: Joulukuun kymmenes (Tenth of December, 2013) ****
Yhdysvaltalaisen kirjailijan, yliopisto-opettajan ja lehtikolumnistin novellikokoelma amerikkalaisten esikaupunkien rahvaasta. Mukaansatempaavia, rääväsuiset tarinoita tästä ajasta ja ajasta tulevaisuudessa. Upeaa kielenkäyttöä. Erityisesti mieleen jäivät novellit Semplica-päiväkirjat (ST-tytöt), Kotiin ja Joululuun kymmenes.
Jeff Vandermeer: Hävitys: Eteläraja-trilogia 1 (2014, Annihilation. Book 1 of The Southern Reach Trilogy) ***
Kirjailijan kotimaassa Yhdysvalloissa menestyneen dystopiatrilogian 1. osa. Alueelle X lähetetyssä 12. retkikunnassa on neljä naista: psykologi, maanmittari, antropologi ja biologi, joista viimeisen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Asiat menevät kummallisiksi jo heti alkuun, mikään ei ole niinkuin on kerrottu, vaan paljon, paljon kauheampaa. Takaumat entiseen elämään tuovat mukavaa vaihtelua tuntemattoman voiman kanssa erämaassa seikkalemisen lomaan.
Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James (2015, Etta and Otto and Russell and James) ****
Kanadalainen, Englannissa asuva muusikko ja kirjailija Emma Hooper on sijoittanut esikoisromaaninsa Kanadan maaseudulle. 83-vuotias Etta on lähtenyt katsomaan merta, Otto ja naapurin Russell odottavat häntä takaisin kotona Sascatchewissa. Etan seuraan lyöttäytyy kojootti James ja he kulkevat jalan pitkin Kanadan erämaata kohti merta. Samalla menneisyys ja erityisesti nuoruusvuodet palaavat mieliin. Tarina on sairaan hienosti rakennettu, jokainen yksityiskohta tuntuu samalla tarkoin mietityltä että loogiselta. Henkilöt ja heidän elämänsä menevät niin kuin on tarkoitettu, vailla katkeruutta, vailla sen kummempaa analyysiä. Kärpäsistä ei tule härkäsiä ja jokaisella on arvonsa. Nuoruusvuosien nopeat käänteet ja vanhuuden hidas tempo vuorottelevat. Ihminen pysyy, vaikka samalla muuttuu, muistot pysyvät, jos ne vielä muistetaan. Näin sen elämän kuuluukin mennä.
John Williams: Stoner (1965, Stoner) ***
Tämä romaani ei ilmestyessään aiheuttanut suurta huomiota, mutta uusien painosten myötä 2006 alkoi uusi tuleminen ja uudet käännökset ja uusi suosio. Mainiota, että tällainen kokonaan kolmannessa persoonassa kirjoitettu varsin lakoninenkin ja konstailematon teos saa "varauksetonta suosiota tänä kummallisten teosten aikana.
Kirjan alussa olevassa saatteessa (vuodelta 2003) romaanin kulku käydään läpi, joten kirjaa lukiessa tarinassa ei tule yllättäviä käänteitä. Kyseessä on yhden miehen koko elämä pikkuruiselta tilalta yliopiston opettajaksi. Ihmisiä on vähän, mutta heillä kaikilla on vaikuutuksensa Stonerin elämään. Koska tarina kolmannessa persoonassa etäännyttää tunteista, rintaa ei varsinaisesti purista päähenkilön elämän käänteet, mutta surumielinen, kirjojen tuoksuinen tunnelma säilyy läpi koko kirjan. Kokonaisuudessaan ehyt.
Ian McEwan: Lapsen oikeus (FThe Children Act, 2014) ***
Fiona Maye on 56-vuotias juristi, kun hänen elämässään tapahtuu vähän enemmän. Hankala tapaus töissä (jehovantodistajapojan kieltäytyminen verensiirrosta) ja muutoksia kotona (aviomies pyytää lupaa suhteeseen nuoremman naisen kanssa). Vaikka töissä on sydäntäsärkeviä juttuja ja aviomies sekoilee, niin tuntuu kauhean kolkolta. Luulisi, että tuollaiset tapaukset saisivat sielun verelle, mutta kai juristin sitten tarvitsee kovettaa sydämensä, että jaksaa. Vasta tuo jehovapoika saa lopulta tunnemyrskyn aikaan. Kieltämättä kiinnostavia oikeustapauksia.
Ian McEwan: Lapsen oikeus (FThe Children Act, 2014) ***
Fiona Maye on 56-vuotias juristi, kun hänen elämässään tapahtuu vähän enemmän. Hankala tapaus töissä (jehovantodistajapojan kieltäytyminen verensiirrosta) ja muutoksia kotona (aviomies pyytää lupaa suhteeseen nuoremman naisen kanssa). Vaikka töissä on sydäntäsärkeviä juttuja ja aviomies sekoilee, niin tuntuu kauhean kolkolta. Luulisi, että tuollaiset tapaukset saisivat sielun verelle, mutta kai juristin sitten tarvitsee kovettaa sydämensä, että jaksaa. Vasta tuo jehovapoika saa lopulta tunnemyrskyn aikaan. Kieltämättä kiinnostavia oikeustapauksia.
Sadie Jones: Kotiinpaluu (The Outcast, 2008) ****
Sadie Jonesin hurjan suosion ja palkintoja saanut esikoisromaani, joka kertoo 1950-luvun pikkukaupungista, perheiden kulisseista ja siitä, miten puhumaton menneisyys vaikuttaa. Lewis on 19-vuotias ja palaa kotikaupunkiinsa vankilasta. Jännitteitä ja tunteita nousee eri puolilla. Outo Lewis ei jätä ketään kylmäksi. Hienosti kuvattu, miten puhumattomuus jää ahdistukseksi ja purkautuu agressiona uhkan edessä. Yhtä lailla hienosti kuvataan myös positiiviset tunteet, toveruus ja lopuksi rakkaus. Mä niin näen tän jo leffana :)
Sadie Jonesin hurjan suosion ja palkintoja saanut esikoisromaani, joka kertoo 1950-luvun pikkukaupungista, perheiden kulisseista ja siitä, miten puhumaton menneisyys vaikuttaa. Lewis on 19-vuotias ja palaa kotikaupunkiinsa vankilasta. Jännitteitä ja tunteita nousee eri puolilla. Outo Lewis ei jätä ketään kylmäksi. Hienosti kuvattu, miten puhumattomuus jää ahdistukseksi ja purkautuu agressiona uhkan edessä. Yhtä lailla hienosti kuvataan myös positiiviset tunteet, toveruus ja lopuksi rakkaus. Mä niin näen tän jo leffana :)
Michael Cunningham: Koti maailman laidalla (A Home at the End Of The World,1990) ***
Jonathan on ainoa, ujo lapsi 1970-luvulla ja saa ystävän oudosta Bobbystä, joka saa kulkea miten huvittaa. Bobby lähes asuu Jonathanin huoneessa ja tutustuttaa tämän musiikkiin ja pilvenpolttoon. Poikien elämää seurataan parikymmentä vuotta, minä aikana ensin Jonathan ja myöhemmin myös Bobby muuttavat New Yorkiin heitä jonkun verran vanhemman Claren kämppiksiksi. Kirjan alkuosan teema ystävyys muuttuu loppuosassa erilaiseksi perheeksi, jossa kaksi miestä ja yksi nainen kasvattavat lasta ja hoitavat kolmatta, aidsiin sairastunutta miestä. Kirjan lopussa ystävyys osoittautuu vahvemmaksi teemaksi.lauantai 26. joulukuuta 2015
Joululoman 2015-2016 kirjat
Laura Lindstedt: Oneiron (2015) **+
Vuoden 2015 Finlandia-voittaja, joululahjakirja ja tammikuun lukupiirin kirja tuotti kyllä minulle pienen pettymyksen. Idea eri taustoista tulleiden naisten keskusteluista ns. kuoleman välitilassa kuulosti kiehtovalta. Odotin elämän ja kuoleman rajanvetoa, sielukkuutta, elämän suuria kysymyksiä, ja niistä herääviä omia tunteita. Tämä oli ehkä väärä ennakko-odotus. En samaistunut yhteenkään naiseen, enkä saanut kirjan keskiosan filosofisesta pohdinnassa kiinni. Taisi olla minulle liian vaikeatajuista. Kirja ei itsessään tuntunut kokonaisuudelta, vaan osilta, jotka poikkesivat toisistaan paljonkin tyyliltään. Ehkä kahdeksan vuoden pitkä työstöaika näkyi näin. Rakenteen moninaisuus vielä lisäsi irrallisuuden tuntua. Loppuosan lehtileikkeet ym. kyllä kevensivät varsin raskasta keskiosaa ja muualla toistuvat selvennykset sulkeissa tosiaan selvensivät myös. Juutalaisuus ja sen tuomat ahdistavat kysymykset päähenkilö Shlomithille veivät paljon sivuja, mutta olivat osista kokonaisin. Mielenkiintoinen kirja, minulle liian vaikea.
