Kevään 2018 kirjat

Nick Hornby: Hornankattila (Fever Pitch, 1992) *
Arsenal-fanin Nick Hornbyn kertomus omasta fanitusajasta. Sinänsä kivasti kirjoitettu kirja jäi kyllä kesken oman mielenkiinnon puuttuessa.

Pete Suhonen: Poikani ja meri 2017 ***
Romaani päivästä ja yöstä, jonka isä ja poika viettävät merellä ilman naista ja saarta. Joitakin takaumia ja naisen puhetta terapeutille, mutta muuten lähinnä isän ajatuksia, kokemuksia ja tunteita elämästä ja erityisesti isyydestä. Melankolinen teos, jossa toivo on ihmisten välissä. Miltä se tuntuu, kun omat tekemisesi ja tekemättä jättämisesi vaikuttavat kokonaisiin elämiin. Miten sen ajatuksen kanssa ollaan.

Pauliina Rauhala: Synninkantajat 2018 *
Yksi tähti kauniista kielestä. Sekään ei kantanut lukijaa, vaan kirja jäi ensin selailuasteelle ja sitten kokonaan kesken. Jokainen luku on eri henkilön näkökulmasta niin, että tyyli vaihtuu varsin raskaasta ja kovinkin kepeään ja mistään ei oikein saa otetta. Tuntuu kuin lukisi tajunnanvirtaa ja monologeja, joita ei ole tarkoitettukaan ulkopuolisille.

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet (Big Little Lies 2014) ***
Chick Lit dekkari :) Keskiluokkaisella asuinalueella on enemmän ja vähemmän vahvoja äitejä päsmäämässä esikoululaisten takapiruina. Kun vanhemmat viettävät yhdessä iltaa vahvojen drinkkien humalluttamina, niin saadaan yksi pois päiviltä. Tätä murhaa ryhdytään selvittämään takaumien kautta.

Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus, 2018 ***
Etsiskelin Best Seller - hyllystä jotain kepeää luettavaa ja tämä löytyi! Suosittu blogisti kirjoittaa blogimaiseen tapaan. Eri lukuja yhdistää sinkkuelämän raadollisuus ja hurtti huumori vessasta seksiin.

Will Ferguson: Onni^TM (Happiness^TM, 2002) ***-
Kustannustoimittaja Edwin de Valu on erikoistunut elämäntaito-oppaisiin. Eräänä päivänä hänen käsiinsä ajautuu salaperäisen Tupak Soireen kirjoittama kaikenkattava elämäntaito-opas "Mitä opin vuorella". Muutenkin varsin eläväisesti kirjoitettu romaani ponnahtaa uusiin ulottuvuuksiin, kun Tupak Soireen aatteet leviävät ympäri Yhdysvaltoja: kaikki haluavat vain hyvää, tupakkayhtiöt menevät konkurssiin, luomutuotteet kukoistavat, tavaran omistaminen ei enää kiinnosta jne. Edwin haluaa pysäyttää tämän katastrofin. Tarinaakin ihmeellisempää on kielellä leikittely ja satiirin monet eri tasot.

Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin, 2017 ***-
Hesarin toimittajan esikoisteos, kymmenen novellia miehistä, jotka ovat kukin omalla tavallaan luiskahtaneet yhteiskunnan ulkokehälle. Ensimmäinen novelli, Minä en tiedä mitä terveiset ovat, oli erinomainen. Siinä nörtinoloinen aspergerhahmo Eerik tekee havaintojaan ihmisistä ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä samalla kuitenkaan oikein onnistumatta itse siinä. Tykkäsin myös novellista Jos asianne koskee säästämistä, missä vanhempi kuumeinen mies Karl yrittää maksaa laskua robottivastaajan kautta. Novelleissa leijutaan nykyajan ja tulevan taitteessa, mutta yhtä aikaa palataan muistoissa 80-luvulle. Jokainen mies on omalla tavallaan outo ja kuitenkin hyvin tavallinen kaveri.

Rani Manicka: Jasmiinin tuoksu (The Rice Mother 2002) ***+
Sukusaaga Malesiasta 1900-luvulta. Ceylonilainen Lakshmi naitetaan nuorena tyttönä rikkaalle malesialaismiehelle. Jokainen luku on eri ihmisen äänellä kirjoitettu ja viimeisille luvuille äänensä antavat Lakshmin lapsenlapset. Tarinaan mahtuu paljon surua, väkivaltaa ja ikävää, mutta myös kauneutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joiden kautta avautuu raju kuvaus tuon (ja ehkä vielä vähän myös tämän) ajan Malesiasta.

