Will Wiles: Puulattian kunnossapito (Care of wooden floors, 2012) **
Tämän kirjan valitsin itse kirjaston hyllystä. En tiedä mikä teki minuun vaikutuksen, kun nimi oli varsin kuivakka, kansikuvassa kissa ja viinilasi... Ehkä fontti oli kepeähkö? Kirjoittaja on Lontoossa asuva arkkitehtuuri- ja designtoimittaja ja itseironiaako sisältö? Kyseessä on viimeisen päälle huolitellussa asunnossa ilmeisesti entisessä Itä-Euroopassa asuva nuori mies, joka pyytää englantilaista hieman huithapelia kaveriaan kotimieheksi. Asunto on täynnä piilotettuja lappuja puulattian hoitoon ja varjelemiseen liittyen. Ja eikös kaveri kaada heti ensi töikseen lattialle punaviiniä. Sitä siivotessa sattuu yhä isompia vahinkoja ja homma menee ihan absurdiksi.
Torgny Lindgren: Akvaviitti (Norrlands Akvavit, 2007) ***
Entinen saarnamies ja pelastaja Olof Helmersson palaa kotiseuduilleen 30 vuoden jälkeen tarkoituksenaan kertoa totuus (siitä, että Jumalaan ei kannata uskoa) pelastetuille. Seurakunnasta ei ole kuitenkaan enää montaa sielua jäljellä. Osa on poisnukkuneita, osa uskosta jo luopuneita. Olof asettuu Astan ja Ivarin luo ja tekee sieltä käsin pyöräreissuja eri puolille seutukuntaa. Ihanaa vanhuudenkuvausta, persoonallisia paikkakuntalaisia ja mielenkiintoisia kohtaloita hymyn kare suupielessä. Lukupiirin marraskuun kirja.
Juha Itkonen: Ihmettä kaikki 2018 ***
Ensimmäinen osa: Nelihenkiseen perheeseen odotetaan iltatähteä. Lapsivettä tihkuu ja vauva on vaarassa. Vanhemmat kulkevat lääkäriltä toiselle ja saavat eri arvioita siitä, onko vauva elinkelpoinen. Äiti ja isä ottavat tilanteen eri tavoin, äidillä vauva on konkreettisesti mahassa, isä perustaa ajattelunsa järkeen. Äidille tilanne on karmea, eikä isä pysty olemaan tukena.
Toinen osa: Nyt vatsassa onkin kaksoset, jotka tulevat maailmaan ennen aikojaan. Pikku karhu ja pikku tiikeri ovat olemassa, mutta eivät kotona. Saako isä tästä todellisuudesta kiinni?
Samalla kun kirja on varmasti vaikeiden aikojen muistikirja isän osalta, niin hieman häiritsee isän rypeminen omien tunteidensa ympärillä. Ehkä vain kirja on kuitenkin hänen vuoropuheluaan itsensä kanssa ja arjessa tilaa on ollut myös muiden tunteille. Knausgårdiin viittaa kirjailijakin, mutta se tuli muutenkin mieleen. Toivottavasti perheen nosto tällä lailla avoimesti julkisuuteen ei vie heidän elämäänsä pieleen.
Lena Andersson: Svean poika - kertomus kansankodista (Sveas son, 2018) ***
Dagens Nyheterin kolumnistin viimeisin teos kertoo Ragnarista, ruotsalaisesta 1900-luvun ihmisestä kansantieteilijän suulla. Kirjailija itse kuvaa Ragnaria näin: Ragnar on kädentaitaja (huonekalupuuseppä, josta tuli veistonopettaja) mutta myös mietiskelijä. Ihmisen rationaalisuus on mahdollistanut valtion. Ragnarin mielestä valtio on ihmisen parempi minä. Hän palvoo valtion ideaa, koska se ei ole mielivaltainen, toisin kuin ihminen. Ragnar on ahkera ja vaatimaton, pitää selkeistä linjoista, haluaa lastensa käyttävän vapaa-aikansa tehokkaasti reippaan urheiluharrastuksen parissa (poika harrastaa kilpapyöräilyä ja tytär hiihtoa) ja antaa heidän harrastukselleen kaikkensa. Oivallista 1900-luvun keskiluokkaistuvan elämän kuvausta pohjolasta. Vielä muutamaa vuotta vanhempana tässä olisi ollut vaikka kuinka paljon samaistuttavaa.
Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä (Ommarul putakhae, 2008) ***+
Hesarissa on kirjoitettu: Shin kirjoitti bestsellerin aikuisten lasten suhteista vanhempiinsa. Juuri näin, missä kohtaa ihminen lakkaa olemasta äiti ja muuttuu ihmiseksi? Korealaisperhe todella huomaa äidin, vasta kun hän 69-vuotiaana katoaa Soulin metroasemalla. Tarinaa kuljettaa vuoroin kukin lapsista ja äiti itse. Missä äiti on? Millaista äidin elämä on ollut? Miten tähän päädyttiin? Kenen tuska on suurin, äidin, lasten vai puolison? Tunsiko kukaan lopulta äitiä kunnolla?
Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua 2015 ***-
Lyhyttarinakokoelma, 86 sivussa 25 mininovellia. Lauseetkin lyhyitä ja napakoita, tarinat kuljettavat usein melkoisen irvokkaaseen päätökseen, mutta myös muutamaan raukeaan. Sanoja oli ilo lukea, eikä tarinatkaan yllättäen puistattaneet, absurdit kuolemat pelastivat todellisuudelta. Toisaalta myös etäännyttivät.
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, 2018 ***+
Esikoisteos, joka sai heti paljon suitsutusta ja palkintoehdokkuuksia. Päähenkilönä nuori nainen, vähän välitilassa osin katkenneen parisuhteen, osin vakiintumattoman elämän vuoksi. Takaliepeessä hyvä yhteenveto: Täytyy nousta murheen alhosta, täytyy löytää työpaikka, mistä voi tietää, mitä itse haluaa? Niin paljon kysymyksiä, ja usein houkuttelevimmalta tuntuu huonekasvien pintamullan tarkkailu, ystäville tekstaaminen, sipsidipin sekoittaminen ja makuuasento hintavan vuokra-asunnon parvekkeella. Vuosi nuoren naisen elämässä on lyhyt ja pitkä, teksti huolellisen kaunista ja tunteet kosketeltavia.
Jojo Moyes: Elä rohkeasti (Still Me, 2018) ***-
Trilogia alkoi ihanalla Kerro minulle jotain hyvää ja jatkui kivalla Jos olisit tässä. Viimeinen osa on mukiinmenevä. Lou lähtee New Yorkiin tekemään unelmistaan totta. Sam jää Lontooseen töihin ja rakentamaan kotiaan. Rikkaan ja oikukkaan Agnesin apuna Lou näkee erilaista elämää. Suhde Samiin saa haasteekseen välimatkan ja Loun uuden minän. Asetelma olisi voinut tarjota enemmänkin.
Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran (Det var vi, 2017) ***
Iranissa syntyneen ja lapsena Ruotsiin perheensä kanssa paenneen kirjailijan toinen romaani on ollut iso kansainvälinen menestys. Viisikymppinen Nahid on yksinäinen ja katkera, mies on kuollut ja tyttären kanssa riitoja. Kun hän sairastuu syöpään, alkaa menneisyyden ja nykyisyyden läpikäyminen. Osin äiti-tarina, osin tarina maahanmuuttajan taustoista, osin tarina syövästä ja kuolemasta. Napakkaa tekstiä.
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (A Manual for Cleaning Women: Selected Stories by Lucia Berlin 2015) ***+
Yhdysvaltalainen kirjailija ja kirjallisuuden opettaja työskenteli ennen kirjallista uraansa monissa eri työtehtävissä, asui eri maissa (Chile, Meksiko) ja kaupungeissa, oli kolmesti naimisissa, kasvatti neljä poikaansa yksinhuoltajana ja kamppaili alkoholismin kanssa. Kaikki tämä näkyy hänen kertomuksissaan. Ihmisiä ja tapahtumia kuvataan tarkkanäköisesti, mutta mitenkään arvioimatta. Elämän kaikenlainen kirjo tulee esiin ja kaikissa kertomuksissa on samalla jotain suurta. Tässä kirjassa on 25 kertomusta ja toinen samanlainen setti on vielä osassa 2. Kun vain malttaisi lukea yhden tarinan kerrallaan ja antaa sen leijua mielessä ennen seuraavaan tarttumista... Lukupiirin syksyn kirja, sai paljon kehuja.
Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) 2018 ***
- kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan
Lyhyt tarina 60 suomalaisesta naisesta. Tarinat ovat kirjoittaneet 24 eri kirjoittajaa ja kuvat tehneet 41 eri kuvittajaa. Tekstit on lyhyitä ja selkeitä, luettavia melko nuorillekin tytöille, mutta alkuhätkähdyksen jälkeen ("Mitä, onko tämä ihan lasten kirja!") niitä luki itsekin ihan mielellään.
Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä - muistiinpanoja, 2018 ***
Kun ihminen lähestyy keski-ikää (olisiko se nykyään noin 40v?), on suuret elämänvalinnat tehty ja alkaa miettimään, voisiko aloittaa toisen elämän. Tätä kirjoittaja pohtii muistiinpanoissaan ja päiväkirjamerkinnöissään. Hän lukee toisten ajatuksia samasta asiasta, hän lähtee lomalle yksin, hän kipunoi parisuhteessaan, hän jättää hyvästejä nuorelle minälleen ja alkaa hyväksymään sen, joka hänestä tuli. Oikein oivallista ajateltavaa itsellekin.
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö, 2015 ***+
Ensin tuli luettua Sivuhenkilö, ja sitten vasta sen kohde Rakkaudenhirviö. Tämä kirja siis oikeasti voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2015. Kirja etenee hyvin johdonmukaisesti päähenkilön lapsuudesta nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen kappale kerrallaan. Tyyli on Sivuhenkilöä yhtenäisempi ja suoraviivaisempi. Edelleen kirjailijan tyyli miellyttää, lyhyitä nasevia lauseita, lakonista kieltä. Lapsuus asutaan tuulipukukansan keskellä yhdessä häpeää pelkäävän äidin, kaikenlaista rakentavan isän ja villien sisarusten kanssa, lukioon päähenkilö muuttaa Helsinkiin ja ystävystyy ihanan Lauran ja yksinvetäytyvän Antin kanssa, lukion jälkeiset taideopinnot eivät tunnu omalta ja päähenkilö suuntaa ensin Lontooseen ja sitten Espanjaan, jossa tapaa ihanan miehen. Veri kuitenkin vetää takaisin kotimaahan. Kaukaa näkee lähelle ja kirja alkaa syntyä. Kaiken elämänkulun yllä leijuva negatiivinen sävy kuitenkin hieman häiritsee ja ikäänkuin pitää tekstiä aloillaan, niin ettei se ihan ryöpsähdä sellaisiin korkeuksiin kuin toivoisi. Jään kuitenkin odottamaan jo seuraavaa teosta!
Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta (The Girl You Left Behind, 2012) ***-
Kahdessa ajassa kulkeva romaani. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Ranskan maaseudulla pitää hotellia Lefèvren perhe. Tytär Sophien mies on rintamalla ja muistona hänestä seinällä riippuu hänen maalaamansa muotokuva Sophiesta. Saksalaiset upseerit istuvat iltaa hotellilla, komendantti kiinnittää huomionsa maalaukseen ja kylällä alkavat huhut kiertämään. Toisessa ajassa Lontoossa 2006 samainen muotokuva on Liv Halstonin seinällä. Sen osti hänelle arkkitehtimies, joka kuoli muutama vuosi aiemmin. Liv tutustuu sattumalta Pauliin, joka tekee työkseen sotien aikana varastettujen maalausten palauttamista alkuperäisille omistajilleen. Kun tämä selviää, tuore parisuhde on koetuksella. Sinänsä mielenkiintoinen historiallinen viite ei jaksanut kantaa, mutta onneksi oli taasen ihana rakkaustarina :)
Johanna Holmström: Sielujen saari (Själarnas ö, 2017) ***
Maakunta-arkistosta löytyneestä kirjeestä innoituksensa saanut romaani sijoittuu Nauvon edustalla olevalle Seilin saarelle, jossa sijaitsi vuodesta 1889 vuoteen 1962 naisten sairaala. Sairaalassa hoidettiin mieleltään sairaita naisia. Kirjassa suurimman tilan saavat lapsenmurhaaja Kristina, vuosia saarella asunut Karin, porvarisperheestä karannut Elli ja pitkäaikainen hoitaja Sigrid. Kerronta on yhtä aikaa inhorealistista ja samalla naisten lähelle vievää. Luin pätkissä, kun tuntui välillä aika raskaalta.
J P Delaney: Edellinen asukas (The Girl Before, 2017) ***
Jonkun menestyskirjailijan ensimmäinen psykologinen trilleri, joka on kirjoitettu nimimerkillä. Tosi hyvä! Kirjassa kuljetetaan rinnan kahta hyvin samanlaista tarinaa, Janen ja Emman. Tapahtumapaikkana on erikoisen, pikkutarkan perfektionistiarkkitehdin luoma poikkeuksellinen älytalo, jossa pitää elää tarkkojen ohjeiden mukaisesti. Emmalle kävi huonosti ja Jane on tekemässä täsmälleen samat virheet.
Tapani Tolonen: Sokeisto ***+
Ja taas esikoisteos :) Nyt liikutaan 1900-luvun alussa Helsingissä. Eetu työskentelee latojana kirjapainossa ja tutustuu teosofiapiireissä yläluokkaiseen Kariniin, entisen tyttöystävänsä työnantajaan. Eetu ja Karin rakastuvat. Samaan aikaan maan alla kytee, vastarintaliike, lakkoilu, venäläiset. Eetu tasapainoilee kahden maailman välillä. Poliittinen historiankuvaus oli toisinaan liikaa, mutta rakkaustarina niin ihana, että se kannatteli minut näidenkin jaksojen yli. Arjen historia kiinnosti myös, teosofia vastapainona uskonnoille ja ateismille, eri tavat elää ja se, miten ruotsalaisuus ja venäläisyys näkyivät Helsingin katukuvassa.
Erkka Mykkänen: Something not good, 2018 ***-
Kirja oli hyvä, mutta paljon siitä ei mieleen jäänyt... Veikko elää nuoruuttaan ja etsii itseään kirjoitusten jälkeen. Tyttöystävä Kaisa, työ kirjastossa, maalla asuva mummo, reppureissailu Aasiassa Larin kanssa, paluu Aasiasta junasta ja tutustuminen ruotsalaiseen Eriniin, runoyhdistys, opiskelukaveri Maija, reissu Amerikkaan.
Laura Manninen: Kaikki anteeksi, 2018 ***
Tämäkin on esikoisromaani. Varhaiskeski-ikäinen yksinasuva Laura tapaa Mikon. Mikolla on hurmaavat elkeet ja välillä kummallista kiukuttelua. Yhtäkkiä Laura huomaa olevansa täysillä mukana joka toinen viikko Mikon ja hänen kolmen lapsensa elämässä. Laura solahtaa rooliinsa mutkattomasti ja ihastuu lapsiin. Mikko muuttuu yhä kummallisemmaksi, mutta silti hommataan puutalo Puistolasta, lapsille uudet koulut ja yhteinen elämä. Laura hoitaa apua Mikolle, mutta se ei riitä, alkaa syöksyminen yhä syvemmälle vihaan ja väkivaltaan. Uskottava pala elämää, henkilöt samaten. Ihan syvälle sydämeen ei kuitenkaan vienyt.
Marjo Vilkko: Vilpitön sydän - romanssi, 2018 ****
Tämän kirjan tunnelmat jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Kirja koostuu erillisistä ajanjaksoista, joissa keski-ikäinen perheenäiti Franka kulloinkin elää. Franka pyörittelee isoja tunteita rakastuessaan itseään nuorempaan Alvariin. Pysyttäytyäkö ystävinä? Antaako rakkaudelle mahdollisuus? Kenen kanssa elää? Missä elää? Miten elää? Onko rakkaus niin suuri, että se kestää mitä vain? Myös Alvar rakastaa isosti, mutta ajattelee suoraviivaisemmin. Miten yhdistää nämä eri tavat olla ja elää? Frankan ajatuksiin eläytyy ja alkaa ymmärtää kaikenlaisia erilaisia vaihtoehtoisia tapoja olla yhdessä ja rakastaa. Sivuja on paljon, mutta niiden ei toivoisi loppuvan lainkaan. Tämä on esikoisromaani.
Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Eleanor Oliphant is Completely Fine, 2017) ***+
Skotlantilaisen kirjailijan esikoisromaani oli vuoden 2017 myydyin romaani Britanniassa. Kolmikymppinen Eleanor asuu yksin, työskentelee toimistossa ja hukuttaa muistonsa viikonloppuisin vodkaan. Arki rullaa, työt sujuvat tehokkaasti, mutta ystäviä ei ole. Kunnes uusi työkaveri ryhtyy ystävälliseksi ja Eleanorin rutiinit alkavat murtua. Samoin kuin muistot. Kauheasta taustasta huolimatta voi sanoa, että kevyt, mutta ihana kasvutarina.
Samantha Schweblin: Houreuni (Distancia de rescate, 2014) ***-
Espanjaksi kirjoittava Samantha on argentiinalaissyntyinen Berliinissä asuva kirjailija. Houreuni on hänen esikoisteoksensa, joka oli ehdolla kansainvälisen Booker-palkinnon saajaksi 2017. Kirja ei ole paksu, mutta sisältö tuima. Amanda makaa sairaalassa kuolemaisillaan ja käy keskustelua vierellään makaavan David-pojan kanssa. David ohjailee Amandaa ja yrittää saada tämän palauttamaan mieleensä viime aikojen tapahtumia ja sitä, mitä niistä aiheutui. Äidinrakkaus, ekokatastrofi, yliluonnollisuus, kadonneet sielut, myrkytys, niistä on tämä kirja tehty. Paikoin vähän vaikea seurata, siitä miinus, muuten hirvittävän mielenkiintoinen tarinankulku ja -tyyli.
Valerie Barona: Mamma Mia... That's Life! 2016 *+
Englantilainen Valerie muuttaa vuonna 1977 Pohjois-Italian maaseudulle italialaisen miehensä kanssa ja kirjottaa nämä muistelmat 2016 jo isoäidiksi tulleena. Tämä on varmaan syy siihen, että sinänsä kiinnostavat tapahtumat eivät kosketa, vaan kirja jää kesken.
Saara Turunen: Sivuhenkilö, 2018 ****
Tämä teksti virtasi ihanasti! Omista tunteista ammennettuja ajatuksia, joita kokee kirjailija sen vuoden aikana, kun hänen esikoisromaaninsa julkaistaan ja lopulta palkitaan. En osannut ajatella mitään tekstilajin valinnasta, tekstin tyylilajista tai muustakaan, kunhan vain nautin. Guuglaamalla muutaman kirjablogin pitäjän arvion olinkin melko yllättynyt. Yhdessä niistä isoksi teemaksi nostetaan kirjailijan ulkopuolisuus ns. perinteisesti etenevään elämänkulkuun (opiskelut, työ, puoliso, perhe, asunto ja sen sisustaminen). Toisessa taas kyseenalaistetaan kirjailijan käsitys sukupuolesta, kirjan kaikki miehet ovat metsästäjä-korjaajia ja naiset perheenpyörittäjiä. Takaumatkin on hänen mielestään kirjattu liian alleviivaavasti. Minua mikään ei häirinnyt. Erityisesti nautin toisen ihmisen pään sisälle menemisen lisäksi siitä, että tekstin joukkoon oli saatu yhtä luontevasti uusia ja vanhoja kielikuvia. Monta kertaa hörähdin nauruun pelkästä sanailosta.
Leena Krohn: Mehiläispaviljonki - Kertomus parvista, 2006 ***-
Lukupiirin kesäkirja. Kirjan kannen oranssinruskea geometrinen kuvitus, kannen fontti ja kellertävät sivut veivät 1960-luvulle. Tästä mahdollisesti johtuen kirjassa tuntui olevan menneen ajan vire, vaikka itse teemat olivat hyvinkin 2000-luvulta: vanhaan, vähän homeiseen taloon pesiytyvät kummalliset kerhot (vrt. Lapinlahden sairaala), ihmisten yhtälainen tarve yhteisöllisyyteen ja samalla pakeneminen yksityisyyteen (luku koppeihin jaetusta ravintolasta, Café Solitairesta), jonkinlainen yliluonnollisen kokemus (monet tarinat Vaihtuvan todellisuuden kerhossa). Lukupiiri piti kirjaa helppolukuisena, mutta ei niin helppotajuisena. Osa lukujen loppujen aforismeista avautui osalle, osa ei oikein kenellekään. Siivoojan rooli koettiin koossapitävänä punaisena lankana. Omaa elämänkaartani havahdutti kertomus Autoilijasta: "Vanhemmiten ihmisestä tulee helposti hiukan itseriittoinen, sitä ei enää harrasta tunnustuksellisia keskusteluja vanhojen ystävien kanssa. Nämä taidot surkastuvat."
Mikael Bergstrand: Omenalaakson guru (Gurun i Pomonadalen, 2015) **+
Ihan leppoisa kesätarina keski-ikäisestä Göranista, joka viettää kesää äitinsä miesystävän kartanossa talonmiehenä paossa omaa elämäänsä (hän on työtön, vähän masentunut ja suhde Kariniin epävarmassa tilassa). Kesää tulee piristämään Göranin ystävä Yogi Intiasta ja johan alkaa virkistystä löytymään. Tämä kirja on päätösosa Intia-sarjaan, varmasti muutkin osat olisivat olleet kivoja.
