Laura Lindstedt: Oneiron (2015) **+
Vuoden 2015 Finlandia-voittaja, joululahjakirja ja tammikuun lukupiirin kirja tuotti kyllä minulle pienen pettymyksen. Idea eri taustoista tulleiden naisten keskusteluista ns. kuoleman välitilassa kuulosti kiehtovalta. Odotin elämän ja kuoleman rajanvetoa, sielukkuutta, elämän suuria kysymyksiä, ja niistä herääviä omia tunteita. Tämä oli ehkä väärä ennakko-odotus. En samaistunut yhteenkään naiseen, enkä saanut kirjan keskiosan filosofisesta pohdinnassa kiinni. Taisi olla minulle liian vaikeatajuista. Kirja ei itsessään tuntunut kokonaisuudelta, vaan osilta, jotka poikkesivat toisistaan paljonkin tyyliltään. Ehkä kahdeksan vuoden pitkä työstöaika näkyi näin. Rakenteen moninaisuus vielä lisäsi irrallisuuden tuntua. Loppuosan lehtileikkeet ym. kyllä kevensivät varsin raskasta keskiosaa ja muualla toistuvat selvennykset sulkeissa tosiaan selvensivät myös. Juutalaisuus ja sen tuomat ahdistavat kysymykset päähenkilö Shlomithille veivät paljon sivuja, mutta olivat osista kokonaisin. Mielenkiintoinen kirja, minulle liian vaikea.
Adam Johnson: Orpokodin poika (The Orphan Master's Son, 2012) ***
Stanfordin yliopistossa luovaa kirjoittamista opettava Abdam Johnson taustoitti ja kirjoitti tätä Pulitzer-palkittua romaania kuuden vuoden ajan. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Koreaan. Isänsä orpokodissa kasvanut Jun Do pärjää hyvin ihmisten sieppaajana ja saa yhä vastuullisempia työtehtäviä Pohjois-Korean hallinnon lähettämänä. Merillä työskennellessään Jun Don rintaan tatuoidaan kansallisen elokuvatähden Sun Moonin kuva ja myöhemmin kirjassa heidän tiensä kohtaavat muutenkin. Jun Don työminän ja arkiminän ero tulee selvimmin ilmi juuri suhteessa Sun Mooniin.
Kirjaa sanotaan seikkailukertomukseksi ja siltä se tuntuukin. Seikkailut ovat vain toinen toistaan karmeampia ja samalla tavallisen pohjoiskorealaisen arjen kuvaus lohdutonta. Pohjoiskorealaisen elämänmenon kuvaaminen on kuitenkin välillä jopa humoristista esim.
KANSALAISET! Avatkaa ikkunanne ja suunnatkaa silmänne ylös, sillä Pjongjangin yllä lentää varis, joka kääntelee kaarevaa nokkaansa kohti jokaista mahdollista uhkaa ja kohti alhaalla katselevaa isänmaallista kansaa. Pankaa merkille mustien siipien iskut, kuulkaa kireät huudot. Tarkatkaa, kuinka tuo lentomestari syöksyy koulujen pihoille tutkimaan lapsista pelkuruuden jälkiä ja sukeltaa sen jälkeen kynnet ojennettuina arvioimaan Kim Il-Sungia patsasta ihailevien kyyhkysten uskollisuutta. s. 391.
Mutta on meillä hyviäkin uutisia, kansalaiset! Kaupungin pahamaineinen tuulilasinpyyhinten pihistelijä on saatu kiinni. ... Ja vielä lisää hyviä uutisia - durratoimitukset maaseudulta ovat alkaneet. Noutakaa kiintiökupongeillanne muhkeat annokset tätä herkullista tärkkelystä. s. 434
Ja seuraavassa luvussa tapahtuvat julmuudet puistattavat niin, että lukeminen tekee mieli jättää kesken. Tällaista pätkää en laita esimerkkinä kuitenkaan...
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi, 2013) ***
Norwegian Woodin kirjoittajan ensimmäinen suoraan japanista suomennettu romaani. Tsukuru on 36-vuotias juna-asemien suunnittelija, jolla ei ole ystäviä. Hänet jätettiin viiden kaverin porukasta parikymppisenä, eikä hän ole sen jälkeen oikein hakenut ystäviä. Nyt hän tapaa Saran, joka haluaa, että Tsukuru vihdoin selvittää sen, miksi hänet suljettiin kaveriporukasta. Tokiossa asuva Tsukuru matkustaa kotikaupunkiinsa Nagoyaan ja Helsinkiin tapaamaan entisiä ystäviään. Elämä on heitellyt jokaista. Nopeasti luettavaa, merkityksellinen sisältö, kaipaamaan jäin vain vähän runollisuutta tekstiin.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni 4 (Min kamp 4, 2010) ***
Tässä osassa Knausgård muistelee aikoja, jolloin hän oli 17-19 - vuotias, ensin lukiossa ja sitten Pohjois-Norjassa opettajan sijaisena. Sujuvaa luettavaa, tyylikin jo tuttua.
Kaj Korkea-aho: Paha kirja (Onda boken, 2015) ***
Taas sujuvaa luettavaa ja hyvää kieltä :) Åbo Akademin kirjallisuustieteen laitoksella eräs oppilaista kiinnostuu runoilija Leander Granlundista ja hänen käsikirjoituksestaan Elon murheisesta hämärästä. Tämä saa professori Mickel Backmanin palaamaan menneisyytensä hetkiin. Aiheuttaako Paha kirja itsemurhia? Vaikka kirja ja tarina on hyvä, silti tuntuu, että Korkea-aho pystyisi vieläkin parempaan, jopa iholle menevään.
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 3. Kuolema (Torka aldrig tårar utan handskar - 3. Döden, 2013) ***
Kolmas ja viimeinen osa Tukholmaan saapuneesta aidsista ja ystäväjoukosta, jota kuolema koskettaa. Tämä kolmas osa oli ehkä koossapysyvin tai ehkä kokoonsaattava. Kirjan takakannesta: Kertomus kärsimyksestä, nöyryytyksestä ja petoksesta, mutta myös kaunis kertomus tuota kaikkea uhmaavasta rakkaudesta. Elämä eletään juuri tämän kerran. Nämä samat asiat jäivät pyörimään minunkin mieleeni: miten tuohon aikaan (ja varmaan monessa paikassa vieläkin) jaotellaan ihmiset homoihin ja ei-homoihin ja miten kauniisti nämä toisista jaotellut pitivät yhtä ja rakastivat toisiaan.
