Elizabeth Strout: Olive Kitteridge (Olive Kitteridge, 2008) ***-
Pulitzer-palkinnon voittanut teos koostuu novellinkaltaisista luvuista, jotka sijoittuvat Mainen pikkukaupunkiin kukin oman henkilöhahmonsa ympärille. Jokaisessa tarinassa mukana on myös Olive Kitteridge, vähän kummallinen lukion matematiikan opettaja. Novellimaisuus teki lukemisesta raskasta. Lukeminen piti keskeyttää jokaisen luvun jälkeen, että sai sulateltua edellisen tarinan ennen seuraavan lukemista. Raskautta lisäsi jokaisen tarinan sarkastinen surumielisyys. Tässä yksi näyte:
Eddie Junior sanoo hänelle: "Kerry tuli humalaan ja äiti meni laittamaan häntä nukkumaan." Hän sanoo sen ja mulkaisee synkästi Susie Bradfordin selkää ja Olive pitää pojasta kovasti. Tämä poika ei ollut hänen oppilaanaan. Olive jätti opetustyöt keskittyäkseen oman perheensä hoitamiseen. Christopher on Kaliforniassa, Henry Hashamissa hoitokodissa. Mennyttä kaikki. Kaikki mennyt päin helvettiä.
"Kiitos", hän sanoo Eddie Juniorille, joka näyttää nuoruudestaan huolimatta tietävän jo jotain helvetistä hänkin. s. 246.
John Boyne: Poika vuoren huipulla (The Boy at the Top of the Mountain, 2015) ***
Tämä kirja kirjan Poika raidallisessa pyjamassa kirjoittajalta sijoittuu myös toisen maailmansodan aikaan. Pierrot asuu Pariisissa äitinsä ja koiransa kanssa. Äiti sairastuu ja kuolee, eikä alakerran Anshelin perhe pysty huolehtimaan hänestä. 7-vuotias Pierrot lähtee junalla Saksaan isän siskon luo. Täti on töissä Hitlerin piilopaikassa Berghofissa. Pierrot saa uuden nimen, Pieter, ja oppii talon tavoille. Isäntää tulee kunnioittaa. Kirjan takakannen sanoin kirja on vaikuttava kuvaus nuoruuden viattomuuden menettämisestä ja siitä, miten petollisen helposti maailma ympärillämme muuttuu mustavalkoiseksi.
WSOY:n sivuilta taustaa: Romaani pohjautuu paitsi Inka Nousiaisen ja näyttelijä Eeva Soivion keskusteluihin myös Soivion monologinäytelmään Mustarastas, kadonnut veli, joka sai kantaesityksensä KOM-teatterissa 2017. Sisko puhuu välillä suoraaan lukijalle, mutta useimmiten veljelle, Juhalle. Juha katosi 1989 risteilyllä 17-vuotiaana, mutta kulkee tulevina vuosina siskon ajatuksissa mukana. Kirjassa tapahtumat tulevat kerrotuksi niinkuin sisko ne muistaa. Pysäyttävä kirja.
Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei (Nei og atter nei, 2016) ***
Takakannen mukaan kirja on herkullinen satiiri etuoikeutettuun elämään eksyneestä keskiluokasta. Ingrid ja Jan asuvat Oslossa omakotitalossa, kotona asuu palveltavina heidän kaksi täysi-ikäistä poikaansa, Jan ihastuu nuorempaan työkaveriinsa Hanneen, Ingrid on menettänyt kiinnostuksensa tähän elämään. Tästä lähdetään. Se mihin lopulta päädytään on melko kliseistä. Tykkäsin eniten alun Ingrid-osiosta, jossa hän on ajautunut elämässään sellaiseen tilanteeseen, joka on ollut itselle.
Elena Ferrante: Tyttären varjo (La figlia oscura, 2006) ***
Pieni romaani Elenasta, joka lähtee Etelä-Italiaan lomalle. Elena on 48-vuotias yliopiston opettaja, joka on eronnut ja jonka kaksi aikuista tytärtä ovat muuttaneet isänsä luo Kanadaan. Rannalla Elena ryhtyy seuraamaan sivusta meluisan napolilaissuvun Ninaa ja tämän pientä tytärtä. Samalla Elena käy läpi mielessään omaa äitiyttään ja suhdetta tyttäriinsä. Sujuvaa tekstiä, jossa keskeisellä stä ihmisen oma elämä (muiden tai itsensä kustannuksella).
Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa (I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv, 2015) ****
Tositapahtumiin perustuva kirja vuodesta, joka muutti kaiken. Kirjailijat Tom ja Karin odottavat esikoistaan, kun Karin sairastuu vakavasti. Tyttövauva syntyy etuajassa keskosena, kun äiti taistelee hengestään. Tom kulkee kahden eri osaston väliä sairaalassa ja myöhemmin palaa kotiin ainoastaan Livian kanssa. Kirja pohjautuu varmasti päiväkirjamerkintöhin tuolta ajalta ja on siksikin aito
Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee, 2020 **+
Esikoisteos vaasalaiselta KTM:ltä ja joogaohjaajalta. Trilleri sijoittuu Pohjois-Suomeen Luurämeelle, jossa päähenkilö Saaran täti pitää joogaretriittejä. Saara lähtee sijaistamaan tätiään. Viikon mittaisen ruskaretriitin aikana hän tapaa kymmenen vuotta sitten viimeksi näkemiään ystäviä: retriitille osallistuvaa Annaa ja paikkakunnalla edelleen asuvaa Aleksia. Paikkakunnalle paluu palauttaa mieliin tapahtumat tuolta ajalta. Mitä kohtalokkaana yönä tapahtui? Kuka on syyllinen? Moninaisia käänteitä käydään läpi, kun muisti pikku hiljaa palautuu. Nopeaa luettavaa, ehkä vähän liiankin salaperäistä.
Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia (The Marriage Plot, 2011) ****
Pelkkä suomennos pysäyttää välillä miettimään (sekä kielellisesti että älyllisesti), tätä ei olisi varmaan pystynyt lukemaan englanniksi. Ajoittaisesta pinnistelystä huolimatta kirja tempaa mukaansa tunti toisensa jälkeen. Edellisen kirjan teema avioliitosta elämän valintojen loppuna jatkuu, vaikka itse avioliitto solmitaankin vasta kirjan loppupuoliskolla. Madeleine, Mitchell ja Leonard opiskelevat viimeistä vuotta collegessa, Madeleine kirjallisuutta, Mitchell uskontotiedettä ja Leonard biologiaa. Välillä he istuvat samoilla kursseilla. Opiskelun kautta nousee mielenkiintoisia keskusteluja, erityisesti Leonardin aivoitukset kulkevat valtavaa vauhtia ja saavat keskustelukumppaninkin loistamaan. Tuon vauhdin takaa paljastuu kuitenkin jotain, jota kuvataan esimerkiksi näin:
Taivas alkoi jo hämärtyä. Vaikka kello oli vähän yli kaksi, päivä pimeni jo. Leonard tuijotti taivaalle ja tunsi mielialansa vaipuvan samaa tahtia. Hänen aikaisempi henkinen vireytensä alkoi hiipua. Guinnessin juominen oli ollut virhe. Hän tunki kädet farkuntaskuihin ja keinahteli hetken paikallaan. Eikä muuta tarvittu. Ikään kuin lisätodisteena hänen siirtonsa nerokkuudesta, hän täyttyi jälleen piripintaan tarmosta, vaikka se oli hädin tuskin ennättänyt ehtyä; aivan kuin pikkuruiset venttiilit hänen valtimoissaan olisivat pirskotelleet elämän eliksiiriä verenkiertoon. s. 430.
Kun viimeinen collegevuosi päättyy Mitchell lähtee Larryn kanssa Eurooppaan ja Intiaan, Mitchell etsii rajojaan hyväntekijänä ja pohtii uskon asioita. Madeleine ja Leonard lähtevät Cape Codiin Leonardin tutkimusstipendin turvin. Leonard yrittää selviytyä arjen työstä ja parisuhteesta, Madeleine tylsistyy ja ajautuu ahtaalle huolehtiessaan Leonardista. Kun he Mitchellin reissun jälkeen tapaavat NewYorkissa vanhojen opiskelukavereiden bileissä, on jokainen heistä kasvanut muutokseen.
Kirja sekä viihdyttää että mietityttää. Miettimisen arvoista on esimerkiksi opiskelijaelämän ja perhe-elämän välinen brutaali raja (erityisesti muutama vuosikymmen sitten), vaikeasti hoidettavan sairauden kanssa eläminen, älyllisten keskustelujen tärkeys, omien tarpeiden tunnistaminen ja vaaliminen, hengellisyyden merkitys ja syvyys, kotitaustan vaikutus (ainakin tuohon aikaan Amerikassa), amerikkalaisen elämän omanlainen kainous ja erityisesti irtipäästäminen.
Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa (Everything I Never Told You, 2014) ***+
Takakannen teksti kertoo olennaisen: Leet ovat naapurustonsa ainoa kiinalaisamerikkalainen perhe Ohiossa 1970-luvulla. Keskimmäinen lapsi Lydia on vanhempiensa suosikki ja sisarustensa silmäterä. Kun hän löytyy hukkuneena, on kuin perhettä koossapitävä voima olisi poissa. Olisi jotain kerrottavaa on viisas kertomus kahden kulttuurin välillä elämisestä, vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista ja siitä, miten pienistä asioista kasvaa hiljaisuudessa isoja. Kirjaa lukiessa vatsa kumisee onttouttaan. Kuinka ihmeessä he eivät puhu toisilleen! Kuinka ihmeessä asiat pääsevät tuohon jamaan, vaikka kaikki on näennäisesti hyvin. Kuin mahdollisuus elää toisin loppuisi perheen perustamisen jälkeen...
