Kesän 2016 kirjat

Bob Bertolino: Ratkaisukeskeinen nuorisoterapia - opaskirja ongelmanuorten kanssa työskenteleville (Therapy with troubled teenagers. Rewriting young lives in progress, 1999) ***+
Yhdysvaltalainen psykologin ja yliopisto-opettajan Bob Bertolinin lähestymistavan (possibility therapy, mahdollisuuksia luova terapia) esittelyä sekä tapausten että teoriarunkojen kautta. Helppo- ja nopealukuinen, tämä vielä itselle muistiin:
Terapiaprosessin pääkohdat: Ensiksi otamme toiminta- ja videopuheen avulla selville, mikä ongelma asiakkaalla on. Sitten asetamme tavoitteen, joka on sekä realistinen että saavutettavissa. Lopuksi pyydämme nuorta ja hänen perhettään kertomaan, mistä he tietävät, että asiat ovat paremmin. s. 99-100.

Pauliina Vanhatalo: Viittä vailla (2005) **+
Kolmikymppisen Kiran elämää, jota alkaa yhä enemmän värittämään nuoruuden tapahtumat ja ystävyssuhteet, kun hän tapaa vanhat kaverinsa pitkästä aikaa. Joka toinen luku on menneisyyttä ja joka toinen nykyhetkeä. Mennyt aika on terävämmin kuvattua, mutta en tykännyt siitä leimasta, minkä se 80-luvun koulumaailmalle antoi. Nykyhetkessä ei oikein päästy asian ytimeen, vaan oli kärsimystä vain. Sinänsä kyllä teki mieli lukea.

Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus (The Love of a Good Woman, 1998) **+
Kanadalainen Alice Munro sai 2013 kirjallisuuden Nobelin ja on muutenkin arvostettu kirjailija, joka kirjoittaa tavallisten ihmisten elämästä. Tässä kirjassa on kahdeksan novellia, jotka kertovat erilaisista perheistä aina jonkun naisen näkökulmasta. Suurin osa kertomuksista sijoittuu 1940-60 - luvuille, sen ajan tunnelma välittyy hienosti samoin kuin ihmisten irrallisuus toisiinsa. Ensimmäiset novellit nivoutuvat yhteen, tykkäsin siitä ja loppuosa kirjasta olikin sitten enemmän irrallinen. Hidasta lukea, ehkä vähän puuduttavaa (vaikka nautinkin yksinkertaisista tunnelmista, se ei pelkästään jaksanut kannatella).

Tommy Hellsten: Kolmas mahdollisuus (Är det för sent att förandras?... och andra frågor ur livet, 2006) ***
Vastauksia lukijoiden kysymyksiin eri elämän osa-alueilta. Häpeä->syyllisyys->vapautuminen syyllisyyteen (rakkaus ja totuus). Piilotettu viha, joka muuttuu katkeruudeksi. Narsismi. Kulttuuri, joka palvoo nuoruutta. Tasa-arvo, jossa pyritään miehisiin arvoihin. Emme voi ottaa vastuullemme toisten tunteita. Arvoista syvin on rakkaus. Yhteisön merkitys. Elämä edellyttää meiltä uskallusta. Pelko ei  sulje tietä. Pelko on tie. Kasvumme ei tunne rajoja, koska sisällämme on aukko, joka avautuu ikuisuuteen.

Paula Hawkins: Nainen junassa (The Girl on the Train, 2015) ***
Englantilaisen toimittajan esikoisdekkari, joka hyppäsi heti myyntitilastojen kärkeen sekä Briteissä että Amerikassa. Eikä ihme, sujuvasti soljuvaa tekstiä ja pikkuhiljaa rakentuva trilleri. Ajatus naisesta, joka joka päivä seurailee pariskunnan elämää junanikkunasta on kieltämättä liikuttava.

Ken Follett: Kun suuret sortuvat (Vuosisata-trilogia I osa, 2011) ***
800 sivun järkäle viiden perheen kohtaloista 1911-1930. Walesista kaivosperhe Williamsit (isä, äiti, Ethel ja Billy) ja jaarlin perhe (jaarli Fitz ja venäläinen ruhtinatarvaimo Bea, sisko Maud), Venäjältä Peshkovin veljekset Lev ja Grigori sekä Katerina, Saksasta Walter von Ulrich perheineen, Jenkeistä Dewarien perhe (erityisesti poika Gus). Politiikkaa, nuorta rakkautta ja ensimmäinen maailmansota. Huonoja johtajia.

Ken Follett: Maailman talvi (Vuosisata-trilogia II osa, 2013, Winter of the World) ***
Edellisen jatkoa, samanlainen järkäle samojen perheiden jatkosta vuosina 1933-1949. Saksasta lisäksi Franckien perhe ja Rothmannien perhe. Toisen maailmansodan kauhut osuvat yhä pahemmin siviileihin. Vakoilua, natsiaikaa, lentokone- ja laivasto, lopulta atomipommit. Rinnalla lapset kasvavat, ihastuvat,  saavat omia lapsia.

