Minna Huotilainen, Leeni Peltonen: Tunne aivosi, 2017 ***
Kansantajuinen teos muistista, joka on jaettu ikävuosien mukaan: vauvan aivot, koululaisen aivot, teinin elämää, työikäisen kiirettä, hyvä vanhuus ja lopuksi kokoelma eri tilanteista, joissa järki ja tunne toimivat yhdessä.
Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (Homegoing, 2016) ****
Palkittu esikoisromaani ghanalais-yhdysvaltalaiselta kirjailijalta. Afrikasta aloitetaan 1700 - luvulla ja sinne palataan sukupolvien jälkeen. Heimosodat, valmiiksi valitut puolisot, siirtomaa-ajat, orjakauppa, orjuus Yhdysvalloissa, rotusorto kulkevat ajassa ihmisten tarinoiden mukana, mutta tämän kaiken yllä mies ja nainen ja heille syntyvä lapsi. Minua miellytti romaanin looginen rakenne (aina yksi luku yhden ihmisen elämänpätkästä) ja ihmistarinat, vaikka samaan aikaan vatsaa puristi historian kamaluudet ja ihmisten epäreilu kohtelu. Hieno kirja.
Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (An Elegy for Easterly, 2009) **+
En ole mikään novellien lukija, kun vauhdilla lukiessa tahtoo ajatus kärsiä lyhyissä tarinoissa. Tästä kirjasta jäi mieleen Afrikan tunnelma, naisten asema siellä, erilaiset tavat ansaita rahaa ja erikoiset tavat nimetä ihmisiä. Tämä Gappahin esikoiskirja on saanut paljon mainetta ja kunniaa. Harmi, että olen niin hätäinen, tästä olisi voinut saada paljon enemmänkin irti.
Marianna Kurtto: Tristania (2017) ***
Tristania on tuliperäinen saari keskellä valtamerta ja sen asukkaat omanlaisiaan muusta maailmasta eristyksissä kasvaneita. Jonin isä on kuukausikaupalla meren takana tekemässä tiliä kunnes jää sinne kokonaan. Saarelaisilla on omia salaisuuksia, joista ei puhuta. Sitten tulivuori purkautuu ja saarelaiset joutuvat poistumaan ja sopeutumaan uuteen maailmaan. Kirja oli hyvä, kieli kaunista ja henkilöt hienosti kuvattuja. Jostain syystä tämä kaikki katosi kovin pian omasta mielestä...
Maria Mustranta: Sokeita hetkiä (2017) ***
Vapaan toimittajan esikoisteos. Takaliepeen sanoin psykologinen romaani ihmisistä, jotka tekevät parhaansa mutta silti pahaa. Päähenkilöinä keski-ikäinen poliisi Juhani ja epävarma ja väärille poluille ajautuva lukiolaistyttö Kaisla. Sinänsä ihan mielenkiintoisen tarinan taustalta nousevat kysymykset jäivät mieleen pyörimään. Miten ja millaisissa tilanteissa ihminen luisuu vinoon, eikä enää pysty pysäyttämään tapahtumien kulkua? Miten jatkaa sen jälkeen elämää? Ovatko teot ihmisen heikkoutta vai voiko niitä edes vastustaa? Herätti todella paljon ajatuksia ja toi myös ymmärrystä.
Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (I giorni dell'abbandono, 2002) ***+
Itsenäinen romaani, jossa tapahtumapaikkana on Torino, mutta Napolinaikojakin muistellaan. Tavallisen perheen äidin, Olgan, mieli hajoaa, kun mies lähtee yllättäen nuoremman naisen matkaan. Mikä on minuutta, mikä peilausta toisesta ihmisestä, mikä omaa paikkaa perheessä? Olga valuu syvälle, kun tuttuus katoaa. Herätti ajatuksia siitä, kuka sitä oikein on ja minkä kautta katsottuna.
