Ihastuttava brittiläisen kirjailijan esikoisteos, joka sijoittuu St Houda's Landin saariryhmälle. Saarten talvessa on paljon ihmeellistä (yökkössiipiset lehmät, valkoisiksi muuttuneita lintuja, pimeässä hohtavia meduusoja), paljon kosteutta (lumisohjoa, suota) ja kulmakuntaisuutta (menneisyys painaa yhden jos toisenkin hahmon olemuksessa). Tänne saapuu fyysiseltä olemukseltaan hauras, mutta muuten rohkea Ida Maclaird etsimään apua. Idan jalat muuttuvat pikkuhiljaa lasiksi. Saarella koko elämänsä elänyt, oman menneisyytensä säikyttämä Midas Crook kuvaa valoa. Kun Ida ja Midas kohtaavat, alkaa kaunis rakkaustarina...
Anna-Leena Härkönen: Palele porvari! ja muita kertomuksia 2007
2004-2006 ilmestyneiden kolumnien kokoelma, jossa mm. pohditaan nimen vaatimuksia henkilöhahmolle (esim. Peteksi kutsuttu Petri on aina leppoisa).
Donna Leon: Tuntematon ihailija (Falling in Love 2015) **
Nopea välikirja, jossa tuli kyllä harpottua erityisesti poliisiasemalla olevien henkilöpulmien kuvailua. Juonessa oopperalaulaja Flavia Petrelli kokee olonsa uhatuksi, kun innokas tuntematon ihailija alkaa lähettää keltaisia ruusuja. Brunetti selvittää tilannetta ja hehkuttaa perinteiseen tapaan vaimon kokkailuja ja italialaisten naisten tyylikkyyttä. Ugh.
Torey Hayden: Viattomat (Innocent Foxes, 2011) **+
Kesäpokkari, joka ei heti imaissut mukaansa, mutta parani loppua kohden. Abundancessa Montanassa viettää omalla tilallaan aikaansa kuuluisa näyttelijä Spencer Scott, jolla on kylässä irtosuhteesta syntynyt 9-vuotias poika Tennesee. Köyhällä alueella asuva Dixie on juuri menettänyt oman lapsensa ja yrittää saada uuden poikaystävänsä Billyn kanssa elämää raiteilleen. Billyn ratkaisuna on siepata Tennesee ja paeta vuorille odottamaan löytöpalkkiorahoja. Väkivaltainen Billy jättää täynnä maalaisjärkeä olevan Dixien ja vihaisen kaupunkilaispojan Tenneseen erämaahan useiksi päiviksi. Tämän kaiken kummallisen keskellä Dixie ja Tennesee ystävystyvät. Samaan aikaan Spencer ratsastaessaan eksyy metsään ja miettii omalta osaltaan elämäänsä. Blogeissa tämä fiktiivinen tarina ei saa kehuja, pääosin henkilöhahmojen ärsyttävyyteen liittyen ja Haydenin tositapahtumiin perustuvien kasvutarinoiden hienouteen verrattuna. Mä jotenkin koin, että tämä oli omalla tavallaan julmaa realismia siitä, miten kaltoinkohtelu säilyy aikuisuuteen saakka ja miten kehittymistä ei välttämättä tapahdu niinkuin toivoisi.
Antti Kivimäki: Odotusarvoisesti sinun, 2018 ***
Esikoisromaani pokeriammattilaisesta Villestä, jonka elämä on salilla käyntiä, nettideittailua, netti- ja kasinopokeria. Ville analysoi kaikkea matemaattisesti. Kiehtovaa pokerinpeluun analyysiä on paljon (vähän liikaa), kevyttä deittielämää myös. Niiden väliin mahtuu onneksi muutakin ajateltavaa.
Nathan Hill: Nix (The Nix, 2016) ***
Kriitikoiden ylistämä amerikkalainen esikoisteosjärkäle (reilu 700 sivua) kertoo pojan kautta äidin ja Yhdysvaltojen tarinaa pääosin 60-luvun lopusta alkaen. Millaisten valintojen eteen ihmiset joutuvat ja miten nämä valinnat muuttavat elämän. Keskilänsi (Samuel, isä Henry ja perheen jättänyt äiti Faye) ja Chicago tapahtumapaikkoina, vuosi 1968 erityisen merkittävässä roolissa. Samaan kirjaan on saatu monenlaisia hyvin taustoitettuja teemoja: nettipelaaminen (Elfscape), pikkukaupunkielämä Keskilännessä, haltijatarinat Norjasta (kirjan nimi: nix=näkki), paniikkihäiriö, professoria haastava vilpillinen opiskelija, runoilija Allen Ginsberg ja tietysti vuoden 1968 mielenosoitukset ja vaikutus erityisesti opiskelijoihin. Romaanin ihmisten kohtalo nojaa yksittäisiin ihmisiin ja tapahtumiin, joita Samuel saa selville pikku hiljaa sen jälkeen, kun hänen äitinsä putkahtaa esiin nettimeeminä Packer Attacker. Kirja rakentuu eri palasten varaan ja on siksi hiukan raskaampi luettava kuin suoraviivaisesti etenevät kirjat. Ehkä superkesän kuumuuskin vaikutti. Hieno kirja kuitenkin.