Adam Johnson: Orpokodin poika (The Orphan Master's Son, 2012) ***
Stanfordin yliopistossa luovaa kirjoittamista opettava Abdam Johnson taustoitti ja kirjoitti tätä Pulitzer-palkittua romaania kuuden vuoden ajan. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Koreaan. Isänsä orpokodissa kasvanut Jun Do pärjää hyvin ihmisten sieppaajana ja saa yhä vastuullisempia työtehtäviä Pohjois-Korean hallinnon lähettämänä. Merillä työskennellessään Jun Don rintaan tatuoidaan kansallisen elokuvatähden Sun Moonin kuva ja myöhemmin kirjassa heidän tiensä kohtaavat muutenkin. Jun Don työminän ja arkiminän ero tulee selvimmin ilmi juuri suhteessa Sun Mooniin.
Kirjaa sanotaan seikkailukertomukseksi ja siltä se tuntuukin. Seikkailut ovat vain toinen toistaan karmeampia ja samalla tavallisen pohjoiskorealaisen arjen kuvaus lohdutonta. Pohjoiskorealaisen elämänmenon kuvaaminen on kuitenkin välillä jopa humoristista esim.
KANSALAISET! Avatkaa ikkunanne ja suunnatkaa silmänne ylös, sillä Pjongjangin yllä lentää varis, joka kääntelee kaarevaa nokkaansa kohti jokaista mahdollista uhkaa ja kohti alhaalla katselevaa isänmaallista kansaa. Pankaa merkille mustien siipien iskut, kuulkaa kireät huudot. Tarkatkaa, kuinka tuo lentomestari syöksyy koulujen pihoille tutkimaan lapsista pelkuruuden jälkiä ja sukeltaa sen jälkeen kynnet ojennettuina arvioimaan Kim Il-Sungia patsasta ihailevien kyyhkysten uskollisuutta. s. 391.
Mutta on meillä hyviäkin uutisia, kansalaiset! Kaupungin pahamaineinen tuulilasinpyyhinten pihistelijä on saatu kiinni. ... Ja vielä lisää hyviä uutisia - durratoimitukset maaseudulta ovat alkaneet. Noutakaa kiintiökupongeillanne muhkeat annokset tätä herkullista tärkkelystä. s. 434
Ja seuraavassa luvussa tapahtuvat julmuudet puistattavat niin, että lukeminen tekee mieli jättää kesken. Tällaista pätkää en laita esimerkkinä kuitenkaan...
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi, 2013) ***
Norwegian Woodin kirjoittajan ensimmäinen suoraan japanista suomennettu romaani. Tsukuru on 36-vuotias juna-asemien suunnittelija, jolla ei ole ystäviä. Hänet jätettiin viiden kaverin porukasta parikymppisenä, eikä hän ole sen jälkeen oikein hakenut ystäviä. Nyt hän tapaa Saran, joka haluaa, että Tsukuru vihdoin selvittää sen, miksi hänet suljettiin kaveriporukasta. Tokiossa asuva Tsukuru matkustaa kotikaupunkiinsa Nagoyaan ja Helsinkiin tapaamaan entisiä ystäviään. Elämä on heitellyt jokaista. Nopeasti luettavaa, merkityksellinen sisältö, kaipaamaan jäin vain vähän runollisuutta tekstiin.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni 4 (Min kamp 4, 2010) ***
Tässä osassa Knausgård muistelee aikoja, jolloin hän oli 17-19 - vuotias, ensin lukiossa ja sitten Pohjois-Norjassa opettajan sijaisena. Sujuvaa luettavaa, tyylikin jo tuttua.
Kaj Korkea-aho: Paha kirja (Onda boken, 2015) ***
Taas sujuvaa luettavaa ja hyvää kieltä :) Åbo Akademin kirjallisuustieteen laitoksella eräs oppilaista kiinnostuu runoilija Leander Granlundista ja hänen käsikirjoituksestaan Elon murheisesta hämärästä. Tämä saa professori Mickel Backmanin palaamaan menneisyytensä hetkiin. Aiheuttaako Paha kirja itsemurhia? Vaikka kirja ja tarina on hyvä, silti tuntuu, että Korkea-aho pystyisi vieläkin parempaan, jopa iholle menevään.
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 3. Kuolema (Torka aldrig tårar utan handskar - 3. Döden, 2013) ***
Kolmas ja viimeinen osa Tukholmaan saapuneesta aidsista ja ystäväjoukosta, jota kuolema koskettaa. Tämä kolmas osa oli ehkä koossapysyvin tai ehkä kokoonsaattava. Kirjan takakannesta: Kertomus kärsimyksestä, nöyryytyksestä ja petoksesta, mutta myös kaunis kertomus tuota kaikkea uhmaavasta rakkaudesta. Elämä eletään juuri tämän kerran. Nämä samat asiat jäivät pyörimään minunkin mieleeni: miten tuohon aikaan (ja varmaan monessa paikassa vieläkin) jaotellaan ihmiset homoihin ja ei-homoihin ja miten kauniisti nämä toisista jaotellut pitivät yhtä ja rakastivat toisiaan.
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta (2011) ***-
Kolmas Hirvonen pienen ajan sisään. Tykkään tosi paljon hänen tavastaan kirjoittaa ja kuvata ihmisiä ja heidän mieltään. Tässä ollaan Afrikassa, Suomesta lapsuuden maisemiinsa palaa elämässään yksin jäänyt Paul. Hän kohtaa Estherin, jolla on omat murheensa kannettavanaan. Paul ja Esther ystävystyvät ja saavat elämälleen vähän lisää tarkoitusta ja valoa. Molempien elämänvaiheita tulee käytyä läpi. Mielenkiintoista ja aidon oloista afrikkalaisuutta. Jostain syystä pidän enemmän Hirvosen Suomeen sijoittuvista kirjoista. Seuraavaa odotellessa :)
Vuoden 2015 Finlandia-voittaja, joululahjakirja ja tammikuun lukupiirin kirja tuotti kyllä minulle pienen pettymyksen. Idea eri taustoista tulleiden naisten keskusteluista ns. kuoleman välitilassa kuulosti kiehtovalta. Odotin elämän ja kuoleman rajanvetoa, sielukkuutta, elämän suuria kysymyksiä, ja niistä herääviä omia tunteita. Tämä oli ehkä väärä ennakko-odotus. En samaistunut yhteenkään naiseen, enkä saanut kirjan keskiosan filosofisesta pohdinnassa kiinni. Taisi olla minulle liian vaikeatajuista. Kirja ei itsessään tuntunut kokonaisuudelta, vaan osilta, jotka poikkesivat toisistaan paljonkin tyyliltään. Ehkä kahdeksan vuoden pitkä työstöaika näkyi näin. Rakenteen moninaisuus vielä lisäsi irrallisuuden tuntua. Loppuosan lehtileikkeet ym. kyllä kevensivät varsin raskasta keskiosaa ja muualla toistuvat selvennykset sulkeissa tosiaan selvensivät myös. Juutalaisuus ja sen tuomat ahdistavat kysymykset päähenkilö Shlomithille veivät paljon sivuja, mutta olivat osista kokonaisin. Mielenkiintoinen kirja, minulle liian vaikea.