Saku Korosuo: Suomalainen kiipeilyopas 2017 ***
Tämä kirja oli tyrkyllä kirjaston pyöreässä hyllyssä ja nappasin mukaan. Hyvin tuli kerrattua taas erilaisia tekniikoita.
Alain Claude Sulzer: Täydellinen tarjoilija (Ein perfekter Kellner, 2004) ***-
Ranskassa ja Saksassa palkittu sveitsiläisen kirjailijan kertomus täydellisesti työnsä hoitavasta tarjoilijasta Ernestestä ja hänen suhteestaan kollega Jakobiin. He työskentelevät lyhyen aikaa yhdessä suuressa sveitsiläisessä hotellissa toisen maailmansodan aikaan. Ernesten ja Jakobin suhde jää toiseksi, kun kuuluisa kirjailija Julius Klinger ihastuu Jakobiin. Ernesten kertojanääni muistelee hotellin aikoja vuosikymmeniä myöhemmin, kun hän saa yllättäen postia Jakobilta. Kirjasta jää mieleen erityisesti hotellin tunnelma tuohon aikaan.
Sari Helin: Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia, 2017 ***
Lehtikolumneista, Huono Äiti - blogikirjoituksista ja joistakin uusista teksteistä koottu kirja. Suoraa puhetta naisen elämästä. Viihdyttävää ja vain jossain määrin ärsyttävää :)
maanantai 20. elokuuta 2018
tiistai 19. kesäkuuta 2018
Kesän 2018 kirjat
Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi (The Girl With Glass Feet, 2009) ***+
Ihastuttava brittiläisen kirjailijan esikoisteos, joka sijoittuu St Houda's Landin saariryhmälle. Saarten talvessa on paljon ihmeellistä (yökkössiipiset lehmät, valkoisiksi muuttuneita lintuja, pimeässä hohtavia meduusoja), paljon kosteutta (lumisohjoa, suota) ja kulmakuntaisuutta (menneisyys painaa yhden jos toisenkin hahmon olemuksessa). Tänne saapuu fyysiseltä olemukseltaan hauras, mutta muuten rohkea Ida Maclaird etsimään apua. Idan jalat muuttuvat pikkuhiljaa lasiksi. Saarella koko elämänsä elänyt, oman menneisyytensä säikyttämä Midas Crook kuvaa valoa. Kun Ida ja Midas kohtaavat, alkaa kaunis rakkaustarina...
Anna-Leena Härkönen: Palele porvari! ja muita kertomuksia 2007
2004-2006 ilmestyneiden kolumnien kokoelma, jossa mm. pohditaan nimen vaatimuksia henkilöhahmolle (esim. Peteksi kutsuttu Petri on aina leppoisa).
Donna Leon: Tuntematon ihailija (Falling in Love 2015) **
Nopea välikirja, jossa tuli kyllä harpottua erityisesti poliisiasemalla olevien henkilöpulmien kuvailua. Juonessa oopperalaulaja Flavia Petrelli kokee olonsa uhatuksi, kun innokas tuntematon ihailija alkaa lähettää keltaisia ruusuja. Brunetti selvittää tilannetta ja hehkuttaa perinteiseen tapaan vaimon kokkailuja ja italialaisten naisten tyylikkyyttä. Ugh.
Torey Hayden: Viattomat (Innocent Foxes, 2011) **+
Kesäpokkari, joka ei heti imaissut mukaansa, mutta parani loppua kohden. Abundancessa Montanassa viettää omalla tilallaan aikaansa kuuluisa näyttelijä Spencer Scott, jolla on kylässä irtosuhteesta syntynyt 9-vuotias poika Tennesee. Köyhällä alueella asuva Dixie on juuri menettänyt oman lapsensa ja yrittää saada uuden poikaystävänsä Billyn kanssa elämää raiteilleen. Billyn ratkaisuna on siepata Tennesee ja paeta vuorille odottamaan löytöpalkkiorahoja. Väkivaltainen Billy jättää täynnä maalaisjärkeä olevan Dixien ja vihaisen kaupunkilaispojan Tenneseen erämaahan useiksi päiviksi. Tämän kaiken kummallisen keskellä Dixie ja Tennesee ystävystyvät. Samaan aikaan Spencer ratsastaessaan eksyy metsään ja miettii omalta osaltaan elämäänsä. Blogeissa tämä fiktiivinen tarina ei saa kehuja, pääosin henkilöhahmojen ärsyttävyyteen liittyen ja Haydenin tositapahtumiin perustuvien kasvutarinoiden hienouteen verrattuna. Mä jotenkin koin, että tämä oli omalla tavallaan julmaa realismia siitä, miten kaltoinkohtelu säilyy aikuisuuteen saakka ja miten kehittymistä ei välttämättä tapahdu niinkuin toivoisi.
Antti Kivimäki: Odotusarvoisesti sinun, 2018 ***
Esikoisromaani pokeriammattilaisesta Villestä, jonka elämä on salilla käyntiä, nettideittailua, netti- ja kasinopokeria. Ville analysoi kaikkea matemaattisesti. Kiehtovaa pokerinpeluun analyysiä on paljon (vähän liikaa), kevyttä deittielämää myös. Niiden väliin mahtuu onneksi muutakin ajateltavaa.
Nathan Hill: Nix (The Nix, 2016) ***
Kriitikoiden ylistämä amerikkalainen esikoisteosjärkäle (reilu 700 sivua) kertoo pojan kautta äidin ja Yhdysvaltojen tarinaa pääosin 60-luvun lopusta alkaen. Millaisten valintojen eteen ihmiset joutuvat ja miten nämä valinnat muuttavat elämän. Keskilänsi (Samuel, isä Henry ja perheen jättänyt äiti Faye) ja Chicago tapahtumapaikkoina, vuosi 1968 erityisen merkittävässä roolissa. Samaan kirjaan on saatu monenlaisia hyvin taustoitettuja teemoja: nettipelaaminen (Elfscape), pikkukaupunkielämä Keskilännessä, haltijatarinat Norjasta (kirjan nimi: nix=näkki), paniikkihäiriö, professoria haastava vilpillinen opiskelija, runoilija Allen Ginsberg ja tietysti vuoden 1968 mielenosoitukset ja vaikutus erityisesti opiskelijoihin. Romaanin ihmisten kohtalo nojaa yksittäisiin ihmisiin ja tapahtumiin, joita Samuel saa selville pikku hiljaa sen jälkeen, kun hänen äitinsä putkahtaa esiin nettimeeminä Packer Attacker. Kirja rakentuu eri palasten varaan ja on siksi hiukan raskaampi luettava kuin suoraviivaisesti etenevät kirjat. Ehkä superkesän kuumuuskin vaikutti. Hieno kirja kuitenkin.
Rosamund Young: Lehmien sielunelämä (The Secret Life of Cows, 2017) *
Hiukan muutettu painos vuoden 2003 samannimisestä kirjasta. Luin tästä jostakin ja varasin kirjastosta. Odotin ehkä jotain muuta, kirja oli päiväkirjamaisia muistoja eri eläimistä ja niiden kanssa saaduista inhimillisistä kokemuksista. En oikein innostunut, selailin loppuun.
Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia 2013 ***
Anna-lehdessä 2003-2011 ilmestyneistä kolumneista koottu kirja. Suorapuheista Anna-Leenaa.
Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides - Kauniina kuolleet (The Virgin Suicides 1993) **+
Tämä nimeltä tuttu kirja tarttui lomalle pokkarina mukaan palautettujen kirjojen hyllystä. Aihe ja tyyli olivat kyllä raskaita molemmat, mutta jollain tapaa vaativat lukemaan loppuun. Kertojaäänenä on tyttöjen ikätoveri naapurista, joka seuraa ja unelmoi sivusta ja pääsee kavereineen muutaman kerran kurkkaamaan tyttöjen elämää ihan läheltäkin. Kauniit, tarkasti varjellut viisi Lisbonin tyttöä ja heidän itsemurhansa mietityttävät pikkukaupungissa pitkään.
Cristina Sandu: Valas nimeltä Goljat 2017 ***+
Finlandiaehdokkaana ollut esikoiskirja suomalaisromanialaiselta, Englannissa asuvalta Cristina Sandulta. Romaani on fiktiota, mutta siitä kuultaa läpi omakohtaiset kokemukset kesistä köyhässä kylässä Romaniassa yms. Kirja kietouutu isoisän ruumiinvalvojaisten ylle. Kivasti kirjoitettu:
Isäni puolestaan kertoo kotikylästään ja liioittelee sen ruraalista kauneutta, hän ei mainitse esimerkiksi pihakäymälöitä ja kuoppaisia teitä ja likaisia kulkukoiria. Hänen sanansa saavat lampaat kirmaamaan vihreillä pelloilla ja värikkäät huvilat kohoamaan pellon laidalle. Kukkapuut kukkivat. Kyyhkyset huiskuttavat siipiään. Kirkasvetiset purot virtaavat metsän halki.
Emma Donoghue: Huone (Room, 2010) ***
Kroatian reissun pokkaripinon ensimmäinen. Äiti ja Jack asuvat lukittuina Huoneeseen. Huoneessa heillä on mm. Matto, Sänky, Vaatekomero, Kananmunakäärme, Rata, Televisio ja tarkka päiväohjelma. Vanha Kelju tulee iltaisin ja tuo ruokaa ja narisuttaa äidin sänkyä. 5-vuotiaana Jack saa tietää, että maailma on Huoneen Ulkopuolella ja että äiti haluaa sinne.
Jessie Burton: Muusa (The Muse, 2016) ***
Lontoolaisen kirjailijan toinen teos, jonka nappasin Best Seller - pöydältä juhannukseksi. Kiva romaani, jossa kahden aikakauden (1930-luvun lopun Espanja, 1960-luvun lopun Lontoo) tapahtumat liittyvät toisiinsa kadonneen maalauksen kautta. Kuka taulun on maalannut?
Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (Storia di chi fugge e di chi resta 2013) ***+
Kolmas osa Napoli-sarjaa, Elena on perheenäitinä Firenzessä ja Lila muuttaa poikansa ja Enzon kanssa takaisin kortteliin. Mukana mm. Solaran perhe, Airotan perhe, Nino Sarratore, Pasquale. Eletään 1960-luvun loppua ja 1970-lukua. Sekä Elena että Lila ovat mukana kokemassa yhteiskunnan mullistuksia, politiikkaa, naisen muuttuvaa asemaa. Viimeisillä sivuilla tapahtuu jotain sellaista, että kirjaan täytyy olla tulossa jatkoa...
Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä 2017 ****
Espoolainen kirjailijan ja kouluttajan kuudes kirja on "kertomus kirjailijan vuodesta herrasmiehenä kesästä 2016 kesään 2017". Matkan alussa kirjailijan yksivuotias poika on kova huutamaan ja tämä herättää kirjailijassa tuttuja tuntemuksia: "Olen toiminut samoin lähes nelikymppiseksi asti. Jos asiat eivät miellytä, alan huutaa. Jos huutaminen ei auta, sisuunnun ja valitan entistä jyrkemmin." Tuntemukset ajavat seuraaville ajatuspoluille: kasvatus on luonteen jalostamista, tarkoitus on tulla paremmaksi luonteeksi, hyvän miehen ihanne länsimaissa on herrasmies, jos oppisin herrasmieheksi, kauhea luonteeni kehittyisi, olisin parempi roolimalli lapsilleni, avioliittoni pelastuisi, minua kaivattaisiin kuoltuani. Niinpä hän päättää uhrata vuoden elämästään tullakseen herrasmieheksi. Matka on pitkä (vaimonkin mielestä), sillä kirjailija on luonteeltaan varsin hankala tyyppi. Vuosi pitää sisällään paljon luettua ja siteerattua taustakirjallisuutta, herrasmiestekemisten kuvailua (vaatetus, pöytätavat, ratsastus, rugby, Suomen Tapaseura) ja muita otteita elävästä elämästä. Kirja on kirjoitettu erittäin mukaansatempaavasti ja omatkin ajatukset saavat tuuletusta oikein kunnolla. Monta ajatusta olisi pitänyt laittaa ihan ylös, mutta nämä nyt ainakin mielessä:
+ Vaikeudet eivät ole esteitä tiellä. Vaikeudet ovat tie. Tarvitsemme vaikeuksia kehittyäksemme paremmiksi.
+ luonteen kasvattaminen on muuttunut ajatukseen, että pitää toteuttaa itseään
+ toisista ei pidä puhua pahaa, sillä silloin he pitävät sinua toisista pahaa puhuvana ihmisenä
- sosiaalisten viisauksien ja urheiluharrastusten lisäksi kirjassa keskitytään tosi paljon myös vaatetukseen ja sen sääntöihin, pitäisikö tästäkin kiinnostua? Entä haarukan oikeinpäin pitäminen? Onko tämä koodisto liiaksi porvarillista?
- naisen rooli jää syrjään eli miehenä kirjaa on varmasti vielä mielenkiintoisempi lukea
Pauliina Lindholm: Komendantti (2017) *
Historiallinen romaani Suomenlinnan linnoitusten rakennusajoilta 1748. En kyllä millään jaksanut lukea, mutta selailin kyllä.
Pauliina Vanhatalo : Keskivaikea vuosi (2016) ***
Muistiinpanojen pohjalta kirjoitettu päiväkirjamainen teos. Kirjoittajalla todetaan keväällä keskivaikea masennus, jonka vaiheita ja mukanaan tuomia tapahtumia hän kirjaa ylös. Diagnoosin tarkoituksena oli päästä kuntoutukseen psykologin käyntien sijaan, mutta jo ennen syksyn kuntoutusta kirjoittaja yrittää selvittää ja hoitaa masennustaan lääkkeillä, elämän aikana tapahtuneiden asioiden läpi kirjoittamisella, mindfulnessilla sekä perehtymällä introverttiuteen. Kiinnostavaa kuvausta, ei kuitenkaan tullut ihan iholle asti.
Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin (Valenciana 2016) ***-
Suomenruotsalaisen ja venäläisen kirjailijan ja kääntäjän novellikokoelma, jossa ihmiset eri maissa kohtaavat ajankohtaiset tilanteet kuten Japanin maanjäristyksen, Eyjafjallajökullin aiheuttaman tuhkapilven, Utøyan verilöylyn. Ainoastaan yksi Japaniin sijoittuva novelli jäi kesken hiukan pitkäpiimäisenä, muiden ihmiskuvat ja kohtalot kiinnostivat kovasti.
Sophie Kinsella: Himoshoppaaja vierailla mailla (Shopaholic Abroad 2002) ***
Kevyeen imagoonsa nähden varsin suuri sivumäärä tv:ssä talousneuvojana toimivan Beckyn shoppailuinnosta, ystävyydestä ja rakkauselämästä Lontoossa ja New Yorkissa. Viihdyttävää. Kävi kuitenkin useamman kerran mielessä, että onkohan teema vähän vanhanaikainen, kehtaisiko merkkivaateshoppailusta edes tuolla tavoin enää kirjoittaa.
Ihastuttava brittiläisen kirjailijan esikoisteos, joka sijoittuu St Houda's Landin saariryhmälle. Saarten talvessa on paljon ihmeellistä (yökkössiipiset lehmät, valkoisiksi muuttuneita lintuja, pimeässä hohtavia meduusoja), paljon kosteutta (lumisohjoa, suota) ja kulmakuntaisuutta (menneisyys painaa yhden jos toisenkin hahmon olemuksessa). Tänne saapuu fyysiseltä olemukseltaan hauras, mutta muuten rohkea Ida Maclaird etsimään apua. Idan jalat muuttuvat pikkuhiljaa lasiksi. Saarella koko elämänsä elänyt, oman menneisyytensä säikyttämä Midas Crook kuvaa valoa. Kun Ida ja Midas kohtaavat, alkaa kaunis rakkaustarina...
Anna-Leena Härkönen: Palele porvari! ja muita kertomuksia 2007
2004-2006 ilmestyneiden kolumnien kokoelma, jossa mm. pohditaan nimen vaatimuksia henkilöhahmolle (esim. Peteksi kutsuttu Petri on aina leppoisa).
Donna Leon: Tuntematon ihailija (Falling in Love 2015) **
Nopea välikirja, jossa tuli kyllä harpottua erityisesti poliisiasemalla olevien henkilöpulmien kuvailua. Juonessa oopperalaulaja Flavia Petrelli kokee olonsa uhatuksi, kun innokas tuntematon ihailija alkaa lähettää keltaisia ruusuja. Brunetti selvittää tilannetta ja hehkuttaa perinteiseen tapaan vaimon kokkailuja ja italialaisten naisten tyylikkyyttä. Ugh.
Torey Hayden: Viattomat (Innocent Foxes, 2011) **+
Kesäpokkari, joka ei heti imaissut mukaansa, mutta parani loppua kohden. Abundancessa Montanassa viettää omalla tilallaan aikaansa kuuluisa näyttelijä Spencer Scott, jolla on kylässä irtosuhteesta syntynyt 9-vuotias poika Tennesee. Köyhällä alueella asuva Dixie on juuri menettänyt oman lapsensa ja yrittää saada uuden poikaystävänsä Billyn kanssa elämää raiteilleen. Billyn ratkaisuna on siepata Tennesee ja paeta vuorille odottamaan löytöpalkkiorahoja. Väkivaltainen Billy jättää täynnä maalaisjärkeä olevan Dixien ja vihaisen kaupunkilaispojan Tenneseen erämaahan useiksi päiviksi. Tämän kaiken kummallisen keskellä Dixie ja Tennesee ystävystyvät. Samaan aikaan Spencer ratsastaessaan eksyy metsään ja miettii omalta osaltaan elämäänsä. Blogeissa tämä fiktiivinen tarina ei saa kehuja, pääosin henkilöhahmojen ärsyttävyyteen liittyen ja Haydenin tositapahtumiin perustuvien kasvutarinoiden hienouteen verrattuna. Mä jotenkin koin, että tämä oli omalla tavallaan julmaa realismia siitä, miten kaltoinkohtelu säilyy aikuisuuteen saakka ja miten kehittymistä ei välttämättä tapahdu niinkuin toivoisi.
Antti Kivimäki: Odotusarvoisesti sinun, 2018 ***
Esikoisromaani pokeriammattilaisesta Villestä, jonka elämä on salilla käyntiä, nettideittailua, netti- ja kasinopokeria. Ville analysoi kaikkea matemaattisesti. Kiehtovaa pokerinpeluun analyysiä on paljon (vähän liikaa), kevyttä deittielämää myös. Niiden väliin mahtuu onneksi muutakin ajateltavaa.
Nathan Hill: Nix (The Nix, 2016) ***
Kriitikoiden ylistämä amerikkalainen esikoisteosjärkäle (reilu 700 sivua) kertoo pojan kautta äidin ja Yhdysvaltojen tarinaa pääosin 60-luvun lopusta alkaen. Millaisten valintojen eteen ihmiset joutuvat ja miten nämä valinnat muuttavat elämän. Keskilänsi (Samuel, isä Henry ja perheen jättänyt äiti Faye) ja Chicago tapahtumapaikkoina, vuosi 1968 erityisen merkittävässä roolissa. Samaan kirjaan on saatu monenlaisia hyvin taustoitettuja teemoja: nettipelaaminen (Elfscape), pikkukaupunkielämä Keskilännessä, haltijatarinat Norjasta (kirjan nimi: nix=näkki), paniikkihäiriö, professoria haastava vilpillinen opiskelija, runoilija Allen Ginsberg ja tietysti vuoden 1968 mielenosoitukset ja vaikutus erityisesti opiskelijoihin. Romaanin ihmisten kohtalo nojaa yksittäisiin ihmisiin ja tapahtumiin, joita Samuel saa selville pikku hiljaa sen jälkeen, kun hänen äitinsä putkahtaa esiin nettimeeminä Packer Attacker. Kirja rakentuu eri palasten varaan ja on siksi hiukan raskaampi luettava kuin suoraviivaisesti etenevät kirjat. Ehkä superkesän kuumuuskin vaikutti. Hieno kirja kuitenkin.
Rosamund Young: Lehmien sielunelämä (The Secret Life of Cows, 2017) *
Hiukan muutettu painos vuoden 2003 samannimisestä kirjasta. Luin tästä jostakin ja varasin kirjastosta. Odotin ehkä jotain muuta, kirja oli päiväkirjamaisia muistoja eri eläimistä ja niiden kanssa saaduista inhimillisistä kokemuksista. En oikein innostunut, selailin loppuun.
Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia 2013 ***
Anna-lehdessä 2003-2011 ilmestyneistä kolumneista koottu kirja. Suorapuheista Anna-Leenaa.
Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides - Kauniina kuolleet (The Virgin Suicides 1993) **+
Tämä nimeltä tuttu kirja tarttui lomalle pokkarina mukaan palautettujen kirjojen hyllystä. Aihe ja tyyli olivat kyllä raskaita molemmat, mutta jollain tapaa vaativat lukemaan loppuun. Kertojaäänenä on tyttöjen ikätoveri naapurista, joka seuraa ja unelmoi sivusta ja pääsee kavereineen muutaman kerran kurkkaamaan tyttöjen elämää ihan läheltäkin. Kauniit, tarkasti varjellut viisi Lisbonin tyttöä ja heidän itsemurhansa mietityttävät pikkukaupungissa pitkään.
