Minna Rytisalo: Lempi (2016) ***+
Kuusamolaisen lukion äidinkielen opettajan esikoisteos. Romaani koostuu kolmesta irrallisesta kertomuksesta, jotka pyörivät saman naisen, Lempin, ympärillä. Ensimmäisenä tarinaa kertoo Lapin sodasta palaava Viljami, Lempin mies, joka on sekaisin kaipuusta. Toisen tarinan kertojana on ronskiotteinen piikatyttö Elli, joka jäi Lempin kanssa, kun Viljami lähti sotaan. Viimeinen tarina tulee jo kaukaa tulevaisuudesta. Siinä Lempin sisko Sisko palaa aikaan menneeseen. Elämä vie välillä yllättäviin tilanteisiin, kohtaamisiin ja eroihin. Hieno kirja.
Joel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia (Le livre des Baltimore, 2015) ***+
Vaikka kirjassa on sama päähenkilö, Marcus Goldman, kuin esikoisteoksessa Totuus Harry Quebertin tapauksesta, niin muuten tarina on irrallinen ja kertoo Marcuksen lapsuudesta ja erityisesti nuoruudenajoista. Rikkaat serkut, Hillel ja Woody sekä heidän vanhempansa ovat Marcuksen ihailun kohteena. Hän saa viettää lomiaan heidän luonaan Baltimoressa ja kokee kuuluvansa Baltimoren porukkaan enemmän kuin omaan perheeseensä Montclairissa. Kirjan alussa Tragedia on jo tapahtunut ja Marcus alkaa kertaamaan niitä syitä, jotka siihen johtivat. Mukana tarinassa myös kiinteästi naapurin Alexandra. Koukuttavaa luettavaa.
Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla (Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier, 2014) ***+
Lukupiirin syksyn kirja. Ranskalainen nobelisti (2014: "muistin taiteesta, jolla hän piirtää esiin kaikkein vaikeimmin tavoitettavat ihmiskohtalot ja miehitysajan maailman") kirjoittaa unenomaisesti kirjailija Jean Daraganen mielen matkasta menneisyyteen. Tuntuu kuin hän kävelisi menneisyyden tapahtumien vieressä, ihmisiin kiinnittymättä. Itse mietin, että ilmeisen hauraiden lapsuuden kohtaamisten takia hän oli ehkä jäänyt vaille kiintymyssuhdetta ja siksi oli kuin ulkopuolinen tässä maailmassa. Muut lukupiiriläiset pitivät Daraganea ehkä enemminkin introverttina ja mahdollisesti Modianon alter egona. Kirja oli helppolukuinen, mutta ihmisten ja paikkojen (jotka kaikki olivat erikoisesti nimettyjä) kavalkaadi ja esiin tuleminen ja sieltä poistuminen yllättäen sekottivat lukemista. Tämä kirja olisi syytä lukea uudelleen tai nähdä elokuvana. Kirja jätti paljon lukijan mielikuvituksen varaan.
Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät (Undskyldningen, 2011) ***
Romaani neljän sukupolven vaiheista Tanskassa ja Saksassa. Tietämättämyys menneestä, katkeruus aiemmille sukupolville, huoli lapsista, epävarmuus muukalaisista. Hyvä tarina.
Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (Nocturnes, 2009) **+
Viisi, vähän surkuhupaisaa, novellia muusikoista. Välillä ollaan Venetsiassa, välillä Jenkeissä. Ihan mukavia tarinoita.
Hanne-Vibeke Holst: Theresen valinnat (Thereses tillstånd 1992) 2003 ***-
Therese-trilogian ensimmäinen osa. Therese on tv-toimittaja, joka rakastuu kollegaansa Pauliin, jolla on naistenmiehen maine. Therese tasapainottelee uransa ja siihen liittyvien jännittävien Moskovan matkojen ja mahdollisen perhe-elämän Paulin kanssa. Hauskaa lukea 90-luvusta, vaikka moni asia elämässä on yhä samanlaista :)
Merete Mazzarella: Marraskuu (November, 2004) ***
Neljä novellia yksissä kansissa. Ensimmäisessä keski-ikäinen elämänhallinnasta kirjoittava kolumnisti ei oikein enää ole sinut aiempien tekstiensä kanssa. Elämänhallinnan asiat ovat ehtoopuolella. Toisessa keski-ikäinen liikemies matkustaa lentokoneella, joka kaapataan. Hän havainnoi ympäristöään ja itseään siinä ympäristössä melko kyynisesti ennen kaappausta ja vähemmän kyynisesti sen aikana, jolloin hän saa myös kontaktia vanhaan vieruskaveriinsa. Kolmannessa nuori, elämäänsä pakeneva suomalaistyttö on työssä Yhdysvalloissa modernissa pankkipalvelussa, jossa asiakkaita palvellaan henkilökohtaisesti netin välityksellä tietyin ulkoisin edellytyksin. Viimeisessä tarinassa potkut saanut historian opettaja tutustuu uuteen toimialaan, jossa markkinoidaan elämän päättämistä ja siihen liittyviä etuisuuksia. Mukavia tarinoita kaikki, ihmiset elävät ja Mazzarellan tapa kirjoittaa vie mukanaan.
Kyllikki Villa: Tyttö sodassa - Kenttälotan kirjeitä 1941-1944, 2006 ****
Kyllikki Villa lähti sotaan viestilotaksi 17-vuotiaana. Ensin Suomussalmelle (9.7.1941-27.10.1941) missä syntyi rakkaus luontoon ja vallitsi ihana toveruus nuorten kesken, he olivat yhtä perhettä. Seuraavaksi komennus Sortavalaan, joka jäi myös lyhyeksi (16.11.1941-23.2.1944). Välissä Kyllikki kävi suorittamassa lukion loppuun, jonka jälkeen alkoi pitkä komennus Tiiksjärvelle (15.6.1942-9.8.1944). Tämän komennuksen katkaisi yksi lukuvuosi Turun yliopistossa 1943. Vielä ennen sodan loppumista lyhyet komennukset Repolassa, Pankakoskella, Kajaanissa ja Iisalmessa (11.8.1944-14.10.1944). Kirja koostuu Kyllikin kirjeistä äidille ja tämän vastauksista sekä muutamista Kyllikin päiväkirjamerkinnöistä. Aiheet käsittelevät arkea erityisesti komennuspaikoilla (asumisolosuhteita, ruokaa, ystäviä, päivystyksiä, luonnossa kulkemista). Äiti lähettää Kyllikille kirjeiden lisäksi paljon postipaketteja (ruokaa, puhtaita vaatteita). Todella mielenkiintoista sodanajan kuvausta lotta- ja kotirintamanäkökulmista sekä nuoren tytön kasvutarinaa siinä sivussa.
Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö, 2010 (Travesuras de la niña mala, 2006) ***
Nobel 2010. Kertomus perulaisesta Ricardosta, joka tutustuu alueelle muuttaneeseen tyttöön kesällä 1950 Limassa. Lily on ihmeellinen, aivan erilainen kuin Mirafloresin alueen muut tytöt. Hän sanoo tulevansa Chilestä ja Ricardo ihastuu loppuelämäkseen. Lily katoaa, mutta tupsahtaa Ricardon elämään yhä uudelleen ja uudelleen aina eri identiteetillä. Ricardo rakastaa tuhmaa tyttöään tämän katoamisista ja muista tempauksista huolimatta. Tuhma tyttö haluaa parempaa elämää ja pitää tunteensa poissa. Ricardon unelmana on asua Pariisissa ja tämän unelmansa hän myös toteuttaa. Tuhma tyttö viipyy Ricardon elämässä vain hetkiä kerrallaan, mutta tarina rakentuu niiden ympärille: Pikku chilettäret, sissitaistelija, hevosten muotokuvamaalari svengaavassa Lontoossa, Château Megurun tulkitsija, puhumaton poika, Arkhimedes, aallonmurtajien rakentaja, Marcella Lavapiéssa. Kerrassaan kummallisia elämäntarinoita :)
Haruki Murakami: Norwegian Wood (Noruwei no mori, 1987) ***
Rakkaustarina 1960-luvulta. "Kuolema ei ole elämän vastakohta vaan erottamaton osa elämää." 17-20 - vuotias Watanabe aikuistuu opiskellessaan Tokiossa. Hänellä ei ole koskaan ollut paljon ystäviä, mutta ne joita on, ovat sitäkin tärkeämpiä. Watanabe ikäänkuin seuraa näiden, vähän erikoisten, ihmisten elämää (itse hän on omien sanojensa mukaan tuiki tavallinen) heidän rinnallaan tuomitsematta, hylkäämättä. Kirjan loppupuolella hänen on lopulta otettava kantaa myös omaan elämäänsä. Aikuisuus on alkanut. Kirjassa on myös nuoren miehen seksuaalisuutta, arkipäiväisesti. Eniten tykkäsin siitä, miten Watanabe on tavallaan koko ajan ulkopuolinen ja tavallaan koko ajan ihmisten iholla.
Emmi Itäranta: Kudottujen kuvien kaupunki (2015) *
Dystopia saaresta, jolla asuu mm. kutojia. Ihmiset ovat eristyksissään ja valvonnan alla. Nyt oli vähän liian sekavaa, jäi kesken.
Anna Gavalda: Parempaa elämää (La Vie en mieux, 2014) *
Kirja, jossa kaksi tarinaa. Luin ekankin harppoen, itse tarina ihan kuva, mutta kieli ihan höpöhöpöä. Toinen jäikin sitten kesken.
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Kesän 2016 kirjat
Bob Bertolino: Ratkaisukeskeinen nuorisoterapia - opaskirja ongelmanuorten kanssa työskenteleville (Therapy with troubled teenagers. Rewriting young lives in progress, 1999) ***+
Yhdysvaltalainen psykologin ja yliopisto-opettajan Bob Bertolinin lähestymistavan (possibility therapy, mahdollisuuksia luova terapia) esittelyä sekä tapausten että teoriarunkojen kautta. Helppo- ja nopealukuinen, tämä vielä itselle muistiin:
Terapiaprosessin pääkohdat: Ensiksi otamme toiminta- ja videopuheen avulla selville, mikä ongelma asiakkaalla on. Sitten asetamme tavoitteen, joka on sekä realistinen että saavutettavissa. Lopuksi pyydämme nuorta ja hänen perhettään kertomaan, mistä he tietävät, että asiat ovat paremmin. s. 99-100.
Pauliina Vanhatalo: Viittä vailla (2005) **+
Kolmikymppisen Kiran elämää, jota alkaa yhä enemmän värittämään nuoruuden tapahtumat ja ystävyssuhteet, kun hän tapaa vanhat kaverinsa pitkästä aikaa. Joka toinen luku on menneisyyttä ja joka toinen nykyhetkeä. Mennyt aika on terävämmin kuvattua, mutta en tykännyt siitä leimasta, minkä se 80-luvun koulumaailmalle antoi. Nykyhetkessä ei oikein päästy asian ytimeen, vaan oli kärsimystä vain. Sinänsä kyllä teki mieli lukea.
Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus (The Love of a Good Woman, 1998) **+
Kanadalainen Alice Munro sai 2013 kirjallisuuden Nobelin ja on muutenkin arvostettu kirjailija, joka kirjoittaa tavallisten ihmisten elämästä. Tässä kirjassa on kahdeksan novellia, jotka kertovat erilaisista perheistä aina jonkun naisen näkökulmasta. Suurin osa kertomuksista sijoittuu 1940-60 - luvuille, sen ajan tunnelma välittyy hienosti samoin kuin ihmisten irrallisuus toisiinsa. Ensimmäiset novellit nivoutuvat yhteen, tykkäsin siitä ja loppuosa kirjasta olikin sitten enemmän irrallinen. Hidasta lukea, ehkä vähän puuduttavaa (vaikka nautinkin yksinkertaisista tunnelmista, se ei pelkästään jaksanut kannatella).