Joseph Joffo: Un sac de billes, 1973 ***+
Yksi ranskalaisen ystävän tuliaispokkareista helmikuulta. Alkuun pääseminen ranskaksi oli vähän takkuista, mutta sitten tarina tempasi mukaansa ja lukeminen alkoi sujua. Kirja on kertomus Josephin omasta elämästä vuosina 1941-1944, kun hän kymmenen vanhana joutuu lähtemään tien päälle yhdessä kaksi vuotta vanhemman isoveljensä Mauricen kanssa. Perhe on juutalainen ja asuu Pariisissa, isällä on parturiliike, jossa kaksi vanhempaa veljeä työskentelevät. Kun juutalaisvainot alkavat, päättävät perheen vanhemmat, että pakoon lähdetään pienissä porukoissa. Tällöin ainakin osa selviytyy. Kirjassa seurataan Jon ja Mauricen pakoreittiä eri puolille Ranskaa. Kirja on käännetty 18 kielelle ja saanut valtavaa suosiota eri puolilla maailmaa. Kaikille tuttua historian aikaa katsotaan lapsen näkökulmasta. Kiitosta annetaan erityisesti siitä, että kirjassa käsitellään paljon erilaisia tunteita: pelkoa, epätoivoa, kärsimystä, toivoa, rakkautta, iloa, tuskaa, huumoria, herkkyyttä, mutta ei vihaa.

Markus Falk: Profeetan soturit 2018 ***
Markus Falk on Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan yhteinen nimimerkki. Virpi Hämeen-Anttilan romaaniin on tullut islamintutkija Jaakon lisänä faktatietoa islamista. Romaani tuo mieleen DaVinci-koodin. Suomalainen islamintutkija Jaakko Pyy ja italialainen kollega Carla Conti pakoilevat lähi-idässä, Suomessa ja Englannissa epämääräisiä miehiä. Kaikkia kiinnostaa Carlan käsiin joutunut vanha kirjoitus. Onko kyseessä Koraanista ulos jäänyt suura?

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa 2016 ***
Esikoisromaani, jossa malariatutkija Alina jatkaa elämäänsä puoliso Astridin kuoleman jälkeen. Alina saa kutsun saksalaiselta lääkäriltä Lotelta Pohjois-Thaimaahan tekemään malariatutkimuksia. Alina kaipaa Astridia ja hänen kuolemansa mukana osittain menettämäänsä tytärtään Sellaa, mutta työn ja Loten kautta inspiroituu jälleen elämästä. Uusia näkökulmia muutenkin ihan mukavassa romaanissa: näin sateenkaariperheessä voi tosiaan käydä ja maailmassa on Afrikan ulkopuolellakin kolkkia, joissa malaria jyllää.

Katriina Ranne: Miten valo putoaa 2017 **
Runollista kieltä ja fysiikan lakeja. Lontoossa 2010-luvulla bulgarialaistaustainen Lala ja eläkkeellä oleva suomalainen fyysikko ja leski Aaro ajautuvat kirjeenvaihtoon. Ohut ja nopeasti läpiluettu kirja, ei tarttunut mukaan kuin pieniä tunnelmahetkiä.

Chimamanda Ngosi Adichie: Kotiinpalaajat (Americanah, 2013) ***+
Ja sitten vähän tuhdimpi teos, reilu 500 sivua nigerialaisen Ifemelun elämää. Kuten takakannen teksti lupaa "Jotkin romaanit kertovat upean tarinan, toiset muuttavat tapasi katsoa maailmaa. Kotiinpalaajat onnistuu molemmissa.", näin myös tapahtuu. Tarina on rakkaudesta, teinirakastavaiset Ifemelu ja Obinze ajautuvat vuosiksi erilleen vain löytääkseen toisensa uudelleen. Maailmankuva avartuu erilaisten parisuhteiden, kulttuurien (afrikkalainen, nigerialainen, amerikkalainen), rotuidentiteettien (nigerialainen, afroamerikkalainen, valkoihoinen amerikkalainen) ja ihan vain historiallisen viitekehyksen (Nigerian hallinnon pulmat) myötä. Täydellistä luettavaa.

Anja Snellman: Lähestyminen 2016 **+
Lyhyitä lukuja, joissa kirjoittaja palaa muistoissaan Kreetalla vietettyihin vuosiin. Muistoihin hänet vie heroiiniriippuvainen Ile, jonka tuntematon isä on kreikkalainen ja joka käy kirjailijan luona terapiassa. Kirja on kuin kolumnikokoelma, nopealukuinen ja omalla tavallaan viihdyttävä. Vähän köykäiseksi lukukokemus kuitenkin jää.

Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta (Utan personligt ansvar, 2014) ***
Jatko-osa edelliseen. Viisi vuotta on kulunut ja taas Ester rakastuu, tällä kertaa näyttelijä Olof Steniin. Olof on naimisissa, mutta hän tapailee kuitenkin Esteriä välillä ystävänä, välillä rakastajana. Esterin toivo elää, mutta miten kauan?