Suzanne Collins: Nälkäpeli (The Hunger Games, 2008) ***+
Ensimmäinen osa Nälkäpeli-trilogiaa. Aihe aivan karmiva. Tässä dystopiassa ollaan Pohjois-Amerikassa luonnonkatastrofin raunioilla, jossa Panemin valtakunnan eri lohkoilta valitaan vuosittain kaksi nuorta nälkäpeliin, jonka voittaa viimeinen hengissä pysynyt. Katniss lähtee vapaaehtoisena kisaan ja saa parikseen Peetan. Rikkaampien lohkojen pelaajat ovat valmistautuneet kisaan jo vuosia, Katniss ja Peeta saavat pärjätä arjessa oppimilla taidoillaan. Kisassa ei säästellä väkivaltaa, kärsimystä, mutta ei myöskään tunteita. Yllättävän hyvä :)
Tuuli Salminen: Surulintu (2017) **+
Kumpi sattuu enemmän, kertominen vai kertomatta jättäminen? Tämä takaliepeen lause kertoo juuri sen, mikä kirjan sanomassa onkin tärkeintä. Kirjailija Jaakob Kara sairastaa syöpää ja hänen ympärillään kolme naista, vaimo Ellen, sisar Rhea ja tämän tytär Miriam, saavat pikkuhiljaa selville sen, mitä menneisyydessä on oikein tapahtunut. Mukava ja helppolukuinen kirja, mutta ei sen kummemmin säväyttänyt.
Laura Lehtola: Takapenkki (2017) ***
Kahden tiiliskiven jälkeen tämä kirja oli ihanan huokoinen ja kevyt. Iloista kieltä ja paljon hymyä lukijan huulille :) Työkkärintäti Tuulan ja asiakas Aleksin tiet kohtaavat yhtäkkiä myös talon ulkopuolella, mukana menossa lukiolaistyttö Elina. Eri sukupolvien välisten erojen huumoria.
Hanya Yanagihara: Pieni elämä (A Little Life, 2015) ****
Pikemminkin Suuri elämä. Yli 900-sivuinen alunperin havaijilaisen kirjailija-toimittajan toinen romaani oli ilmestyessään sensaatio Yhdysvalloissa. Romaanissa neljä opiskelijapoikaa (Willem, Jude, Malcolm ja JB) ystävystyvät loppuiäkseen. Romaani etenee osin takaumin ja osin etuottia kohti keski-ikäisyyttä. Opiskelijaelämä on köyhää, mutta onnellista. Pojat tukevat toisiaan elämän eri vaiheissa, vaikka välillä on rankkaa, tosi rankkaa. Willemin ja Juden ystävyys on erityisen syvää. Se, mitä on tapahtunut ennen yliopistoa, tulee vähitellen esiin. Ja se kertoo kirjan takaliepeen sanoin "inhimillisen sietokyvyn rajoista". Kirja puhuttelee monin tavoin, minuun teki vaikutuksen erityisesti Willemin ja Juden ystävyys, jossa toisen kunnioittaminen on suurempaa kuin oma tuska.
Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija ***Tie Myrskyluodolle (Vägen till Stormskäret, 1968)Luoto meressä (Med havet som granne, 1969)Maija (Maja, 1970)Meren voimia vastaan (I kamp med havet, 1971)Hyvästi Myrskyluoto (Vägen från Stormskäret, 1973)
Pitihän tämä teos lukea ennen musikaaliin menoa. Aivan mieletön saariston elämän kuvaus ja Maijan elämäntarina. Uurastus, sään armoilla eläminen, rakkaus perheeseen ja kotieläimiin, niukkuus, yksinkertainen ja köyhä elämä piirtyivät kyllä verkkokalvoille.