Ken Follett: Vuosisatatrilogia III osa, Ikuisuuden ääri (Edge of Eternity, 2014) ***
1961-1989, kylmän sodan aikaa aina Berliinin muurin hajoamiseen saakka. Rinnalla samat suvut lähinnä USA:ssa, Neuvostoliitossa ja Saksassa. Poliitikkoja, avustajia,  poptähtiä. Kovaa tekstiä erityisesti Yhdysvaltojen presidenteistä ja Neuvostoliiton johtajista.

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (2005) ***
Suvi ja Antti, rakkaus, musiikki, pop-tähteys Summer Maple USA. Antti analysoi, muistelee ja rakastaa. Suvi tekee musiikkia, väsyy ja tarvitsee Anttia, äitiä, bändiä. Enemmän taas ihmiset analysoivat ja ahdistuvat kun puhuisivat asiat ääneen. Mielenkiintoinen ja todellisentuntuinen.

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Double Fault, 1997) ***
Shriverin kuudes romaani, vuosia ennen läpimurtoteosta Poikani Kevin. Vain ja ainoastaan tennistä ja menestystä varten elävä Willy (Wilhemena) rakastuu ja menee naimisiin tenniksessä vasta myöhään aloittaneen, mutta erittäin kunnianhimoisen Ericin kanssa. Pikkuhiljaa, epäonnenkin kautta Eric alkaa menestyä paremmin kuin Willy. Willyn elämä katoaa ja avioliitto voi huonosti. Julmuutta, itsekkyyttä, kapea-alaista elämää. Tykkäsin ihmetellä touhua.

Juha Itkonen: Palatkaa perhoset (2016) ***
Jatkoa Suvin ja Antin tarinaan. Antin ja Suvin äidin kerronta jatkuu, lopun tarinasta kertoo Suvi. Amerikassa ollaan, Suomessa ja Lontoossa. Paljon musiikkiviitteitä, osan harpoin aika vauhdikkaasti. Tykkäsin koko tarinan (molemmat kirjat) kaaresta, vahvoista tunteista ja ihmisistä.

Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen (Post-Birthday World, 2007) ***
Tykkään Shriverin tyylistä mennä erilaisten ihmisten pään ja erilaisten elämien sisään. Miten elämä voi eri tavoin kuljettaa... Tässä kirjassa päähenkilö on Irina, jonka päätös erään syntymäpäivän jälkeen (suudellakko vaiko eikö) johtaa joko elämään turvallisen kansalaisälykön Lawrencen kanssa tai hillittömämmän snookerammattilaisen Ramsayn kanssa.

Ian McEwan: Lauantai (Saturday, 2005). ***+
Tapahtumarikas lauantaipäivä neurokirurgi Henry Perownen elämässä alkaa aamuyöstä lentokonetta katsellen ja päättyy vuorokauden kuluttua samassa ikkunassa maiseman katsomiseen. Hieman insinöörimäisesti, mutta koko ajan älyllisesti tilanteita mielessään analysoiva Henry tuntuu aluksi hieman puuduttavalta, mutta tämä lauantaipäivä kyllä tempaa minutkin mukaansa. Lopulta Henryn tapa olla ja ajatella nousee tapahtumienkin yli.

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (Case Histories, 2004) ***
Tässä ihastusta herättäneessä kirjassa Atkinson esittelee ensimmäistä kertaa yksityisetsivä Jackson Brodien, joka on tämän jälkeen päässyt tv-sarjaan (2011) ja jatko-osiin. Jacksonille tulee samaan aikaan useampi kauan aikaa sitten tapahtuneen tragedian toimeksianto, jotka alkavat yksi toisensa jälkeen ratketa samalla kun Jackson käy oman elämänsä tragedioita läpi. Mukavasti etenevä kirja. Paljon vitsikästä lisäkommenttia suluissa tekstin yhteydessä.

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (2016) **
Otsikko hämää, kummastakaan asiasta ei kirjassa ole mielestäni kyse. Toki molempia on, mutta varsinaisesti pohdituttaa päähenkilön mieli ja sen koossapysyminen. En oikein innostunut.

Siri Kolu: Kesän jälkeen on toisin (2016) ***+
Nopeasti lukaistu romaani elämänmuutoksesta eli sukupuolenvaihdoksesta. Mielenkiintoisia keskusteluita isän ja aikuistuvan lapsen välillä ja henkilökohtaisia näkökulmia päähenkilö Peetulta. Itse prosessi on kuin mikä tahansa elämänmuutosprosessi, hyvin pystyy samaistumaan epävarmuuteen ja toisaalta tulevaisuuden uskoon. Joillekin varmaan ajatuksia avartava, itselle niitä täydentävä.

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen (La femme au carnet rouge, 2014) ***
Viehättävä ranskalainen tarina löydetystä käsilaukusta ja sen jälkeen omistajan etsinnästä. Pariisissa ollaan, päähenkilöt jotakuinkin omanikäisiä, ranskankielen voi kuvitella taustalle, ihanaa.