Cristina Sandu: Valas nimeltä Goljat 2017 ***+
Finlandiaehdokkaana ollut esikoiskirja suomalaisromanialaiselta, Englannissa asuvalta Cristina Sandulta. Romaani on fiktiota, mutta siitä kuultaa läpi omakohtaiset kokemukset kesistä köyhässä kylässä Romaniassa yms. Kirja kietouutu isoisän ruumiinvalvojaisten ylle. Kivasti kirjoitettu:
Isäni puolestaan kertoo kotikylästään ja liioittelee sen ruraalista kauneutta, hän ei mainitse esimerkiksi pihakäymälöitä ja kuoppaisia teitä ja likaisia kulkukoiria. Hänen sanansa saavat lampaat kirmaamaan vihreillä pelloilla ja värikkäät huvilat kohoamaan pellon laidalle. Kukkapuut kukkivat. Kyyhkyset huiskuttavat siipiään. Kirkasvetiset purot virtaavat metsän halki.
Emma Donoghue: Huone (Room, 2010) ***
Kroatian reissun pokkaripinon ensimmäinen. Äiti ja Jack asuvat lukittuina Huoneeseen. Huoneessa heillä on mm. Matto, Sänky, Vaatekomero, Kananmunakäärme, Rata, Televisio ja tarkka päiväohjelma. Vanha Kelju tulee iltaisin ja tuo ruokaa ja narisuttaa äidin sänkyä. 5-vuotiaana Jack saa tietää, että maailma on Huoneen Ulkopuolella ja että äiti haluaa sinne.
Jessie Burton: Muusa (The Muse, 2016) ***
Lontoolaisen kirjailijan toinen teos, jonka nappasin Best Seller - pöydältä juhannukseksi. Kiva romaani, jossa kahden aikakauden (1930-luvun lopun Espanja, 1960-luvun lopun Lontoo) tapahtumat liittyvät toisiinsa kadonneen maalauksen kautta. Kuka taulun on maalannut?
Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (Storia di chi fugge e di chi resta 2013) ***+
Kolmas osa Napoli-sarjaa, Elena on perheenäitinä Firenzessä ja Lila muuttaa poikansa ja Enzon kanssa takaisin kortteliin. Mukana mm. Solaran perhe, Airotan perhe, Nino Sarratore, Pasquale. Eletään 1960-luvun loppua ja 1970-lukua. Sekä Elena että Lila ovat mukana kokemassa yhteiskunnan mullistuksia, politiikkaa, naisen muuttuvaa asemaa. Viimeisillä sivuilla tapahtuu jotain sellaista, että kirjaan täytyy olla tulossa jatkoa...
Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä 2017 ****
Espoolainen kirjailijan ja kouluttajan kuudes kirja on "kertomus kirjailijan vuodesta herrasmiehenä kesästä 2016 kesään 2017". Matkan alussa kirjailijan yksivuotias poika on kova huutamaan ja tämä herättää kirjailijassa tuttuja tuntemuksia: "Olen toiminut samoin lähes nelikymppiseksi asti. Jos asiat eivät miellytä, alan huutaa. Jos huutaminen ei auta, sisuunnun ja valitan entistä jyrkemmin." Tuntemukset ajavat seuraaville ajatuspoluille: kasvatus on luonteen jalostamista, tarkoitus on tulla paremmaksi luonteeksi, hyvän miehen ihanne länsimaissa on herrasmies, jos oppisin herrasmieheksi, kauhea luonteeni kehittyisi, olisin parempi roolimalli lapsilleni, avioliittoni pelastuisi, minua kaivattaisiin kuoltuani. Niinpä hän päättää uhrata vuoden elämästään tullakseen herrasmieheksi. Matka on pitkä (vaimonkin mielestä), sillä kirjailija on luonteeltaan varsin hankala tyyppi. Vuosi pitää sisällään paljon luettua ja siteerattua taustakirjallisuutta, herrasmiestekemisten kuvailua (vaatetus, pöytätavat, ratsastus, rugby, Suomen Tapaseura) ja muita otteita elävästä elämästä. Kirja on kirjoitettu erittäin mukaansatempaavasti ja omatkin ajatukset saavat tuuletusta oikein kunnolla. Monta ajatusta olisi pitänyt laittaa ihan ylös, mutta nämä nyt ainakin mielessä:
+ Vaikeudet eivät ole esteitä tiellä. Vaikeudet ovat tie. Tarvitsemme vaikeuksia kehittyäksemme paremmiksi.
+ luonteen kasvattaminen on muuttunut ajatukseen, että pitää toteuttaa itseään
+ toisista ei pidä puhua pahaa, sillä silloin he pitävät sinua toisista pahaa puhuvana ihmisenä
- sosiaalisten viisauksien ja urheiluharrastusten lisäksi kirjassa keskitytään tosi paljon myös vaatetukseen ja sen sääntöihin, pitäisikö tästäkin kiinnostua? Entä haarukan oikeinpäin pitäminen? Onko tämä koodisto liiaksi porvarillista?
- naisen rooli jää syrjään eli miehenä kirjaa on varmasti vielä mielenkiintoisempi lukea
Pauliina Lindholm: Komendantti (2017) *
Historiallinen romaani Suomenlinnan linnoitusten rakennusajoilta 1748. En kyllä millään jaksanut lukea, mutta selailin kyllä.
Pauliina Vanhatalo : Keskivaikea vuosi (2016) ***
Muistiinpanojen pohjalta kirjoitettu päiväkirjamainen teos. Kirjoittajalla todetaan keväällä keskivaikea masennus, jonka vaiheita ja mukanaan tuomia tapahtumia hän kirjaa ylös. Diagnoosin tarkoituksena oli päästä kuntoutukseen psykologin käyntien sijaan, mutta jo ennen syksyn kuntoutusta kirjoittaja yrittää selvittää ja hoitaa masennustaan lääkkeillä, elämän aikana tapahtuneiden asioiden läpi kirjoittamisella, mindfulnessilla sekä perehtymällä introverttiuteen. Kiinnostavaa kuvausta, ei kuitenkaan tullut ihan iholle asti.
Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin (Valenciana 2016) ***-
Suomenruotsalaisen ja venäläisen kirjailijan ja kääntäjän novellikokoelma, jossa ihmiset eri maissa kohtaavat ajankohtaiset tilanteet kuten Japanin maanjäristyksen, Eyjafjallajökullin aiheuttaman tuhkapilven, Utøyan verilöylyn. Ainoastaan yksi Japaniin sijoittuva novelli jäi kesken hiukan pitkäpiimäisenä, muiden ihmiskuvat ja kohtalot kiinnostivat kovasti.
Sophie Kinsella: Himoshoppaaja vierailla mailla (Shopaholic Abroad 2002) ***
Kevyeen imagoonsa nähden varsin suuri sivumäärä tv:ssä talousneuvojana toimivan Beckyn shoppailuinnosta, ystävyydestä ja rakkauselämästä Lontoossa ja New Yorkissa. Viihdyttävää. Kävi kuitenkin useamman kerran mielessä, että onkohan teema vähän vanhanaikainen, kehtaisiko merkkivaateshoppailusta edes tuolla tavoin enää kirjoittaa.
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
Kevään 2018 kirjat
Nick Hornby: Hornankattila (Fever Pitch, 1992) *
Arsenal-fanin Nick Hornbyn kertomus omasta fanitusajasta. Sinänsä kivasti kirjoitettu kirja jäi kyllä kesken oman mielenkiinnon puuttuessa.
Pete Suhonen: Poikani ja meri 2017 ***
Romaani päivästä ja yöstä, jonka isä ja poika viettävät merellä ilman naista ja saarta. Joitakin takaumia ja naisen puhetta terapeutille, mutta muuten lähinnä isän ajatuksia, kokemuksia ja tunteita elämästä ja erityisesti isyydestä. Melankolinen teos, jossa toivo on ihmisten välissä. Miltä se tuntuu, kun omat tekemisesi ja tekemättä jättämisesi vaikuttavat kokonaisiin elämiin. Miten sen ajatuksen kanssa ollaan.
Pauliina Rauhala: Synninkantajat 2018 *
Yksi tähti kauniista kielestä. Sekään ei kantanut lukijaa, vaan kirja jäi ensin selailuasteelle ja sitten kokonaan kesken. Jokainen luku on eri henkilön näkökulmasta niin, että tyyli vaihtuu varsin raskaasta ja kovinkin kepeään ja mistään ei oikein saa otetta. Tuntuu kuin lukisi tajunnanvirtaa ja monologeja, joita ei ole tarkoitettukaan ulkopuolisille.
Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet (Big Little Lies 2014) ***
Chick Lit dekkari :) Keskiluokkaisella asuinalueella on enemmän ja vähemmän vahvoja äitejä päsmäämässä esikoululaisten takapiruina. Kun vanhemmat viettävät yhdessä iltaa vahvojen drinkkien humalluttamina, niin saadaan yksi pois päiviltä. Tätä murhaa ryhdytään selvittämään takaumien kautta.
Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus, 2018 ***
Etsiskelin Best Seller - hyllystä jotain kepeää luettavaa ja tämä löytyi! Suosittu blogisti kirjoittaa blogimaiseen tapaan. Eri lukuja yhdistää sinkkuelämän raadollisuus ja hurtti huumori vessasta seksiin.
Will Ferguson: OnniTM (HappinessTM, 2002) ***-
Kustannustoimittaja Edwin de Valu on erikoistunut elämäntaito-oppaisiin. Eräänä päivänä hänen käsiinsä ajautuu salaperäisen Tupak Soireen kirjoittama kaikenkattava elämäntaito-opas "Mitä opin vuorella". Muutenkin varsin eläväisesti kirjoitettu romaani ponnahtaa uusiin ulottuvuuksiin, kun Tupak Soireen aatteet leviävät ympäri Yhdysvaltoja: kaikki haluavat vain hyvää, tupakkayhtiöt menevät konkurssiin, luomutuotteet kukoistavat, tavaran omistaminen ei enää kiinnosta jne. Edwin haluaa pysäyttää tämän katastrofin. Tarinaakin ihmeellisempää on kielellä leikittely ja satiirin monet eri tasot.
Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin, 2017 ***-
Hesarin toimittajan esikoisteos, kymmenen novellia miehistä, jotka ovat kukin omalla tavallaan luiskahtaneet yhteiskunnan ulkokehälle. Ensimmäinen novelli, Minä en tiedä mitä terveiset ovat, oli erinomainen. Siinä nörtinoloinen aspergerhahmo Eerik tekee havaintojaan ihmisistä ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä samalla kuitenkaan oikein onnistumatta itse siinä. Tykkäsin myös novellista Jos asianne koskee säästämistä, missä vanhempi kuumeinen mies Karl yrittää maksaa laskua robottivastaajan kautta. Novelleissa leijutaan nykyajan ja tulevan taitteessa, mutta yhtä aikaa palataan muistoissa 80-luvulle. Jokainen mies on omalla tavallaan outo ja kuitenkin hyvin tavallinen kaveri.