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta (2011) ***-
Kolmas Hirvonen pienen ajan sisään. Tykkään tosi paljon hänen tavastaan kirjoittaa ja kuvata ihmisiä ja heidän mieltään. Tässä ollaan Afrikassa, Suomesta lapsuuden maisemiinsa palaa elämässään yksin jäänyt Paul. Hän kohtaa Estherin, jolla on omat murheensa kannettavanaan. Paul ja Esther ystävystyvät ja saavat elämälleen vähän lisää tarkoitusta ja valoa. Molempien elämänvaiheita tulee käytyä läpi. Mielenkiintoista ja aidon oloista afrikkalaisuutta. Jostain syystä pidän enemmän Hirvosen Suomeen sijoittuvista kirjoista. Seuraavaa odotellessa :)
lauantai 26. joulukuuta 2015
maanantai 31. elokuuta 2015
Syksyn 2015 kirjat
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman (2005) ***+
Hirvosen uusimmasta kirjasta innostuneena varasin kirjastosta nämä aiemmatkin. Tämän esikoisteoksen olin kyllä jo lukenut aikanaan, mutta enpä paljoa siitä muistanut. Anna ja Ian löytävät toisensa yliopistolla ja saavat vihdoin kertoa jollekin oman elämänsä mustista pisteistä. Annalla on veli Joona, joka alkoi voimaan pahoin jo pienenä, Ianilla Vietnamissa murentunut isä. Molemmilla rakkaus ja ahdistus läheisiinsä. Kovasti tulee taas iholle tämä kirja.
Peter Høeg: Susanin vaikutus (Effekten af Susan, 2014) **
Lukupiirin joulukuun kirja, jonka varasin kirjastosta jo elokuussa, mutta se ei silti ehtinyt ajoissa. Siispä ostin elämäni ensimmäisen e-kirjan! Luin sitä ihan normaalilta padiltä, mikä ei tuntunut kauhean luontevalta. Jouduin lukemaan vähän kiireessä, enkä tiedä oliko sisällön outous vai tabletin loiste syynä, mutta nukuin tosi huonosti. Enkä ehtiny kirjassa kuin alle puoleen väliin. Lukupiirimme antoi kirjalle kuitenkin 3,5 tähteä, mutta jakoi kokemukseni kirjan omituisuudesta. En sitten ole saanut jatkettua lukemista... Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa jännä perhe on keskiössä. Äiti on tiedemies, isä klassisen musiikin heppu ja mukana miltei täysi-ikäiset kaksoset. Ennen kirjan tapahtumien alkua jotain rikollista oli sattunut Intiassa, myöhemmin mukaan kuvaan tulee tulevaisuuskomissio ja kaikenlaista kamalaa. Kirjan nimi viittaa perheen äidin kykyyn saada ihmiset avautumaan kaikista asioistaan hänelle. Palaan asiaan, jos saan luettua kirjan joskus loppuun.
Jukka Sariola: Ystäväni Seija - Kutsumuksena Afganistan (2015) ***
Työkaverin lainaama kirja, jossa Jukka Sariola kertoo ystävyydestään vuonna 2014 Afganistanissa surmattuun suomalaiseen avustustyöntekijään Seija Järvenpäähän. Henkilökohtainen ja kristillinen kirja, josta saa hyvän kuvan siitä, millaista lähetystyöntekijän elämä on kotimaassa asuvan näkökulmasta.
Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna (Håpas du trifs bra I fengelset, 2010) ***+
Susanna Alakoski muutti 5-vuotiaana Ruotsiin. Tämä on hänen toinen romaaninsa (ensimmäinen on August-palkittu Sikalat), joka kertoo Ruotsiin siirtolaisina tulleista suomalaisista työläisistä. Koulutukseltaan hän on sosionomi ja naistutkija. Tausta ja koulutus näkyy kirjassa, joka kertoo Annista, joka on selviytynyt elämässään, toisin kuin veljensä Sami. Teksti välillä liitelee, välillä etenee kronologisesti ja on kaunista ja puhuttelevaa. Sisarusten suhde on riipaiseva. Hieno kirja!
Miina Supinen: Mantelimaa, 2015 *+
Nappasin BestSellerinä kirjastosta, mutta sain luettua vain vajaaseen puoleen väliin. Hyvin outo tarina, joka eteni vähän liian löysällä otteella. Mantelimaa on huvipuiston ja ostoskeskuksen sekoitus, jossa teemana joulu.
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu, 2015 ***+
Neljäs kirja peräperää tällaisia, joiden nimet eivät jää mieleen... Silti tosi hyvä tämäkin! Romaani on Elina Hirvosen kolmas ja ne kaksi muuta täytyy heti laittaa varaukseen :) Tällä kertaa elellään muutaman vuosikymmenen kuluttua, joskaan sitä ei läheskään koko ajan muista eikä huomaa. Keskiössä on perhe äiti, ilmastotutkija Laura, tytär, Somaliassa lääkärinä toimiva Aava ja poika Aslak, jolle ei ole oikein paikkaa yhteiskunnassa löytynyt. Isä Eerik on myös olemassa, vähän sivuhenkilönä. Ja sitten joku alkaa ampumaan ihmisiä Lasipalatsin katolta... Mitä me voimme tehdä?
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta (Fallout, 2014) ***+
Sadie Jonesin neljäs romaani (haluan lukea ne kolme muutakin!) sijoittuu Pääosin 1960-1970-lukujen Lontooseen, jonne pikkukaupungin poika Luke seuraa teatteri-ihmisiä Paulia ja Leighiä. Teatterimaailmaa, näytelmätekstejä, ystävyyttä, rakkautta. Ihana kirja.
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (All the Light We Cannot See, 2014) ***
544 sivullista keskimäärin 2-3 sivun lukuja. Vuoronperään saksalainen Werner, orpokodin poika, joka on kiinnostunut radioista ja vuoronperään ranskalainen Marie-Laure, sokea tyttö, jonka isä rakentaa pienoismalleja ja monimutkaisia rasioita. Toinen maailmansota käynnissä, ihmeellinen jalokivi, Saint-Malon rantakaupunki. Erilainen kertomus sodasta.
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (What I Loved, 2003) ***-
Lentokentällä huomasin, että kirja oli jäänyt kotiin ja ostin kioskista tämän Miki-formaatissa. Menee kivasti käsilaukussa. New Yorkin taidepiireissä kaksi perhettä elää päällekkäisissä asunnoissa ja osallistuu toinen toistensa elämään. Kirjan alkuosa kuvaa tutustumista ja perheiden varhaiseloa. Molemmissa perheissä yksi lapsi, samanikäisen poika. Näiden poikien traagiset kohtalot värittävät kirjan toista puoliskoa. Rinnakkain kulkee tarina kahden ihmisen rakkaudesta sekä erityisesti kertojapersoonan vanhenemisesta. Tietty surumielisyys hohkaa koko ajan, siitä tuo henkinen miinus.
Riikka Ala-Harja: Kevyt liha (2015) **+
Kirja naisen elämästä muutaman kuukauden ajalta. Kahden alakouluikäisen poikansa kanssa elävä teatterin valosuunnittelija hakee omaa aikaa kuntosalilta. Sitten hän kohtaa vanhan tutun, jolloin elämään tulee uutta sisältöä. Kirja kuvaa varsin arkisia asioita varsin pintapuolisesti. Teksti on lyhyttä, napakkaa ja nopeasti luettavaa. Sisältö jää kyllä aika kevyeksi. Jää miettimään, onko teatteriprojektin Michelangelon Davidilla tai naisen sukupuoliroolien herättämillä ajatuksilla syvempi merkitys... Lukupiirin syksyn eka kirja.
Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen (2012) ***
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kasvaneet ystävykset palaavat kotiseudulle, kun yksi heistä kuolee auto-onnettomuudessa. Valvontakameran kuvassa Sofie ei näytä olevan autossa yksin. Sofien kihlattu Benjamin alkaa tutkimaan asiaa itsekseen. Lisämaustetta tuovat muut henkilöt: pappi Simon, omaa homouttaan kotipaikkakunnalla aristeleva Christoffer sekä Sofien änkytyksestä kärsivä veli Loke. Alkukankeuden jälkeen kirjan ahmi äkkiä loppuun.
Pirjo Hassinen: Sauna Paradis (2014) **+
Kirjailija Anne Hornin isällä oli yleinen sauna, jonka asiakkaat heräävät eloon Annen romaaneissa. Samassa kaupungissa asunut Lauri Kovanen ottaa yhteyttä Anneen, koska haluaa apua muistamisessa. Tarina etenee näiden kahden tapaamisten kautta.
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 2. Sairaus (Torka aldrig tårar utan handskar - Sjukdomen, 2013) **+
Toinen osa Tukholman homopiireihin saapuvasta aidsista. Olin lukenut ekan osan jo aiemmin, tämä sille selkeää jatkoa. Kirjailijan henkilökohtainen kokemus tekee lukemisesta vavisuttavampaa.
Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät (Fasandræberne, 2008) **
Toinen osa Osasto Q - dekkarisarjaa. Hienon sisäoppilaitoksen hyvinpärjänneen kaveriporukan menneisyys alkaa nousta esiin vanhaa rikosta selvitettäessä.
Liisa Laukkarinen ja Marius Rüfenacht: Pakko juoda? Äidin ja pojan taistelu viinasta (2007) ***
Lahjakkaan, mutta erilaisen pojan ihastus alkoholiin. Elämä heittelee, mutta humalassa on hyvä olla. Äiti ja poika kertovat omalta osaltaan lähinnä äidin taistelusta. Juominen ei ole pelkkää tissuttelua, vaan armotonta ryyppäämistä, riitoja ja ongelmia. Taas avartui maailma.
Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni - elämänkuvia (2014) ***
Omaelämäkerrallinen romaani, jossa menneisyys ja nykypäivä vuorottelevat. Sekä kirjailija että hänen vaimonsa ovat sairaalassa ja huoli suuri. Päiväkirjamaista muistelua elämän suurista hetkistä. Kieli on napakkaa ja lauseet lyhyitä. Painopiste jää menneisyyteen, nykyhetkestä olisi kaivannut ehkä lisää. Lukupiirin kesän kirja, jonka lukaisi nopeasti parissä illassa. Kirjasta tykättiin.
Elizabeth Noble: Lukupiiri (The Reading Group, 2003) ***-
Noblen esikoisromaani maaseudun rauhassa kirjoitettu. Aiemmin hän toimi vuosia kustannusalalla Lontoossa. Kirja rakentuu kerran kuussa pidettävien lukupiirien ympärille yhden vuoden ajan. Viisi naista kokoontuu vuorotellen toistensa luokse syömään ja keskustelemaan kirjoista. Osa naisista tapaa toisiaan muutenkin ja joidenkin elämät kietoutuvat yllättäenkin yhteen. Ystävyyttä, rakkautta, perhe-elämää - kirjat jäävät kuitenkin sivuosaan.
Hirvosen uusimmasta kirjasta innostuneena varasin kirjastosta nämä aiemmatkin. Tämän esikoisteoksen olin kyllä jo lukenut aikanaan, mutta enpä paljoa siitä muistanut. Anna ja Ian löytävät toisensa yliopistolla ja saavat vihdoin kertoa jollekin oman elämänsä mustista pisteistä. Annalla on veli Joona, joka alkoi voimaan pahoin jo pienenä, Ianilla Vietnamissa murentunut isä. Molemmilla rakkaus ja ahdistus läheisiinsä. Kovasti tulee taas iholle tämä kirja.
Peter Høeg: Susanin vaikutus (Effekten af Susan, 2014) **
Lukupiirin joulukuun kirja, jonka varasin kirjastosta jo elokuussa, mutta se ei silti ehtinyt ajoissa. Siispä ostin elämäni ensimmäisen e-kirjan! Luin sitä ihan normaalilta padiltä, mikä ei tuntunut kauhean luontevalta. Jouduin lukemaan vähän kiireessä, enkä tiedä oliko sisällön outous vai tabletin loiste syynä, mutta nukuin tosi huonosti. Enkä ehtiny kirjassa kuin alle puoleen väliin. Lukupiirimme antoi kirjalle kuitenkin 3,5 tähteä, mutta jakoi kokemukseni kirjan omituisuudesta. En sitten ole saanut jatkettua lukemista... Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa jännä perhe on keskiössä. Äiti on tiedemies, isä klassisen musiikin heppu ja mukana miltei täysi-ikäiset kaksoset. Ennen kirjan tapahtumien alkua jotain rikollista oli sattunut Intiassa, myöhemmin mukaan kuvaan tulee tulevaisuuskomissio ja kaikenlaista kamalaa. Kirjan nimi viittaa perheen äidin kykyyn saada ihmiset avautumaan kaikista asioistaan hänelle. Palaan asiaan, jos saan luettua kirjan joskus loppuun.
Jukka Sariola: Ystäväni Seija - Kutsumuksena Afganistan (2015) ***
Työkaverin lainaama kirja, jossa Jukka Sariola kertoo ystävyydestään vuonna 2014 Afganistanissa surmattuun suomalaiseen avustustyöntekijään Seija Järvenpäähän. Henkilökohtainen ja kristillinen kirja, josta saa hyvän kuvan siitä, millaista lähetystyöntekijän elämä on kotimaassa asuvan näkökulmasta.
Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna (Håpas du trifs bra I fengelset, 2010) ***+
Susanna Alakoski muutti 5-vuotiaana Ruotsiin. Tämä on hänen toinen romaaninsa (ensimmäinen on August-palkittu Sikalat), joka kertoo Ruotsiin siirtolaisina tulleista suomalaisista työläisistä. Koulutukseltaan hän on sosionomi ja naistutkija. Tausta ja koulutus näkyy kirjassa, joka kertoo Annista, joka on selviytynyt elämässään, toisin kuin veljensä Sami. Teksti välillä liitelee, välillä etenee kronologisesti ja on kaunista ja puhuttelevaa. Sisarusten suhde on riipaiseva. Hieno kirja!
Miina Supinen: Mantelimaa, 2015 *+
Nappasin BestSellerinä kirjastosta, mutta sain luettua vain vajaaseen puoleen väliin. Hyvin outo tarina, joka eteni vähän liian löysällä otteella. Mantelimaa on huvipuiston ja ostoskeskuksen sekoitus, jossa teemana joulu.
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu, 2015 ***+
Neljäs kirja peräperää tällaisia, joiden nimet eivät jää mieleen... Silti tosi hyvä tämäkin! Romaani on Elina Hirvosen kolmas ja ne kaksi muuta täytyy heti laittaa varaukseen :) Tällä kertaa elellään muutaman vuosikymmenen kuluttua, joskaan sitä ei läheskään koko ajan muista eikä huomaa. Keskiössä on perhe äiti, ilmastotutkija Laura, tytär, Somaliassa lääkärinä toimiva Aava ja poika Aslak, jolle ei ole oikein paikkaa yhteiskunnassa löytynyt. Isä Eerik on myös olemassa, vähän sivuhenkilönä. Ja sitten joku alkaa ampumaan ihmisiä Lasipalatsin katolta... Mitä me voimme tehdä?