Ian McEwan: Pähkinänkuori (Nutshell, 2016) **+
Ja taas liepeessä viitataan Shakespeareen (Ian McEwan antaa Shakespearen klassiselle murha- ja petostarinalle yllättävän käsittelyn viiltävästi ajan hengessä)... Tässä olisikin ollut kiinnostavaa tuntea Shakespearen tuotantoa. Tarinaa kertoo ja tilantaita spekuloi syntymätön poika äitinsä kohdusta käsin. Päänäyttämönä toimii pojan isän perimä iso talo, jossa äiti asuu ja isän veli vierailee varsin tiheään. Paikka on siivoton ja ruoan sijaan juomaa riittää. Teatteri tuli jälleen mieleen. Tykkäsin kertojan äänestä, mutta tarinan isompi viite menneeseen meni minulta ohi.
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso (2017) ***
Tähän väliin kaipasin kevyempää luettavaa ja Eppu Nuotion uusi dekkarisarja sopi vallan mainiosti. Ellen Lähde asuu Turussa ja on koonnut lähelleen sukulaisista, ystävistä ja naapureista koostuvaa joukkoa. Kaikki ovat jotain kautta toisilleen tuttuja, mikä toki paljastuu kirjassa pikkuhiljaa. Mirkka Kairikko katoaa huvilalta Kemiönsaaresta ja lopulta syyllinenkin paljastuu :) Kivoja henkilöitä ja piristäviä suhteita.
Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat (The Uninvited Guests, 2012) **
Kirjan etuliepeessä viitataan Shakespeareen (kaikuja shakespearilaisesta komediasta), joka sai jo ennakkoluuloiseksi. Väkisin luin kirjaa puoleen väliin, enkä oikein innostunut. Ollaan 1800-luvulla englantilaisella maaseudulla hienomman väen kartanossa, jonne kesken kaiken tyttären syntymäpäiväjuhlien tulee junaonnettomuudesta selviytyneitä kolmannen luokan ihmisiä. Miljöötä kuvataan hienosti, ihmiset ovat varsin kulmikkaita. Teatterimaailma kieltämättä tulee mieleen karikatyyristen hahmojen osalta. Kun muut kirjat loppuivat yöpöydän pinosta, luin tämän kyllä melko nopeasti loppuun ja nautin enemmän kuin alkupuolesta.
Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä (I Let You Go 2014) ***
Pitkästä aikaa trilleri, ja hyvä olikin! Jenna Gray on menettänyt poikansa ja pakenee Walesiin rantamökkiin uutta elämää aloittamaan. Bristolin poliisilaitoksella rikoskomisario Ray Stevensiä vaivaa lapsen yliajaneen autoilijan pako. Tarina etenee näiden henkilöiden kautta, välissä nerokkaaksi kehuttu juonenkäänne, kohti loppuratkaisua. Päähenkilöiden muutakin elämää oli mukavasti otettu mukaan.
Victoria Hislop: Elämänlanka (The Thread, 2011) ***
Toinen historiallinen rakkaustarina sijoittuu Thessalonikiin 1900-luvun suurten sotien aikaan. Katerina lähtee äitinsä ja siskonsa kanssa Smyrnasta Turkista tulipalon jälkeen Kreikkaan, jossa hänen tiensä kohtaa Morenon juutalaisperheen ja Komninoksen porvariperheen kanssa. Erittäin mielenkiintoista historiankuvausta näiden ihmisten elämän kautta luettuna.
Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (The Last Letter From Your Lover, 2010) ***
Kaksi tarinaa Lontoossa rinta rinnan: 2003 toimittaja Ellie Haworth löytää arkistosta rakkauskirjeen, joka herättää hänessä kiinnostuksen. Kirje on kirjoitettu 1960-luvulla ja sen taakse käykettyä tarinaa saa lukea samaan aikaan, kun Ellie elää oman elämänsä käännekohtaa kirjeen salaisuutta selvitellessään. Mainio historiallinen rakkaustarina, ei kuitenkaan Moyesin paras.
