Kesän 2022 kirjat

Kim Thúy: Em - Rakasta (Em, 2020) ****
Thúyn kolmas pieni romaani on jopa edeltäjiään hienompi. Romaani koostuu muutaman sivun kokonaisuuksista, jotka on nimetty henkilöiden ja paikkojen mukaan (esim. Lastenhoitaja ja Tâm My Laissa, Louis ja Emma-Jade Saigonissa) ja matkaa tehdään Vietnamin sodasta pakoon Kanadan vietnamilaisten yhteisöihin. Vietnamin sodan kuvaukset ovat karmivaa luettavaa, jota Kanadassa tapahtuvat katkelmat onneksi keventävät. Periaatteessa kirjan punaisena lankana kulkee samat henkilöt sukupolvesta toiseen, mutta itsellä ne menivät iloisesti sekaisin. Teksti on samaan aikaan kuvailevaa ja samaan aikaan selkeän toteavaa. Esim. s. 13

Kun Alexandre huomasi, että läheisiin metsiin ruiskutettu agent orange - kasvimyrkky oli tappanut neljänneksen hänen viljelmänsä puista ja että vastarintaliikkeen kommunistisissitolivat murhanneet yöllä hänen työnjohtajansa puukottamalla tätä kaulaan, hän alkoi ulvoa.

Rosa Liksom: Hytti nro 6, 2011 **
Tämä tarttui myös mukaan kirjaston pokkarihyllystä, mutta lukeminen kesti kauemmin kuin kevyemmillä kirjoilla. Nuori tyttö matkaa läpi Siperian junassa matkaseuranaan karski venäläinen mies. Kirja koostuu näiden kahden keskusteluista ja ohikiitävien maisemien kuvailusta. Ensimmäinen miellytti, jälkimmäinen ei, lähinnä liiallisen adjektiivien käytön vuoksi. Tässä esimerkki sivulta 80:

Tienpientareella lojui mätääntyneitä pellavalyhteitä, puhkiruostuneita sinkkiämpäreitä, katkenneita aisoja, kivettyneitä apulantasäkkejä, repeytyneitä tuohivirsuja ja rääsykasoja, vinoon vinksahtaneita, kuuran kuvioimia aitoja, tajuttomia juoppoja, joiden päälle kulkukoirat kuseskelivat.

Lucy Caldwell: Intimacies, 2021 **
Vähän liian vaativa novellikokoelma luettavaksi englanniksi. Suurimman osan tekstistä kyllä luin, mutta enemmän tuli treenattua englantia kuin ajateltua syvällisiä.

Alice Walker: Häivähdys purppuraa (The Color Purple, 1982) ***
Pulitzer-palkittu klassikkoromaani mustan naisen elämästä, näin kerrotaan tämän pokkarin takakannessa. Tapahtumapaikkana Georgia ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Isä raiskaa sisaruksista vanhemman, Celian ja tämä synnyttää kaksi lasta, jotka isä vie pois. Myöhemmin Celia naitetaan naapurinisännälle, pikkusisko Nettie taas lähtee palvelijana kristityn perheen mukana afrikkalaiseen pieneen kylään lähetystyöhön. Siskokset eivät tiedä toistensa elämästä vuosikymmeniin. Celia kirjoittaa kirjeitä Jumalalle ja tutustuu Sugar Averyyn, kuuluisaan laulajaan. Pikkuhiljaa sekä mustat että naiset alkavat saada lisää tilaa.

