Viimeinen osa taistelua, paksu kuin mikä, olisiko ollut yli 1200 sivua. Satuin saamaan heti suomennoksen ilmestyttyä Best Sellerinä kirjastosta. Aloin lukemaan viitosen innostamana, mutta tämä olikin jälleen sekavampi teos... Omasta elämästä kuvattiin Malmön ajanjaksoa ja vaimon sairastumista, mutta suurin osa sivuista oli kirjallista ja jopa filosofista pohdintaa mm. nimen merkityksestä ja Hitlerin kasvutarinasta. Sujuvaa tajunnanvirtaa, toisinaan liian älyllistä minulle :)
Markku Pääskynen: Sielut (2015) **
Pääskysen kahdeksas romaani, minulle ensimmäinen. Vähän liian taiteellisesti kirjoitettu, mutta entisaikojen tunnelma välittyi hienosti, kun lähiön väki etsi kadonnutta Maija-tyttöä.
Minna Lingren: Ehtoolehdon tuho (2015) **
Kolmas osa Ehtoolehdon vanhuksista ei enää lähtenyt samalla tavalla lentoon kuin aiemmat.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5 (2010, Min Kamp. Femte bok) ****
Tämä on suoraan jatkoa edelliseen osaan ja etenee myös melko kronologisesti. Karl Ove muuttaa Bergeniin opiskelemaan (Kirjoittaja-akatemiaan ja sen jälkeen yliopistoon) ja töihin (kehitysvammaisten laitokseen ja myöhemmin radioon). Tähän aikaan liittyy tärkeitä ihmisiä: veli Yngve, pitkäaikainen tyttöystävä Gunvor, ystävät Espen ja Tore sekä ensimmäinen vaimo Tonje, jonka kanssa Karl Ove viettää puoli vuotta Islannissa. Monet eivät ole tästä osasta niin paljon pitäneet kuin muista, mutta minua koukutti ehkä eniten. Opiskelijaelämä, Karl Oven melko synkät puolet, kirjoittamisen vaikeus, naissuhteet... Todella hyvää kerrontaa jälleen. Sitä jäin miettimään, että kirjassa ei ollenkaan analysoida miksi Karl Ove voi toisinaan huonosti tai voisiko asialle tehdä jotain, vaikka tunteet itsessään kuvaillaan viiltävän tarkasti. Tämä jollain tapaa inhottavan itsekeskeinen tapa kertoa varmaan tökkii osaa lukijoista. Tästä kirjasta saisi hyviä keskusteluita aikaan :)
Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (2015) ***
Vanhatalon viides omalla nimellä kirjoitettu romaani, lisäksi hän kirjoittaa chick lit - romaaneja nimellä Veera Vaahtera. Mulle ensimmäinen Vanhatalon kirja, tykkäsin tosi paljon kielestä ja tunnelmasta. Romaani kertoo oululaisesta, 1960-luvulla syntyneestä Aarnista, joka hahmottaa maailmaa kunnolla vasta kameran linssin takaa. Tuttua Oulun murretta, nostalgista valokuvamaailmaa ja omanarvontuntoa (tai sen puutetta). Lukukokemusta hieman häiritsi edestakaisin pomppiva aika (kaikkea 60-luvun ja nykyhetken väliltä suloisena sekamelskana).
Kari Hotakainen: Henkireikä (2015) ***-
Novellimaista tarinankerrontaa, jota on helppo lukea, mutta helppo myös unohtaa.
Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (2015) ***+
Keski-ikäisten Chick Lit eli Turkey Lit. Kaisa Haatanen on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö, jonka kirjan päähenkilö on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö. Kirja koostuu aakkosjärjestyksessä nimetyistä irrallisista kappaleista, joka on ehkä kirjan ainoa miinus. Kerronta on humoristista, kieli sujuvaa ja aiheet kevyistä sielukkaampiin. Tällä tyylillä kokonainen romaani - jään odottamaan!