Rani Manicka: Jasmiinin tuoksu (The Rice Mother 2002) ***+
Sukusaaga Malesiasta 1900-luvulta. Ceylonilainen Lakshmi naitetaan nuorena tyttönä rikkaalle malesialaismiehelle. Jokainen luku on eri ihmisen äänellä kirjoitettu ja viimeisille luvuille äänensä antavat Lakshmin lapsenlapset. Tarinaan mahtuu paljon surua, väkivaltaa ja ikävää, mutta myös kauneutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joiden kautta avautuu raju kuvaus tuon (ja ehkä vielä vähän myös tämän) ajan Malesiasta.
Joseph Joffo: Un sac de billes, 1973 ***+
Yksi ranskalaisen ystävän tuliaispokkareista helmikuulta. Alkuun pääseminen ranskaksi oli vähän takkuista, mutta sitten tarina tempasi mukaansa ja lukeminen alkoi sujua. Kirja on kertomus Josephin omasta elämästä vuosina 1941-1944, kun hän kymmenen vanhana joutuu lähtemään tien päälle yhdessä kaksi vuotta vanhemman isoveljensä Mauricen kanssa. Perhe on juutalainen ja asuu Pariisissa, isällä on parturiliike, jossa kaksi vanhempaa veljeä työskentelevät. Kun juutalaisvainot alkavat, päättävät perheen vanhemmat, että pakoon lähdetään pienissä porukoissa. Tällöin ainakin osa selviytyy. Kirjassa seurataan Jon ja Mauricen pakoreittiä eri puolille Ranskaa. Kirja on käännetty 18 kielelle ja saanut valtavaa suosiota eri puolilla maailmaa. Kaikille tuttua historian aikaa katsotaan lapsen näkökulmasta. Kiitosta annetaan erityisesti siitä, että kirjassa käsitellään paljon erilaisia tunteita: pelkoa, epätoivoa, kärsimystä, toivoa, rakkautta, iloa, tuskaa, huumoria, herkkyyttä, mutta ei vihaa.
Markus Falk: Profeetan soturit 2018 ***
Markus Falk on Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan yhteinen nimimerkki. Virpi Hämeen-Anttilan romaaniin on tullut islamintutkija Jaakon lisänä faktatietoa islamista. Romaani tuo mieleen DaVinci-koodin. Suomalainen islamintutkija Jaakko Pyy ja italialainen kollega Carla Conti pakoilevat lähi-idässä, Suomessa ja Englannissa epämääräisiä miehiä. Kaikkia kiinnostaa Carlan käsiin joutunut vanha kirjoitus. Onko kyseessä Koraanista ulos jäänyt suura?
Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa 2016 ***
Esikoisromaani, jossa malariatutkija Alina jatkaa elämäänsä puoliso Astridin kuoleman jälkeen. Alina saa kutsun saksalaiselta lääkäriltä Lotelta Pohjois-Thaimaahan tekemään malariatutkimuksia. Alina kaipaa Astridia ja hänen kuolemansa mukana osittain menettämäänsä tytärtään Sellaa, mutta työn ja Loten kautta inspiroituu jälleen elämästä. Uusia näkökulmia muutenkin ihan mukavassa romaanissa: näin sateenkaariperheessä voi tosiaan käydä ja maailmassa on Afrikan ulkopuolellakin kolkkia, joissa malaria jyllää.
Katriina Ranne: Miten valo putoaa 2017 **
Runollista kieltä ja fysiikan lakeja. Lontoossa 2010-luvulla bulgarialaistaustainen Lala ja eläkkeellä oleva suomalainen fyysikko ja leski Aaro ajautuvat kirjeenvaihtoon. Ohut ja nopeasti läpiluettu kirja, ei tarttunut mukaan kuin pieniä tunnelmahetkiä.
Chimamanda Ngosi Adichie: Kotiinpalaajat (Americanah, 2013) ***+
Ja sitten vähän tuhdimpi teos, reilu 500 sivua nigerialaisen Ifemelun elämää. Kuten takakannen teksti lupaa "Jotkin romaanit kertovat upean tarinan, toiset muuttavat tapasi katsoa maailmaa. Kotiinpalaajat onnistuu molemmissa.", näin myös tapahtuu. Tarina on rakkaudesta, teinirakastavaiset Ifemelu ja Obinze ajautuvat vuosiksi erilleen vain löytääkseen toisensa uudelleen. Maailmankuva avartuu erilaisten parisuhteiden, kulttuurien (afrikkalainen, nigerialainen, amerikkalainen), rotuidentiteettien (nigerialainen, afroamerikkalainen, valkoihoinen amerikkalainen) ja ihan vain historiallisen viitekehyksen (Nigerian hallinnon pulmat) myötä. Täydellistä luettavaa.
Anja Snellman: Lähestyminen 2016 **+
Lyhyitä lukuja, joissa kirjoittaja palaa muistoissaan Kreetalla vietettyihin vuosiin. Muistoihin hänet vie heroiiniriippuvainen Ile, jonka tuntematon isä on kreikkalainen ja joka käy kirjailijan luona terapiassa. Kirja on kuin kolumnikokoelma, nopealukuinen ja omalla tavallaan viihdyttävä. Vähän köykäiseksi lukukokemus kuitenkin jää.
Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta (Utan personligt ansvar, 2014) ***
Jatko-osa edelliseen. Viisi vuotta on kulunut ja taas Ester rakastuu, tällä kertaa näyttelijä Olof Steniin. Olof on naimisissa, mutta hän tapailee kuitenkin Esteriä välillä ystävänä, välillä rakastajana. Esterin toivo elää, mutta miten kauan?
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja - Paluu kivikaudelle (Diary of a Wimpy Kid - Old School, 2015) **+
Tuli luettua Akselin kirja, kun loppui oma Tallinnan reissussa. Päähenkilö Greg Heffley on amerikkalainen varhaisteini, joka joutuu tässä kirjassa tutustumaan vanhaan aikaan monella eri tavalla: äiti ideoi kaupunkiin elektroniikkavapaan viikonlopun, vaari muuttaa heille ja koulu tekee viikon retken erämökille. Tekstiä elävöittää piirroskuvat. Varsin lennokasta menoa, vaikka Greg onkin järkevä ja varovainen poika :)
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä ~ Romaani rakkaudesta ~ (Egenmäktigt förfarande ~ en roman om kärlek, 2014) ***+
Ester Nilsson on runoilija, joka saa työtehtäväkseen haastatella taiteilija Hugo Raskia. He puhuvat ja puhuvat syvällisiä ajatuksia ja Ester rakastuu hurjasti. He tapaavat kuukausikaupalla, käyvät syömässä ja puhuvat lisää ja lisää. Ester ei malttaisi odottaa, että heistä tulee pari, että hän heräisi aamuisin Hugon vierestä, että he jakaisivat arjen yhdessä. Kun suhde sitten lopulta alkaa, se kestää vain viikon. Samalla tuntuu, että keskustelu tyrehtyy. Ester ei ymmärrä, hänen rakkautensa on suurta, miksi Hugo ei vastaa, miksi Hugo vetäytyy pois. Esterin päässä vilisee kysymyksiä, selityksiä, ratkaisumalleja. Hän ei halua luopua. Luopuminen kestää tasan kalenterivuoden, jonka aikana Ester saa muutaman kerran yhteyden Hugoon, Toivo herää sammuakseen yhä uudelleen. Kahden ajattelevan ihmisen kohtaaminen, vetovoiman, tarpeiden ja toiveiden erot kuvataan älykkäästi. Moni ajatus koskettaa varmasti myös muita lukijoita kuin minua.
André Brink: Valkoinen, kuiva kausi (A Dry White Season, 1979) ***+
Ben on valkoinen opettaja 1960-luvun Etelä-Afrikassa. Oma turvallinen ja tavallinen elämä alkaa menettää merkitystään, kun hänen ensin katoaa hänen mustan puutarhurinsa poika ja sitten tämä itse. Ben ryhtyy epätoivoiseen selvitystyöhön siitä, miten hallitus on tässä mukana. Apuna ja ystävinä musta taksikuski Stanley ja valkoinen toimittaja Melanie. Oma perhe ei ymmärrä ja osin hylkää Benin siinä vaiheessa, kun uhkaukset (nimettömiä puheluita, viestejä, erikoisjoukkojen kotietsintää...) pahenevat. Tarinan kertoo Benin vanha toimittajakaveri, jolle Ben toimittaa muistiinpanonsa, kun tilanne on jo riistäytynyt käsistä. Tarinan kautta historia tulee iholle. Andre Brink (1935-2015) oli englannin kirjallisuuden professori Kapkaupungin yliopistossa ja kirjoitti useita apartheidin vastaisia kirjoja. Valkoinen, kuiva kausi on saanut palkintoja ja siitä on tehty myös elokuva. André Brink on ollut myös Nobel-ehdokkaana.
Koko Hubara: Ruskeat tytöt - tunne-esseitä 2017 ***
Koko Hubara on suomalainen ruskea tyttö. Ja toimittaja. Ja kääntäjä. Ja kirjailija. Mutta tässä essee-teoksessa (perustuu samannimiseen blogiin) hän määrittelee itsensä juuri ensimmäisen lauseen mukaisesti. Kirjasta jää päällimmäiseksi mieleen katkeruus, vaikka se voi olla vain suorasukaisen, hieman negatiivisen tyylin sivutuote. Esseet ovat sisällöllisesti viiltäviä, täynnä viitteitä tutkimuksiin ja muuhun kirjallisuuteen, mutta myös nautittavaa, ironista ja osuvaa kieltä. Koko Hubara purkaa minuutensa itselleen sekä itsestään käsin että ulkopuolisen silmin. Lukija pääsee tutustumaan hänen intohimoihinsa (rap-musiikki, kirjallisuus, elokuvat) syvällä sykkeellä. Taustaltaan hän on samoilta Vantaan seuduilta kuin minäkin, tämä toi joihinkin esseisiin henkilökohtaista tuntua.
Madeleine Brent: Midzi, tulitukka (Golden Urchin, 1986) ***
Kirjallisuutta vuosien takaa. Meinasin ihan vajota nostalgiaan, kun kirjan lukeminen herätti muistoja nuoruudesta ja äidin ja isän kirjahyllystä. Suoraan takaliepeestä: Romanttinen ja jännittävä tarina tytöstä, jonka arvaamaton kohtalo vie Australian alkuasukasheimon parista kouluun Sveitsiin, englantilaisiin aateliskartanoihin ja Afrikan Luurankorannikolle. Juuri näin :)
Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli (Angela’s ashes, 1996) ***+
Omaelämäkerrallinen kirja, joka tuo jollain tapaa mieleen Knausgårdin Taisteluni. Miten joku voi muistaa noin hyvin lapsuutensa? Mitähän kirjassa esiintyvät (erityisesti isä ja äiti) tuumaavat pojan muistoista? Frank syntyy perheen esikoiseksi Brooklynissä, jossa irlantilaiset nuoret Angela ja Malachy tapaavat. Köyhyyttä ja kurjuutta riittää jo Amerikassa, mutta oikein huonosti alkaa mennä vasta Irlannissa, Limerickissä, jonne perhe palaa, kun Frank on neljävuotias. Isä ryyppää ne vähät rahat, jotka saa epäsäännöllisillä työkeikoilla hankittua ja koko ajan seitsemännen portaan enkeli tuo lisää lapsia. Irlannissa on kosteaa ja keuhkot kovilla, ruokaan ei ole varaa joka päivä ja vaatteet ne vasta rikkinäisiä ovatkin. Perhe asuu erilaisissa asuntovirityksissä, mutta tilanne ei juuri parane ennen kuin Frank pääsee 14-vuotiaana lopettamaan koulunkäynnin ja aloittamaan työt.
