Holly Bourne: Teeskentelyä (Pretending, 2020) ***
Romanttinen komedia Aprilista, joka päättää tekeytyä Greteliksi (Gretelistä pitävät kaikki), kun deittailu omana itsenään ei tuota tulosta. Gretel tapaa Joshuan ja he alkavat tapailla. Samaan aikaan April käy terapiassa aiemman poikaystävänsä aiheuttamien traumojen vuoksi,
Katja Kallio: Kuutamolla, 2000 ***
Lisää kirjoja kirjahyllystä. Ihana Katja Kallion esikoisromaani pokkariversiona.
Riitta Tulusto: Loppuun asti ystävän vierellä - Miten tukea kuolevaa läheistä, 2020 **+
Erityisopettaja ja tietokirjailija on seurannut useamman läheisen sairauksia ja kuolemia. Tässä kirjassa päähenkilönä on Riitan entinen työkaveri, rehtori Britta Miettinen. Britta sairastui melko pian eläkkeelle jäätyään agressiiviseen luusyöpään. Britan osin omakohtaisen (tekstiviestein) tarinan rinnalla on eri asiantuntijoiden näkökulmia. Koskettavinta on Britan oma suhtautuminen sairauteensa.
Philippe Guicheteau: Sunnuntaikirjeitä Suomesta - Courrier de Finlande, 1999 ***
Stephen Clarke: A Year in the Merde 2004 **
Koronan kirjastorajoitusten aikana täytyi palata oman kirjahyllyn sisältöön. Kaipuu muualle sai lukemaan nämä Ranskassa asumisen aikakauden kirjat. Aika oli hieman kullannut muistoja tai sitten maailma on yksinkertaisesti vain muuttunut. Varsinkin jälkimmäisen, Pariisiin töihin saapuvan englantilaisen vuodesta kertovan kirjan tyyli tuntuu auttamatta vanhanaikaiselta. Ivallista, sovinistista. Enää tuo ei naurata.
Laura Lähteenmäki: Korkea aika, 2016 ***-
Anna ja Olavi saavat Pihlajan tilalta maata, jolle rakentavat evakkoina oman talon. Pihlajan emäntä Heljä hoitaa sodassa vammautunutta miestään ja saa Annan sympatiat. Olavi kipuilee ja lähtee viimein Australiaan. Myöhemmät sukupolvet kerivät tarinaa auki.
Kristin Hannah: Satakieli (The Nightingale, 2015) ***+
Elokuu 1939 Carriveau, Ranska. Vianne, Antoine ja Sophie. Kesäkuu 1940 Pariisi, Ranska. Isabelle ja Viannen ja Isabellen isä. Saksalaiset miehittävät Ranskaa. Antoine lähtee rintamalle, Vianne ja Sophie jäävät kotiin maaseudulle. Isabelle liittyy partisaaneihin. Sota näille kahdelle siskolle on täysin erilainen. Vianne saa vieraakseen saksalaisen sotilaan, mutta auttaa samalla juutalaisia naisia pakoon, Isabellesta taas tulee Satakieli, joka kuljettaa liittouman lentäjiä rajan yli Espanjaan. Tätä kaikkea muistellaan, kun vuonna 1995 Satakieltä juhlitaan jälleen Pariisissa. Näiden henkilöiden matkassa yli 500 sivua taittui helposti.