Tommy Hellsten: Kolmas mahdollisuus (Är det för sent att förandras?... och andra frågor ur livet, 2006) ***
Vastauksia lukijoiden kysymyksiin eri elämän osa-alueilta. Häpeä->syyllisyys->vapautuminen syyllisyyteen (rakkaus ja totuus). Piilotettu viha, joka muuttuu katkeruudeksi. Narsismi. Kulttuuri, joka palvoo nuoruutta. Tasa-arvo, jossa pyritään miehisiin arvoihin. Emme voi ottaa vastuullemme toisten tunteita. Arvoista syvin on rakkaus. Yhteisön merkitys. Elämä edellyttää meiltä uskallusta. Pelko ei sulje tietä. Pelko on tie. Kasvumme ei tunne rajoja, koska sisällämme on aukko, joka avautuu ikuisuuteen.
Paula Hawkins: Nainen junassa (The Girl on the Train, 2015) ***
Englantilaisen toimittajan esikoisdekkari, joka hyppäsi heti myyntitilastojen kärkeen sekä Briteissä että Amerikassa. Eikä ihme, sujuvasti soljuvaa tekstiä ja pikkuhiljaa rakentuva trilleri. Ajatus naisesta, joka joka päivä seurailee pariskunnan elämää junanikkunasta on kieltämättä liikuttava.
Ken Follett: Kun suuret sortuvat (Vuosisata-trilogia I osa, 2011) ***
800 sivun järkäle viiden perheen kohtaloista 1911-1930. Walesista kaivosperhe Williamsit (isä, äiti, Ethel ja Billy) ja jaarlin perhe (jaarli Fitz ja venäläinen ruhtinatarvaimo Bea, sisko Maud), Venäjältä Peshkovin veljekset Lev ja Grigori sekä Katerina, Saksasta Walter von Ulrich perheineen, Jenkeistä Dewarien perhe (erityisesti poika Gus). Politiikkaa, nuorta rakkautta ja ensimmäinen maailmansota. Huonoja johtajia.
Ken Follett: Maailman talvi (Vuosisata-trilogia II osa, 2013, Winter of the World) ***
Edellisen jatkoa, samanlainen järkäle samojen perheiden jatkosta vuosina 1933-1949. Saksasta lisäksi Franckien perhe ja Rothmannien perhe. Toisen maailmansodan kauhut osuvat yhä pahemmin siviileihin. Vakoilua, natsiaikaa, lentokone- ja laivasto, lopulta atomipommit. Rinnalla lapset kasvavat, ihastuvat, saavat omia lapsia.
Ken Follett: Vuosisatatrilogia III osa, Ikuisuuden ääri (Edge of Eternity, 2014) ***
1961-1989, kylmän sodan aikaa aina Berliinin muurin hajoamiseen saakka. Rinnalla samat suvut lähinnä USA:ssa, Neuvostoliitossa ja Saksassa. Poliitikkoja, avustajia, poptähtiä. Kovaa tekstiä erityisesti Yhdysvaltojen presidenteistä ja Neuvostoliiton johtajista.
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (2005) ***
Suvi ja Antti, rakkaus, musiikki, pop-tähteys Summer Maple USA. Antti analysoi, muistelee ja rakastaa. Suvi tekee musiikkia, väsyy ja tarvitsee Anttia, äitiä, bändiä. Enemmän taas ihmiset analysoivat ja ahdistuvat kun puhuisivat asiat ääneen. Mielenkiintoinen ja todellisentuntuinen.
Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Double Fault, 1997) ***
Shriverin kuudes romaani, vuosia ennen läpimurtoteosta Poikani Kevin. Vain ja ainoastaan tennistä ja menestystä varten elävä Willy (Wilhemena) rakastuu ja menee naimisiin tenniksessä vasta myöhään aloittaneen, mutta erittäin kunnianhimoisen Ericin kanssa. Pikkuhiljaa, epäonnenkin kautta Eric alkaa menestyä paremmin kuin Willy. Willyn elämä katoaa ja avioliitto voi huonosti. Julmuutta, itsekkyyttä, kapea-alaista elämää. Tykkäsin ihmetellä touhua.
Juha Itkonen: Palatkaa perhoset (2016) ***
Jatkoa Suvin ja Antin tarinaan. Antin ja Suvin äidin kerronta jatkuu, lopun tarinasta kertoo Suvi. Amerikassa ollaan, Suomessa ja Lontoossa. Paljon musiikkiviitteitä, osan harpoin aika vauhdikkaasti. Tykkäsin koko tarinan (molemmat kirjat) kaaresta, vahvoista tunteista ja ihmisistä.
Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen (Post-Birthday World, 2007) ***
Tykkään Shriverin tyylistä mennä erilaisten ihmisten pään ja erilaisten elämien sisään. Miten elämä voi eri tavoin kuljettaa... Tässä kirjassa päähenkilö on Irina, jonka päätös erään syntymäpäivän jälkeen (suudellakko vaiko eikö) johtaa joko elämään turvallisen kansalaisälykön Lawrencen kanssa tai hillittömämmän snookerammattilaisen Ramsayn kanssa.
Ian McEwan: Lauantai (Saturday, 2005). ***+
Tapahtumarikas lauantaipäivä neurokirurgi Henry Perownen elämässä alkaa aamuyöstä lentokonetta katsellen ja päättyy vuorokauden kuluttua samassa ikkunassa maiseman katsomiseen. Hieman insinöörimäisesti, mutta koko ajan älyllisesti tilanteita mielessään analysoiva Henry tuntuu aluksi hieman puuduttavalta, mutta tämä lauantaipäivä kyllä tempaa minutkin mukaansa. Lopulta Henryn tapa olla ja ajatella nousee tapahtumienkin yli.
Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (Case Histories, 2004) ***
Tässä ihastusta herättäneessä kirjassa Atkinson esittelee ensimmäistä kertaa yksityisetsivä Jackson Brodien, joka on tämän jälkeen päässyt tv-sarjaan (2011) ja jatko-osiin. Jacksonille tulee samaan aikaan useampi kauan aikaa sitten tapahtuneen tragedian toimeksianto, jotka alkavat yksi toisensa jälkeen ratketa samalla kun Jackson käy oman elämänsä tragedioita läpi. Mukavasti etenevä kirja. Paljon vitsikästä lisäkommenttia suluissa tekstin yhteydessä.