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta (Fallout, 2014) ***+
Sadie Jonesin neljäs romaani (haluan lukea ne kolme muutakin!) sijoittuu Pääosin 1960-1970-lukujen Lontooseen, jonne pikkukaupungin poika Luke seuraa teatteri-ihmisiä Paulia ja Leighiä. Teatterimaailmaa, näytelmätekstejä, ystävyyttä, rakkautta. Ihana kirja.
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (All the Light We Cannot See, 2014) ***
544 sivullista keskimäärin 2-3 sivun lukuja. Vuoronperään saksalainen Werner, orpokodin poika, joka on kiinnostunut radioista ja vuoronperään ranskalainen Marie-Laure, sokea tyttö, jonka isä rakentaa pienoismalleja ja monimutkaisia rasioita. Toinen maailmansota käynnissä, ihmeellinen jalokivi, Saint-Malon rantakaupunki. Erilainen kertomus sodasta.
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (What I Loved, 2003) ***-
Lentokentällä huomasin, että kirja oli jäänyt kotiin ja ostin kioskista tämän Miki-formaatissa. Menee kivasti käsilaukussa. New Yorkin taidepiireissä kaksi perhettä elää päällekkäisissä asunnoissa ja osallistuu toinen toistensa elämään. Kirjan alkuosa kuvaa tutustumista ja perheiden varhaiseloa. Molemmissa perheissä yksi lapsi, samanikäisen poika. Näiden poikien traagiset kohtalot värittävät kirjan toista puoliskoa. Rinnakkain kulkee tarina kahden ihmisen rakkaudesta sekä erityisesti kertojapersoonan vanhenemisesta. Tietty surumielisyys hohkaa koko ajan, siitä tuo henkinen miinus.
Riikka Ala-Harja: Kevyt liha (2015) **+
Kirja naisen elämästä muutaman kuukauden ajalta. Kahden alakouluikäisen poikansa kanssa elävä teatterin valosuunnittelija hakee omaa aikaa kuntosalilta. Sitten hän kohtaa vanhan tutun, jolloin elämään tulee uutta sisältöä. Kirja kuvaa varsin arkisia asioita varsin pintapuolisesti. Teksti on lyhyttä, napakkaa ja nopeasti luettavaa. Sisältö jää kyllä aika kevyeksi. Jää miettimään, onko teatteriprojektin Michelangelon Davidilla tai naisen sukupuoliroolien herättämillä ajatuksilla syvempi merkitys... Lukupiirin syksyn eka kirja.
Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen (2012) ***
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kasvaneet ystävykset palaavat kotiseudulle, kun yksi heistä kuolee auto-onnettomuudessa. Valvontakameran kuvassa Sofie ei näytä olevan autossa yksin. Sofien kihlattu Benjamin alkaa tutkimaan asiaa itsekseen. Lisämaustetta tuovat muut henkilöt: pappi Simon, omaa homouttaan kotipaikkakunnalla aristeleva Christoffer sekä Sofien änkytyksestä kärsivä veli Loke. Alkukankeuden jälkeen kirjan ahmi äkkiä loppuun.
Pirjo Hassinen: Sauna Paradis (2014) **+
Kirjailija Anne Hornin isällä oli yleinen sauna, jonka asiakkaat heräävät eloon Annen romaaneissa. Samassa kaupungissa asunut Lauri Kovanen ottaa yhteyttä Anneen, koska haluaa apua muistamisessa. Tarina etenee näiden kahden tapaamisten kautta.
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 2. Sairaus (Torka aldrig tårar utan handskar - Sjukdomen, 2013) **+
Toinen osa Tukholman homopiireihin saapuvasta aidsista. Olin lukenut ekan osan jo aiemmin, tämä sille selkeää jatkoa. Kirjailijan henkilökohtainen kokemus tekee lukemisesta vavisuttavampaa.
Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät (Fasandræberne, 2008) **
Toinen osa Osasto Q - dekkarisarjaa. Hienon sisäoppilaitoksen hyvinpärjänneen kaveriporukan menneisyys alkaa nousta esiin vanhaa rikosta selvitettäessä.
Liisa Laukkarinen ja Marius Rüfenacht: Pakko juoda? Äidin ja pojan taistelu viinasta (2007) ***
Lahjakkaan, mutta erilaisen pojan ihastus alkoholiin. Elämä heittelee, mutta humalassa on hyvä olla. Äiti ja poika kertovat omalta osaltaan lähinnä äidin taistelusta. Juominen ei ole pelkkää tissuttelua, vaan armotonta ryyppäämistä, riitoja ja ongelmia. Taas avartui maailma.
Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni - elämänkuvia (2014) ***
Omaelämäkerrallinen romaani, jossa menneisyys ja nykypäivä vuorottelevat. Sekä kirjailija että hänen vaimonsa ovat sairaalassa ja huoli suuri. Päiväkirjamaista muistelua elämän suurista hetkistä. Kieli on napakkaa ja lauseet lyhyitä. Painopiste jää menneisyyteen, nykyhetkestä olisi kaivannut ehkä lisää. Lukupiirin kesän kirja, jonka lukaisi nopeasti parissä illassa. Kirjasta tykättiin.
Elizabeth Noble: Lukupiiri (The Reading Group, 2003) ***-
Noblen esikoisromaani maaseudun rauhassa kirjoitettu. Aiemmin hän toimi vuosia kustannusalalla Lontoossa. Kirja rakentuu kerran kuussa pidettävien lukupiirien ympärille yhden vuoden ajan. Viisi naista kokoontuu vuorotellen toistensa luokse syömään ja keskustelemaan kirjoista. Osa naisista tapaa toisiaan muutenkin ja joidenkin elämät kietoutuvat yllättäenkin yhteen. Ystävyyttä, rakkautta, perhe-elämää - kirjat jäävät kuitenkin sivuosaan.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Kesän 2015 kirjat
Elizabeth Noble: Naapurin tyttö (The Girl Next Door, 2009) ***-
Newyorkilaisen neljäs romaani, joka kertoo Manhattanilaisen kerrostalon ihmisistä, heidän iloistaan ja suruistaan ja ihmissuhteistaan. Miinusta liian monesta henkilöhahmosta, osa tarinoista tuntui vaan täytteeltä. Toisaalta ne, jotka eivät sitä olleet, olivat oikein kivoja :)
Veera Vaahtera: Sattumalta sinun (2015) ***
Pauliina Vanhatalon alter ego, joka kirjoittaa chick litejä, joista tämä on kolmas ja jonka pohjana toimii Me Naisissa 2013 julkaistu jatkokertomus Akateemisesti sinun. Filosofian laitoksen työtä ryhdittämään palkattu Karoliina ei oikein tahdo päästä entisestä poikaystävästään Villestä ja samaan aikaan filosofian laitoksella työskentelevä Matias kiehtoo. Huolipäiväkirjaan kertyy sivuja. Tykkäsin yliopistomaailmasta ja muutenkin tarinasta.
