Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja (2012) ***
Lasten kirja, joka on pulun ja noin 7-vuotiaan tytön tarina Helsingin Kalliosta. Kumpikin kertoo tarinaa vuorollaan, Pulu ei sano rumaa r-kirjainta lainkaan (Telve, moi ja moljens!) ja Poni haluaa olla poni eikä tyttö. Luin lapsille ääneen, hassua, miten Pulun osuuksissa suu väsyi ;)
Riina Katajavuori: Wenla Männistö (2014) ***+
Seitsemän veljestä nykypäivänä Kumpulan puutaloalueella. Sekalainen sakki veljeksiä asuu perintötalossa enemmän ja vähemmän sekoillen. Mukana hyörii lähitalojen tyttöjä (erityisesti Wenla Männistö, joka pojan unelma). Tarinaa kuljettavat omalta osaltaan myös pilvenlongalta poikien äiti Alli, Harjun saunasta pesijä Kajsa sekä Wenlan äiti, kätilö Marja. Ihanaa, herkullista sekakieltä ja kielikuvia, päätöntä vuoropuhelua, mieletöntä monologia, leffa- ja musiikkiviittauksia.
Mia Heiskanen, Tarja Surakka (toim.): Ruohojumala - äiti, tytär ja kannabisarki (2014) ***
Äidin ja tyttären päiväkirjamerkintöihin pohjautuva kirjanen, joka kuvaa realistisesti sitä, miten tyttären kannabiksen käyttö ryöstäytyy ja miltä se tuntuu äidistä ja miltä se tuntuu tyttärestä. Liitteenä myös ajatuksia muilta asiantuntijoilta mm. nykyisen työpaikkani rehtorilta. Erityisesti arjen ja hetkien kuvaus päiväkirjoissa avarsi.
Janne Viljamaa: Kuka täällä oikein määrää - lapsiperheen kasvatuskirja (2014) *+
Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa kirjoittaa ei-kovin-tieteellisesti mm. kurista, vanhempien roolista ja itsetunnosta. Opettavainen, alleviivaava ja yksinkertaistava tapa ei vakuuttanut, vaikka monesta asiasta olenkin samaa mieltä. Tieteellisyyttä olisin kaivannut muuallekin kuin kirjallisuusluetteloon ja siellä täällä oleviin tietoiskulaatikoihin. Viittauksia ei ollut missään, joten jäi tunne, että tämä on enemmänkin omakohtaista pohdintaa kuin faktaa.
Kristiina Hanhirova: Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia (2014) ****
MTV3:n aamutv-parin, Kristiina Hanhirovan ja Timo Laukkion taistelu Timon sairastuessa akuuttiin leukemiaan. Omakohtainen, ihollemenevä, päiväkirjamainen. Rankkaan aiheeseen varsin raju kirjoitustyyli: itkettävä huumori. Samalla viiltää ja viihdyttää. Tämä kirja on luettava.
Kristina Olsson: Nukketalo (Askungar 2009) **+
Ensimmäinen Fredrika Bergman - jännäri. Karmiva tarina kadonneista lapsista, jota tutkijatyyppinen Fredrika selvittää peruspoliisien kanssa.
Kati Hiekkapelto: Suojattomat (2014) **+
Anna Fekete jatkaa poliisina, mukana tällä kertaa maahanmuuttajajengi, auton alla kuollut mies, paperiton, huumeita, verta metsässä...
Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä (2014) ***
Novellikokoelma, kahdeksan novellia, joissa kaikissa jollain tapaa teemana erilaiset äitityypit. Tosi mainio tapa kirjoittaa, tykkäsin tosi paljon kirjoittajan kielestä. Osa tarinoista varsin levottomiakin.
David Nicholls: Kaikki peliin (Starter for Ten, 2003) ***+
Oikein mehukas kirja Brianista, joka aloittaa yliopisto-opintonsa 1985 ja haluaa päteä.
Robert Galbright (=J.K.Rowling): Käen kutsu (The Cockoo's calling, 2013) ***
Yksityisetsivä Cormoran Strike saa tehtäväkseen tutkia oliko mallitytön putoaminen parvekkeelta onnettomuus vai ei. Lisäväriä (tai kliseitä) tarinaan tuo Cormoranin omat ongelmat, sihteerinä toimiva Robin sekä mallitytön mielenkiintoiset perhekuviot.
Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet (2010) **
Kolme maahanmuuttajatyttöä kadonnut ja neljäs löydetään murhattuna. Maria Kallio selvittää rikoksia. Jotenkin Lehtolaisen tapa alleviivata ja olla opettavainen ärsytti. Tarina oli kuitenkin monitasoinen ja erilainen.
Gillian Flynn: Paha paikka (Dark Places 2009)***
Kiltin tytön kirjoittajan aiempi jännitysromaani. 1985 surmataan raa'asti äiti ja kaksi tytärtä. Vain isoveli Ben ja pikkusisko Libby jäävät henkiin. Ben tuomittiin murhista ja Libby eleli levotonta elämää sukulaisten nurkissa. Kun Libbyn elämää kannatelleet rahat hyväntekeväisyysjärjestöistä loppuvat, hän ryhtyy maksusta selvittelemään sitä, oliko Ben sittenkään murhien tekijä. Taas tarina kulkee kahdessa ajassa, menneessä ajassa eri henkilöiden kertomana, nykyhetkessä Libbyn kertomana. Mukavasti rullaa tarina ja käänteitä on riittävästi.