Adam Johnson: Orpokodin poika (The Orphan Master's Son, 2012) ***
Stanfordin yliopistossa luovaa kirjoittamista opettava Abdam Johnson taustoitti ja kirjoitti tätä Pulitzer-palkittua romaania kuuden vuoden ajan. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Koreaan. Isänsä orpokodissa kasvanut Jun Do pärjää hyvin ihmisten sieppaajana ja saa yhä vastuullisempia työtehtäviä Pohjois-Korean hallinnon lähettämänä. Merillä työskennellessään Jun Don rintaan tatuoidaan kansallisen elokuvatähden Sun Moonin kuva ja myöhemmin kirjassa heidän tiensä kohtaavat muutenkin. Jun Don työminän ja arkiminän ero tulee selvimmin ilmi juuri suhteessa Sun Mooniin.
Kirjaa sanotaan seikkailukertomukseksi ja siltä se tuntuukin. Seikkailut ovat vain toinen toistaan karmeampia ja samalla tavallisen pohjoiskorealaisen arjen kuvaus lohdutonta. Pohjoiskorealaisen elämänmenon kuvaaminen on kuitenkin välillä jopa humoristista esim.
KANSALAISET! Avatkaa ikkunanne ja suunnatkaa silmänne ylös, sillä Pjongjangin yllä lentää varis, joka kääntelee kaarevaa nokkaansa kohti jokaista mahdollista uhkaa ja kohti alhaalla katselevaa isänmaallista kansaa. Pankaa merkille mustien siipien iskut, kuulkaa kireät huudot. Tarkatkaa, kuinka tuo lentomestari syöksyy koulujen pihoille tutkimaan lapsista pelkuruuden jälkiä ja sukeltaa sen jälkeen kynnet ojennettuina arvioimaan Kim Il-Sungia patsasta ihailevien kyyhkysten uskollisuutta. s. 391.
Mutta on meillä hyviäkin uutisia, kansalaiset! Kaupungin pahamaineinen tuulilasinpyyhinten pihistelijä on saatu kiinni. ... Ja vielä lisää hyviä uutisia - durratoimitukset maaseudulta ovat alkaneet. Noutakaa kiintiökupongeillanne muhkeat annokset tätä herkullista tärkkelystä. s. 434
Ja seuraavassa luvussa tapahtuvat julmuudet puistattavat niin, että lukeminen tekee mieli jättää kesken. Tällaista pätkää en laita esimerkkinä kuitenkaan...
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi, 2013) ***
Norwegian Woodin kirjoittajan ensimmäinen suoraan japanista suomennettu romaani. Tsukuru on 36-vuotias juna-asemien suunnittelija, jolla ei ole ystäviä. Hänet jätettiin viiden kaverin porukasta parikymppisenä, eikä hän ole sen jälkeen oikein hakenut ystäviä. Nyt hän tapaa Saran, joka haluaa, että Tsukuru vihdoin selvittää sen, miksi hänet suljettiin kaveriporukasta. Tokiossa asuva Tsukuru matkustaa kotikaupunkiinsa Nagoyaan ja Helsinkiin tapaamaan entisiä ystäviään. Elämä on heitellyt jokaista. Nopeasti luettavaa, merkityksellinen sisältö, kaipaamaan jäin vain vähän runollisuutta tekstiin.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni 4 (Min kamp 4, 2010) ***
Tässä osassa Knausgård muistelee aikoja, jolloin hän oli 17-19 - vuotias, ensin lukiossa ja sitten Pohjois-Norjassa opettajan sijaisena. Sujuvaa luettavaa, tyylikin jo tuttua.
Kaj Korkea-aho: Paha kirja (Onda boken, 2015) ***
Taas sujuvaa luettavaa ja hyvää kieltä :) Åbo Akademin kirjallisuustieteen laitoksella eräs oppilaista kiinnostuu runoilija Leander Granlundista ja hänen käsikirjoituksestaan Elon murheisesta hämärästä. Tämä saa professori Mickel Backmanin palaamaan menneisyytensä hetkiin. Aiheuttaako Paha kirja itsemurhia? Vaikka kirja ja tarina on hyvä, silti tuntuu, että Korkea-aho pystyisi vieläkin parempaan, jopa iholle menevään.
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 3. Kuolema (Torka aldrig tårar utan handskar - 3. Döden, 2013) ***
Kolmas ja viimeinen osa Tukholmaan saapuneesta aidsista ja ystäväjoukosta, jota kuolema koskettaa. Tämä kolmas osa oli ehkä koossapysyvin tai ehkä kokoonsaattava. Kirjan takakannesta: Kertomus kärsimyksestä, nöyryytyksestä ja petoksesta, mutta myös kaunis kertomus tuota kaikkea uhmaavasta rakkaudesta. Elämä eletään juuri tämän kerran. Nämä samat asiat jäivät pyörimään minunkin mieleeni: miten tuohon aikaan (ja varmaan monessa paikassa vieläkin) jaotellaan ihmiset homoihin ja ei-homoihin ja miten kauniisti nämä toisista jaotellut pitivät yhtä ja rakastivat toisiaan.
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta (2011) ***-
Kolmas Hirvonen pienen ajan sisään. Tykkään tosi paljon hänen tavastaan kirjoittaa ja kuvata ihmisiä ja heidän mieltään. Tässä ollaan Afrikassa, Suomesta lapsuuden maisemiinsa palaa elämässään yksin jäänyt Paul. Hän kohtaa Estherin, jolla on omat murheensa kannettavanaan. Paul ja Esther ystävystyvät ja saavat elämälleen vähän lisää tarkoitusta ja valoa. Molempien elämänvaiheita tulee käytyä läpi. Mielenkiintoista ja aidon oloista afrikkalaisuutta. Jostain syystä pidän enemmän Hirvosen Suomeen sijoittuvista kirjoista. Seuraavaa odotellessa :)
maanantai 31. elokuuta 2015
Syksyn 2015 kirjat
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman (2005) ***+
Hirvosen uusimmasta kirjasta innostuneena varasin kirjastosta nämä aiemmatkin. Tämän esikoisteoksen olin kyllä jo lukenut aikanaan, mutta enpä paljoa siitä muistanut. Anna ja Ian löytävät toisensa yliopistolla ja saavat vihdoin kertoa jollekin oman elämänsä mustista pisteistä. Annalla on veli Joona, joka alkoi voimaan pahoin jo pienenä, Ianilla Vietnamissa murentunut isä. Molemmilla rakkaus ja ahdistus läheisiinsä. Kovasti tulee taas iholle tämä kirja.