Colm Tóibín: Brooklyn (Brooklyn, 2009) ***
Irlannista lähdetään paremman elämän perään Amerikkaan ja sinne pääsee/joutuu myös nuori Eilis. Kotiin Irlantiin jäävät äiti ja sisko. Eilis pääsee töihin tavarataloon ja aloittaa opiskelun iltakoulussa. Tansseissa hän tapaa Tonyn ja tulevaisuus näyttää selvältä. Kunnes kotona Irlannissa tarvitaan apua. Kummassa maassa Eilisiä tarvitaan enemmän? Taasen hieno historiallinen tarina!
Anni Kytömäki: Kultarinta (2014) **+
Lukupiirin syksyn kirja sai keskimäärin neljä tähteä muilta paitsi minulta... Kuvauksellista kieltä, tunnelmanluontia ja ajankuvausta kehuttiin kovasti. Itseäni ärsytti heti alusta lähtien liian kuvaileva kieli, joka meni mielestäni kikkailun puolelle. Esim. heti ensimmäisellä sivulla "Saaresta saareen hän ui, myöhäissyksyn kohmeisessa vedessä hitaasti yli suuren selän. Hän väistää veneitä, joiden kokassa palaa soihtu, hyytyy vesikiveksi puhetta kuullessaan - ja selviytyy vastarantaan, sillä yöllä järvi huokuu sumun hänen suojakseen." Lukupiiriin mennessä olin lukenut alle pari sataa sivua, sieltä sain lisää virtaa ja pääsin pikkuhiljaa sivulle 527 saakka. Loput reilu sata sivua jäi kuitenkin lukematta :( Yhdyn kiitoksiin ajankuvauksesta ja luonnon lähelle tuomisesta, mutta kieli ylipäätään oli minulle liian raskasta. Romaani asettuu 1900-luvun alkuun ja sieltä vähän edetakaisin tulevaan ja menneeseen. Perheestä, jossa sukupolvi toisensa jälkeen voimistui. Luonnosta, jossa metsää elettiin eri tavoin ja karhusta, jonka pesä on kallionselän kupeessa.
Jeffrey Eugenides: Middlesex (Middlesex, 2002) ***
Helsingin Sanomat on kuvannut teosta näin: "Pulitzer-palkittu, täyteläisen virtuoosimainen tarina nuoresta hermafrodiitista ja erään geenin mutkikkaasta matkasta läpi sukupolvien. "Ihmeellisten ihmiskohtaloiden, naurun ja tragedian runsaudensarvi."" Totta :) Matkaa tehdään jo menneisyydessä, mistä Calin isovanhemmat pakenevat Kreikasta Amerikkaan ja asettuvat Detroitiin. Menneisyydessä on paljon syitä, samoin geeneissä, mutta myös ympäristö aiheuttaa vääristymiä siinä onko hän tyttö, poika vai jotakin siltä väliltä. Seuraamme Calin mielenkiintoista matkaa itseensä jo kauan ennen hänen syntymäänsä ja pääsemme kuulemaan lopulta, mitä hänelle kuuluu 40-vuotiaana. Järkyttävän paksu kirja, mutta lennokkaasti kirjoitettuna ei ollenkaan työläs lukea.
Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia (The One Plus One, 2014) ***
Oi kuinka mukava rakkausromaani :) Jess on köyhä yksinhuoltajaäiti, jolla on oma matemaattisesti lahjakas tytär Tanzie ja jonka luona asuu ex-miehen mustiin pukeutunut teinipoika Nicky. Ed on menestynyt IT-yrittäjä, joka on sotkenut asiansa. Ensimmäisen kerran Jess ja Ed tapaavat, kun Jess siivoaa Edin asuntoa. Sattumusten kautta he ovatkin koko porukka yhtäkkiä autolla matkalla Skotlantiin matematiikkakilpailuihin. Ihania henkilöhahmoja ja ihastuttava tarina :)