Rosamund Young: Lehmien sielunelämä (The Secret Life of Cows, 2017) *
Hiukan muutettu painos vuoden 2003 samannimisestä kirjasta. Luin tästä jostakin ja varasin kirjastosta. Odotin ehkä jotain muuta, kirja oli päiväkirjamaisia muistoja eri eläimistä ja niiden kanssa saaduista inhimillisistä kokemuksista. En oikein innostunut, selailin loppuun.
Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia 2013 ***
Anna-lehdessä 2003-2011 ilmestyneistä kolumneista koottu kirja. Suorapuheista Anna-Leenaa.
Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides - Kauniina kuolleet (The Virgin Suicides 1993) **+
Tämä nimeltä tuttu kirja tarttui lomalle pokkarina mukaan palautettujen kirjojen hyllystä. Aihe ja tyyli olivat kyllä raskaita molemmat, mutta jollain tapaa vaativat lukemaan loppuun. Kertojaäänenä on tyttöjen ikätoveri naapurista, joka seuraa ja unelmoi sivusta ja pääsee kavereineen muutaman kerran kurkkaamaan tyttöjen elämää ihan läheltäkin. Kauniit, tarkasti varjellut viisi Lisbonin tyttöä ja heidän itsemurhansa mietityttävät pikkukaupungissa pitkään.
Cristina Sandu: Valas nimeltä Goljat 2017 ***+
Finlandiaehdokkaana ollut esikoiskirja suomalaisromanialaiselta, Englannissa asuvalta Cristina Sandulta. Romaani on fiktiota, mutta siitä kuultaa läpi omakohtaiset kokemukset kesistä köyhässä kylässä Romaniassa yms. Kirja kietouutu isoisän ruumiinvalvojaisten ylle. Kivasti kirjoitettu:
Isäni puolestaan kertoo kotikylästään ja liioittelee sen ruraalista kauneutta, hän ei mainitse esimerkiksi pihakäymälöitä ja kuoppaisia teitä ja likaisia kulkukoiria. Hänen sanansa saavat lampaat kirmaamaan vihreillä pelloilla ja värikkäät huvilat kohoamaan pellon laidalle. Kukkapuut kukkivat. Kyyhkyset huiskuttavat siipiään. Kirkasvetiset purot virtaavat metsän halki.
Emma Donoghue: Huone (Room, 2010) ***
Kroatian reissun pokkaripinon ensimmäinen. Äiti ja Jack asuvat lukittuina Huoneeseen. Huoneessa heillä on mm. Matto, Sänky, Vaatekomero, Kananmunakäärme, Rata, Televisio ja tarkka päiväohjelma. Vanha Kelju tulee iltaisin ja tuo ruokaa ja narisuttaa äidin sänkyä. 5-vuotiaana Jack saa tietää, että maailma on Huoneen Ulkopuolella ja että äiti haluaa sinne.
Jessie Burton: Muusa (The Muse, 2016) ***
Lontoolaisen kirjailijan toinen teos, jonka nappasin Best Seller - pöydältä juhannukseksi. Kiva romaani, jossa kahden aikakauden (1930-luvun lopun Espanja, 1960-luvun lopun Lontoo) tapahtumat liittyvät toisiinsa kadonneen maalauksen kautta. Kuka taulun on maalannut?
Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (Storia di chi fugge e di chi resta 2013) ***+
Kolmas osa Napoli-sarjaa, Elena on perheenäitinä Firenzessä ja Lila muuttaa poikansa ja Enzon kanssa takaisin kortteliin. Mukana mm. Solaran perhe, Airotan perhe, Nino Sarratore, Pasquale. Eletään 1960-luvun loppua ja 1970-lukua. Sekä Elena että Lila ovat mukana kokemassa yhteiskunnan mullistuksia, politiikkaa, naisen muuttuvaa asemaa. Viimeisillä sivuilla tapahtuu jotain sellaista, että kirjaan täytyy olla tulossa jatkoa...
Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä 2017 ****
Espoolainen kirjailijan ja kouluttajan kuudes kirja on "kertomus kirjailijan vuodesta herrasmiehenä kesästä 2016 kesään 2017". Matkan alussa kirjailijan yksivuotias poika on kova huutamaan ja tämä herättää kirjailijassa tuttuja tuntemuksia: "Olen toiminut samoin lähes nelikymppiseksi asti. Jos asiat eivät miellytä, alan huutaa. Jos huutaminen ei auta, sisuunnun ja valitan entistä jyrkemmin." Tuntemukset ajavat seuraaville ajatuspoluille: kasvatus on luonteen jalostamista, tarkoitus on tulla paremmaksi luonteeksi, hyvän miehen ihanne länsimaissa on herrasmies, jos oppisin herrasmieheksi, kauhea luonteeni kehittyisi, olisin parempi roolimalli lapsilleni, avioliittoni pelastuisi, minua kaivattaisiin kuoltuani. Niinpä hän päättää uhrata vuoden elämästään tullakseen herrasmieheksi. Matka on pitkä (vaimonkin mielestä), sillä kirjailija on luonteeltaan varsin hankala tyyppi. Vuosi pitää sisällään paljon luettua ja siteerattua taustakirjallisuutta, herrasmiestekemisten kuvailua (vaatetus, pöytätavat, ratsastus, rugby, Suomen Tapaseura) ja muita otteita elävästä elämästä. Kirja on kirjoitettu erittäin mukaansatempaavasti ja omatkin ajatukset saavat tuuletusta oikein kunnolla. Monta ajatusta olisi pitänyt laittaa ihan ylös, mutta nämä nyt ainakin mielessä:
+ Vaikeudet eivät ole esteitä tiellä. Vaikeudet ovat tie. Tarvitsemme vaikeuksia kehittyäksemme paremmiksi.
+ luonteen kasvattaminen on muuttunut ajatukseen, että pitää toteuttaa itseään
+ toisista ei pidä puhua pahaa, sillä silloin he pitävät sinua toisista pahaa puhuvana ihmisenä
- sosiaalisten viisauksien ja urheiluharrastusten lisäksi kirjassa keskitytään tosi paljon myös vaatetukseen ja sen sääntöihin, pitäisikö tästäkin kiinnostua? Entä haarukan oikeinpäin pitäminen? Onko tämä koodisto liiaksi porvarillista?
- naisen rooli jää syrjään eli miehenä kirjaa on varmasti vielä mielenkiintoisempi lukea
Pauliina Lindholm: Komendantti (2017) *
Historiallinen romaani Suomenlinnan linnoitusten rakennusajoilta 1748. En kyllä millään jaksanut lukea, mutta selailin kyllä.
Pauliina Vanhatalo : Keskivaikea vuosi (2016) ***
Muistiinpanojen pohjalta kirjoitettu päiväkirjamainen teos. Kirjoittajalla todetaan keväällä keskivaikea masennus, jonka vaiheita ja mukanaan tuomia tapahtumia hän kirjaa ylös. Diagnoosin tarkoituksena oli päästä kuntoutukseen psykologin käyntien sijaan, mutta jo ennen syksyn kuntoutusta kirjoittaja yrittää selvittää ja hoitaa masennustaan lääkkeillä, elämän aikana tapahtuneiden asioiden läpi kirjoittamisella, mindfulnessilla sekä perehtymällä introverttiuteen. Kiinnostavaa kuvausta, ei kuitenkaan tullut ihan iholle asti.
Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin (Valenciana 2016) ***-
Suomenruotsalaisen ja venäläisen kirjailijan ja kääntäjän novellikokoelma, jossa ihmiset eri maissa kohtaavat ajankohtaiset tilanteet kuten Japanin maanjäristyksen, Eyjafjallajökullin aiheuttaman tuhkapilven, Utøyan verilöylyn. Ainoastaan yksi Japaniin sijoittuva novelli jäi kesken hiukan pitkäpiimäisenä, muiden ihmiskuvat ja kohtalot kiinnostivat kovasti.
Sophie Kinsella: Himoshoppaaja vierailla mailla (Shopaholic Abroad 2002) ***
Kevyeen imagoonsa nähden varsin suuri sivumäärä tv:ssä talousneuvojana toimivan Beckyn shoppailuinnosta, ystävyydestä ja rakkauselämästä Lontoossa ja New Yorkissa. Viihdyttävää. Kävi kuitenkin useamman kerran mielessä, että onkohan teema vähän vanhanaikainen, kehtaisiko merkkivaateshoppailusta edes tuolla tavoin enää kirjoittaa.