Jussi Adler-Olsen: Vanki (Kvinden i buret, 2007) **+
Tanskalainen dekkari, jossa työtehtävissä kärsinyt Carl Moerck palaa poliisiin ja ryhtyy tutkimaan uudelleen vanhoja selvittämättömiä rikoksia yhdessä innokkaan avustajansa Hafez el-Assadin kanssa. Ensimmäisenä he tarttuvat nuoren poliitikon, Merete Lynggaardin, tapaukseen. Kirja aloittaa Osasto Q-sarjan. Ihan ok dekkari.
Graeme Simsion: Vauvatesti (The Rosie Effect, 2014) ***-
Vaimotestin jatko-osa lähti aluksi vähän kangerrellen käyntiin, mutta sitten alkoi taas viihdyttämään kivasti :)
Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki (El prisinero del cielo, 2011) **
Samanlainen kuin aiemmat kirjatkin (Tuulen varjo, Enkelipeli), en oikein enää innostunut ;(
Rain Mitchell: Tasapainoilua - Joogasalin naiset (Tales from the Yoga Studio, 2011) ***-
Kesähömppäkasasta kalifornialaisen joogasalin omistajan ja ystävien ja asiakkaiden elämää. On se vaan kummallista tuo touhu sielläpäin :)
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (2013) ****
Oululaisen äidinkielenopettajan tarina nuoresta lestadiolaisparista, Viljasta ja Aleksista. Onneksi väliin oli ujutettu blogilukuja ja nukketarinoita, muuten olisin lukenut kirjan ihan liian nopeasti. Voiko ollakaan näin ihania vanhempia? Kuinka lämpimin sanoin Vilja rakastaa lapsiaan ja kuinka järkkymättömänä ja kauniisti Aleksi seisoo hänen rinnallaan ja apunaan. Molemmat myös vaikeina aikoina ja vaikeiden päätösten edessä. Sen lisäksi, että tarina itsessään tulee iholle, kieli on aivan mahdottoman rikasta.
Jussi Valtonen: Vesiseinä (2006) **+
Sujuvaa tekstiä Finlandia-voittajan aiemmilta vuosilta. Novellimainen. Ensin piirretään kuvaa Antista lapsena ja sitten hahmotellaan hänelle erilaisia vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Millainen elämästä kulloinkin tulee, se on pienestä kiinni. Siihen voivat vaikuttaa lapsuuden kokemukset, tai sitten eivät...
Henning Mankell: Italialaiset kengät (Italienska skor, 2006) **+
Tällä kertaa herra on kirjoittanut dekkarin sijaan romaanin, jossa yksinäiselle saarelle vetäytynyt entinen lääkäri saa yllättäen vieraita menneisyydestä.
Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää (2014) **+
Kiurujärveläisen kolmas kirja. Kolmen sukupolven (Armi - Sistinja - Hertta) tarina siitä, kuinka äidin hylkäämisen seuraukset kantavat sukupolven yli. Kirja on jaettu neljään erimittaiseen osaan, joista tykkäsin eniten toisesta, jossa 12-vuotias Hertta on kertojana. Ensimmäinen luku oli aika levällään, mutta tämä toinen ehyt. Tykkäsin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, vaikka paljon asiaa jäikin rivien väliin. Kokemus äideistä, tyttäristä, menneisyydestä, väsymyksestä, alkoholista, yksinäisyydestä, miehistä, sijaisperheestä - kaikki tuntuivat aidoilta.
Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua (2015) **+
Epävarmojen viisikymppisten rakkaudesta.
Lionel Shriver: Jonnekin pois (So Much For That, 2010) ***-
Lontoossa asuvan, Poikani Kevin-kirjalla kuuluisuuteen nousseen kirjailijan yhdeksäs romaani. Paksu kuin mikä, teksti kulki jouhevasti, tiivistystä olisi voinut tehdä. Kertoja Shep on säästänyt koko ikänsä aloittaakseen Toisen Elämän jossain lämpimässä. Matkaliput on jo hankittu, kun selviää, että vaimo on sairastunut vakavasti. Ystäväperheen miehen Jacksonin palopuheet amerikkalaisen yhteiskunnan epäkohdista tuovat esiin samaa epäreiluuden tunnetta kuin ystäväperheen tyttären synnynnäinen sairaus ja Shepin vaimon syöpä. Shep on koko ikänsä palvellut muita. Mitä hän tekee, kun hänen oma unelmansa näyttää murskautuvan? Liiallisesta sivumäärästä huolimatta hyvä kirja.
Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project, 2013) ***+
Asperger-tutkija ryhtyy vaimonhankintaprojektiin, jota hämmentää suunnittelemattomat treffit vahvan Rosien kanssa. Just oikeanlaista hömppää!
Jari Järvelä: Särkyvää (2014) **+
Vaimo jättää ja mies matkustaa vanhalla Ladalla Pamplonan härkäjuoksuun tarkoituksena tappaa siellä itsensä kunniakkaasti. Kyytiin tulee liftari Agnes, joka on kova suustaan. Hersyvää kieltä, mutta ohut tarina.
Merja Tuominen-Gialitaki: Koko kylän pidot - Elämänmenoa kreetalaisittain (2014) **+
Matkaoppaana Kreetaan tutustunut ja siellä perheen perustanut karjalainen kirjoittaa kolmen tietoteoksen ja kahden keittokirjan jälkeen kokemuksistaan Kreetalla. Viime kesän Kreetan loman innoittamana lainattu kirja, jossa on paljon elämänmakua. Hieman jäsentymätön kokonaisuus.
Sjón: Poika nimeltä Kuukivi (Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til, 2013) **+
Sjón on islantilainen kirjailija, joka voitti tällä teoksellaan kansallisen kirjallisuuspalkinnon. Hän on myös tehnyt Björkin laulujen sanoja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat syksyyn 1918 Reykjavikissa. Maassa riehuu espanjantauti, päähenkilö Mána Steinnin päivät täyttää elokuvissa käynti, jonka hän rahoittaa myymällä itseään. Pieni kaupunki, suuria asioita.
Jessica Suni: Hoito (2014) ***
Helsinkiläisen toimittajan esikoiskirja kertoo miehen ja naisen suhteesta. Mies on luontaishoitaja, jonka vastaanotolle nainen saapuu. Hoidosta tulee "hoito". Ensin murskataan ego ja sitten koittaa onni ja autuus. Semmoinen pläni. Kumman ego kaipaisikaan murskaamista? Tarinassa mennään narsistisen ihmisen sisään. Karmivaa.
Pia Heikkilä: Koodinimi kajaali (2014) **
Suomalainen chick lit, joka sijoittuu Pakistanin Islamabadiin, jossa ronski kirjeenvaihtaja Anna selvittelee rikoksia ja miessotkujaan.