Clare Mackintosh: Minä näen sinut (I See You, 2016) ***
Mielenkiintoinen asetelma: nainen löytää kuvansa seuralaispalvelun yhteydestä sanomalehdestä ja jää seuraamaan muitakin ilmoituksia. Hän huomaa yhteyden ilmoitusten ja naisiin kohdistuneiden rikosten välillä. Se, miksi ja miten nämä asiat liittyvät toisiinsa on hienosti keksitty. Muuten tarinan henkilöt ja rikoksen selvittely eivät ole niin loistokkaita, mutta hieno asetelma pelastaa paljon.
Arsenal-fanin Nick Hornbyn kertomus omasta fanitusajasta. Sinänsä kivasti kirjoitettu kirja jäi kyllä kesken oman mielenkiinnon puuttuessa.
Pete Suhonen: Poikani ja meri 2017 ***
Romaani päivästä ja yöstä, jonka isä ja poika viettävät merellä ilman naista ja saarta. Joitakin takaumia ja naisen puhetta terapeutille, mutta muuten lähinnä isän ajatuksia, kokemuksia ja tunteita elämästä ja erityisesti isyydestä. Melankolinen teos, jossa toivo on ihmisten välissä. Miltä se tuntuu, kun omat tekemisesi ja tekemättä jättämisesi vaikuttavat kokonaisiin elämiin. Miten sen ajatuksen kanssa ollaan.
Pauliina Rauhala: Synninkantajat 2018 *
Yksi tähti kauniista kielestä. Sekään ei kantanut lukijaa, vaan kirja jäi ensin selailuasteelle ja sitten kokonaan kesken. Jokainen luku on eri henkilön näkökulmasta niin, että tyyli vaihtuu varsin raskaasta ja kovinkin kepeään ja mistään ei oikein saa otetta. Tuntuu kuin lukisi tajunnanvirtaa ja monologeja, joita ei ole tarkoitettukaan ulkopuolisille.
Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet (Big Little Lies 2014) ***
Chick Lit dekkari :) Keskiluokkaisella asuinalueella on enemmän ja vähemmän vahvoja äitejä päsmäämässä esikoululaisten takapiruina. Kun vanhemmat viettävät yhdessä iltaa vahvojen drinkkien humalluttamina, niin saadaan yksi pois päiviltä. Tätä murhaa ryhdytään selvittämään takaumien kautta.
Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus, 2018 ***
Etsiskelin Best Seller - hyllystä jotain kepeää luettavaa ja tämä löytyi! Suosittu blogisti kirjoittaa blogimaiseen tapaan. Eri lukuja yhdistää sinkkuelämän raadollisuus ja hurtti huumori vessasta seksiin.
Will Ferguson: OnniTM (HappinessTM, 2002) ***-
Kustannustoimittaja Edwin de Valu on erikoistunut elämäntaito-oppaisiin. Eräänä päivänä hänen käsiinsä ajautuu salaperäisen Tupak Soireen kirjoittama kaikenkattava elämäntaito-opas "Mitä opin vuorella". Muutenkin varsin eläväisesti kirjoitettu romaani ponnahtaa uusiin ulottuvuuksiin, kun Tupak Soireen aatteet leviävät ympäri Yhdysvaltoja: kaikki haluavat vain hyvää, tupakkayhtiöt menevät konkurssiin, luomutuotteet kukoistavat, tavaran omistaminen ei enää kiinnosta jne. Edwin haluaa pysäyttää tämän katastrofin. Tarinaakin ihmeellisempää on kielellä leikittely ja satiirin monet eri tasot.
Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin, 2017 ***-
Hesarin toimittajan esikoisteos, kymmenen novellia miehistä, jotka ovat kukin omalla tavallaan luiskahtaneet yhteiskunnan ulkokehälle. Ensimmäinen novelli, Minä en tiedä mitä terveiset ovat, oli erinomainen. Siinä nörtinoloinen aspergerhahmo Eerik tekee havaintojaan ihmisistä ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä samalla kuitenkaan oikein onnistumatta itse siinä. Tykkäsin myös novellista Jos asianne koskee säästämistä, missä vanhempi kuumeinen mies Karl yrittää maksaa laskua robottivastaajan kautta. Novelleissa leijutaan nykyajan ja tulevan taitteessa, mutta yhtä aikaa palataan muistoissa 80-luvulle. Jokainen mies on omalla tavallaan outo ja kuitenkin hyvin tavallinen kaveri.
Rani Manicka: Jasmiinin tuoksu (The Rice Mother 2002) ***+
Sukusaaga Malesiasta 1900-luvulta. Ceylonilainen Lakshmi naitetaan nuorena tyttönä rikkaalle malesialaismiehelle. Jokainen luku on eri ihmisen äänellä kirjoitettu ja viimeisille luvuille äänensä antavat Lakshmin lapsenlapset. Tarinaan mahtuu paljon surua, väkivaltaa ja ikävää, mutta myös kauneutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joiden kautta avautuu raju kuvaus tuon (ja ehkä vielä vähän myös tämän) ajan Malesiasta.
Joseph Joffo: Un sac de billes, 1973 ***+
Yksi ranskalaisen ystävän tuliaispokkareista helmikuulta. Alkuun pääseminen ranskaksi oli vähän takkuista, mutta sitten tarina tempasi mukaansa ja lukeminen alkoi sujua. Kirja on kertomus Josephin omasta elämästä vuosina 1941-1944, kun hän kymmenen vanhana joutuu lähtemään tien päälle yhdessä kaksi vuotta vanhemman isoveljensä Mauricen kanssa. Perhe on juutalainen ja asuu Pariisissa, isällä on parturiliike, jossa kaksi vanhempaa veljeä työskentelevät. Kun juutalaisvainot alkavat, päättävät perheen vanhemmat, että pakoon lähdetään pienissä porukoissa. Tällöin ainakin osa selviytyy. Kirjassa seurataan Jon ja Mauricen pakoreittiä eri puolille Ranskaa. Kirja on käännetty 18 kielelle ja saanut valtavaa suosiota eri puolilla maailmaa. Kaikille tuttua historian aikaa katsotaan lapsen näkökulmasta. Kiitosta annetaan erityisesti siitä, että kirjassa käsitellään paljon erilaisia tunteita: pelkoa, epätoivoa, kärsimystä, toivoa, rakkautta, iloa, tuskaa, huumoria, herkkyyttä, mutta ei vihaa.
Markus Falk: Profeetan soturit 2018 ***
Markus Falk on Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan yhteinen nimimerkki. Virpi Hämeen-Anttilan romaaniin on tullut islamintutkija Jaakon lisänä faktatietoa islamista. Romaani tuo mieleen DaVinci-koodin. Suomalainen islamintutkija Jaakko Pyy ja italialainen kollega Carla Conti pakoilevat lähi-idässä, Suomessa ja Englannissa epämääräisiä miehiä. Kaikkia kiinnostaa Carlan käsiin joutunut vanha kirjoitus. Onko kyseessä Koraanista ulos jäänyt suura?
Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa 2016 ***
Esikoisromaani, jossa malariatutkija Alina jatkaa elämäänsä puoliso Astridin kuoleman jälkeen. Alina saa kutsun saksalaiselta lääkäriltä Lotelta Pohjois-Thaimaahan tekemään malariatutkimuksia. Alina kaipaa Astridia ja hänen kuolemansa mukana osittain menettämäänsä tytärtään Sellaa, mutta työn ja Loten kautta inspiroituu jälleen elämästä. Uusia näkökulmia muutenkin ihan mukavassa romaanissa: näin sateenkaariperheessä voi tosiaan käydä ja maailmassa on Afrikan ulkopuolellakin kolkkia, joissa malaria jyllää.
Katriina Ranne: Miten valo putoaa 2017 **
Runollista kieltä ja fysiikan lakeja. Lontoossa 2010-luvulla bulgarialaistaustainen Lala ja eläkkeellä oleva suomalainen fyysikko ja leski Aaro ajautuvat kirjeenvaihtoon. Ohut ja nopeasti läpiluettu kirja, ei tarttunut mukaan kuin pieniä tunnelmahetkiä.
Chimamanda Ngosi Adichie: Kotiinpalaajat (Americanah, 2013) ***+
Ja sitten vähän tuhdimpi teos, reilu 500 sivua nigerialaisen Ifemelun elämää. Kuten takakannen teksti lupaa "Jotkin romaanit kertovat upean tarinan, toiset muuttavat tapasi katsoa maailmaa. Kotiinpalaajat onnistuu molemmissa.", näin myös tapahtuu. Tarina on rakkaudesta, teinirakastavaiset Ifemelu ja Obinze ajautuvat vuosiksi erilleen vain löytääkseen toisensa uudelleen. Maailmankuva avartuu erilaisten parisuhteiden, kulttuurien (afrikkalainen, nigerialainen, amerikkalainen), rotuidentiteettien (nigerialainen, afroamerikkalainen, valkoihoinen amerikkalainen) ja ihan vain historiallisen viitekehyksen (Nigerian hallinnon pulmat) myötä. Täydellistä luettavaa.
Anja Snellman: Lähestyminen 2016 **+
Lyhyitä lukuja, joissa kirjoittaja palaa muistoissaan Kreetalla vietettyihin vuosiin. Muistoihin hänet vie heroiiniriippuvainen Ile, jonka tuntematon isä on kreikkalainen ja joka käy kirjailijan luona terapiassa. Kirja on kuin kolumnikokoelma, nopealukuinen ja omalla tavallaan viihdyttävä. Vähän köykäiseksi lukukokemus kuitenkin jää.
Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta (Utan personligt ansvar, 2014) ***
Jatko-osa edelliseen. Viisi vuotta on kulunut ja taas Ester rakastuu, tällä kertaa näyttelijä Olof Steniin. Olof on naimisissa, mutta hän tapailee kuitenkin Esteriä välillä ystävänä, välillä rakastajana. Esterin toivo elää, mutta miten kauan?