Peter Høeg: Susanin vaikutus (Effekten af Susan, 2014) **
Lukupiirin joulukuun kirja, jonka varasin kirjastosta jo elokuussa, mutta se ei silti ehtinyt ajoissa. Siispä ostin elämäni ensimmäisen e-kirjan! Luin sitä ihan normaalilta padiltä, mikä ei tuntunut kauhean luontevalta. Jouduin lukemaan vähän kiireessä, enkä tiedä oliko sisällön outous vai tabletin loiste syynä, mutta nukuin tosi huonosti. Enkä ehtiny kirjassa kuin alle puoleen väliin. Lukupiirimme antoi kirjalle kuitenkin 3,5 tähteä, mutta jakoi kokemukseni kirjan omituisuudesta. En sitten ole saanut jatkettua lukemista... Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa jännä perhe on keskiössä. Äiti on tiedemies, isä klassisen musiikin heppu ja mukana miltei täysi-ikäiset kaksoset. Ennen kirjan tapahtumien alkua jotain rikollista oli sattunut Intiassa, myöhemmin mukaan kuvaan tulee tulevaisuuskomissio ja kaikenlaista kamalaa. Kirjan nimi viittaa perheen äidin kykyyn saada ihmiset avautumaan kaikista asioistaan hänelle. Palaan asiaan, jos saan luettua kirjan joskus loppuun.
Jukka Sariola: Ystäväni Seija - Kutsumuksena Afganistan (2015) ***
Työkaverin lainaama kirja, jossa Jukka Sariola kertoo ystävyydestään vuonna 2014 Afganistanissa surmattuun suomalaiseen avustustyöntekijään Seija Järvenpäähän. Henkilökohtainen ja kristillinen kirja, josta saa hyvän kuvan siitä, millaista lähetystyöntekijän elämä on kotimaassa asuvan näkökulmasta.
Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna (Håpas du trifs bra I fengelset, 2010) ***+
Susanna Alakoski muutti 5-vuotiaana Ruotsiin. Tämä on hänen toinen romaaninsa (ensimmäinen on August-palkittu Sikalat), joka kertoo Ruotsiin siirtolaisina tulleista suomalaisista työläisistä. Koulutukseltaan hän on sosionomi ja naistutkija. Tausta ja koulutus näkyy kirjassa, joka kertoo Annista, joka on selviytynyt elämässään, toisin kuin veljensä Sami. Teksti välillä liitelee, välillä etenee kronologisesti ja on kaunista ja puhuttelevaa. Sisarusten suhde on riipaiseva. Hieno kirja!
Miina Supinen: Mantelimaa, 2015 *+
Nappasin BestSellerinä kirjastosta, mutta sain luettua vain vajaaseen puoleen väliin. Hyvin outo tarina, joka eteni vähän liian löysällä otteella. Mantelimaa on huvipuiston ja ostoskeskuksen sekoitus, jossa teemana joulu.
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu, 2015 ***+
Neljäs kirja peräperää tällaisia, joiden nimet eivät jää mieleen... Silti tosi hyvä tämäkin! Romaani on Elina Hirvosen kolmas ja ne kaksi muuta täytyy heti laittaa varaukseen :) Tällä kertaa elellään muutaman vuosikymmenen kuluttua, joskaan sitä ei läheskään koko ajan muista eikä huomaa. Keskiössä on perhe äiti, ilmastotutkija Laura, tytär, Somaliassa lääkärinä toimiva Aava ja poika Aslak, jolle ei ole oikein paikkaa yhteiskunnassa löytynyt. Isä Eerik on myös olemassa, vähän sivuhenkilönä. Ja sitten joku alkaa ampumaan ihmisiä Lasipalatsin katolta... Mitä me voimme tehdä?
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta (Fallout, 2014) ***+
Sadie Jonesin neljäs romaani (haluan lukea ne kolme muutakin!) sijoittuu Pääosin 1960-1970-lukujen Lontooseen, jonne pikkukaupungin poika Luke seuraa teatteri-ihmisiä Paulia ja Leighiä. Teatterimaailmaa, näytelmätekstejä, ystävyyttä, rakkautta. Ihana kirja.
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (All the Light We Cannot See, 2014) ***
544 sivullista keskimäärin 2-3 sivun lukuja. Vuoronperään saksalainen Werner, orpokodin poika, joka on kiinnostunut radioista ja vuoronperään ranskalainen Marie-Laure, sokea tyttö, jonka isä rakentaa pienoismalleja ja monimutkaisia rasioita. Toinen maailmansota käynnissä, ihmeellinen jalokivi, Saint-Malon rantakaupunki. Erilainen kertomus sodasta.
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (What I Loved, 2003) ***-
Lentokentällä huomasin, että kirja oli jäänyt kotiin ja ostin kioskista tämän Miki-formaatissa. Menee kivasti käsilaukussa. New Yorkin taidepiireissä kaksi perhettä elää päällekkäisissä asunnoissa ja osallistuu toinen toistensa elämään. Kirjan alkuosa kuvaa tutustumista ja perheiden varhaiseloa. Molemmissa perheissä yksi lapsi, samanikäisen poika. Näiden poikien traagiset kohtalot värittävät kirjan toista puoliskoa. Rinnakkain kulkee tarina kahden ihmisen rakkaudesta sekä erityisesti kertojapersoonan vanhenemisesta. Tietty surumielisyys hohkaa koko ajan, siitä tuo henkinen miinus.
Riikka Ala-Harja: Kevyt liha (2015) **+
Kirja naisen elämästä muutaman kuukauden ajalta. Kahden alakouluikäisen poikansa kanssa elävä teatterin valosuunnittelija hakee omaa aikaa kuntosalilta. Sitten hän kohtaa vanhan tutun, jolloin elämään tulee uutta sisältöä. Kirja kuvaa varsin arkisia asioita varsin pintapuolisesti. Teksti on lyhyttä, napakkaa ja nopeasti luettavaa. Sisältö jää kyllä aika kevyeksi. Jää miettimään, onko teatteriprojektin Michelangelon Davidilla tai naisen sukupuoliroolien herättämillä ajatuksilla syvempi merkitys... Lukupiirin syksyn eka kirja.
Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen (2012) ***
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kasvaneet ystävykset palaavat kotiseudulle, kun yksi heistä kuolee auto-onnettomuudessa. Valvontakameran kuvassa Sofie ei näytä olevan autossa yksin. Sofien kihlattu Benjamin alkaa tutkimaan asiaa itsekseen. Lisämaustetta tuovat muut henkilöt: pappi Simon, omaa homouttaan kotipaikkakunnalla aristeleva Christoffer sekä Sofien änkytyksestä kärsivä veli Loke. Alkukankeuden jälkeen kirjan ahmi äkkiä loppuun.
Pirjo Hassinen: Sauna Paradis (2014) **+
Kirjailija Anne Hornin isällä oli yleinen sauna, jonka asiakkaat heräävät eloon Annen romaaneissa. Samassa kaupungissa asunut Lauri Kovanen ottaa yhteyttä Anneen, koska haluaa apua muistamisessa. Tarina etenee näiden kahden tapaamisten kautta.
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 2. Sairaus (Torka aldrig tårar utan handskar - Sjukdomen, 2013) **+
Toinen osa Tukholman homopiireihin saapuvasta aidsista. Olin lukenut ekan osan jo aiemmin, tämä sille selkeää jatkoa. Kirjailijan henkilökohtainen kokemus tekee lukemisesta vavisuttavampaa.
Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät (Fasandræberne, 2008) **
Toinen osa Osasto Q - dekkarisarjaa. Hienon sisäoppilaitoksen hyvinpärjänneen kaveriporukan menneisyys alkaa nousta esiin vanhaa rikosta selvitettäessä.
Liisa Laukkarinen ja Marius Rüfenacht: Pakko juoda? Äidin ja pojan taistelu viinasta (2007) ***
Lahjakkaan, mutta erilaisen pojan ihastus alkoholiin. Elämä heittelee, mutta humalassa on hyvä olla. Äiti ja poika kertovat omalta osaltaan lähinnä äidin taistelusta. Juominen ei ole pelkkää tissuttelua, vaan armotonta ryyppäämistä, riitoja ja ongelmia. Taas avartui maailma.
Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni - elämänkuvia (2014) ***
Omaelämäkerrallinen romaani, jossa menneisyys ja nykypäivä vuorottelevat. Sekä kirjailija että hänen vaimonsa ovat sairaalassa ja huoli suuri. Päiväkirjamaista muistelua elämän suurista hetkistä. Kieli on napakkaa ja lauseet lyhyitä. Painopiste jää menneisyyteen, nykyhetkestä olisi kaivannut ehkä lisää. Lukupiirin kesän kirja, jonka lukaisi nopeasti parissä illassa. Kirjasta tykättiin.
Elizabeth Noble: Lukupiiri (The Reading Group, 2003) ***-
Noblen esikoisromaani maaseudun rauhassa kirjoitettu. Aiemmin hän toimi vuosia kustannusalalla Lontoossa. Kirja rakentuu kerran kuussa pidettävien lukupiirien ympärille yhden vuoden ajan. Viisi naista kokoontuu vuorotellen toistensa luokse syömään ja keskustelemaan kirjoista. Osa naisista tapaa toisiaan muutenkin ja joidenkin elämät kietoutuvat yllättäenkin yhteen. Ystävyyttä, rakkautta, perhe-elämää - kirjat jäävät kuitenkin sivuosaan.
Hirvosen uusimmasta kirjasta innostuneena varasin kirjastosta nämä aiemmatkin. Tämän esikoisteoksen olin kyllä jo lukenut aikanaan, mutta enpä paljoa siitä muistanut. Anna ja Ian löytävät toisensa yliopistolla ja saavat vihdoin kertoa jollekin oman elämänsä mustista pisteistä. Annalla on veli Joona, joka alkoi voimaan pahoin jo pienenä, Ianilla Vietnamissa murentunut isä. Molemmilla rakkaus ja ahdistus läheisiinsä. Kovasti tulee taas iholle tämä kirja.
Peter Høeg: Susanin vaikutus (Effekten af Susan, 2014) **
Lukupiirin joulukuun kirja, jonka varasin kirjastosta jo elokuussa, mutta se ei silti ehtinyt ajoissa. Siispä ostin elämäni ensimmäisen e-kirjan! Luin sitä ihan normaalilta padiltä, mikä ei tuntunut kauhean luontevalta. Jouduin lukemaan vähän kiireessä, enkä tiedä oliko sisällön outous vai tabletin loiste syynä, mutta nukuin tosi huonosti. Enkä ehtiny kirjassa kuin alle puoleen väliin. Lukupiirimme antoi kirjalle kuitenkin 3,5 tähteä, mutta jakoi kokemukseni kirjan omituisuudesta. En sitten ole saanut jatkettua lukemista... Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa jännä perhe on keskiössä. Äiti on tiedemies, isä klassisen musiikin heppu ja mukana miltei täysi-ikäiset kaksoset. Ennen kirjan tapahtumien alkua jotain rikollista oli sattunut Intiassa, myöhemmin mukaan kuvaan tulee tulevaisuuskomissio ja kaikenlaista kamalaa. Kirjan nimi viittaa perheen äidin kykyyn saada ihmiset avautumaan kaikista asioistaan hänelle. Palaan asiaan, jos saan luettua kirjan joskus loppuun.
Jukka Sariola: Ystäväni Seija - Kutsumuksena Afganistan (2015) ***
Työkaverin lainaama kirja, jossa Jukka Sariola kertoo ystävyydestään vuonna 2014 Afganistanissa surmattuun suomalaiseen avustustyöntekijään Seija Järvenpäähän. Henkilökohtainen ja kristillinen kirja, josta saa hyvän kuvan siitä, millaista lähetystyöntekijän elämä on kotimaassa asuvan näkökulmasta.
Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna (Håpas du trifs bra I fengelset, 2010) ***+
Susanna Alakoski muutti 5-vuotiaana Ruotsiin. Tämä on hänen toinen romaaninsa (ensimmäinen on August-palkittu Sikalat), joka kertoo Ruotsiin siirtolaisina tulleista suomalaisista työläisistä. Koulutukseltaan hän on sosionomi ja naistutkija. Tausta ja koulutus näkyy kirjassa, joka kertoo Annista, joka on selviytynyt elämässään, toisin kuin veljensä Sami. Teksti välillä liitelee, välillä etenee kronologisesti ja on kaunista ja puhuttelevaa. Sisarusten suhde on riipaiseva. Hieno kirja!
Miina Supinen: Mantelimaa, 2015 *+
Nappasin BestSellerinä kirjastosta, mutta sain luettua vain vajaaseen puoleen väliin. Hyvin outo tarina, joka eteni vähän liian löysällä otteella. Mantelimaa on huvipuiston ja ostoskeskuksen sekoitus, jossa teemana joulu.
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu, 2015 ***+
Neljäs kirja peräperää tällaisia, joiden nimet eivät jää mieleen... Silti tosi hyvä tämäkin! Romaani on Elina Hirvosen kolmas ja ne kaksi muuta täytyy heti laittaa varaukseen :) Tällä kertaa elellään muutaman vuosikymmenen kuluttua, joskaan sitä ei läheskään koko ajan muista eikä huomaa. Keskiössä on perhe äiti, ilmastotutkija Laura, tytär, Somaliassa lääkärinä toimiva Aava ja poika Aslak, jolle ei ole oikein paikkaa yhteiskunnassa löytynyt. Isä Eerik on myös olemassa, vähän sivuhenkilönä. Ja sitten joku alkaa ampumaan ihmisiä Lasipalatsin katolta... Mitä me voimme tehdä?
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta (Fallout, 2014) ***+
Sadie Jonesin neljäs romaani (haluan lukea ne kolme muutakin!) sijoittuu Pääosin 1960-1970-lukujen Lontooseen, jonne pikkukaupungin poika Luke seuraa teatteri-ihmisiä Paulia ja Leighiä. Teatterimaailmaa, näytelmätekstejä, ystävyyttä, rakkautta. Ihana kirja.
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (All the Light We Cannot See, 2014) ***
544 sivullista keskimäärin 2-3 sivun lukuja. Vuoronperään saksalainen Werner, orpokodin poika, joka on kiinnostunut radioista ja vuoronperään ranskalainen Marie-Laure, sokea tyttö, jonka isä rakentaa pienoismalleja ja monimutkaisia rasioita. Toinen maailmansota käynnissä, ihmeellinen jalokivi, Saint-Malon rantakaupunki. Erilainen kertomus sodasta.
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (What I Loved, 2003) ***-
Lentokentällä huomasin, että kirja oli jäänyt kotiin ja ostin kioskista tämän Miki-formaatissa. Menee kivasti käsilaukussa. New Yorkin taidepiireissä kaksi perhettä elää päällekkäisissä asunnoissa ja osallistuu toinen toistensa elämään. Kirjan alkuosa kuvaa tutustumista ja perheiden varhaiseloa. Molemmissa perheissä yksi lapsi, samanikäisen poika. Näiden poikien traagiset kohtalot värittävät kirjan toista puoliskoa. Rinnakkain kulkee tarina kahden ihmisen rakkaudesta sekä erityisesti kertojapersoonan vanhenemisesta. Tietty surumielisyys hohkaa koko ajan, siitä tuo henkinen miinus.
Riikka Ala-Harja: Kevyt liha (2015) **+
Kirja naisen elämästä muutaman kuukauden ajalta. Kahden alakouluikäisen poikansa kanssa elävä teatterin valosuunnittelija hakee omaa aikaa kuntosalilta. Sitten hän kohtaa vanhan tutun, jolloin elämään tulee uutta sisältöä. Kirja kuvaa varsin arkisia asioita varsin pintapuolisesti. Teksti on lyhyttä, napakkaa ja nopeasti luettavaa. Sisältö jää kyllä aika kevyeksi. Jää miettimään, onko teatteriprojektin Michelangelon Davidilla tai naisen sukupuoliroolien herättämillä ajatuksilla syvempi merkitys... Lukupiirin syksyn eka kirja.
Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen (2012) ***
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kasvaneet ystävykset palaavat kotiseudulle, kun yksi heistä kuolee auto-onnettomuudessa. Valvontakameran kuvassa Sofie ei näytä olevan autossa yksin. Sofien kihlattu Benjamin alkaa tutkimaan asiaa itsekseen. Lisämaustetta tuovat muut henkilöt: pappi Simon, omaa homouttaan kotipaikkakunnalla aristeleva Christoffer sekä Sofien änkytyksestä kärsivä veli Loke. Alkukankeuden jälkeen kirjan ahmi äkkiä loppuun.
Pirjo Hassinen: Sauna Paradis (2014) **+
Kirjailija Anne Hornin isällä oli yleinen sauna, jonka asiakkaat heräävät eloon Annen romaaneissa. Samassa kaupungissa asunut Lauri Kovanen ottaa yhteyttä Anneen, koska haluaa apua muistamisessa. Tarina etenee näiden kahden tapaamisten kautta.
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 2. Sairaus (Torka aldrig tårar utan handskar - Sjukdomen, 2013) **+
Toinen osa Tukholman homopiireihin saapuvasta aidsista. Olin lukenut ekan osan jo aiemmin, tämä sille selkeää jatkoa. Kirjailijan henkilökohtainen kokemus tekee lukemisesta vavisuttavampaa.
Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät (Fasandræberne, 2008) **
Toinen osa Osasto Q - dekkarisarjaa. Hienon sisäoppilaitoksen hyvinpärjänneen kaveriporukan menneisyys alkaa nousta esiin vanhaa rikosta selvitettäessä.
Liisa Laukkarinen ja Marius Rüfenacht: Pakko juoda? Äidin ja pojan taistelu viinasta (2007) ***
Lahjakkaan, mutta erilaisen pojan ihastus alkoholiin. Elämä heittelee, mutta humalassa on hyvä olla. Äiti ja poika kertovat omalta osaltaan lähinnä äidin taistelusta. Juominen ei ole pelkkää tissuttelua, vaan armotonta ryyppäämistä, riitoja ja ongelmia. Taas avartui maailma.
Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni - elämänkuvia (2014) ***
Omaelämäkerrallinen romaani, jossa menneisyys ja nykypäivä vuorottelevat. Sekä kirjailija että hänen vaimonsa ovat sairaalassa ja huoli suuri. Päiväkirjamaista muistelua elämän suurista hetkistä. Kieli on napakkaa ja lauseet lyhyitä. Painopiste jää menneisyyteen, nykyhetkestä olisi kaivannut ehkä lisää. Lukupiirin kesän kirja, jonka lukaisi nopeasti parissä illassa. Kirjasta tykättiin.
Elizabeth Noble: Lukupiiri (The Reading Group, 2003) ***-
Noblen esikoisromaani maaseudun rauhassa kirjoitettu. Aiemmin hän toimi vuosia kustannusalalla Lontoossa. Kirja rakentuu kerran kuussa pidettävien lukupiirien ympärille yhden vuoden ajan. Viisi naista kokoontuu vuorotellen toistensa luokse syömään ja keskustelemaan kirjoista. Osa naisista tapaa toisiaan muutenkin ja joidenkin elämät kietoutuvat yllättäenkin yhteen. Ystävyyttä, rakkautta, perhe-elämää - kirjat jäävät kuitenkin sivuosaan.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Kesän 2015 kirjat
Elizabeth Noble: Naapurin tyttö (The Girl Next Door, 2009) ***-
Newyorkilaisen neljäs romaani, joka kertoo Manhattanilaisen kerrostalon ihmisistä, heidän iloistaan ja suruistaan ja ihmissuhteistaan. Miinusta liian monesta henkilöhahmosta, osa tarinoista tuntui vaan täytteeltä. Toisaalta ne, jotka eivät sitä olleet, olivat oikein kivoja :)
Veera Vaahtera: Sattumalta sinun (2015) ***
Pauliina Vanhatalon alter ego, joka kirjoittaa chick litejä, joista tämä on kolmas ja jonka pohjana toimii Me Naisissa 2013 julkaistu jatkokertomus Akateemisesti sinun. Filosofian laitoksen työtä ryhdittämään palkattu Karoliina ei oikein tahdo päästä entisestä poikaystävästään Villestä ja samaan aikaan filosofian laitoksella työskentelevä Matias kiehtoo. Huolipäiväkirjaan kertyy sivuja. Tykkäsin yliopistomaailmasta ja muutenkin tarinasta.
Jussi Adler-Olsen: Vanki (Kvinden i buret, 2007) **+
Tanskalainen dekkari, jossa työtehtävissä kärsinyt Carl Moerck palaa poliisiin ja ryhtyy tutkimaan uudelleen vanhoja selvittämättömiä rikoksia yhdessä innokkaan avustajansa Hafez el-Assadin kanssa. Ensimmäisenä he tarttuvat nuoren poliitikon, Merete Lynggaardin, tapaukseen. Kirja aloittaa Osasto Q-sarjan. Ihan ok dekkari.
Graeme Simsion: Vauvatesti (The Rosie Effect, 2014) ***-
Vaimotestin jatko-osa lähti aluksi vähän kangerrellen käyntiin, mutta sitten alkoi taas viihdyttämään kivasti :)
Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki (El prisinero del cielo, 2011) **
Samanlainen kuin aiemmat kirjatkin (Tuulen varjo, Enkelipeli), en oikein enää innostunut ;(
Rain Mitchell: Tasapainoilua - Joogasalin naiset (Tales from the Yoga Studio, 2011) ***-
Kesähömppäkasasta kalifornialaisen joogasalin omistajan ja ystävien ja asiakkaiden elämää. On se vaan kummallista tuo touhu sielläpäin :)
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (2013) ****
Oululaisen äidinkielenopettajan tarina nuoresta lestadiolaisparista, Viljasta ja Aleksista. Onneksi väliin oli ujutettu blogilukuja ja nukketarinoita, muuten olisin lukenut kirjan ihan liian nopeasti. Voiko ollakaan näin ihania vanhempia? Kuinka lämpimin sanoin Vilja rakastaa lapsiaan ja kuinka järkkymättömänä ja kauniisti Aleksi seisoo hänen rinnallaan ja apunaan. Molemmat myös vaikeina aikoina ja vaikeiden päätösten edessä. Sen lisäksi, että tarina itsessään tulee iholle, kieli on aivan mahdottoman rikasta.
Jussi Valtonen: Vesiseinä (2006) **+
Sujuvaa tekstiä Finlandia-voittajan aiemmilta vuosilta. Novellimainen. Ensin piirretään kuvaa Antista lapsena ja sitten hahmotellaan hänelle erilaisia vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Millainen elämästä kulloinkin tulee, se on pienestä kiinni. Siihen voivat vaikuttaa lapsuuden kokemukset, tai sitten eivät...
Henning Mankell: Italialaiset kengät (Italienska skor, 2006) **+
Tällä kertaa herra on kirjoittanut dekkarin sijaan romaanin, jossa yksinäiselle saarelle vetäytynyt entinen lääkäri saa yllättäen vieraita menneisyydestä.
Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää (2014) **+
Kiurujärveläisen kolmas kirja. Kolmen sukupolven (Armi - Sistinja - Hertta) tarina siitä, kuinka äidin hylkäämisen seuraukset kantavat sukupolven yli. Kirja on jaettu neljään erimittaiseen osaan, joista tykkäsin eniten toisesta, jossa 12-vuotias Hertta on kertojana. Ensimmäinen luku oli aika levällään, mutta tämä toinen ehyt. Tykkäsin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, vaikka paljon asiaa jäikin rivien väliin. Kokemus äideistä, tyttäristä, menneisyydestä, väsymyksestä, alkoholista, yksinäisyydestä, miehistä, sijaisperheestä - kaikki tuntuivat aidoilta.
Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua (2015) **+
Epävarmojen viisikymppisten rakkaudesta.