Joël Dicker: La Vérité sur l’Affaire Harry Quebert (2012) ***
Nuoren sveitsiläisen läpimurtoteos erityisesti Ranskassa. Tarina sijoittuu Yhdysvaltoihin, missä menestyskirjailija Harry Quebertin puutarhasta löytyy 30 vuotta aiemmin kadonneen 15-vuotiaan Nolan ruumis. Harrya syytetään murhasta ja kirjailijan alku Marcus lähtee paikan päälle selvittelemään entisen professorinsa ja ystävänsä tilannetta. Tarina rakentuu kahdessa ajassa pikku hiljaa ja mikään ei ole niinkuin oli luultu. Tärkeää on myös sekä Harryn että Marcuksen kirjoitusprosessit. Kamalasti sivuja, mutta tarina kuljettaa helposti sivulta toiselle - jopa ranskaksi. Suomeksi (Totuus Harry Quebertin tapauksesta) olisi ehkä ollut vieläkin hienompi.
Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé (2012) ****Aiemmin kesällä lukemani lyhennelmän Bébé - päivä päivältä alkuteos. Tykkäsin enemmän tästä pidemmästä tavasta kirjoittaa. Erittäin mielenkiintoinen aihe, varsinkin kun olen nähnyt käytännössä ranskalaisilla perheillä ihan tällaisia nimeämättömiä, identtisiä tapoja kasvattaa lasta. Ranskalaisen perheen arjessa aikuisten tarpeet ja tila tuntuvat tulevan ensin, kaikkien lasten käytös vieraita kohtaan on kohteliasta, lapsille opetetaan pienestä pitäen tyylitajua esim. pukeutumisessa, syöminen ja nukkuminen sujuvat ilman minkäänlaista marinaa jne. Toisaalta lapset ovat pitkiä aikoja yksin huoneessaan, katsovat joissakin perheissä paljon televisiota, pienillä lapsilla saattaa olla pitkään tutti tai peukalo suussa, kaikki välipalat ovat makeita jne. Ranskalaiset vanhemmat asettavat selvästi rajat (kirjassa cadre) heille tärkeissä asioissa, muuten lapsilla on paljon vapautta. Kirjassa hienointa oli saada tälle kaikelle selitys ja toimintamallit. Ranskalaisessa kasvatuksessa on paljon hyvää: nukkumisen ja syömisen sujuminen, odottamisen opettelu, vanhempien oman elämän varjelu. Sosiaalinen paine ajaa kaikki samaan muottiin. Joustovara ja mukautuminen erilaisiin kulttuureihin voi olla vaikeaa. Yhdessä kirjablogissa sanottiin hyvin, että vaikka tässä kirjassa on arvolatauksia, niin se on kirjoitettu niin, ettei kukaan vedä helposti hernettä nenään.
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014) ***
Kauneus ja terveys -lehdessä julkaistu moniosainen tarina (174 sivua) koulupsykologi Iiriksestä, jonka elämä menee uusiksi, kun pitkä suhde päättyy. Novellimaisesti koottu teos ja kevyesti kirjoitettu tarina itsensä uudelleen asemoimisesta. Iiris terapoi itseään toiminnan kautta. Onko parempi olla matkalla kuin perillä? Vai onko perillä olemista edes olemassa?
Jonas Joelson: Tabula Rasa (Tabula Rasa Hotels, 2012) ***-
Mainoskouluja käyneen ruotsalaisen copywriterin esikoisteos. Romaanin pääosassa on David, jolla menee lujaa töissä mainosalalla ja yhtä lailla vapaa-ajalla. Salaperäinen toimeksianto Tabula Rasa hotelleista, raju suhde taidemaailman Claudian kanssa ja riidat ystävien kanssa suistavat Davidin radaltaan. Vauhdikasta luettavaa.
Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus (2014) ***
Toimittajana työskentelevän toinen romaani. Tarina sijoittuu Islantiin, Heimaeyn saarelle. Veljekset Kjarri ja Birk tutustuvat ikäiseeensä tyttöön Vigdikseen ja viettävät kolmisin lapsuutensa ja nuoruutensa. Aikuisena kaikki ei olekaan enää niin helppoa, ystävyys ja rakkaus sekoittuvat, ystävyys ja veljelle tehty lupaus velvoittavat. Kieli on ihanaa, jokainen lyhyt luku on kuin oma ympyränsä. Vaikka lunnit lentävät, kuolevat ja täyttyvät ja tulivuoret purkautuvat, pääosassa ovat Kjarri, Birk ja Vigdis, jotka kertovat tarinaa vuoron perään.
Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori (Prayers for the Stolen, 2014) ***
Méxicossa asuvan yhdysvaltalaisen kirjailijan romaani, joka on syntynyt meksikolaisten naisvankien haastattelujen inspiroimana. Nuori tyttö, Ladyli, asuu muiden naisten kanssa miesten hylkäämällä vuorella, jossa pelko on arkipäivää. Jokaisen perheen elämässä on kauheuksia, joista Ladyli kertoo vailla suuria tunteita. Kirjaa lukee kuin totista lehtijuttua, silmät suurina, mutta kuivina. Huh.
Saku Tuominen: Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä *+
Elämäntaito-opas ilman jaarittelua. Minä en kyllä saanut tästä mitään uutta.