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (2016) **
Otsikko hämää, kummastakaan asiasta ei kirjassa ole mielestäni kyse. Toki molempia on, mutta varsinaisesti pohdituttaa päähenkilön mieli ja sen koossapysyminen. En oikein innostunut.
Siri Kolu: Kesän jälkeen on toisin (2016) ***+
Nopeasti lukaistu romaani elämänmuutoksesta eli sukupuolenvaihdoksesta. Mielenkiintoisia keskusteluita isän ja aikuistuvan lapsen välillä ja henkilökohtaisia näkökulmia päähenkilö Peetulta. Itse prosessi on kuin mikä tahansa elämänmuutosprosessi, hyvin pystyy samaistumaan epävarmuuteen ja toisaalta tulevaisuuden uskoon. Joillekin varmaan ajatuksia avartava, itselle niitä täydentävä.
Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen (La femme au carnet rouge, 2014) ***
Viehättävä ranskalainen tarina löydetystä käsilaukusta ja sen jälkeen omistajan etsinnästä. Pariisissa ollaan, päähenkilöt jotakuinkin omanikäisiä, ranskankielen voi kuvitella taustalle, ihanaa.
Yhdysvaltalainen psykologin ja yliopisto-opettajan Bob Bertolinin lähestymistavan (possibility therapy, mahdollisuuksia luova terapia) esittelyä sekä tapausten että teoriarunkojen kautta. Helppo- ja nopealukuinen, tämä vielä itselle muistiin:
Terapiaprosessin pääkohdat: Ensiksi otamme toiminta- ja videopuheen avulla selville, mikä ongelma asiakkaalla on. Sitten asetamme tavoitteen, joka on sekä realistinen että saavutettavissa. Lopuksi pyydämme nuorta ja hänen perhettään kertomaan, mistä he tietävät, että asiat ovat paremmin. s. 99-100.
Pauliina Vanhatalo: Viittä vailla (2005) **+
Kolmikymppisen Kiran elämää, jota alkaa yhä enemmän värittämään nuoruuden tapahtumat ja ystävyssuhteet, kun hän tapaa vanhat kaverinsa pitkästä aikaa. Joka toinen luku on menneisyyttä ja joka toinen nykyhetkeä. Mennyt aika on terävämmin kuvattua, mutta en tykännyt siitä leimasta, minkä se 80-luvun koulumaailmalle antoi. Nykyhetkessä ei oikein päästy asian ytimeen, vaan oli kärsimystä vain. Sinänsä kyllä teki mieli lukea.
Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus (The Love of a Good Woman, 1998) **+
Kanadalainen Alice Munro sai 2013 kirjallisuuden Nobelin ja on muutenkin arvostettu kirjailija, joka kirjoittaa tavallisten ihmisten elämästä. Tässä kirjassa on kahdeksan novellia, jotka kertovat erilaisista perheistä aina jonkun naisen näkökulmasta. Suurin osa kertomuksista sijoittuu 1940-60 - luvuille, sen ajan tunnelma välittyy hienosti samoin kuin ihmisten irrallisuus toisiinsa. Ensimmäiset novellit nivoutuvat yhteen, tykkäsin siitä ja loppuosa kirjasta olikin sitten enemmän irrallinen. Hidasta lukea, ehkä vähän puuduttavaa (vaikka nautinkin yksinkertaisista tunnelmista, se ei pelkästään jaksanut kannatella).
Tommy Hellsten: Kolmas mahdollisuus (Är det för sent att förandras?... och andra frågor ur livet, 2006) ***
Vastauksia lukijoiden kysymyksiin eri elämän osa-alueilta. Häpeä->syyllisyys->vapautuminen syyllisyyteen (rakkaus ja totuus). Piilotettu viha, joka muuttuu katkeruudeksi. Narsismi. Kulttuuri, joka palvoo nuoruutta. Tasa-arvo, jossa pyritään miehisiin arvoihin. Emme voi ottaa vastuullemme toisten tunteita. Arvoista syvin on rakkaus. Yhteisön merkitys. Elämä edellyttää meiltä uskallusta. Pelko ei sulje tietä. Pelko on tie. Kasvumme ei tunne rajoja, koska sisällämme on aukko, joka avautuu ikuisuuteen.
Paula Hawkins: Nainen junassa (The Girl on the Train, 2015) ***
Englantilaisen toimittajan esikoisdekkari, joka hyppäsi heti myyntitilastojen kärkeen sekä Briteissä että Amerikassa. Eikä ihme, sujuvasti soljuvaa tekstiä ja pikkuhiljaa rakentuva trilleri. Ajatus naisesta, joka joka päivä seurailee pariskunnan elämää junanikkunasta on kieltämättä liikuttava.
Ken Follett: Kun suuret sortuvat (Vuosisata-trilogia I osa, 2011) ***
800 sivun järkäle viiden perheen kohtaloista 1911-1930. Walesista kaivosperhe Williamsit (isä, äiti, Ethel ja Billy) ja jaarlin perhe (jaarli Fitz ja venäläinen ruhtinatarvaimo Bea, sisko Maud), Venäjältä Peshkovin veljekset Lev ja Grigori sekä Katerina, Saksasta Walter von Ulrich perheineen, Jenkeistä Dewarien perhe (erityisesti poika Gus). Politiikkaa, nuorta rakkautta ja ensimmäinen maailmansota. Huonoja johtajia.
Ken Follett: Maailman talvi (Vuosisata-trilogia II osa, 2013, Winter of the World) ***
Edellisen jatkoa, samanlainen järkäle samojen perheiden jatkosta vuosina 1933-1949. Saksasta lisäksi Franckien perhe ja Rothmannien perhe. Toisen maailmansodan kauhut osuvat yhä pahemmin siviileihin. Vakoilua, natsiaikaa, lentokone- ja laivasto, lopulta atomipommit. Rinnalla lapset kasvavat, ihastuvat, saavat omia lapsia.