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja - Paluu kivikaudelle (Diary of a Wimpy Kid - Old School, 2015) **+
Tuli luettua Akselin kirja, kun loppui oma Tallinnan reissussa. Päähenkilö Greg Heffley on amerikkalainen varhaisteini, joka joutuu tässä kirjassa tutustumaan vanhaan aikaan monella eri tavalla: äiti ideoi kaupunkiin elektroniikkavapaan viikonlopun, vaari muuttaa heille ja koulu tekee viikon retken erämökille. Tekstiä elävöittää piirroskuvat. Varsin lennokasta menoa, vaikka Greg onkin järkevä ja varovainen poika :)

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä ~ Romaani rakkaudesta ~ (Egenmäktigt förfarande ~ en roman om kärlek, 2014) ***+
Ester Nilsson on runoilija, joka saa työtehtäväkseen haastatella taiteilija Hugo Raskia. He puhuvat ja puhuvat syvällisiä ajatuksia ja Ester rakastuu hurjasti. He tapaavat kuukausikaupalla, käyvät syömässä ja puhuvat lisää ja lisää. Ester ei malttaisi odottaa, että heistä tulee pari, että hän heräisi aamuisin Hugon vierestä, että he jakaisivat arjen yhdessä. Kun suhde sitten lopulta alkaa, se kestää vain viikon. Samalla tuntuu, että keskustelu tyrehtyy. Ester ei ymmärrä, hänen rakkautensa on suurta, miksi Hugo ei vastaa, miksi Hugo vetäytyy pois. Esterin päässä vilisee kysymyksiä, selityksiä, ratkaisumalleja. Hän ei halua luopua. Luopuminen kestää tasan kalenterivuoden, jonka aikana Ester saa muutaman kerran yhteyden Hugoon, Toivo herää sammuakseen yhä uudelleen. Kahden ajattelevan ihmisen kohtaaminen, vetovoiman, tarpeiden ja toiveiden erot kuvataan älykkäästi. Moni ajatus koskettaa varmasti myös muita lukijoita kuin minua.

André Brink: Valkoinen, kuiva kausi (A Dry White Season, 1979) ***+
Ben on valkoinen opettaja 1960-luvun Etelä-Afrikassa. Oma turvallinen ja tavallinen elämä alkaa menettää merkitystään, kun hänen ensin katoaa hänen mustan puutarhurinsa poika ja sitten tämä itse. Ben ryhtyy epätoivoiseen selvitystyöhön siitä, miten hallitus on tässä mukana. Apuna ja ystävinä musta taksikuski Stanley ja valkoinen toimittaja Melanie. Oma perhe ei ymmärrä ja osin hylkää Benin siinä vaiheessa, kun uhkaukset (nimettömiä puheluita, viestejä, erikoisjoukkojen kotietsintää...) pahenevat. Tarinan kertoo Benin vanha toimittajakaveri, jolle Ben toimittaa muistiinpanonsa, kun tilanne on jo riistäytynyt käsistä. Tarinan kautta historia tulee iholle. Andre Brink (1935-2015) oli englannin kirjallisuuden professori Kapkaupungin yliopistossa ja kirjoitti useita apartheidin vastaisia kirjoja. Valkoinen, kuiva kausi on saanut palkintoja ja siitä on tehty myös elokuva. André Brink on ollut myös Nobel-ehdokkaana.

Koko Hubara: Ruskeat tytöt - tunne-esseitä 2017 ***
Koko Hubara on suomalainen ruskea tyttö. Ja toimittaja. Ja kääntäjä. Ja kirjailija. Mutta tässä essee-teoksessa (perustuu samannimiseen blogiin) hän määrittelee itsensä juuri ensimmäisen lauseen mukaisesti. Kirjasta jää päällimmäiseksi mieleen katkeruus, vaikka se voi olla vain suorasukaisen, hieman negatiivisen tyylin sivutuote. Esseet ovat sisällöllisesti viiltäviä, täynnä viitteitä tutkimuksiin ja muuhun kirjallisuuteen, mutta myös nautittavaa, ironista ja osuvaa kieltä. Koko Hubara purkaa minuutensa itselleen sekä itsestään käsin että ulkopuolisen silmin. Lukija pääsee tutustumaan hänen intohimoihinsa (rap-musiikki, kirjallisuus, elokuvat) syvällä sykkeellä. Taustaltaan hän on samoilta Vantaan seuduilta kuin minäkin, tämä toi joihinkin esseisiin henkilökohtaista tuntua.