Elina Reenkola: Nainen ja viha (2008), Nainen ja häpeä (2014), Äidin valta ja voima (2012) ***
Jostain bongasin suositukset psykoanalyytikko Reenkolan teoksiin ja lainasin niistä nämä kolme. Viimeistä luin ahkerasti sivuja ylös merkiten yli puolen välin, keskimmäistä yli puolen välin ilman merkintöjä ja ensimmäinen jäi kokonaan lukematta. Reenkolan tapa nostaa aiheeseen liittyviä legendoja, teorioita ja taidetta oli itselle liian raskas lähestymistapa. Mieleen jää kuitenkin pyörimään se, kuinka omat varhaiset kokemukset voivat olla oman käyttäytymisen taustalla piilotajunnan kautta. Omat kokemukset ikäänkuin pakottavat toistamaan asiat esim. oman lapsen vauva-aikana (esim. imetyksestä vieroittaminen samoihin aikoihin kuin itselle on tapahtunut). Kirjat toivat myös ymmärrystä toisten ihmisten käyttäytymiseen, esim. syyllisyyden tunteeseen liittyen:
Luonnollinen, terve syyllisyydentunne herää myötätuntoisella äidillä, jos hän on aiheuttanut harmia tai pahaa mieltä lapselle, tahallaan tai tahattomasti.--- Toisessa ääripäässä on syyllisyydentuntojen täydellinen puuttuminen tai niiden kieltäminen. Syyllisyys kaivertaa silloin niin kipeästi ja sietämättömästi, että äiti kieltää ne itsessään, lohkoo erilleen ja sijoittaa piilotajuisen sisäisen syyttäjänsä toisiin ihmisiin ja tahoihin. (Äidin valta ja voima s. 58)
Ja häpeäntunteeseen liittyen:
Häpeä voi olla myös rakentavaa. Lievä häpeä hillitsee halujen toteuttamista ja auttaa nidien hallinnassa. Häpea ajaa ihmisen pois itsekeskeisyydestä huomioimaan toisia, vaimentaa kritiikitöntä omahyväisyyttä ja paremmuuden tunnetta ja saa hänet nöyrtymään ja tarkastelemaan omia epätäydellisyyksiään. Häpeämätön ei havahdu omiin vikoihin. --- Narsistisesti vaurioitunut äiti ei yleensä kykene tuntemaan häpeää. Häntä on satutettu ja nöyryytetty niin pahasti, että hän on katkaissut kosketuksen haavoihinsa ja eristänyt ne monien muurien taakse. --- Äiti sijoittaa häpeän sillloni ulkopuolelleen ja nolaa tai nöyryyttää lapsiaan tiedostamattaan. (Äidin valta ja voima s. 80)
Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua (Notes to Self, 2018) ***-
Taasen autofiktio. Tällä kertaa irlantilainen Pine, nykydraaman apulaisprofessori Dublinissa, käy läpi elämänsä vaikeita kohtia. Kirja on varmaan kirjailijalle itselleen tosi terapeuttinen prosessi, ja varmasti moni lukija löytää samaistuttavaa. Itselle jäi vähän ulkopuolinen olo, ehkä kosketuspintaa ei ollut tarpeeksi. Aiheina Pinella kreikkalaisessa sairaalassa alkoholismin aiheuttamien maksaongelmien takia viruva isä, vaikea lapsuus ja vanhempien ero, holtiton ja huumehuuruinen nuoruus, seksuaalinen väkivalta ja lapsettomuus. Selviytymistarinahan tämä kuitenkin on. Ja kertoo siitä, miten tärkeää asioista on vaikenemisen sijaan puhua.
Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus (Long Way Down, 2017) ***+
Nuorten säeromaani, joka sijoittuu minuutin hissimatkalle. Matka alas kestää 313 sivua ja yhtä monta säettä. 15-vuotias Will on lähdössä kostamaan isoveljensä Shawnin murhan. Hississä hänen seuraansa liittyy hahmoja menneisyydestä. Yksi kerrallaan. Ja lopussa Willillä on elämänsuuruinen valinta edessä.
Tuuve Aro: Kalasatama, 2020 *+
Millaista on elää vapaaehtoisesti lapsettomana naisena, lesbona ja feministinä pakastimennurkassa, jota Suomeksi kutsutaan? Näin alkaa takakannen kuvaus kirjasta. Ja vastauksena tuohon, että luetun perusteella aika ikävältä. Alkuun osin omaelämänkerrannallinen kuvaus tuntuu hyvinkin kiinnostavalta. Päähenkilö saa Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksen lääkäriltä viidennen lääkkeen psykiatrian puolen oireisiin. Lääke, joka taas jälleen aiheuttaa enemmän sivuoireita kuin hyötyä. Myöhemmin kirjassa hän kertoo mm. naissuhteistaan. Alkaa tuntua siltä kuin tirkistelisi toisen elämää. Jutuista kuultaa järjestäen läpi valittaminen ja itsekeskeisyys. Lukeminen jää kesken reilun puolen välin kohdalla. Sääli, sillä teksti on mukavalukuista ja ajatuksia kirjoittajalla riittää. Tyyli vaan tökkii.
Kjell Westö: Tritonus, 2020 ***
Kapellimestari Thomas Branderilla on pitkä, menestynyt ura ja hän päättää sijoittaa varansa saaristoon rakennettavaan loistotaloon, Casa Tritonukseen. Samalla hän tutustuu paikallisiin: naapuriinsa Reidar Lignelliin ja tämän kautta myös heidän cover-bändinsä Rainbown muihin jäseniin. Valmiissa Casa Tritonuksessa vierailee myös Branderin muusikkoystäviä. Romaani kantaa syksystä kesään ja runsaiden musiikkiaiheisten osien lisäksi kuvaa myös ihmissuhteita, eroja ja yksinäisyyttä. Romaani on sidottu tähän aikaan, vaikkakin viittaukset pandemiaan tuntuvat vähän kiireessä päälle liimatuilta.