Ken Follett: Vuosisatatrilogia III osa, Ikuisuuden ääri (Edge of Eternity, 2014) ***
1961-1989, kylmän sodan aikaa aina Berliinin muurin hajoamiseen saakka. Rinnalla samat suvut lähinnä USA:ssa, Neuvostoliitossa ja Saksassa. Poliitikkoja, avustajia, poptähtiä. Kovaa tekstiä erityisesti Yhdysvaltojen presidenteistä ja Neuvostoliiton johtajista.
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (2005) ***
Suvi ja Antti, rakkaus, musiikki, pop-tähteys Summer Maple USA. Antti analysoi, muistelee ja rakastaa. Suvi tekee musiikkia, väsyy ja tarvitsee Anttia, äitiä, bändiä. Enemmän taas ihmiset analysoivat ja ahdistuvat kun puhuisivat asiat ääneen. Mielenkiintoinen ja todellisentuntuinen.
Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Double Fault, 1997) ***
Shriverin kuudes romaani, vuosia ennen läpimurtoteosta Poikani Kevin. Vain ja ainoastaan tennistä ja menestystä varten elävä Willy (Wilhemena) rakastuu ja menee naimisiin tenniksessä vasta myöhään aloittaneen, mutta erittäin kunnianhimoisen Ericin kanssa. Pikkuhiljaa, epäonnenkin kautta Eric alkaa menestyä paremmin kuin Willy. Willyn elämä katoaa ja avioliitto voi huonosti. Julmuutta, itsekkyyttä, kapea-alaista elämää. Tykkäsin ihmetellä touhua.
Juha Itkonen: Palatkaa perhoset (2016) ***
Jatkoa Suvin ja Antin tarinaan. Antin ja Suvin äidin kerronta jatkuu, lopun tarinasta kertoo Suvi. Amerikassa ollaan, Suomessa ja Lontoossa. Paljon musiikkiviitteitä, osan harpoin aika vauhdikkaasti. Tykkäsin koko tarinan (molemmat kirjat) kaaresta, vahvoista tunteista ja ihmisistä.
Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen (Post-Birthday World, 2007) ***
Tykkään Shriverin tyylistä mennä erilaisten ihmisten pään ja erilaisten elämien sisään. Miten elämä voi eri tavoin kuljettaa... Tässä kirjassa päähenkilö on Irina, jonka päätös erään syntymäpäivän jälkeen (suudellakko vaiko eikö) johtaa joko elämään turvallisen kansalaisälykön Lawrencen kanssa tai hillittömämmän snookerammattilaisen Ramsayn kanssa.
Ian McEwan: Lauantai (Saturday, 2005). ***+
Tapahtumarikas lauantaipäivä neurokirurgi Henry Perownen elämässä alkaa aamuyöstä lentokonetta katsellen ja päättyy vuorokauden kuluttua samassa ikkunassa maiseman katsomiseen. Hieman insinöörimäisesti, mutta koko ajan älyllisesti tilanteita mielessään analysoiva Henry tuntuu aluksi hieman puuduttavalta, mutta tämä lauantaipäivä kyllä tempaa minutkin mukaansa. Lopulta Henryn tapa olla ja ajatella nousee tapahtumienkin yli.
Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (Case Histories, 2004) ***
Tässä ihastusta herättäneessä kirjassa Atkinson esittelee ensimmäistä kertaa yksityisetsivä Jackson Brodien, joka on tämän jälkeen päässyt tv-sarjaan (2011) ja jatko-osiin. Jacksonille tulee samaan aikaan useampi kauan aikaa sitten tapahtuneen tragedian toimeksianto, jotka alkavat yksi toisensa jälkeen ratketa samalla kun Jackson käy oman elämänsä tragedioita läpi. Mukavasti etenevä kirja. Paljon vitsikästä lisäkommenttia suluissa tekstin yhteydessä.
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (2016) **
Otsikko hämää, kummastakaan asiasta ei kirjassa ole mielestäni kyse. Toki molempia on, mutta varsinaisesti pohdituttaa päähenkilön mieli ja sen koossapysyminen. En oikein innostunut.
Siri Kolu: Kesän jälkeen on toisin (2016) ***+
Nopeasti lukaistu romaani elämänmuutoksesta eli sukupuolenvaihdoksesta. Mielenkiintoisia keskusteluita isän ja aikuistuvan lapsen välillä ja henkilökohtaisia näkökulmia päähenkilö Peetulta. Itse prosessi on kuin mikä tahansa elämänmuutosprosessi, hyvin pystyy samaistumaan epävarmuuteen ja toisaalta tulevaisuuden uskoon. Joillekin varmaan ajatuksia avartava, itselle niitä täydentävä.
Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen (La femme au carnet rouge, 2014) ***
Viehättävä ranskalainen tarina löydetystä käsilaukusta ja sen jälkeen omistajan etsinnästä. Pariisissa ollaan, päähenkilöt jotakuinkin omanikäisiä, ranskankielen voi kuvitella taustalle, ihanaa.
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Kevään 2016 kirjat
Karl-Ove Knausgård: Taisteluni 6 (Min Kamp 6, 2011) ***-
Viimeinen osa taistelua, paksu kuin mikä, olisiko ollut yli 1200 sivua. Satuin saamaan heti suomennoksen ilmestyttyä Best Sellerinä kirjastosta. Aloin lukemaan viitosen innostamana, mutta tämä olikin jälleen sekavampi teos... Omasta elämästä kuvattiin Malmön ajanjaksoa ja vaimon sairastumista, mutta suurin osa sivuista oli kirjallista ja jopa filosofista pohdintaa mm. nimen merkityksestä ja Hitlerin kasvutarinasta. Sujuvaa tajunnanvirtaa, toisinaan liian älyllistä minulle :)
Markku Pääskynen: Sielut (2015) **
Pääskysen kahdeksas romaani, minulle ensimmäinen. Vähän liian taiteellisesti kirjoitettu, mutta entisaikojen tunnelma välittyi hienosti, kun lähiön väki etsi kadonnutta Maija-tyttöä.