Lucinda Riley: Helmen sisar - Cecen tarina (The Pearl Sister 2017) ***-
Neljännessä osassa selvitellään Cecen taustoja. Alussa on irrallinen osa Thaimaassa, jossa Cece viettää aikaansa pankkimaailmaa paossa olevan Acen kanssa. Itse tarina kuitenkin kuljettaa lukijaa sekä Cecen kanssa että 1900-luvun alun esiäidin Kittyn kanssa helmenkalastajien kylään Australian rannikolle. Tarinassa keskeisessä roolissa ovat kaksoset Andrew ja Drummond sekä Cecen yhteys Australian aborignaaleihin. Isä ei tällä kertaa vilahdellut näkymättömänä näyttämöllä. Sujuvaa luettavaa hiukan harppoen.
Clare Mackintosh: Lopun jälkeen (After the End, 2019) ***-
Trillereiden jälkeen omakohtaisen kokemuksen inspiroima romaani lapsen vakavasta sairastumisesta ja vaikeasta päätöksestä, johon vanhemmat joutuvat sen myötä. Amerikkalaisella Maxilla ja englantilaisella Pipillä on vajaa kolmevuotias poika Dylan. Koko perhe on täynnä rakkautta, kunnes Dylanin sairaus saa heidät kääntymään toisiaan vastaan. Kirjoittajan omakohtainen kokemus näkyy uskottavuutena, mutta keksityt henkilöhahmot etäännyttävät vaikeista tunteista.
Henrik Karlsson, Tiina Nevala: Ihan niin kuin me, 2018, **+
Chick lit-kirja chick litistä. Pariskunta on luultavimmin kirjoittanut joka toisen luvun, Henrik Jensin näkökulmasta ja Tiina Livin. Hiukan harppomalla meni muutamaan tuntiin lukeminen. Ihan kiva rakkaustarina, mutta jotenkin ehkä lisäjuonet Livin vanhempien erosta ja Jensin enon sairastamisesta pitkittivät turhaan. Joka tapauksessa ihastuttavaa ajatella, että nykypäivänä rakkauden voisi löytää noin sattumalta.
Sayaka Murata: Lähikaupan nainen (Konbini ningen 2016) ***
Jännä pieni japanilainen kirja. Päähenkilö Keiko on 36-vuotias ja osa-aikatöissä lähikaupassa (konbini). Kaupan henkilökunnalle on selkeät ohjeet aina ilmeitä ja sanamuotoja myöden. Keiko nauttii, sillä lähikaupassa hän osaa vihdoin toimia niinkuin pitääkin. Perhe ja lopulta myös työkaverit kuitenkin pitävät kummallisena sitä, ettei hänellä ole kokopäivätyötä eikä aviomiestä. Japanilainen kulttuuri ei ymmärrä Keikoa.
Pierre Lemaitre: Petoksen hinta (Cadres noirs, 2010) ***
Lemaitre on Ranskan suosituin ja useasti palkittu dekkarikirjailija. Tästä kirjasta on juuri ilmestynyt myös muutamaosainen sarja (arvostelu Hesarissa 16.6.). Päähenkilö on perheenisä, pariisilainen Alain Delambre, joka on työttömänä viidettä vuotta. Tyttäret ovat jo muuttaneet kotoa, jossa Alain asuu nyt vaimonsa kanssa kahden. Alain hakee vimmatusti töitä, mutta saa vain hanttihommia, jotka hän pimittää vaimoltaan. Sitten tulee onnenpotku, Alain pääsee työhaastatteluun isoon yritykseen. Ongelmana on vain erikoinen rekrytointitilaisuus: lavastettu panttivankidraama. Alain ryhtyy valmistautumaan tilanteeseen perusteellisesti. Tämä johtaa velkoihin, välirikkoon läheisten kanssa, valehteluun, paineisiin, ja lopulta itse tilanteessa huimaan riskinottoon. Ja tämä on vasta alkua... Kieltämättä kiinnostavia käänteitä.
Ulla-Lena Lundberg: Leo (Leo, 1989) ****
1800-luvun saaristossa 14-vuotias Erik Petter perii isältään tappiollisen tilan. Hän saa velkojat puolelleen puhumalla ja ryhtyy rakentamaan itselleen ensimmäistä laivaa. Erik Petter tekee kovasti töitä ja hänestä kasvaa iso paikallinen laivanvarustaja. Leo on aluksista mahtavin. Kirja kulkee Erikin matkassa yhden sukupolven, lukija saa seurata sekä matkaa merellä että odottavien aikaa maissa. On iloa ja surua, voittoa ja tappiota. Hieno kirja.
Tua Harno: Oranssi maa, 2015 ***
Aluksi kirja jäi kesken, mutta onneksi aloitin uudelleen. Teemana vanhan elämän taaksejättäminen ja uuden aloittaminen. Melkoisen radikaali ympäristö tuntui aluksi liiottelulta, mutta loppujen lopuksi se ei sitten enää häirinnyt. Sanna on työtön, eronnut ja raskaana. Isä lähettää hänet Australiaan kaivosyhtiöön tekemään lopputyönsä valmiiksi. Matkalla Sanna tapaa elämäntaito-opettajan Raidan (tämä se hieman yliampuvalta tuntunut tyyppi) ja suomalaisen kaivosmiehen Martin. Toinen pettää, toiseen Sanna rakastuu.