Karin Smirnoff: Lähden veljen luo (Jag for ner till bror, 2018) ****
Entisen toimittajan esikoisteos aloittaa trilogian 36-vuotiaasta Jana Kipposta, joka palaa lapsuuskotiinsa alkoholistiveljensä luo. Muistoja karusta lapsuudesta on joka puolella. Eskilbrännströmillä asuva john vetää puoleensa. John käsittelee menneisyyttä maalaamalla tauluja, Jana tekemällä savihahmoja. Kotihoidossa Jana pääsee näkemään tuttuja ihmisiä elämän kolhimina. Ihmiset ovat pahoja ja hyviä yhtä aikaa. Puuttuvat pilkut ja pienellä yhteenkirjoitetut nimet lisäävät tunnetta Janan päänsisäisestä raskaudesta. Tyylistä esim. sivulta 192 lavatansseista

Yhtä seinustaa kansoittivat kuviolliset tunikat joita vilkuili vastakkaiselle seinustalle asettunut suorien housujen rivistö. ... Jäljellä olivat enää hikikämmeniset seinäkukkaset. ... Viiletin kuin vanttuu miehen lujassa otteessa jota edes hikoilevat kämmeneni eivät kyenneet pehmentämään.

Nina Lykke: Kohonnut riski (Full spredning, 2019) ***
Lykken toinen romaani on palkittiin Norjan arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla Bragella. Lykken tyyliä kuvaillaan takakannessa osuvasti: "Kukaan ei kuvaa valkoisen keskiluokan sietämätöntä keveyttä paremmin kuin Nina Lykke." Itseeni upposi lääkäripäähenkilön musta huumori potilaistaan ehkä enemmän kuin tarina hänen avioliitostaan ja uskottomuudestaan. 

Kukaan ei tunne kansan pohjavirettä paremmin kuin omalääkäri. Minä olen kokenut kaiken, gluteenittoman, laktoosittoman, sokerittoman, kaikki ne netti- ja lehtiotsikot jotka saavat terveet ihmiset uskomaan, että kaikki järjestyy jos he lakkaavat syömästä leipää tai juustoa. ... He haluavat ostaa netistä tietynlaista mehua tai vihreää jauhetta, tai he haluavat diagnoosin jostakin allergiasta tai ruokaintoleranssista, jotta voivat sittenkin jatkaa entiseen malliin, jos vain juovat sitä mehua tai syövät sitä jauhetta tai jättävät pois jonkin keskeisen ruoka-aineen tai pysyvät loitolla turkiseläimistä. 
    He eivät halua kuunnella, kun sanon, että heidän täytyy hidastaa tahtia, olla tyytyväisiä, syödä monipuolisesti ja liikkua, tässä järjestyksessä. s. 9-10.

Sarah Haywood: Kaktus (The Cactus, 2018) **

Englantilaisen kirjailijan ja juristin esikoisromaani kertoo Susanista, joka pitää järjestyksestä. Sitten tulee yllätysraskaus ja perintöriidat ja on pakko relata. Kevyttä kesälukemista.

Tove Ditlevsen: Lapsuus (Barndom, 1967) ***+
Kööpenhamina-trilogia on aikakauteensa nähden nykyaikaista autofiktiota. Ensimmäisessa osassa keskitytään lapsuuteen Vesterbron työläiskaupunginosassa. Kotona ei juteltu syvällisiä, vaan mielessä ja sydämessä kiemurtavat sanat piti pitää omana tietonaan. Kun veli Edvin toi kotiin tyttöystävä Solvejg'n, äiti ei tiennyt miten olisi pitänyt olla:

Hän (Solvejg) ei huomannut miten vaitonaisia me olimme vaan puhui itse iloisesti ja itsevarmasti, ikään kuin olisi tottunut antamaan käskyjä. Hän puhui työstään, vanhemmistaan, Edvinistä ja siitä, miten iloinen hän oli ollessaan vihdoin Edvinin kotona. Äitini näytti entistä tuikeammalta ja neuloi kuin viimeistä päivää. Lopulta Solvejg huomasi sen sittenkin ja sanoi: Eikö ole merkillistä! Kun Edvin ja minä menemme naimisiin, teistä tulee minulle anoppi. Hän nauroi sydämellisesti ja aivan yksin, ja yhtäkkiä äitini purskahti itkuun. Se oli äärettömän kiusallista, eikä kukaan tiennyt mitä meidän pitäisi tehdä. s. 114

Beth O'Leary: The Switch ***
Kevyttä kesälukemista englanniksi. Leena on joutunut sapattivapaalle töistä ja pakenee maalle isoäidin Eileenin luo. Koska Eileen kaipaa meininkiä, niin hän muuttaa Leenan Lontoon kimppakämppään. Eileen organisoi Leenan kerrostaloon yhteistilan yksinäisille senioreille ja Leena ottaa hoitaakseen isoäidin roolin pikkukylän organisaattorina. 