Lionel Shriver: Jonnekin pois (So Much For That, 2010) ***-
Lontoossa asuvan, Poikani Kevin-kirjalla kuuluisuuteen nousseen kirjailijan yhdeksäs romaani. Paksu kuin mikä, teksti kulki jouhevasti, tiivistystä olisi voinut tehdä. Kertoja Shep on säästänyt koko ikänsä aloittaakseen Toisen Elämän jossain lämpimässä. Matkaliput on jo hankittu, kun selviää, että vaimo on sairastunut vakavasti. Ystäväperheen miehen Jacksonin palopuheet amerikkalaisen yhteiskunnan epäkohdista tuovat esiin samaa epäreiluuden tunnetta kuin ystäväperheen tyttären synnynnäinen sairaus ja Shepin vaimon syöpä. Shep on koko ikänsä palvellut muita. Mitä hän tekee, kun hänen oma unelmansa näyttää murskautuvan? Liiallisesta sivumäärästä huolimatta hyvä kirja.
Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project, 2013) ***+
Asperger-tutkija ryhtyy vaimonhankintaprojektiin, jota hämmentää suunnittelemattomat treffit vahvan Rosien kanssa. Just oikeanlaista hömppää!
Jari Järvelä: Särkyvää (2014) **+
Vaimo jättää ja mies matkustaa vanhalla Ladalla Pamplonan härkäjuoksuun tarkoituksena tappaa siellä itsensä kunniakkaasti. Kyytiin tulee liftari Agnes, joka on kova suustaan. Hersyvää kieltä, mutta ohut tarina.
Merja Tuominen-Gialitaki: Koko kylän pidot - Elämänmenoa kreetalaisittain (2014) **+
Matkaoppaana Kreetaan tutustunut ja siellä perheen perustanut karjalainen kirjoittaa kolmen tietoteoksen ja kahden keittokirjan jälkeen kokemuksistaan Kreetalla. Viime kesän Kreetan loman innoittamana lainattu kirja, jossa on paljon elämänmakua. Hieman jäsentymätön kokonaisuus.
Sjón: Poika nimeltä Kuukivi (Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til, 2013) **+
Sjón on islantilainen kirjailija, joka voitti tällä teoksellaan kansallisen kirjallisuuspalkinnon. Hän on myös tehnyt Björkin laulujen sanoja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat syksyyn 1918 Reykjavikissa. Maassa riehuu espanjantauti, päähenkilö Mána Steinnin päivät täyttää elokuvissa käynti, jonka hän rahoittaa myymällä itseään. Pieni kaupunki, suuria asioita.
Jessica Suni: Hoito (2014) ***
Helsinkiläisen toimittajan esikoiskirja kertoo miehen ja naisen suhteesta. Mies on luontaishoitaja, jonka vastaanotolle nainen saapuu. Hoidosta tulee "hoito". Ensin murskataan ego ja sitten koittaa onni ja autuus. Semmoinen pläni. Kumman ego kaipaisikaan murskaamista? Tarinassa mennään narsistisen ihmisen sisään. Karmivaa.
Pia Heikkilä: Koodinimi kajaali (2014) **
Suomalainen chick lit, joka sijoittuu Pakistanin Islamabadiin, jossa ronski kirjeenvaihtaja Anna selvittelee rikoksia ja miessotkujaan.
Sarah Lotz: Kolme (The Three, 2014) **
Erikoinen kirja 12.1.2012 (Musta torstai) tapahtuneiden matkustajakoneiden onnettomuuksista ja onnettomuuksista ihmeellisesti selvinneiden kolmen lapsen aiheuttamista spekulaatioista. Kirja koostuu toimittajan tekemistä haastatteluista, some-keskusteluiden litteroinneista ja muista muistiinpanoista. Lapsissa on jotain outoa, salaliittoteoriat ja erityisesti uskonnollisten ääriryhmien spekulaatiot saavat sijaa. Kaikki on keksittyä.
Hanna Nikkanen - Antti Järvi: Karanteeni - Kuinka aids saapui Suomeen (2014) **
Suomen aids-historia. Ihan mielenkiintoista.
Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti (2011) ****
Romaani sijaisvanhemmuudesta. Ensimmäisessä puoliskossa kirjasta kymmenvuotiaan pojan ja uuden miehen kanssa elävä Tuula yllättäen kiinnostuu sijaisvanhemmuudesta. Tuula ei ole kotiäitityyppiä ja hän käy läpi omaa äitiyttään sekä itsekseen, miehen kanssa että sijaisvanhempivalmennuksessa. Toisessa puoliskossa perheeseen tulee kaksi sijaislasta, joiden kanssa tunteiden kirjo on suurta. Sijaisvanhemmuus on kiinnostanut minua aina ja tämän kirjan hotkaisin lukea yhdessä päivässä. Tykkäsin tosi paljon.
Päivi Storgård: Keinulaudalla (2014) ***
Nykyhetken ja menneen välillä kulkeva romaani siitä, kun tv-toimittaja sairastuu mieleltään. Aluksi en oikein päässyt kirjaan sisään, mutta kun pääsin, niin todella pääsin. Vasta kirjan luettua luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin, että taustalla on omakohtaisia kokemuksia. Vähän se kieltämättä jo lukiessa aattelutti. Ymmärrys taas lisääntyi huimasti.
Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa (Eines Abends in Paris, 2012) **
Pieni elokuvateatteri toimii miljöönä tälle rakkaustarinalle. Mukavia Pariisi-tunnelmia, ranskalaisia tapoja ja elokuvaviitteitä. Kaunis, mutta hiukan väkisin hankaloitettu tarina.
Newyorkilaisen neljäs romaani, joka kertoo Manhattanilaisen kerrostalon ihmisistä, heidän iloistaan ja suruistaan ja ihmissuhteistaan. Miinusta liian monesta henkilöhahmosta, osa tarinoista tuntui vaan täytteeltä. Toisaalta ne, jotka eivät sitä olleet, olivat oikein kivoja :)
Veera Vaahtera: Sattumalta sinun (2015) ***
Pauliina Vanhatalon alter ego, joka kirjoittaa chick litejä, joista tämä on kolmas ja jonka pohjana toimii Me Naisissa 2013 julkaistu jatkokertomus Akateemisesti sinun. Filosofian laitoksen työtä ryhdittämään palkattu Karoliina ei oikein tahdo päästä entisestä poikaystävästään Villestä ja samaan aikaan filosofian laitoksella työskentelevä Matias kiehtoo. Huolipäiväkirjaan kertyy sivuja. Tykkäsin yliopistomaailmasta ja muutenkin tarinasta.
Jussi Adler-Olsen: Vanki (Kvinden i buret, 2007) **+
Tanskalainen dekkari, jossa työtehtävissä kärsinyt Carl Moerck palaa poliisiin ja ryhtyy tutkimaan uudelleen vanhoja selvittämättömiä rikoksia yhdessä innokkaan avustajansa Hafez el-Assadin kanssa. Ensimmäisenä he tarttuvat nuoren poliitikon, Merete Lynggaardin, tapaukseen. Kirja aloittaa Osasto Q-sarjan. Ihan ok dekkari.