Minna Lingren: Ehtoolehdon tuho (2015) **
Kolmas osa Ehtoolehdon vanhuksista ei enää lähtenyt samalla tavalla lentoon kuin aiemmat.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5 (2010, Min Kamp. Femte bok) ****
Tämä on suoraan jatkoa edelliseen osaan ja etenee myös melko kronologisesti. Karl Ove muuttaa Bergeniin opiskelemaan (Kirjoittaja-akatemiaan ja sen jälkeen yliopistoon) ja töihin (kehitysvammaisten laitokseen ja myöhemmin radioon). Tähän aikaan liittyy tärkeitä ihmisiä: veli Yngve, pitkäaikainen tyttöystävä Gunvor, ystävät Espen ja Tore sekä ensimmäinen vaimo Tonje, jonka kanssa Karl Ove viettää puoli vuotta Islannissa. Monet eivät ole tästä osasta niin paljon pitäneet kuin muista, mutta minua koukutti ehkä eniten. Opiskelijaelämä, Karl Oven melko synkät puolet, kirjoittamisen vaikeus, naissuhteet... Todella hyvää kerrontaa jälleen. Sitä jäin miettimään, että kirjassa ei ollenkaan analysoida miksi Karl Ove voi toisinaan huonosti tai voisiko asialle tehdä jotain, vaikka tunteet itsessään kuvaillaan viiltävän tarkasti. Tämä jollain tapaa inhottavan itsekeskeinen tapa kertoa varmaan tökkii osaa lukijoista. Tästä kirjasta saisi hyviä keskusteluita aikaan :)
Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (2015) ***
Vanhatalon viides omalla nimellä kirjoitettu romaani, lisäksi hän kirjoittaa chick lit - romaaneja nimellä Veera Vaahtera. Mulle ensimmäinen Vanhatalon kirja, tykkäsin tosi paljon kielestä ja tunnelmasta. Romaani kertoo oululaisesta, 1960-luvulla syntyneestä Aarnista, joka hahmottaa maailmaa kunnolla vasta kameran linssin takaa. Tuttua Oulun murretta, nostalgista valokuvamaailmaa ja omanarvontuntoa (tai sen puutetta). Lukukokemusta hieman häiritsi edestakaisin pomppiva aika (kaikkea 60-luvun ja nykyhetken väliltä suloisena sekamelskana).
Kari Hotakainen: Henkireikä (2015) ***-
Novellimaista tarinankerrontaa, jota on helppo lukea, mutta helppo myös unohtaa.
Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (2015) ***+
Keski-ikäisten Chick Lit eli Turkey Lit. Kaisa Haatanen on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö, jonka kirjan päähenkilö on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö. Kirja koostuu aakkosjärjestyksessä nimetyistä irrallisista kappaleista, joka on ehkä kirjan ainoa miinus. Kerronta on humoristista, kieli sujuvaa ja aiheet kevyistä sielukkaampiin. Tällä tyylillä kokonainen romaani - jään odottamaan!
Ben Furman, Tapani Ahola: Ongelmista ratkaisuihin - Lyhytterapian perusteet (Solution Talk: Hosting Therapeutic Conversations, 1992) ***+
Ratkaisukeskeisen psykoterapian oppikirjanakin käytetty teos, jossa käydään esimerkkien kautta läpi ratkaisukeskeisen keskustelun käyttöä erilaisissa terapiatapauksissa. Helppolukuinen, paljon esimerkkejä sisältävä perusteos siitä, miten ongelmia voi katsoa niin monesta eri näkövinkkelistä ja ratkaisuja voi löytää luovasti keskustelun kautta. Jo alkusivun esimerkki (alla) johdattelee erinomaisesti aiheeseen:
Ystävättäret tapasivat toisensa. Toinen heistä alkoi kiukkuisena suomia kaupungin apteekkaria. "Apteekkari on töykein tuntemani ihminen", hän sanoi, "On jo aika, että joku vihdoin sanoisi sen hänelle suoraan."
"Minä tunnen sen miehen. Voin yrittää puhua hänen kanssaan", vastasi toinen.
Muutaman viikon kuluttua ystävättäret tapasivat toisensa jälleen. Apteekkarille suivaantunut nainen kysyi: "Mitä sinä oikein teit? Minä kävin apteekissa ja mies oli muuttunut ystävälliseksi. Sanoitko hänelle suorat sanat?"
"No en aivan", totesi ystävätär, "minä vain sanoin hänelle, että sinusta hän on komea mies."
George Saunders: Joulukuun kymmenes (Tenth of December, 2013) ****
Yhdysvaltalaisen kirjailijan, yliopisto-opettajan ja lehtikolumnistin novellikokoelma amerikkalaisten esikaupunkien rahvaasta. Mukaansatempaavia, rääväsuiset tarinoita tästä ajasta ja ajasta tulevaisuudessa. Upeaa kielenkäyttöä. Erityisesti mieleen jäivät novellit Semplica-päiväkirjat (ST-tytöt), Kotiin ja Joululuun kymmenes.
Jeff Vandermeer: Hävitys: Eteläraja-trilogia 1 (2014, Annihilation. Book 1 of The Southern Reach Trilogy) ***
Kirjailijan kotimaassa Yhdysvalloissa menestyneen dystopiatrilogian 1. osa. Alueelle X lähetetyssä 12. retkikunnassa on neljä naista: psykologi, maanmittari, antropologi ja biologi, joista viimeisen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Asiat menevät kummallisiksi jo heti alkuun, mikään ei ole niinkuin on kerrottu, vaan paljon, paljon kauheampaa. Takaumat entiseen elämään tuovat mukavaa vaihtelua tuntemattoman voiman kanssa erämaassa seikkalemisen lomaan.
Viimeinen osa taistelua, paksu kuin mikä, olisiko ollut yli 1200 sivua. Satuin saamaan heti suomennoksen ilmestyttyä Best Sellerinä kirjastosta. Aloin lukemaan viitosen innostamana, mutta tämä olikin jälleen sekavampi teos... Omasta elämästä kuvattiin Malmön ajanjaksoa ja vaimon sairastumista, mutta suurin osa sivuista oli kirjallista ja jopa filosofista pohdintaa mm. nimen merkityksestä ja Hitlerin kasvutarinasta. Sujuvaa tajunnanvirtaa, toisinaan liian älyllistä minulle :)
Markku Pääskynen: Sielut (2015) **
Pääskysen kahdeksas romaani, minulle ensimmäinen. Vähän liian taiteellisesti kirjoitettu, mutta entisaikojen tunnelma välittyi hienosti, kun lähiön väki etsi kadonnutta Maija-tyttöä.