Sarah Lotz: Kolme (The Three, 2014) **
Erikoinen kirja 12.1.2012 (Musta torstai) tapahtuneiden matkustajakoneiden onnettomuuksista ja onnettomuuksista ihmeellisesti selvinneiden kolmen lapsen aiheuttamista spekulaatioista. Kirja koostuu toimittajan tekemistä haastatteluista, some-keskusteluiden litteroinneista ja muista muistiinpanoista. Lapsissa on jotain outoa, salaliittoteoriat ja erityisesti uskonnollisten ääriryhmien spekulaatiot saavat sijaa. Kaikki on keksittyä.
Hanna Nikkanen - Antti Järvi: Karanteeni - Kuinka aids saapui Suomeen (2014) **
Suomen aids-historia. Ihan mielenkiintoista.
Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti (2011) ****
Romaani sijaisvanhemmuudesta. Ensimmäisessä puoliskossa kirjasta kymmenvuotiaan pojan ja uuden miehen kanssa elävä Tuula yllättäen kiinnostuu sijaisvanhemmuudesta. Tuula ei ole kotiäitityyppiä ja hän käy läpi omaa äitiyttään sekä itsekseen, miehen kanssa että sijaisvanhempivalmennuksessa. Toisessa puoliskossa perheeseen tulee kaksi sijaislasta, joiden kanssa tunteiden kirjo on suurta. Sijaisvanhemmuus on kiinnostanut minua aina ja tämän kirjan hotkaisin lukea yhdessä päivässä. Tykkäsin tosi paljon.
Päivi Storgård: Keinulaudalla (2014) ***
Nykyhetken ja menneen välillä kulkeva romaani siitä, kun tv-toimittaja sairastuu mieleltään. Aluksi en oikein päässyt kirjaan sisään, mutta kun pääsin, niin todella pääsin. Vasta kirjan luettua luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin, että taustalla on omakohtaisia kokemuksia. Vähän se kieltämättä jo lukiessa aattelutti. Ymmärrys taas lisääntyi huimasti.
Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa (Eines Abends in Paris, 2012) **
Pieni elokuvateatteri toimii miljöönä tälle rakkaustarinalle. Mukavia Pariisi-tunnelmia, ranskalaisia tapoja ja elokuvaviitteitä. Kaunis, mutta hiukan väkisin hankaloitettu tarina.
Newyorkilaisen neljäs romaani, joka kertoo Manhattanilaisen kerrostalon ihmisistä, heidän iloistaan ja suruistaan ja ihmissuhteistaan. Miinusta liian monesta henkilöhahmosta, osa tarinoista tuntui vaan täytteeltä. Toisaalta ne, jotka eivät sitä olleet, olivat oikein kivoja :)
Veera Vaahtera: Sattumalta sinun (2015) ***
Pauliina Vanhatalon alter ego, joka kirjoittaa chick litejä, joista tämä on kolmas ja jonka pohjana toimii Me Naisissa 2013 julkaistu jatkokertomus Akateemisesti sinun. Filosofian laitoksen työtä ryhdittämään palkattu Karoliina ei oikein tahdo päästä entisestä poikaystävästään Villestä ja samaan aikaan filosofian laitoksella työskentelevä Matias kiehtoo. Huolipäiväkirjaan kertyy sivuja. Tykkäsin yliopistomaailmasta ja muutenkin tarinasta.
Jussi Adler-Olsen: Vanki (Kvinden i buret, 2007) **+
Tanskalainen dekkari, jossa työtehtävissä kärsinyt Carl Moerck palaa poliisiin ja ryhtyy tutkimaan uudelleen vanhoja selvittämättömiä rikoksia yhdessä innokkaan avustajansa Hafez el-Assadin kanssa. Ensimmäisenä he tarttuvat nuoren poliitikon, Merete Lynggaardin, tapaukseen. Kirja aloittaa Osasto Q-sarjan. Ihan ok dekkari.
Graeme Simsion: Vauvatesti (The Rosie Effect, 2014) ***-
Vaimotestin jatko-osa lähti aluksi vähän kangerrellen käyntiin, mutta sitten alkoi taas viihdyttämään kivasti :)
Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki (El prisinero del cielo, 2011) **
Samanlainen kuin aiemmat kirjatkin (Tuulen varjo, Enkelipeli), en oikein enää innostunut ;(
Rain Mitchell: Tasapainoilua - Joogasalin naiset (Tales from the Yoga Studio, 2011) ***-
Kesähömppäkasasta kalifornialaisen joogasalin omistajan ja ystävien ja asiakkaiden elämää. On se vaan kummallista tuo touhu sielläpäin :)
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (2013) ****
Oululaisen äidinkielenopettajan tarina nuoresta lestadiolaisparista, Viljasta ja Aleksista. Onneksi väliin oli ujutettu blogilukuja ja nukketarinoita, muuten olisin lukenut kirjan ihan liian nopeasti. Voiko ollakaan näin ihania vanhempia? Kuinka lämpimin sanoin Vilja rakastaa lapsiaan ja kuinka järkkymättömänä ja kauniisti Aleksi seisoo hänen rinnallaan ja apunaan. Molemmat myös vaikeina aikoina ja vaikeiden päätösten edessä. Sen lisäksi, että tarina itsessään tulee iholle, kieli on aivan mahdottoman rikasta.
Jussi Valtonen: Vesiseinä (2006) **+
Sujuvaa tekstiä Finlandia-voittajan aiemmilta vuosilta. Novellimainen. Ensin piirretään kuvaa Antista lapsena ja sitten hahmotellaan hänelle erilaisia vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Millainen elämästä kulloinkin tulee, se on pienestä kiinni. Siihen voivat vaikuttaa lapsuuden kokemukset, tai sitten eivät...
Henning Mankell: Italialaiset kengät (Italienska skor, 2006) **+
Tällä kertaa herra on kirjoittanut dekkarin sijaan romaanin, jossa yksinäiselle saarelle vetäytynyt entinen lääkäri saa yllättäen vieraita menneisyydestä.
Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää (2014) **+
Kiurujärveläisen kolmas kirja. Kolmen sukupolven (Armi - Sistinja - Hertta) tarina siitä, kuinka äidin hylkäämisen seuraukset kantavat sukupolven yli. Kirja on jaettu neljään erimittaiseen osaan, joista tykkäsin eniten toisesta, jossa 12-vuotias Hertta on kertojana. Ensimmäinen luku oli aika levällään, mutta tämä toinen ehyt. Tykkäsin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, vaikka paljon asiaa jäikin rivien väliin. Kokemus äideistä, tyttäristä, menneisyydestä, väsymyksestä, alkoholista, yksinäisyydestä, miehistä, sijaisperheestä - kaikki tuntuivat aidoilta.
Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua (2015) **+
Epävarmojen viisikymppisten rakkaudesta.
Lionel Shriver: Jonnekin pois (So Much For That, 2010) ***-
Lontoossa asuvan, Poikani Kevin-kirjalla kuuluisuuteen nousseen kirjailijan yhdeksäs romaani. Paksu kuin mikä, teksti kulki jouhevasti, tiivistystä olisi voinut tehdä. Kertoja Shep on säästänyt koko ikänsä aloittaakseen Toisen Elämän jossain lämpimässä. Matkaliput on jo hankittu, kun selviää, että vaimo on sairastunut vakavasti. Ystäväperheen miehen Jacksonin palopuheet amerikkalaisen yhteiskunnan epäkohdista tuovat esiin samaa epäreiluuden tunnetta kuin ystäväperheen tyttären synnynnäinen sairaus ja Shepin vaimon syöpä. Shep on koko ikänsä palvellut muita. Mitä hän tekee, kun hänen oma unelmansa näyttää murskautuvan? Liiallisesta sivumäärästä huolimatta hyvä kirja.
Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project, 2013) ***+
Asperger-tutkija ryhtyy vaimonhankintaprojektiin, jota hämmentää suunnittelemattomat treffit vahvan Rosien kanssa. Just oikeanlaista hömppää!
Jari Järvelä: Särkyvää (2014) **+
Vaimo jättää ja mies matkustaa vanhalla Ladalla Pamplonan härkäjuoksuun tarkoituksena tappaa siellä itsensä kunniakkaasti. Kyytiin tulee liftari Agnes, joka on kova suustaan. Hersyvää kieltä, mutta ohut tarina.
Merja Tuominen-Gialitaki: Koko kylän pidot - Elämänmenoa kreetalaisittain (2014) **+
Matkaoppaana Kreetaan tutustunut ja siellä perheen perustanut karjalainen kirjoittaa kolmen tietoteoksen ja kahden keittokirjan jälkeen kokemuksistaan Kreetalla. Viime kesän Kreetan loman innoittamana lainattu kirja, jossa on paljon elämänmakua. Hieman jäsentymätön kokonaisuus.
Sjón: Poika nimeltä Kuukivi (Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til, 2013) **+
Sjón on islantilainen kirjailija, joka voitti tällä teoksellaan kansallisen kirjallisuuspalkinnon. Hän on myös tehnyt Björkin laulujen sanoja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat syksyyn 1918 Reykjavikissa. Maassa riehuu espanjantauti, päähenkilö Mána Steinnin päivät täyttää elokuvissa käynti, jonka hän rahoittaa myymällä itseään. Pieni kaupunki, suuria asioita.
Jessica Suni: Hoito (2014) ***
Helsinkiläisen toimittajan esikoiskirja kertoo miehen ja naisen suhteesta. Mies on luontaishoitaja, jonka vastaanotolle nainen saapuu. Hoidosta tulee "hoito". Ensin murskataan ego ja sitten koittaa onni ja autuus. Semmoinen pläni. Kumman ego kaipaisikaan murskaamista? Tarinassa mennään narsistisen ihmisen sisään. Karmivaa.
Pia Heikkilä: Koodinimi kajaali (2014) **
Suomalainen chick lit, joka sijoittuu Pakistanin Islamabadiin, jossa ronski kirjeenvaihtaja Anna selvittelee rikoksia ja miessotkujaan.
Sarah Lotz: Kolme (The Three, 2014) **
Erikoinen kirja 12.1.2012 (Musta torstai) tapahtuneiden matkustajakoneiden onnettomuuksista ja onnettomuuksista ihmeellisesti selvinneiden kolmen lapsen aiheuttamista spekulaatioista. Kirja koostuu toimittajan tekemistä haastatteluista, some-keskusteluiden litteroinneista ja muista muistiinpanoista. Lapsissa on jotain outoa, salaliittoteoriat ja erityisesti uskonnollisten ääriryhmien spekulaatiot saavat sijaa. Kaikki on keksittyä.
Hanna Nikkanen - Antti Järvi: Karanteeni - Kuinka aids saapui Suomeen (2014) **
Suomen aids-historia. Ihan mielenkiintoista.
Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti (2011) ****
Romaani sijaisvanhemmuudesta. Ensimmäisessä puoliskossa kirjasta kymmenvuotiaan pojan ja uuden miehen kanssa elävä Tuula yllättäen kiinnostuu sijaisvanhemmuudesta. Tuula ei ole kotiäitityyppiä ja hän käy läpi omaa äitiyttään sekä itsekseen, miehen kanssa että sijaisvanhempivalmennuksessa. Toisessa puoliskossa perheeseen tulee kaksi sijaislasta, joiden kanssa tunteiden kirjo on suurta. Sijaisvanhemmuus on kiinnostanut minua aina ja tämän kirjan hotkaisin lukea yhdessä päivässä. Tykkäsin tosi paljon.
Päivi Storgård: Keinulaudalla (2014) ***
Nykyhetken ja menneen välillä kulkeva romaani siitä, kun tv-toimittaja sairastuu mieleltään. Aluksi en oikein päässyt kirjaan sisään, mutta kun pääsin, niin todella pääsin. Vasta kirjan luettua luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin, että taustalla on omakohtaisia kokemuksia. Vähän se kieltämättä jo lukiessa aattelutti. Ymmärrys taas lisääntyi huimasti.
Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa (Eines Abends in Paris, 2012) **
Pieni elokuvateatteri toimii miljöönä tälle rakkaustarinalle. Mukavia Pariisi-tunnelmia, ranskalaisia tapoja ja elokuvaviitteitä. Kaunis, mutta hiukan väkisin hankaloitettu tarina.
lauantai 24. tammikuuta 2015
Kevään 2015 kirjat
Juha Vakkuri: Afrikan poikki (2009) ***+
Minä niin tykkään tällaisista matkakirjoista! Lainasin tarkoituksella mini-kirjana, joka kulki useamman kuukauden käsilaukussa. Kirjassa Vakkuri matkustaa Saharan etelälaitaa Afrikan poikki pääosin bussilla ja puskataksilla. Kirjassa vuorottelevat päiväkirjamaiset tarinat matkan etenemisestä ja tietoiskut kyseisen maan lähinnä poliittisista historian käänteistä. Molemmat tosi mielenkiintoisia. Vakkurilla on kymmenien vuosien kokemus Afrikasta, mm. Beninistä (Villa Karo) ja se näkyy. Hieno kirja.
Sari Luhtanen: Linssit huurussa (2014) **
Varsinainen Chick lit :) Mukavaa vaihtelua tähän väliin, mutta ei sen kummempaa kommenttia irtoa.
Jani Saxell: Sotilasrajan unet (2014) *+
Unenpäästäjä Florianista (2010) alkaneen trilogian toinen osa. Olen lukenut aiemmin Saxellin Vaihtoehtoinen USA-kirjan, mutta tämä oli liian monimutkainen ja kummallinen. Sata sivua jaksoin. Kirjassa hollantilaiset Jugoslavian sodan veteraanit tulevat Turun saaristoon metsästämään. Sitten paikalle saapuu mystinen kostaja Flavius ja rinnakkaisena tarinana alkaa kulkea unenpäästäjä Florianin elämä. Takaumat sodasta olivat kiinnostavia, mutta Flavius ja Florian liian outoja minulle. Kirja jäi kesken.