Ben Furman, Tapani Ahola: Ongelmista ratkaisuihin - Lyhytterapian perusteet (Solution Talk: Hosting Therapeutic Conversations, 1992) ***+
Ratkaisukeskeisen psykoterapian oppikirjanakin käytetty teos, jossa käydään esimerkkien kautta läpi ratkaisukeskeisen keskustelun käyttöä erilaisissa terapiatapauksissa. Helppolukuinen, paljon esimerkkejä sisältävä perusteos siitä, miten ongelmia voi katsoa niin monesta eri näkövinkkelistä ja ratkaisuja voi löytää luovasti keskustelun kautta. Jo alkusivun esimerkki (alla) johdattelee erinomaisesti aiheeseen:
Ystävättäret tapasivat toisensa. Toinen heistä alkoi kiukkuisena suomia kaupungin apteekkaria. "Apteekkari on töykein tuntemani ihminen", hän sanoi, "On jo aika, että joku vihdoin sanoisi sen hänelle suoraan."
"Minä tunnen sen miehen. Voin yrittää puhua hänen kanssaan", vastasi toinen.
Muutaman viikon kuluttua ystävättäret tapasivat toisensa jälleen. Apteekkarille suivaantunut nainen kysyi: "Mitä sinä oikein teit? Minä kävin apteekissa ja mies oli muuttunut ystävälliseksi. Sanoitko hänelle suorat sanat?"
"No en aivan", totesi ystävätär, "minä vain sanoin hänelle, että sinusta hän on komea mies."
George Saunders: Joulukuun kymmenes (Tenth of December, 2013) ****
Yhdysvaltalaisen kirjailijan, yliopisto-opettajan ja lehtikolumnistin novellikokoelma amerikkalaisten esikaupunkien rahvaasta. Mukaansatempaavia, rääväsuiset tarinoita tästä ajasta ja ajasta tulevaisuudessa. Upeaa kielenkäyttöä. Erityisesti mieleen jäivät novellit Semplica-päiväkirjat (ST-tytöt), Kotiin ja Joululuun kymmenes.
Jeff Vandermeer: Hävitys: Eteläraja-trilogia 1 (2014, Annihilation. Book 1 of The Southern Reach Trilogy) ***
Kirjailijan kotimaassa Yhdysvalloissa menestyneen dystopiatrilogian 1. osa. Alueelle X lähetetyssä 12. retkikunnassa on neljä naista: psykologi, maanmittari, antropologi ja biologi, joista viimeisen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Asiat menevät kummallisiksi jo heti alkuun, mikään ei ole niinkuin on kerrottu, vaan paljon, paljon kauheampaa. Takaumat entiseen elämään tuovat mukavaa vaihtelua tuntemattoman voiman kanssa erämaassa seikkalemisen lomaan.
Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James (2015, Etta and Otto and Russell and James) ****
Kanadalainen, Englannissa asuva muusikko ja kirjailija Emma Hooper on sijoittanut esikoisromaaninsa Kanadan maaseudulle. 83-vuotias Etta on lähtenyt katsomaan merta, Otto ja naapurin Russell odottavat häntä takaisin kotona Sascatchewissa. Etan seuraan lyöttäytyy kojootti James ja he kulkevat jalan pitkin Kanadan erämaata kohti merta. Samalla menneisyys ja erityisesti nuoruusvuodet palaavat mieliin. Tarina on sairaan hienosti rakennettu, jokainen yksityiskohta tuntuu samalla tarkoin mietityltä että loogiselta. Henkilöt ja heidän elämänsä menevät niin kuin on tarkoitettu, vailla katkeruutta, vailla sen kummempaa analyysiä. Kärpäsistä ei tule härkäsiä ja jokaisella on arvonsa. Nuoruusvuosien nopeat käänteet ja vanhuuden hidas tempo vuorottelevat. Ihminen pysyy, vaikka samalla muuttuu, muistot pysyvät, jos ne vielä muistetaan. Näin sen elämän kuuluukin mennä.
John Williams: Stoner (1965, Stoner) ***
Tämä romaani ei ilmestyessään aiheuttanut suurta huomiota, mutta uusien painosten myötä 2006 alkoi uusi tuleminen ja uudet käännökset ja uusi suosio. Mainiota, että tällainen kokonaan kolmannessa persoonassa kirjoitettu varsin lakoninenkin ja konstailematon teos saa "varauksetonta suosiota tänä kummallisten teosten aikana.
Kirjan alussa olevassa saatteessa (vuodelta 2003) romaanin kulku käydään läpi, joten kirjaa lukiessa tarinassa ei tule yllättäviä käänteitä. Kyseessä on yhden miehen koko elämä pikkuruiselta tilalta yliopiston opettajaksi. Ihmisiä on vähän, mutta heillä kaikilla on vaikuutuksensa Stonerin elämään. Koska tarina kolmannessa persoonassa etäännyttää tunteista, rintaa ei varsinaisesti purista päähenkilön elämän käänteet, mutta surumielinen, kirjojen tuoksuinen tunnelma säilyy läpi koko kirjan. Kokonaisuudessaan ehyt.