Marko Järvikallas: Mihin täällä voi mennä, 2020 ***+
Näytelmien, kuunnelmien ja tv-draaman kirjoittajan ensimmäinen novellikokoelma. Novelleja on 15, minua koskettaa erityisesti Ikävä hiipii yöaikaan, jossa veli ajautuu pulmiin ja soittaa siskon apuun, sekä Kesämuistoja, jossa ollaan mökillä ja lapsilla on kaikenlaista nähtävää. Nämä ihmiset näkee kuvina. Jokainen meistä elää niin hyvin kuin se olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista.
Kim Thúy: Vi (Vi, 2016) ***
Ru-kirjan siskokirja. Vähän vähemmän hyppelehtivä kirja Kanadaan maahanmuuttajina saapuneesta äidistä, siskosta ja veljistä. Sisko Vi astuu kanadalaisesta ovesta ulos Bostoniin, takaisin Vietnamiin, Berliiniin. Mukana ajatuksissa kulkevat sukulaiset ja muistot.
Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Yksin seitsemällä merellä, 2020 ***-
Tapio Lehtinen osallistui vuoden 2018 Golden Globe Race -yksinpurjehdukseen. Kisassa noudatetaan 50 vuotta vanhoja sääntöjä eli ei saa käyttää nykypäivän välineistöä. Kirjan ok koonnut Ari Pusa Tapion tekstien ja kisan aikana käymien keskusteluiden (radioamatöörien kanssa) perusteella. Jälki on vähän kulmikasta ja vilisee paikka paikoin purjehdustermejä. Etukannen reittikartta, takakannen Asteria-laivan pohjapiirros ja sisäsivujen kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Laivan pohja oli voitu Suomen säännösten mukaan maalata vain lievällä myrkkymaalilla, joten sinne tarttui matkan aikana valtava määrä barnakkeleita (hanhenkauloja) hidastamaan matkantekoa. Tapio tuli maaliin kolme kuukautta voitonjuhlien jälkeen itsekin juhlittuna sankarina lähes 11 kuukauden jälkeen. Jotenkin tuo yksin merellä koukuttaa.
Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni, 2020 ****
Osin omiin kokemuksiin perustuva esikoisteos freelancetoimittajalta. Kahden lapsen kolmikymppiselle äidille alkaa ambulanssissa nousta mieleen muistikuvia lapsuudesta. Muistoista kumpuaa se syy, miksi hänen painajaisissaan on pelottavia miehiä. Uusia muistoja lapsuudesta nousee esiin.
Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata, 2020 ***-
Pieni perhe: Klaara, Ilmari ja päiväkoti-ikäinen Alma Helsingistä. Ilmari ei enää innosta Klaaraa seksiin. Kun Ilmari suostuu avoimeen suhteeseen, molemmilla alkaa parisuhteen rinnalla sivusuhteiden yöt. Yllättävän hyvin kapea teema kestää yli 300 sivua tuntumatta yliseksuaaliselta. Yksipuoliselta kuitenkin.
Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet, 2019 ***
Tämän kirjan olen lukenut joskus aiemmin, mutta unohtanut kirjata muistiin. Lainasin nimittäin toistamiseen ja luin ensimmäiset sivut. Muistin heti kirjan tunnelman ja miten paljon siitä pidin. En kuitenkaan lukenut toiseen kertaan, joten muistikuvat ovat lähinnä tunnelman tasolla. Joka tapauksessa kirjassa eletään 1900-luvun alkupuolta Pohjanmaalla. Liisan oma isä kuolee nuorena ja tilaa tulee pitämään yhdessä Liisan kanssa naapurin ihana Kalle. Liisan äiti ja sisko jäävät tilalle, syntyy lapsia ja elämä kantaa. Ensin lähtee sisko räätälinoppiin, sitten alkoi tilanpidon raskaus tuomaan uusia ajatuksia Kallen mieleen. Että Amerikkaan. Liisa kirjoittaa Senni-siskolle:
Senni-rakas,
täytyy mun sulle kirjoottaa ennen kun äiteen preivistä luet. Iski nyt nimittäin meillekin se Amerikankuume. Kalle lähtee, minä jään.
Senni muistaa isänsä viimeiset sanat: Koita sinä pitää tila suvus.