Minna Lingren: Ehtoolehdon tuho (2015) **
Kolmas osa Ehtoolehdon vanhuksista ei enää lähtenyt samalla tavalla lentoon kuin aiemmat.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5 (2010, Min Kamp. Femte bok) ****
Tämä on suoraan jatkoa edelliseen osaan ja etenee myös melko kronologisesti. Karl Ove muuttaa Bergeniin opiskelemaan (Kirjoittaja-akatemiaan ja sen jälkeen yliopistoon) ja töihin (kehitysvammaisten laitokseen ja myöhemmin radioon). Tähän aikaan liittyy tärkeitä ihmisiä: veli Yngve, pitkäaikainen tyttöystävä Gunvor, ystävät Espen ja Tore sekä ensimmäinen vaimo Tonje, jonka kanssa Karl Ove viettää puoli vuotta Islannissa. Monet eivät ole tästä osasta niin paljon pitäneet kuin muista, mutta minua koukutti ehkä eniten. Opiskelijaelämä, Karl Oven melko synkät puolet, kirjoittamisen vaikeus, naissuhteet... Todella hyvää kerrontaa jälleen. Sitä jäin miettimään, että kirjassa ei ollenkaan analysoida miksi Karl Ove voi toisinaan huonosti tai voisiko asialle tehdä jotain, vaikka tunteet itsessään kuvaillaan viiltävän tarkasti. Tämä jollain tapaa inhottavan itsekeskeinen tapa kertoa varmaan tökkii osaa lukijoista. Tästä kirjasta saisi hyviä keskusteluita aikaan :)
Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (2015) ***
Vanhatalon viides omalla nimellä kirjoitettu romaani, lisäksi hän kirjoittaa chick lit - romaaneja nimellä Veera Vaahtera. Mulle ensimmäinen Vanhatalon kirja, tykkäsin tosi paljon kielestä ja tunnelmasta. Romaani kertoo oululaisesta, 1960-luvulla syntyneestä Aarnista, joka hahmottaa maailmaa kunnolla vasta kameran linssin takaa. Tuttua Oulun murretta, nostalgista valokuvamaailmaa ja omanarvontuntoa (tai sen puutetta). Lukukokemusta hieman häiritsi edestakaisin pomppiva aika (kaikkea 60-luvun ja nykyhetken väliltä suloisena sekamelskana).
Kari Hotakainen: Henkireikä (2015) ***-
Novellimaista tarinankerrontaa, jota on helppo lukea, mutta helppo myös unohtaa.
Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (2015) ***+
Keski-ikäisten Chick Lit eli Turkey Lit. Kaisa Haatanen on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö, jonka kirjan päähenkilö on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö. Kirja koostuu aakkosjärjestyksessä nimetyistä irrallisista kappaleista, joka on ehkä kirjan ainoa miinus. Kerronta on humoristista, kieli sujuvaa ja aiheet kevyistä sielukkaampiin. Tällä tyylillä kokonainen romaani - jään odottamaan!
Ben Furman, Tapani Ahola: Ongelmista ratkaisuihin - Lyhytterapian perusteet (Solution Talk: Hosting Therapeutic Conversations, 1992) ***+
Ratkaisukeskeisen psykoterapian oppikirjanakin käytetty teos, jossa käydään esimerkkien kautta läpi ratkaisukeskeisen keskustelun käyttöä erilaisissa terapiatapauksissa. Helppolukuinen, paljon esimerkkejä sisältävä perusteos siitä, miten ongelmia voi katsoa niin monesta eri näkövinkkelistä ja ratkaisuja voi löytää luovasti keskustelun kautta. Jo alkusivun esimerkki (alla) johdattelee erinomaisesti aiheeseen:
Ystävättäret tapasivat toisensa. Toinen heistä alkoi kiukkuisena suomia kaupungin apteekkaria. "Apteekkari on töykein tuntemani ihminen", hän sanoi, "On jo aika, että joku vihdoin sanoisi sen hänelle suoraan."
"Minä tunnen sen miehen. Voin yrittää puhua hänen kanssaan", vastasi toinen.
Muutaman viikon kuluttua ystävättäret tapasivat toisensa jälleen. Apteekkarille suivaantunut nainen kysyi: "Mitä sinä oikein teit? Minä kävin apteekissa ja mies oli muuttunut ystävälliseksi. Sanoitko hänelle suorat sanat?"
"No en aivan", totesi ystävätär, "minä vain sanoin hänelle, että sinusta hän on komea mies."
George Saunders: Joulukuun kymmenes (Tenth of December, 2013) ****
Yhdysvaltalaisen kirjailijan, yliopisto-opettajan ja lehtikolumnistin novellikokoelma amerikkalaisten esikaupunkien rahvaasta. Mukaansatempaavia, rääväsuiset tarinoita tästä ajasta ja ajasta tulevaisuudessa. Upeaa kielenkäyttöä. Erityisesti mieleen jäivät novellit Semplica-päiväkirjat (ST-tytöt), Kotiin ja Joululuun kymmenes.
Jeff Vandermeer: Hävitys: Eteläraja-trilogia 1 (2014, Annihilation. Book 1 of The Southern Reach Trilogy) ***
Kirjailijan kotimaassa Yhdysvalloissa menestyneen dystopiatrilogian 1. osa. Alueelle X lähetetyssä 12. retkikunnassa on neljä naista: psykologi, maanmittari, antropologi ja biologi, joista viimeisen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Asiat menevät kummallisiksi jo heti alkuun, mikään ei ole niinkuin on kerrottu, vaan paljon, paljon kauheampaa. Takaumat entiseen elämään tuovat mukavaa vaihtelua tuntemattoman voiman kanssa erämaassa seikkalemisen lomaan.
Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James (2015, Etta and Otto and Russell and James) ****
Kanadalainen, Englannissa asuva muusikko ja kirjailija Emma Hooper on sijoittanut esikoisromaaninsa Kanadan maaseudulle. 83-vuotias Etta on lähtenyt katsomaan merta, Otto ja naapurin Russell odottavat häntä takaisin kotona Sascatchewissa. Etan seuraan lyöttäytyy kojootti James ja he kulkevat jalan pitkin Kanadan erämaata kohti merta. Samalla menneisyys ja erityisesti nuoruusvuodet palaavat mieliin. Tarina on sairaan hienosti rakennettu, jokainen yksityiskohta tuntuu samalla tarkoin mietityltä että loogiselta. Henkilöt ja heidän elämänsä menevät niin kuin on tarkoitettu, vailla katkeruutta, vailla sen kummempaa analyysiä. Kärpäsistä ei tule härkäsiä ja jokaisella on arvonsa. Nuoruusvuosien nopeat käänteet ja vanhuuden hidas tempo vuorottelevat. Ihminen pysyy, vaikka samalla muuttuu, muistot pysyvät, jos ne vielä muistetaan. Näin sen elämän kuuluukin mennä.
John Williams: Stoner (1965, Stoner) ***
Tämä romaani ei ilmestyessään aiheuttanut suurta huomiota, mutta uusien painosten myötä 2006 alkoi uusi tuleminen ja uudet käännökset ja uusi suosio. Mainiota, että tällainen kokonaan kolmannessa persoonassa kirjoitettu varsin lakoninenkin ja konstailematon teos saa "varauksetonta suosiota tänä kummallisten teosten aikana.
Kirjan alussa olevassa saatteessa (vuodelta 2003) romaanin kulku käydään läpi, joten kirjaa lukiessa tarinassa ei tule yllättäviä käänteitä. Kyseessä on yhden miehen koko elämä pikkuruiselta tilalta yliopiston opettajaksi. Ihmisiä on vähän, mutta heillä kaikilla on vaikuutuksensa Stonerin elämään. Koska tarina kolmannessa persoonassa etäännyttää tunteista, rintaa ei varsinaisesti purista päähenkilön elämän käänteet, mutta surumielinen, kirjojen tuoksuinen tunnelma säilyy läpi koko kirjan. Kokonaisuudessaan ehyt.
Ian McEwan: Lapsen oikeus (FThe Children Act, 2014) ***
Fiona Maye on 56-vuotias juristi, kun hänen elämässään tapahtuu vähän enemmän. Hankala tapaus töissä (jehovantodistajapojan kieltäytyminen verensiirrosta) ja muutoksia kotona (aviomies pyytää lupaa suhteeseen nuoremman naisen kanssa). Vaikka töissä on sydäntäsärkeviä juttuja ja aviomies sekoilee, niin tuntuu kauhean kolkolta. Luulisi, että tuollaiset tapaukset saisivat sielun verelle, mutta kai juristin sitten tarvitsee kovettaa sydämensä, että jaksaa. Vasta tuo jehovapoika saa lopulta tunnemyrskyn aikaan. Kieltämättä kiinnostavia oikeustapauksia.
Ian McEwan: Lapsen oikeus (FThe Children Act, 2014) ***
Fiona Maye on 56-vuotias juristi, kun hänen elämässään tapahtuu vähän enemmän. Hankala tapaus töissä (jehovantodistajapojan kieltäytyminen verensiirrosta) ja muutoksia kotona (aviomies pyytää lupaa suhteeseen nuoremman naisen kanssa). Vaikka töissä on sydäntäsärkeviä juttuja ja aviomies sekoilee, niin tuntuu kauhean kolkolta. Luulisi, että tuollaiset tapaukset saisivat sielun verelle, mutta kai juristin sitten tarvitsee kovettaa sydämensä, että jaksaa. Vasta tuo jehovapoika saa lopulta tunnemyrskyn aikaan. Kieltämättä kiinnostavia oikeustapauksia.
Sadie Jones: Kotiinpaluu (The Outcast, 2008) ****
Sadie Jonesin hurjan suosion ja palkintoja saanut esikoisromaani, joka kertoo 1950-luvun pikkukaupungista, perheiden kulisseista ja siitä, miten puhumaton menneisyys vaikuttaa. Lewis on 19-vuotias ja palaa kotikaupunkiinsa vankilasta. Jännitteitä ja tunteita nousee eri puolilla. Outo Lewis ei jätä ketään kylmäksi. Hienosti kuvattu, miten puhumattomuus jää ahdistukseksi ja purkautuu agressiona uhkan edessä. Yhtä lailla hienosti kuvataan myös positiiviset tunteet, toveruus ja lopuksi rakkaus. Mä niin näen tän jo leffana :)
Sadie Jonesin hurjan suosion ja palkintoja saanut esikoisromaani, joka kertoo 1950-luvun pikkukaupungista, perheiden kulisseista ja siitä, miten puhumaton menneisyys vaikuttaa. Lewis on 19-vuotias ja palaa kotikaupunkiinsa vankilasta. Jännitteitä ja tunteita nousee eri puolilla. Outo Lewis ei jätä ketään kylmäksi. Hienosti kuvattu, miten puhumattomuus jää ahdistukseksi ja purkautuu agressiona uhkan edessä. Yhtä lailla hienosti kuvataan myös positiiviset tunteet, toveruus ja lopuksi rakkaus. Mä niin näen tän jo leffana :)
Michael Cunningham: Koti maailman laidalla (A Home at the End Of The World,1990) ***
Jonathan on ainoa, ujo lapsi 1970-luvulla ja saa ystävän oudosta Bobbystä, joka saa kulkea miten huvittaa. Bobby lähes asuu Jonathanin huoneessa ja tutustuttaa tämän musiikkiin ja pilvenpolttoon. Poikien elämää seurataan parikymmentä vuotta, minä aikana ensin Jonathan ja myöhemmin myös Bobby muuttavat New Yorkiin heitä jonkun verran vanhemman Claren kämppiksiksi. Kirjan alkuosan teema ystävyys muuttuu loppuosassa erilaiseksi perheeksi, jossa kaksi miestä ja yksi nainen kasvattavat lasta ja hoitavat kolmatta, aidsiin sairastunutta miestä. Kirjan lopussa ystävyys osoittautuu vahvemmaksi teemaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)