Madeleine Brent: Midzi, tulitukka (Golden Urchin, 1986) ***
Kirjallisuutta vuosien takaa. Meinasin ihan vajota nostalgiaan, kun kirjan lukeminen herätti muistoja nuoruudesta ja äidin ja isän kirjahyllystä. Suoraan takaliepeestä: Romanttinen ja jännittävä tarina tytöstä, jonka arvaamaton kohtalo vie Australian alkuasukasheimon parista kouluun Sveitsiin, englantilaisiin aateliskartanoihin ja Afrikan Luurankorannikolle. Juuri näin :)


Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli (Angela’s ashes, 1996) ***+
Omaelämäkerrallinen kirja, joka tuo jollain tapaa mieleen Knausgårdin Taisteluni. Miten joku voi muistaa noin hyvin lapsuutensa? Mitähän kirjassa esiintyvät (erityisesti isä ja äiti) tuumaavat pojan muistoista? Frank syntyy perheen esikoiseksi Brooklynissä, jossa irlantilaiset nuoret Angela ja Malachy tapaavat. Köyhyyttä ja kurjuutta riittää jo Amerikassa, mutta oikein huonosti alkaa mennä vasta Irlannissa, Limerickissä, jonne perhe palaa, kun Frank on neljävuotias. Isä ryyppää ne vähät rahat, jotka saa epäsäännöllisillä työkeikoilla hankittua ja koko ajan seitsemännen portaan enkeli tuo lisää lapsia. Irlannissa on kosteaa ja keuhkot kovilla, ruokaan ei ole varaa joka päivä ja vaatteet ne vasta rikkinäisiä ovatkin. Perhe asuu erilaisissa asuntovirityksissä, mutta tilanne ei juuri parane ennen kuin Frank pääsee 14-vuotiaana lopettamaan koulunkäynnin ja aloittamaan työt.

Clare Mackintosh: Minä näen sinut (I See You, 2016) ***
Mielenkiintoinen asetelma: nainen löytää kuvansa seuralaispalvelun yhteydestä sanomalehdestä ja jää seuraamaan muitakin ilmoituksia. Hän huomaa yhteyden ilmoitusten ja naisiin kohdistuneiden rikosten välillä. Se, miksi ja miten nämä asiat liittyvät toisiinsa on hienosti keksitty. Muuten tarinan henkilöt ja rikoksen selvittely eivät ole niin loistokkaita, mutta hieno asetelma pelastaa paljon.

Joululoman 2017-2018 kirjat

Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen (Kokkyö no minami, taiyö no nishi, 1992) ***
Vasta tänä vuonna suomennettu Murakami on samaa taattua laatua kuin muutkin Murakamit. Pääosassa mies nimeltä Hajime, jonka elämä etenee kirjassa taustalla ja esiin nostetaan yksittäisiä ajanjaksoja, ihmisiä, tekoja ja myös kaikki se, mikä hänen mielensä saa valtaansa: suhde naiseen (ontuva lapsuudenystävä Shimamoto, lukion tyttöystävä Izumi ja vaimo Yukiko), haluun, sukulaissieluun ja siihen mitä toinen ihminen voi toiselle aiheuttaa.


Suzanne Collins: Vihan liekit (Catching Fire, 2009) ***
Toinen osa Nälkäpeli-trilogiaa. Arki Nälkäpelin jälkeen on ihmeellistä ja toisaalta mikään ei ole muuttunut. Kirjan alku on melko hidastempoista ensimmäiseen osaan verrattuna, mutta sitten alkaakin varsinainen höykytys ...


Suzanne Collins: Matkijanärhi (Mockingjay, 2010) ***
Kolmas osa Nälkäpeli-trilogiaa. Höykytys jatkuu läpi kolmannen teoksen.

Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju nonna (2017) ***-
Kirja koostuu isoäidin ylösmerkityistä hetkistä ja sattumuksista lapsenlapsensa kanssa. Kuvitus on lapsenlapsen piirustuksia. Elävää kieltä, mutta ehkä parhaimmillaan omiksi muistoiksi perheelle, ei niinkään meille ulkopuolisille.

Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista (Marco Effecten, 2012) **
Oulun pääkirjastosta pikapokkarina lainattu dekkari tähän väliin. 550 sivua ja pari toisiinsa kytkeytyvää tarinaa Carl Mørckin ratkottavana. 15-vuotiaan siirtolaispojan Marcon pako rikollisjoukoista oli kiinnostava, avustusrahoja Afrikasta kavaltavat tanskalaismiehet ei niinkään.

Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin (2017) ***
Toinen pikapokkari Oulusta. Leppoisa romaani lapsiperheestä, jossa äiti tekee uraa kirjastolla ja isä on jäänyt kotiin lasten kanssa. Kommelluksia ja kiirettä molemmissa paikoissa.