Anni Kytömäki: Margarita, 2020 ****
Vuoden 2020 Finlandia-voittaja ja tammikuun lukupiirikirja taasen saapui jouluksi. Pätkä Finlandia-voittajan haastattelua tv:stä ja sieltä täältä arvosteluja lehdistä oli takana ennen kuin aloitin lukemisen. Jollain tapaa oletin kirjan hieman työlääksi ja paljon luontokuvauksia sisältäväksi, mutta väärässä olin. Päähenkilö Sennin, Kankariston kylpylän hierojan (toisessa polvessa) kanssa kuljetaan sodan lopulta kymmenisen vuotta. Sinä aikana moni asia muuttuu. Kankariston kylpylän vuodenkierto on niin mieleenpainuvasti kuvattu, että lukiessa jo suree itselle etukäteen tuttuja muutoksia tuon ajan Suomessa. Kirjan alkulehti lupailee kirjaa Maan ja veden hiljaisille. Tähän tunnelmaan saattaa kolme asiaa: helmisimpukan puhe ennen uutta jaksoa, sodan järkyttämän Mikon ja Sennin öinen tapaaminen sekä ekologisin paperilaatu, joka markkinoilta oli saatavissa. Ensiksi mainitut tuovat erilaista syvyyttä, viimeisin kutittelee sormia koko lukemisen ajan. Muutaman ajatuksen merkkasin heti alkusivuilta:
Sarakorven pää on täynnä tietoa, ja ehkä hän siksi murehtii liikaa. Suru valuu aivojen läpi, jos ne ovat pelkkä seula. s. 14.
- Kun jalkajousi oli otettu käyttööb, paavi halusi kieltää ne. Nuoli kun läpäisi haarniskankin. Aseita saa olla, mutta on sopimatonta, jos ne tappavat liian helposti. s. 18.
Anton Monti: Minne menet Italia?, 2019 ***+
Suomalais-italialaisen tietokirjailijan teos muuttuvasta Italiasta on pessimistinen näkemys siitä, mikä kaikki Italiassa on menossa pieleen: lisääntyneet luonnonmullistukset, ruoka, perhe, talous, mielialat, politiikka, viihde. Viimeinen kappale kertoo italian menestyneimmästä yrityksestä, 'Ndranghetasta, Calabrian maakunnan mafiankaltaisesta yrityksestä, joka koordinoi mm. kokaiinikauppaa. Hyvin kirjoitettu ja paljon kiinnostavaa tietoa.
Matias Riikonen: Iltavahtimestarin kierrokset, 2019 ***
Matias on töissä iltavahtimestarina koululla ja kulkee työmatkat kävellen. Tutuilla reiteillä on aina uutta katsottavaa ja ihmeteltävää. Minnekään ei ole kiire. Tunnelmassa tuoksuu vanha koulu ja yön pimeät kadut.
Roope Lipasti: Jälkikasvukausi, 2019 ***
Murrosikäisistä lapsista kirjoitettuja pakinatyyppisiä lukuja. Samaistuttavia, helppolukuisia.
Heather Morris: Auschwitzin tatuoija (The Tattooist of Auschwitz, 2018) ***+
Tositarinaan perustuva romaani slovakialaisen Lale Sokolovin vaiheista ja uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä. Juutalainen Lale saapuu Auschwitziin varhaisessa vaiheessa ja työskentelee sattumien mahdollistavana etuoikeutettuna tulevien vankien numeroiden tatuoijana. Jonossa hän tapaa Gitan, johon rakastuu. Lale käy vaihtokauppaa leirissä siviilinä työskenteleviltä saadulla ruoalla ja Kanadaksi kutsutulla vankien tavaralajittelussa työskenteleviltä naisilta saaduilla koruilla ja timanteilla. Hän ystävystyy samassa talossa asuvien romaanien kanssa. Hän näkee kuolleita ja krematorion savupiipusta lentävää tuhkaa. Ja elää päivä kerrallaan.
Antti Rönkä: Jalat ilmassa, 2019 ****+
Aivan erinomainen kirja, jossa pääsee ihmisen pään sisälle. Mitä jälkiä kiusaaminen on jättänyt, millaisia ajatuskehiä siitä syntyy ja minkälaisia vaikeuksia kohdata toisia ihmisiä. Kirja on omakohtainen kertomus, rohkea esikoisteos. Antti Rönkä on kirjailijan poika ja opiskellut kirjallisuutta yliopistolla. Kirja on siis vaikuttavan sisältönsä lisäksi hienosti kirjoitettu.
