Syksyn 2016 kirjat

Minna Rytisalo: Lempi (2016) ***+
Kuusamolaisen lukion äidinkielen opettajan esikoisteos. Romaani koostuu kolmesta irrallisesta kertomuksesta, jotka pyörivät saman naisen, Lempin, ympärillä. Ensimmäisenä tarinaa kertoo Lapin sodasta palaava Viljami, Lempin mies, joka on sekaisin kaipuusta. Toisen tarinan kertojana on ronskiotteinen piikatyttö Elli, joka jäi Lempin kanssa, kun Viljami lähti sotaan. Viimeinen tarina tulee jo kaukaa tulevaisuudesta. Siinä Lempin sisko Sisko palaa aikaan menneeseen. Elämä vie välillä yllättäviin tilanteisiin, kohtaamisiin ja eroihin. Hieno kirja.

Joel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia (Le livre des Baltimore, 2015) ***+
Vaikka kirjassa on sama päähenkilö, Marcus Goldman, kuin esikoisteoksessa Totuus Harry Quebertin tapauksesta, niin muuten tarina on irrallinen ja kertoo Marcuksen lapsuudesta ja erityisesti nuoruudenajoista. Rikkaat serkut, Hillel ja Woody sekä heidän vanhempansa ovat Marcuksen ihailun kohteena. Hän saa viettää lomiaan heidän luonaan Baltimoressa ja kokee kuuluvansa Baltimoren porukkaan enemmän kuin omaan perheeseensä Montclairissa. Kirjan alussa Tragedia on jo tapahtunut ja Marcus alkaa kertaamaan niitä syitä, jotka siihen johtivat. Mukana tarinassa myös kiinteästi naapurin Alexandra. Koukuttavaa luettavaa.

Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla (Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier, 2014) ***+
Lukupiirin syksyn kirja. Ranskalainen nobelisti (2014: "muistin taiteesta, jolla hän piirtää esiin kaikkein vaikeimmin tavoitettavat ihmiskohtalot ja miehitysajan maailman") kirjoittaa unenomaisesti kirjailija Jean Daraganen mielen matkasta menneisyyteen. Tuntuu kuin hän kävelisi menneisyyden tapahtumien vieressä, ihmisiin kiinnittymättä. Itse mietin, että ilmeisen hauraiden lapsuuden kohtaamisten takia hän oli ehkä jäänyt vaille kiintymyssuhdetta ja siksi oli kuin ulkopuolinen tässä maailmassa. Muut lukupiiriläiset pitivät Daraganea ehkä enemminkin introverttina ja mahdollisesti Modianon alter egona. Kirja oli helppolukuinen, mutta ihmisten ja paikkojen (jotka kaikki olivat erikoisesti nimettyjä) kavalkaadi ja esiin tuleminen ja sieltä poistuminen yllättäen sekottivat lukemista. Tämä kirja olisi syytä lukea uudelleen tai nähdä elokuvana. Kirja jätti paljon lukijan mielikuvituksen varaan.

Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät (Undskyldningen, 2011) ***
Romaani neljän sukupolven vaiheista Tanskassa ja Saksassa. Tietämättämyys menneestä, katkeruus aiemmille sukupolville, huoli lapsista, epävarmuus muukalaisista. Hyvä tarina.

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (Nocturnes, 2009) **+
Viisi, vähän surkuhupaisaa, novellia muusikoista. Välillä ollaan Venetsiassa, välillä Jenkeissä. Ihan mukavia tarinoita.

Hanne-Vibeke Holst: Theresen valinnat (Thereses tillstånd 1992) 2003 ***-
Therese-trilogian ensimmäinen osa. Therese on tv-toimittaja, joka rakastuu kollegaansa Pauliin, jolla on naistenmiehen maine. Therese tasapainottelee uransa ja siihen liittyvien jännittävien Moskovan matkojen ja mahdollisen perhe-elämän Paulin kanssa. Hauskaa lukea 90-luvusta, vaikka moni asia elämässä on yhä samanlaista :)

Merete Mazzarella: Marraskuu (November, 2004) ***
Neljä novellia yksissä kansissa. Ensimmäisessä keski-ikäinen elämänhallinnasta kirjoittava kolumnisti ei oikein enää ole sinut aiempien tekstiensä kanssa. Elämänhallinnan asiat ovat ehtoopuolella. Toisessa keski-ikäinen liikemies matkustaa lentokoneella, joka kaapataan. Hän havainnoi ympäristöään ja itseään siinä ympäristössä melko kyynisesti ennen kaappausta ja vähemmän kyynisesti sen aikana, jolloin hän saa myös kontaktia vanhaan vieruskaveriinsa. Kolmannessa nuori, elämäänsä pakeneva suomalaistyttö on työssä Yhdysvalloissa modernissa pankkipalvelussa, jossa asiakkaita palvellaan henkilökohtaisesti netin välityksellä tietyin ulkoisin edellytyksin. Viimeisessä tarinassa potkut saanut historian opettaja tutustuu uuteen toimialaan, jossa markkinoidaan elämän päättämistä ja siihen liittyviä etuisuuksia. Mukavia tarinoita kaikki, ihmiset elävät ja Mazzarellan tapa kirjoittaa vie mukanaan.