Ian McEwan: Lapsen oikeus (FThe Children Act, 2014) ***
Fiona Maye on 56-vuotias juristi, kun hänen elämässään tapahtuu vähän enemmän. Hankala tapaus töissä (jehovantodistajapojan kieltäytyminen verensiirrosta) ja muutoksia kotona (aviomies pyytää lupaa suhteeseen nuoremman naisen kanssa). Vaikka töissä on sydäntäsärkeviä juttuja ja aviomies sekoilee, niin tuntuu kauhean kolkolta. Luulisi, että tuollaiset tapaukset saisivat sielun verelle, mutta kai juristin sitten tarvitsee kovettaa sydämensä, että jaksaa. Vasta tuo jehovapoika saa lopulta tunnemyrskyn aikaan. Kieltämättä kiinnostavia oikeustapauksia.
Ian McEwan: Lapsen oikeus (FThe Children Act, 2014) ***
Fiona Maye on 56-vuotias juristi, kun hänen elämässään tapahtuu vähän enemmän. Hankala tapaus töissä (jehovantodistajapojan kieltäytyminen verensiirrosta) ja muutoksia kotona (aviomies pyytää lupaa suhteeseen nuoremman naisen kanssa). Vaikka töissä on sydäntäsärkeviä juttuja ja aviomies sekoilee, niin tuntuu kauhean kolkolta. Luulisi, että tuollaiset tapaukset saisivat sielun verelle, mutta kai juristin sitten tarvitsee kovettaa sydämensä, että jaksaa. Vasta tuo jehovapoika saa lopulta tunnemyrskyn aikaan. Kieltämättä kiinnostavia oikeustapauksia.
Sadie Jones: Kotiinpaluu (The Outcast, 2008) ****
Sadie Jonesin hurjan suosion ja palkintoja saanut esikoisromaani, joka kertoo 1950-luvun pikkukaupungista, perheiden kulisseista ja siitä, miten puhumaton menneisyys vaikuttaa. Lewis on 19-vuotias ja palaa kotikaupunkiinsa vankilasta. Jännitteitä ja tunteita nousee eri puolilla. Outo Lewis ei jätä ketään kylmäksi. Hienosti kuvattu, miten puhumattomuus jää ahdistukseksi ja purkautuu agressiona uhkan edessä. Yhtä lailla hienosti kuvataan myös positiiviset tunteet, toveruus ja lopuksi rakkaus. Mä niin näen tän jo leffana :)
Sadie Jonesin hurjan suosion ja palkintoja saanut esikoisromaani, joka kertoo 1950-luvun pikkukaupungista, perheiden kulisseista ja siitä, miten puhumaton menneisyys vaikuttaa. Lewis on 19-vuotias ja palaa kotikaupunkiinsa vankilasta. Jännitteitä ja tunteita nousee eri puolilla. Outo Lewis ei jätä ketään kylmäksi. Hienosti kuvattu, miten puhumattomuus jää ahdistukseksi ja purkautuu agressiona uhkan edessä. Yhtä lailla hienosti kuvataan myös positiiviset tunteet, toveruus ja lopuksi rakkaus. Mä niin näen tän jo leffana :)
Michael Cunningham: Koti maailman laidalla (A Home at the End Of The World,1990) ***
Jonathan on ainoa, ujo lapsi 1970-luvulla ja saa ystävän oudosta Bobbystä, joka saa kulkea miten huvittaa. Bobby lähes asuu Jonathanin huoneessa ja tutustuttaa tämän musiikkiin ja pilvenpolttoon. Poikien elämää seurataan parikymmentä vuotta, minä aikana ensin Jonathan ja myöhemmin myös Bobby muuttavat New Yorkiin heitä jonkun verran vanhemman Claren kämppiksiksi. Kirjan alkuosan teema ystävyys muuttuu loppuosassa erilaiseksi perheeksi, jossa kaksi miestä ja yksi nainen kasvattavat lasta ja hoitavat kolmatta, aidsiin sairastunutta miestä. Kirjan lopussa ystävyys osoittautuu vahvemmaksi teemaksi.