David Grossman: Kun Nina sai tietää (Itti ha-hayyim mesahek harbe, 2019) ***+
Kolmen naisen tarina eri aikatasoissa ja eri kulmista kirjoitettuna. Erikoisuutena kappaleet elokuvan käsikirjoituksesta, jota nuorin naisista tekee vanhimmasta. Isoäiti Vera on aikoinaan Jugoslaviasta Israeliin muuttanut varakkaan juutalaisperheen tytär, Nina hänen tyttärensä ja Gili Ninan tytär. Vera on lujatahtoinen, kibbutsilla arvostettu johtohahmo, Nina levottomien vuosikymmenten jälkeen Norjan pikkukylään asettunut erakko ja Gili omaa taustaansa pohtiva taiteilija. Naiset ja Gilin isä Rafael tekevät yhteisen matkan nykyisen Kroatian rannikolla sijaitsevalle entiselle vankilasaarelle Goli Otokille. Matkalla kuvataan elokuvaa, joka kertoisi Veran tarinan. Veran tarina alkaa Jugoslaviasta, jossa hän rakastuu serbialaiseen kristittyyn Milosiin. Heillä on pieni tytär Nina, kun Jugoslaviassa alkavat ns. stanilistien puhdistukset. Milos joutuu vankilaan ja Vera Goli Otokille. Nina on kuusivuotias ja joutuu eroon vanhemmistaan. Tästä alkaa tapahtumat, jotka aiheuttavat ylisukupolvista traumaa ja jotka selviävät matkan aikana. Kun kirjan rakenne alkaa tulla tutuksi, tarina vie mennessään.

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka, 2021 **
Hyvää mustaa huumoria. Irina, Leea ja Kirsi ovat olleet ystäviä pitkään. Irinan poika Tatu lähtee armeijaan ja Irina jää yksin. Kirsi rakastaa meikkejä ja meininkiä ja hänellä on narsistimies. Leea toipuu aivoinfarktista. Yksi heistä päätyy tutkintavankeuteen.

Miika Nousiainen: Pintaremontti, 2020 **
Sami etsii puolisoa,  äiti löytää Samin kaverin Pesosen, Suvin isä on poliisi ja Sami siivoaa moottoripyöräjengille. Sulavaa luettavaa, mutta tarina ei osunut.

Maija Kauhanen: Eliitti, 2019 **
Inkku ja Karla hakeutuvat kehyskunnasta Helsingin Eliittilukioon ja tapaavat siellä omanlaisensa Ilmon. Tämä on vielä selkeää, mutta sitten tarina hajoaa omaan makuuni sekavaksi. Teemoina ainakin kiusaaminen, ystävyys ja oman suunnan löytäminen.

Salla Thorne: Totista leikkiä (The Hating Game, 2021) ***
Oodin pokkarihyllystä. Oikein ihana chick lit kustantamossa työskentelevistä Lucystä ja Joshuasta, jotka vihaavat toisiaan. Ennalta voi arvata, mitä sitten tapahtuu, mutta se ei haittaa ollenkaan.

Marian Keyes: Enkelit (Angels, 2002) **
Samasta pokkarihyllystä. Maggie eroaa ja lähtee ystävänsä luokse Los Angelesiin. Tässä ennalta-arvattavuus häiritsee. Muutenkaan Los Angelesin filmiteollisuus eikä ulkonäkökeskeisyys kiinnostanut.