Nicolas Barreau: Rakkauskirjeitä Montmartrelle (Die Liebesbriefe von Montmartre, 2018) **+
Pariisiin sijoittuva versio kirjeenvaihdosta, joka johtaa rakkauteen. Julien on menettänyt vaimonsa ja asuu kahden pienen poikansa kanssa. Vaimo on pyytänyt ennen kuolemaansa Juliania kirjoittamaan hänelle 33 kirjettä (vaimo kuoli 33-vuotiaana) päästäkseen elämässä eteenpäin. Julian kirjoittaa kirjeet ja piilottaa ne hautakivessä olevaan lokeroon. Jossain vaiheessa kirjeet katoavat ja niiden tilalle tulee erilaisia esineitä.
Kajsa Ingemarsson: Vettä vain (Bara vanligt vatten, 2009) **+
Vähän edellistä höttöisempi romaani. Menestynyt nuori kirjailija Stella asuu upeassa asunnossa ja hänellä on tv:stä kuuluisa poikaystävä. Sitten asunnosta löytyy isompi vesivahinko, jonka myötä alkaa elämämmuutokset.
Eli Åhman Owetz: Kirjeystäviä (Brevvännerna, 2019) ***-
Kesäviihdettä Ruotsista. Kotitilallaan asuva Malin ei ole onnellinen avioliitossaan ja laittaa vahingossa tästä kirjoittamansa muistilapun kirjastonkirjan väliin. Lapun löytää paikkakunnalle muuttanut eronnut Erik. Malin ja Erik aloittavat kirjeenvaihdon kirjastoauton välityksellä. Ja arvaahan sen, mitä sitten tapahtuu...
Hannu Paloniemi: Lumiluolapoika, 2023 ***+
Omakohtainen esikoisromaani perheestä, joka muuttaa 1980-luvulla Lapista Tornioon isän töiden perässä. Perhe nauttii elämästään ja elintason noususta. Sitten äiti sairastuu syöpään ja viettää yhä enemmän aikaa huoneessaan. Isä suree hiljaa. Sisko ja veli elävät nuoruuttaan epävarmassa kotitilanteessa. Sisko lähtee kylille ja veli löytää musiikin. Äidin kuolema, sen aikakauden hiljaisuus ja hidas ajankulu kuvataan tosi hyvin:
Koulun jälkeen tein valmiiksi rivin Husmans-näkkileipiä, kannoin uusimmat levyni keittiön pöydälle ja tutkailin niitä rauhassa yksin, kuuntelematta edes musiikkia. Hiljaisuus veti puoleensa kuin vanha ystävä jonka luokse halusin aina palata. Jonkin aikaa se tuntui hyvältä. Mutta muistikuvat äidistä tulivat. Ne seurasivat minua, takertuivat kiinni, ilmestyivät yhtäkkiä talvipäivien hiljaisiin onteloihin, kehämäisiin sekunteihin joiden keskellä asui kauhu. Siellä ihminen hajosi.
Minulla ei ollut ketään kelle puhua.
Oli löydettävä jostain ilo ilman Jumalaa. (s. 205-206)
Julien Sandrel: Toinen elämäni (La vie qui m'attendait, 2019) ***-
Kevyt romaani isän kanssa kahdestaan eläneen 40-vuotiaan pariisilaislääkärin, Romanen, matkasta Marseilleen, jossa yksi hänen potilaistaan on nähnyt hänen kaksoisolentonsa. Kun kaksi täysin eri tavalla elävää, mutta samalla tavalla ajattelevaa siskoa löytää toisensa, muuttuu molempien elämä. Mukavaa lukea Ranskan reissun jälkeen samoista seuduista.
Guillaume Musso: Et après... , 2004 ***+
Ranskalaiselta kirpparilta oranssin kannen ja riittävät dialogimäärän perusteella valittu kirja. Nathan Del Amico on kuuluisa New Yorkilainen juristi, joka asuu yksin Manhattanilla upeassa asunnossa. Matka sinne on ollut pitkä. Nathan on italialaisen siivoojan ainut lapsi, joka tutustuu äidin työn kautta hienostoperheen tyttäreen Malloryyn. Lapsena Nathan pelastaa Malloryn hukkumiselta. Aikuisena Nathan menee Malloryn kanssa naimisiin ja saa hänen kanssaan tyttären. Nyt Mallory on lähtenyt tyttären kanssa toiselle puolelle Yhdysvaltoja ja Nathan hukuttaa surunsa työntekoon. Kirjan syvällisempi osuus käsittelee kuolemaa. Nathan tutustuu lääkäriin, joka pystyy aistimaan etukäteen henkilön kuoleman. Nathan joutuu kohtaamaan kaksi kuolemaa ennen kuin hän uskoo lääkäriin. Nathan uskoo kuolevansa itse pian ja haluaa sitä ennen korjata välinsä Malloryyn. Yliluonnollinen lisäväri ei tunnu kiusalliselta, vaan hienolta tavalta käsitellä kuolemaa. Yhtä aikaa kevyt ja yhtä aikaa syvä kirja.