Graeme Simsion: Vauvatesti (The Rosie Effect, 2014) ***-
Vaimotestin jatko-osa lähti aluksi vähän kangerrellen käyntiin, mutta sitten alkoi taas viihdyttämään kivasti :)
Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki (El prisinero del cielo, 2011) **
Samanlainen kuin aiemmat kirjatkin (Tuulen varjo, Enkelipeli), en oikein enää innostunut ;(
Rain Mitchell: Tasapainoilua - Joogasalin naiset (Tales from the Yoga Studio, 2011) ***-
Kesähömppäkasasta kalifornialaisen joogasalin omistajan ja ystävien ja asiakkaiden elämää. On se vaan kummallista tuo touhu sielläpäin :)
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (2013) ****
Oululaisen äidinkielenopettajan tarina nuoresta lestadiolaisparista, Viljasta ja Aleksista. Onneksi väliin oli ujutettu blogilukuja ja nukketarinoita, muuten olisin lukenut kirjan ihan liian nopeasti. Voiko ollakaan näin ihania vanhempia? Kuinka lämpimin sanoin Vilja rakastaa lapsiaan ja kuinka järkkymättömänä ja kauniisti Aleksi seisoo hänen rinnallaan ja apunaan. Molemmat myös vaikeina aikoina ja vaikeiden päätösten edessä. Sen lisäksi, että tarina itsessään tulee iholle, kieli on aivan mahdottoman rikasta.
Jussi Valtonen: Vesiseinä (2006) **+
Sujuvaa tekstiä Finlandia-voittajan aiemmilta vuosilta. Novellimainen. Ensin piirretään kuvaa Antista lapsena ja sitten hahmotellaan hänelle erilaisia vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Millainen elämästä kulloinkin tulee, se on pienestä kiinni. Siihen voivat vaikuttaa lapsuuden kokemukset, tai sitten eivät...
Henning Mankell: Italialaiset kengät (Italienska skor, 2006) **+
Tällä kertaa herra on kirjoittanut dekkarin sijaan romaanin, jossa yksinäiselle saarelle vetäytynyt entinen lääkäri saa yllättäen vieraita menneisyydestä.
Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää (2014) **+
Kiurujärveläisen kolmas kirja. Kolmen sukupolven (Armi - Sistinja - Hertta) tarina siitä, kuinka äidin hylkäämisen seuraukset kantavat sukupolven yli. Kirja on jaettu neljään erimittaiseen osaan, joista tykkäsin eniten toisesta, jossa 12-vuotias Hertta on kertojana. Ensimmäinen luku oli aika levällään, mutta tämä toinen ehyt. Tykkäsin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, vaikka paljon asiaa jäikin rivien väliin. Kokemus äideistä, tyttäristä, menneisyydestä, väsymyksestä, alkoholista, yksinäisyydestä, miehistä, sijaisperheestä - kaikki tuntuivat aidoilta.
Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua (2015) **+
Epävarmojen viisikymppisten rakkaudesta.
Lionel Shriver: Jonnekin pois (So Much For That, 2010) ***-
Lontoossa asuvan, Poikani Kevin-kirjalla kuuluisuuteen nousseen kirjailijan yhdeksäs romaani. Paksu kuin mikä, teksti kulki jouhevasti, tiivistystä olisi voinut tehdä. Kertoja Shep on säästänyt koko ikänsä aloittaakseen Toisen Elämän jossain lämpimässä. Matkaliput on jo hankittu, kun selviää, että vaimo on sairastunut vakavasti. Ystäväperheen miehen Jacksonin palopuheet amerikkalaisen yhteiskunnan epäkohdista tuovat esiin samaa epäreiluuden tunnetta kuin ystäväperheen tyttären synnynnäinen sairaus ja Shepin vaimon syöpä. Shep on koko ikänsä palvellut muita. Mitä hän tekee, kun hänen oma unelmansa näyttää murskautuvan? Liiallisesta sivumäärästä huolimatta hyvä kirja.
Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project, 2013) ***+
Asperger-tutkija ryhtyy vaimonhankintaprojektiin, jota hämmentää suunnittelemattomat treffit vahvan Rosien kanssa. Just oikeanlaista hömppää!
Jari Järvelä: Särkyvää (2014) **+
Vaimo jättää ja mies matkustaa vanhalla Ladalla Pamplonan härkäjuoksuun tarkoituksena tappaa siellä itsensä kunniakkaasti. Kyytiin tulee liftari Agnes, joka on kova suustaan. Hersyvää kieltä, mutta ohut tarina.
Merja Tuominen-Gialitaki: Koko kylän pidot - Elämänmenoa kreetalaisittain (2014) **+
Matkaoppaana Kreetaan tutustunut ja siellä perheen perustanut karjalainen kirjoittaa kolmen tietoteoksen ja kahden keittokirjan jälkeen kokemuksistaan Kreetalla. Viime kesän Kreetan loman innoittamana lainattu kirja, jossa on paljon elämänmakua. Hieman jäsentymätön kokonaisuus.
Sjón: Poika nimeltä Kuukivi (Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til, 2013) **+
Sjón on islantilainen kirjailija, joka voitti tällä teoksellaan kansallisen kirjallisuuspalkinnon. Hän on myös tehnyt Björkin laulujen sanoja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat syksyyn 1918 Reykjavikissa. Maassa riehuu espanjantauti, päähenkilö Mána Steinnin päivät täyttää elokuvissa käynti, jonka hän rahoittaa myymällä itseään. Pieni kaupunki, suuria asioita.
Jessica Suni: Hoito (2014) ***
Helsinkiläisen toimittajan esikoiskirja kertoo miehen ja naisen suhteesta. Mies on luontaishoitaja, jonka vastaanotolle nainen saapuu. Hoidosta tulee "hoito". Ensin murskataan ego ja sitten koittaa onni ja autuus. Semmoinen pläni. Kumman ego kaipaisikaan murskaamista? Tarinassa mennään narsistisen ihmisen sisään. Karmivaa.
Pia Heikkilä: Koodinimi kajaali (2014) **
Suomalainen chick lit, joka sijoittuu Pakistanin Islamabadiin, jossa ronski kirjeenvaihtaja Anna selvittelee rikoksia ja miessotkujaan.
Sarah Lotz: Kolme (The Three, 2014) **
Erikoinen kirja 12.1.2012 (Musta torstai) tapahtuneiden matkustajakoneiden onnettomuuksista ja onnettomuuksista ihmeellisesti selvinneiden kolmen lapsen aiheuttamista spekulaatioista. Kirja koostuu toimittajan tekemistä haastatteluista, some-keskusteluiden litteroinneista ja muista muistiinpanoista. Lapsissa on jotain outoa, salaliittoteoriat ja erityisesti uskonnollisten ääriryhmien spekulaatiot saavat sijaa. Kaikki on keksittyä.
Hanna Nikkanen - Antti Järvi: Karanteeni - Kuinka aids saapui Suomeen (2014) **
Suomen aids-historia. Ihan mielenkiintoista.
Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti (2011) ****
Romaani sijaisvanhemmuudesta. Ensimmäisessä puoliskossa kirjasta kymmenvuotiaan pojan ja uuden miehen kanssa elävä Tuula yllättäen kiinnostuu sijaisvanhemmuudesta. Tuula ei ole kotiäitityyppiä ja hän käy läpi omaa äitiyttään sekä itsekseen, miehen kanssa että sijaisvanhempivalmennuksessa. Toisessa puoliskossa perheeseen tulee kaksi sijaislasta, joiden kanssa tunteiden kirjo on suurta. Sijaisvanhemmuus on kiinnostanut minua aina ja tämän kirjan hotkaisin lukea yhdessä päivässä. Tykkäsin tosi paljon.
Päivi Storgård: Keinulaudalla (2014) ***
Nykyhetken ja menneen välillä kulkeva romaani siitä, kun tv-toimittaja sairastuu mieleltään. Aluksi en oikein päässyt kirjaan sisään, mutta kun pääsin, niin todella pääsin. Vasta kirjan luettua luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin, että taustalla on omakohtaisia kokemuksia. Vähän se kieltämättä jo lukiessa aattelutti. Ymmärrys taas lisääntyi huimasti.
Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa (Eines Abends in Paris, 2012) **
Pieni elokuvateatteri toimii miljöönä tälle rakkaustarinalle. Mukavia Pariisi-tunnelmia, ranskalaisia tapoja ja elokuvaviitteitä. Kaunis, mutta hiukan väkisin hankaloitettu tarina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)