Kyllikki Villa: Tyttö sodassa - Kenttälotan kirjeitä 1941-1944, 2006 ****
Kyllikki Villa lähti sotaan viestilotaksi 17-vuotiaana. Ensin Suomussalmelle (9.7.1941-27.10.1941) missä syntyi rakkaus luontoon ja vallitsi ihana toveruus nuorten kesken, he olivat yhtä perhettä. Seuraavaksi komennus Sortavalaan, joka jäi myös lyhyeksi (16.11.1941-23.2.1944). Välissä Kyllikki kävi suorittamassa lukion loppuun, jonka jälkeen alkoi pitkä komennus Tiiksjärvelle (15.6.1942-9.8.1944). Tämän komennuksen katkaisi yksi lukuvuosi Turun yliopistossa 1943. Vielä ennen sodan loppumista lyhyet komennukset Repolassa, Pankakoskella, Kajaanissa ja Iisalmessa (11.8.1944-14.10.1944). Kirja koostuu Kyllikin kirjeistä äidille ja tämän vastauksista sekä muutamista Kyllikin päiväkirjamerkinnöistä. Aiheet käsittelevät arkea erityisesti komennuspaikoilla (asumisolosuhteita, ruokaa, ystäviä, päivystyksiä, luonnossa kulkemista). Äiti lähettää Kyllikille kirjeiden lisäksi paljon postipaketteja (ruokaa, puhtaita vaatteita). Todella mielenkiintoista sodanajan kuvausta lotta- ja kotirintamanäkökulmista sekä nuoren tytön kasvutarinaa siinä sivussa.

Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö, 2010 (Travesuras de la niña mala, 2006) ***
Nobel 2010. Kertomus perulaisesta Ricardosta, joka tutustuu alueelle muuttaneeseen tyttöön kesällä 1950 Limassa. Lily on ihmeellinen, aivan erilainen kuin Mirafloresin alueen muut tytöt. Hän sanoo tulevansa Chilestä ja Ricardo ihastuu loppuelämäkseen. Lily katoaa, mutta tupsahtaa Ricardon elämään yhä uudelleen ja uudelleen aina eri identiteetillä. Ricardo rakastaa tuhmaa tyttöään tämän katoamisista ja muista tempauksista huolimatta. Tuhma tyttö haluaa parempaa elämää ja pitää tunteensa poissa. Ricardon unelmana on asua Pariisissa ja tämän unelmansa hän myös toteuttaa. Tuhma tyttö viipyy Ricardon elämässä vain hetkiä kerrallaan, mutta tarina rakentuu niiden ympärille: Pikku chilettäret, sissitaistelija, hevosten muotokuvamaalari svengaavassa Lontoossa, Château Megurun tulkitsija, puhumaton poika, Arkhimedes, aallonmurtajien rakentaja, Marcella Lavapiéssa. Kerrassaan kummallisia elämäntarinoita :)

Haruki Murakami: Norwegian Wood (Noruwei no mori, 1987) ***
Rakkaustarina 1960-luvulta. "Kuolema ei ole elämän vastakohta vaan erottamaton osa elämää." 17-20 - vuotias Watanabe aikuistuu opiskellessaan Tokiossa. Hänellä ei ole koskaan ollut paljon ystäviä, mutta ne joita on, ovat sitäkin tärkeämpiä. Watanabe ikäänkuin seuraa näiden, vähän erikoisten, ihmisten elämää (itse hän on omien sanojensa mukaan tuiki tavallinen) heidän rinnallaan tuomitsematta, hylkäämättä. Kirjan loppupuolella hänen on lopulta otettava kantaa myös omaan elämäänsä. Aikuisuus on alkanut. Kirjassa on myös nuoren miehen seksuaalisuutta, arkipäiväisesti. Eniten tykkäsin siitä, miten Watanabe on tavallaan koko ajan ulkopuolinen ja tavallaan koko ajan ihmisten iholla.

Emmi Itäranta: Kudottujen kuvien kaupunki (2015) *
Dystopia saaresta, jolla asuu mm. kutojia. Ihmiset ovat eristyksissään ja valvonnan alla. Nyt oli vähän liian sekavaa, jäi kesken.

Anna Gavalda: Parempaa elämää (La Vie en mieux, 2014) *
Kirja, jossa kaksi tarinaa. Luin ekankin harppoen, itse tarina ihan kuva, mutta kieli ihan höpöhöpöä. Toinen jäikin sitten kesken.