William Golding: Kärpästen herra (Lord of the Flies, 1954) ****
Ranskan matkalla Christine kertoi antavansa juuri tämän kirjan usein lahjaksi. Ja minulla sattui se olemaan mukana! Klassikkoteos, jossa joukko koulupoikia haaksirikkoutuu toisen maailmansodan aikana Tyynenmeren autiolle saarelle, yrittää saada järjestystä aikaan, hajaantuu kahteen leiriin ja lopulta ajautuu hirvittäviin tekoihin toisiaan vastaan. Teemoista voi lukea paremmin muista blogeista, minua kosketti Ralphin pyrkimys pysyä järkevänä, pienimpien poikien jääminen syrjään sekä se tapa, jolla Golding rakensi tämän kauheuden.
Fiona ’Elōne: Tulit luokseni kutsumatta, 2022 ***+
Takakannen mukaan ravisteleva esikoisromaani nuoren ruskean äidin elämästä, jossa päihteet ovat arkea siinä missä päivähoito-ongelmatkin. Todella lennokastatekstiä nuoren lähiömutsin elämästä, jossa vuorotellaan nykyhetken ja vuosien 2004-2017 välillä. Menneisyydessä on teini-iän taistelut isän kanssa ja pari vuotta vanha rakkaustarina Danielin kanssa. Samaan aikaan kun päähenkilö aikuistuu ja rupeaa odottamaan Danielin lasta, Danielin elämä liukuu yhä kaoottisemmaksi. Päihteitä kuluu ja lopulta ne menevät tulevan perheen edelle. Ona jää lapsen kanssa yksin. Lähiömutsin arjen lisäksi romaanissa on kohtauksia siitä, miten hänet kohdataan. Tässä kuvaus tuntemattomasta ohikulkijasta:
Hän huojuu metroon maanantaiaamuna kalja kädessä ja kertoo nyt jo aikuisista lapsistaan samalla, kun ihailee omaani. Tuolloin hän on yleensä lempeä ja anteeksipyytelevän oloinen.... Välillä hän voi huonommin ja on ilkeällä tuulella. Silloin hän huutelee jostain kauempaa. Suuttuu, koska lapseni itkee väsymystään metrossa. Hän käyttää sanoja, joiden on tarkoitus liata, leimata ja murskata. Niitä samoja sanoja olen kuullut itsestäni ja muista minunlaisistani lukemattomia kertoja hiekkalaatikolla, koulussa, baarin jonossa, bussissa. ... Noissa hetkissä hänen kipunsa pakenee suun kautta. Hän hyökkää silmittömästi ketä tahansa tielleen osuvaa kohti, mutta hän on itse oman surunsa suurin uhri. Hän ei tiedä, ettei minussa ole mitään, mikä ei olisi mennyt pirstaleiksi jo vuosia sitten. Olen hänelle tuntematon, mutta minä olen kantanut hänen pahaa oloaan mukanani jo vuosia. s. 30-31
Emil Tode: Enkelten siemen (Piiririik, 1993) **
Keväällä lukemani Pariisi - (Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin) - kirjan vanhempi, jossa kertoja pakenee Pariisin kahviloihin ja bulevardeille, mutta löytääkin itsensä kuumasta turistien kansoittamasta kaupungista. Toisaalta kokee rakkauden Franzin kanssa. Pariisi on läsnä, samoin oman elämän ja mielen hahmottaminen.
Isoäiti toisteli aina: "Oli miten oli, kun sotaa ei vain tulisi." Heidän taloonsa osui sodassa pommi ja kaikki hänen omaisensa paloivat sinne ja sen jälkeen isoäiti meni päästään sekaisin. Mutta lääkäri suositteli hänelle kävelemistä tuulta vasten, ja se auttoikin. Itse olen myös kokeillut sitä ja hyvin auttaa. s. 90
Bernhard Schlink: Lukija (Der Vorleser, 1995) ***+
Melko lailla klassikko tämä Schlinkin tunnetuin kirja. Toisen maailmansodan jälkeen 15-vuotias Michael ajautuu suhteeseen parikymmentä vuotta vanhemman Hannan kanssa. Seksin lisäksi Michael lukee Hannalle kirjoja ääneen. Suhde päättyy, kun Hanna katoaa. Seuraavan kerran he kohtaavat, kun Michael seuraa opiskelijana sotaoikeidenkäyntiä, jossa syytettynä on Hanna. Tästä on myös paljon hyviä ajatuksia eri blogeissa. Itseä jäi mietityttämään se, miten Michael tästä kaikesta selvisi. Ja miten tällainen tarina on ylipäätään syntynyt.