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja - Paluu kivikaudelle (Diary of a Wimpy Kid - Old School, 2015) **+
Tuli luettua Akselin kirja, kun loppui oma Tallinnan reissussa. Päähenkilö Greg Heffley on amerikkalainen varhaisteini, joka joutuu tässä kirjassa tutustumaan vanhaan aikaan monella eri tavalla: äiti ideoi kaupunkiin elektroniikkavapaan viikonlopun, vaari muuttaa heille ja koulu tekee viikon retken erämökille. Tekstiä elävöittää piirroskuvat. Varsin lennokasta menoa, vaikka Greg onkin järkevä ja varovainen poika :)
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä ~ Romaani rakkaudesta ~ (Egenmäktigt förfarande ~ en roman om kärlek, 2014) ***+
Ester Nilsson on runoilija, joka saa työtehtäväkseen haastatella taiteilija Hugo Raskia. He puhuvat ja puhuvat syvällisiä ajatuksia ja Ester rakastuu hurjasti. He tapaavat kuukausikaupalla, käyvät syömässä ja puhuvat lisää ja lisää. Ester ei malttaisi odottaa, että heistä tulee pari, että hän heräisi aamuisin Hugon vierestä, että he jakaisivat arjen yhdessä. Kun suhde sitten lopulta alkaa, se kestää vain viikon. Samalla tuntuu, että keskustelu tyrehtyy. Ester ei ymmärrä, hänen rakkautensa on suurta, miksi Hugo ei vastaa, miksi Hugo vetäytyy pois. Esterin päässä vilisee kysymyksiä, selityksiä, ratkaisumalleja. Hän ei halua luopua. Luopuminen kestää tasan kalenterivuoden, jonka aikana Ester saa muutaman kerran yhteyden Hugoon, Toivo herää sammuakseen yhä uudelleen. Kahden ajattelevan ihmisen kohtaaminen, vetovoiman, tarpeiden ja toiveiden erot kuvataan älykkäästi. Moni ajatus koskettaa varmasti myös muita lukijoita kuin minua.
André Brink: Valkoinen, kuiva kausi (A Dry White Season, 1979) ***+
Ben on valkoinen opettaja 1960-luvun Etelä-Afrikassa. Oma turvallinen ja tavallinen elämä alkaa menettää merkitystään, kun hänen ensin katoaa hänen mustan puutarhurinsa poika ja sitten tämä itse. Ben ryhtyy epätoivoiseen selvitystyöhön siitä, miten hallitus on tässä mukana. Apuna ja ystävinä musta taksikuski Stanley ja valkoinen toimittaja Melanie. Oma perhe ei ymmärrä ja osin hylkää Benin siinä vaiheessa, kun uhkaukset (nimettömiä puheluita, viestejä, erikoisjoukkojen kotietsintää...) pahenevat. Tarinan kertoo Benin vanha toimittajakaveri, jolle Ben toimittaa muistiinpanonsa, kun tilanne on jo riistäytynyt käsistä. Tarinan kautta historia tulee iholle. Andre Brink (1935-2015) oli englannin kirjallisuuden professori Kapkaupungin yliopistossa ja kirjoitti useita apartheidin vastaisia kirjoja. Valkoinen, kuiva kausi on saanut palkintoja ja siitä on tehty myös elokuva. André Brink on ollut myös Nobel-ehdokkaana.
Koko Hubara: Ruskeat tytöt - tunne-esseitä 2017 ***
Koko Hubara on suomalainen ruskea tyttö. Ja toimittaja. Ja kääntäjä. Ja kirjailija. Mutta tässä essee-teoksessa (perustuu samannimiseen blogiin) hän määrittelee itsensä juuri ensimmäisen lauseen mukaisesti. Kirjasta jää päällimmäiseksi mieleen katkeruus, vaikka se voi olla vain suorasukaisen, hieman negatiivisen tyylin sivutuote. Esseet ovat sisällöllisesti viiltäviä, täynnä viitteitä tutkimuksiin ja muuhun kirjallisuuteen, mutta myös nautittavaa, ironista ja osuvaa kieltä. Koko Hubara purkaa minuutensa itselleen sekä itsestään käsin että ulkopuolisen silmin. Lukija pääsee tutustumaan hänen intohimoihinsa (rap-musiikki, kirjallisuus, elokuvat) syvällä sykkeellä. Taustaltaan hän on samoilta Vantaan seuduilta kuin minäkin, tämä toi joihinkin esseisiin henkilökohtaista tuntua.
Madeleine Brent: Midzi, tulitukka (Golden Urchin, 1986) ***
Kirjallisuutta vuosien takaa. Meinasin ihan vajota nostalgiaan, kun kirjan lukeminen herätti muistoja nuoruudesta ja äidin ja isän kirjahyllystä. Suoraan takaliepeestä: Romanttinen ja jännittävä tarina tytöstä, jonka arvaamaton kohtalo vie Australian alkuasukasheimon parista kouluun Sveitsiin, englantilaisiin aateliskartanoihin ja Afrikan Luurankorannikolle. Juuri näin :)
Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli (Angela’s ashes, 1996) ***+
Omaelämäkerrallinen kirja, joka tuo jollain tapaa mieleen Knausgårdin Taisteluni. Miten joku voi muistaa noin hyvin lapsuutensa? Mitähän kirjassa esiintyvät (erityisesti isä ja äiti) tuumaavat pojan muistoista? Frank syntyy perheen esikoiseksi Brooklynissä, jossa irlantilaiset nuoret Angela ja Malachy tapaavat. Köyhyyttä ja kurjuutta riittää jo Amerikassa, mutta oikein huonosti alkaa mennä vasta Irlannissa, Limerickissä, jonne perhe palaa, kun Frank on neljävuotias. Isä ryyppää ne vähät rahat, jotka saa epäsäännöllisillä työkeikoilla hankittua ja koko ajan seitsemännen portaan enkeli tuo lisää lapsia. Irlannissa on kosteaa ja keuhkot kovilla, ruokaan ei ole varaa joka päivä ja vaatteet ne vasta rikkinäisiä ovatkin. Perhe asuu erilaisissa asuntovirityksissä, mutta tilanne ei juuri parane ennen kuin Frank pääsee 14-vuotiaana lopettamaan koulunkäynnin ja aloittamaan työt.
Clare Mackintosh: Minä näen sinut (I See You, 2016) ***
Mielenkiintoinen asetelma: nainen löytää kuvansa seuralaispalvelun yhteydestä sanomalehdestä ja jää seuraamaan muitakin ilmoituksia. Hän huomaa yhteyden ilmoitusten ja naisiin kohdistuneiden rikosten välillä. Se, miksi ja miten nämä asiat liittyvät toisiinsa on hienosti keksitty. Muuten tarinan henkilöt ja rikoksen selvittely eivät ole niin loistokkaita, mutta hieno asetelma pelastaa paljon.
Joululoman 2017-2018 kirjat
Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen (Kokkyö no minami, taiyö no nishi, 1992) ***
Vasta tänä vuonna suomennettu Murakami on samaa taattua laatua kuin muutkin Murakamit. Pääosassa mies nimeltä Hajime, jonka elämä etenee kirjassa taustalla ja esiin nostetaan yksittäisiä ajanjaksoja, ihmisiä, tekoja ja myös kaikki se, mikä hänen mielensä saa valtaansa: suhde naiseen (ontuva lapsuudenystävä Shimamoto, lukion tyttöystävä Izumi ja vaimo Yukiko), haluun, sukulaissieluun ja siihen mitä toinen ihminen voi toiselle aiheuttaa.
Suzanne Collins: Vihan liekit (Catching Fire, 2009) ***
Toinen osa Nälkäpeli-trilogiaa. Arki Nälkäpelin jälkeen on ihmeellistä ja toisaalta mikään ei ole muuttunut. Kirjan alku on melko hidastempoista ensimmäiseen osaan verrattuna, mutta sitten alkaakin varsinainen höykytys ...
Suzanne Collins: Matkijanärhi (Mockingjay, 2010) ***
Kolmas osa Nälkäpeli-trilogiaa. Höykytys jatkuu läpi kolmannen teoksen.
Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju nonna (2017) ***-
Kirja koostuu isoäidin ylösmerkityistä hetkistä ja sattumuksista lapsenlapsensa kanssa. Kuvitus on lapsenlapsen piirustuksia. Elävää kieltä, mutta ehkä parhaimmillaan omiksi muistoiksi perheelle, ei niinkään meille ulkopuolisille.
Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista (Marco Effecten, 2012) **
Oulun pääkirjastosta pikapokkarina lainattu dekkari tähän väliin. 550 sivua ja pari toisiinsa kytkeytyvää tarinaa Carl Mørckin ratkottavana. 15-vuotiaan siirtolaispojan Marcon pako rikollisjoukoista oli kiinnostava, avustusrahoja Afrikasta kavaltavat tanskalaismiehet ei niinkään.
Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin (2017) ***
Toinen pikapokkari Oulusta. Leppoisa romaani lapsiperheestä, jossa äiti tekee uraa kirjastolla ja isä on jäänyt kotiin lasten kanssa. Kommelluksia ja kiirettä molemmissa paikoissa.
Vasta tänä vuonna suomennettu Murakami on samaa taattua laatua kuin muutkin Murakamit. Pääosassa mies nimeltä Hajime, jonka elämä etenee kirjassa taustalla ja esiin nostetaan yksittäisiä ajanjaksoja, ihmisiä, tekoja ja myös kaikki se, mikä hänen mielensä saa valtaansa: suhde naiseen (ontuva lapsuudenystävä Shimamoto, lukion tyttöystävä Izumi ja vaimo Yukiko), haluun, sukulaissieluun ja siihen mitä toinen ihminen voi toiselle aiheuttaa.
Suzanne Collins: Vihan liekit (Catching Fire, 2009) ***
Toinen osa Nälkäpeli-trilogiaa. Arki Nälkäpelin jälkeen on ihmeellistä ja toisaalta mikään ei ole muuttunut. Kirjan alku on melko hidastempoista ensimmäiseen osaan verrattuna, mutta sitten alkaakin varsinainen höykytys ...
Suzanne Collins: Matkijanärhi (Mockingjay, 2010) ***
Kolmas osa Nälkäpeli-trilogiaa. Höykytys jatkuu läpi kolmannen teoksen.
Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju nonna (2017) ***-
Kirja koostuu isoäidin ylösmerkityistä hetkistä ja sattumuksista lapsenlapsensa kanssa. Kuvitus on lapsenlapsen piirustuksia. Elävää kieltä, mutta ehkä parhaimmillaan omiksi muistoiksi perheelle, ei niinkään meille ulkopuolisille.
Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista (Marco Effecten, 2012) **
Oulun pääkirjastosta pikapokkarina lainattu dekkari tähän väliin. 550 sivua ja pari toisiinsa kytkeytyvää tarinaa Carl Mørckin ratkottavana. 15-vuotiaan siirtolaispojan Marcon pako rikollisjoukoista oli kiinnostava, avustusrahoja Afrikasta kavaltavat tanskalaismiehet ei niinkään.
Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin (2017) ***
Toinen pikapokkari Oulusta. Leppoisa romaani lapsiperheestä, jossa äiti tekee uraa kirjastolla ja isä on jäänyt kotiin lasten kanssa. Kommelluksia ja kiirettä molemmissa paikoissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)