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (2012) ***+
Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa palkintoja kahminut scifi-kirja. Kirjailija asuu Isossa-Britanniassa ja on kirjoittanut kirjansa yhtä aikaa sekä suomeksi että englanniksi. Kirjassa asutaan Pohjois-Suomessa, tulevaisuudessa, kun vesi on kortilla ja elämä köyhää. Päähenkilön isä on perinteinen teemestari ja tytär seuraa isänsä jalanjälkiä. Kirjaa oli ihana lukea, maailma ja ihmiset tulivat iholle. Kaupunki taloineen ja ihmisineen syntyi omassa päässä kuviksi. Vaikka ajat olivat kovat, kaikki tuntui niin rauhalliselta. Aluksi osoittelevat viittaukset nykymaailman aikaansaamaan tuhoon vähän ärsytttivät, epilogi oli ehkä turha.
Jarno Paalasmaa: Aktivoi oppilaasi (2014) **
Steinertaustaisen opettajan ja tietokirjailijan kirja kokemuksellisesta opetuksesta. Todella paljon taustatietoa ja viitteitä, ehkä hieman puuroiseksi jäi kokonaiskuva. Hypin aika paljon, etsin konkretiaa. Aivan helmisitaatti löytyi kirjan loppupuolelta: Kasvatus alkaa aina pakosta. Voidaan sanoa kärjistetysti, että kun oppii tottelemaan, saa vapautta eli vähemmän ulkoista pakkoa.
Quentin Bates: Kylmät käänteet (Frozen Out, 2011) **
Englantilaisen, Islannissa asuvan kirjailijan esikoisteos. Dekkarin päähenkilö on ylikomisario Gunnhildur Gisladottir, tapahtuma-aikana syksy 2008 juuri finanssikriisin alla ja paikkana pieni satamakylä Hvalvik. Murhia ja talousvehkeilyjä, politiikkaakin. Ihanan pienimuotoinen poliisipoppoo, paljon kauniita ja eksoottisia islantilaisia nimiä, mutta muuten ei tavisdekkaria kummempi. Lukuhaaste: Jännityskirja tai dekkari
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (2014) ****
Finlandia-voittaja 2014 ja lukupiirin kevään 2015 kirja. Oikein mukaansatempaava kirja puoleen väliin, jossa vähän aikaa junnasi ennen viimeisiä sivuja. Päähenkilöt isä ja poika tulivat tunteineen lähelle, Suomi-USA -kulttuurierot kiinnostavat aina, tulevaisuuden skenaariot mietityttivät. Osa henkilöhahmoista (isän vaimo ja tyttäret, äidin uusi mies ja lapset) olivat paljon esillä, mutta eivät koskettaneet. Tähtiä kuitenkin pudotti erityisesti junnaava osuus. Tarinana ja ajankuvauksena hieno, ihmisyys kuitenkin vielä tällä kertaa voitti - huh! Lukuhaaste: Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
Muokattu 1.4.2015. Yksi tähti lisää erinomaisten lukupiirikeskusteluiden ja Jussi Valtosen radiohaastattelun aiheuttaman muistinvirkistymisen takia.
J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997) **+
Lapsilla on Harry Potter - kausi ja lupasin myös lukea niitä. En ole koskaan ollut kiinnostunut yliluonnollisesta tai taikuudesta ja tämän tyyppiset kirjat eivät ole vetäneet puoleensa. Luin vauhdilla kirjan alkuosan, jossa oltiin vielä jästimaailmassa. Tylypahkan osuus vaatikin sitten enemmän aikaa... En kuitenkaan aio antaa periksi, ehkäpä väsytystaistelu tuo tulosta seuraavien osien kanssa :) Lukuhaaste: Kirja, jossa on taikuutta.
Claes Andersson: Pimeän kirkkaus (2010) **
Runokokoelma mm. ystävyydestä, politiikasta, ihmisistä. Runot ovat fyysisiä ja aaltoilevia. En oikein päässyt niihin sisään :( Eniten pidin runosta, joka kertoo vanhoista miehistä (s.51), joka oli hyvinkin (itse?)ironinen. Lukuhaaste: Runokirja
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty (2005) ***
Surupäiväkirjan pohjalta kirjoitettu romaani siskon itsemurhasta ja sen vaikutuksista omaan elämään, kaipauksesta, pohdiskeluista. Oma voimattomuus elämän edessä ja kova ikävä. Lukuhaaste: Muistelmateos tai elämäkerta
Mikko Reitala: Päähenkilö (2005) ***-
Näyttelijän ja käsikirjoittajan esikoisteos kertoo kolmikymppisistä helsinkiläisistä. On tunnettua sukua, rahaa, bileitä ja merkkivaatteita. Kirja käynnistyy vähän hitaasti, mutta tapahtuma tapahtumalta päähenkilön elämä osin huomaamatta muuttuu kokonaan. Elokuvamainen tunnelma. Löytyi kätevästi lukemattomana omasta kirjahyllystä :) Lukuhaaste: Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (2014) ***+
17-vuotias poika elää vuoden 1972 kesää viikkotöissä peltifirmassa asuntoautossa yöpyen ja viikonloput kotona ja kaverin kanssa radioasemia kuunnellen ja rakennellen. Romanssikin viriää. Tykkäsin tosi paljon tekstistä, ainoastaan osan radiotouhuista luin hyppien. Lukuhaaste: Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
Sapphire: Precious - harlemilaistytön tarina (Push, 1996) ***
Tähän kirjaan pohjautuu palkittu elokuva Precious. Kirjan minäkertoja on 16-vuotias harlemilaistyttö Precious, joka on toista kertaa raskaana isälleen. Äiti lyö paistinpannulla ja Precious heitetään koulusta ulos raskauden takia. Uusi opettaja vaihtoehtoisessa koulussa saa Preciouksen oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan. Kirjoittamalla Precious saa oman äänen ja aloittaa oman elämän. Lukuhaaste: Kirja, josta on tehty elokuva
Paul Auster: New York -trilogia (The New York Trilogy, 1987) **+
1) Kadun toisella puolella istuvaa Blackiä vakoillessaan Blue näet ikään kuin katsoo peiliin, ja sen lisäksi että tarkkailee toista, hän huomaa myös tarkkailevansa itseään.
2) Ei ole tarkoitus jankuttaa, mutta elämä muuttaa suuntaa niin monenlaisissa olosuhteissa, että tuntuu mahdottomalta väittää ihmisestä mitään ennen kuin hän on kuollut.
Lukuhaaste: Kirjatrilogia
Silvia Avallone: Teräs (Acciaio, 2010) ***
Hurjan maailmanlaajuisen suosion saanut esikoiskirja, joka kuvaa toisenlaista Toscanaa: Piombinon pikkukaupunkia, josta esiin pistävät vuokrakasarmit ja terästehdas. Kirjasta on kirjoitettu tosi hyviä arvioita ja blogitekstejä, en osaa samoin :( Sisältö on uskottavaa, aikaa kuvaavaa ja lähelle tulevaa. Tekstissä jäi minua häiritsemään lauseiden lyhyys (yllätys, yleensä tykkään siitä), olisi niin siistiä pystyä lukemaan teos alkukielellä... Lukuhaaste: Kirja, jonka nimi on yksi sana
Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä (2014)**
Kolumnikokoelma, hyviä kolumneja toki, mutta ei erityisemmin painuneet mieleen. Paljon oli yli 40-v. ikäisen nostalgiaa (ks. lainaus alla) ja jonkun verran kulttuurin havinaa Saksassa olon ajalta sekä yleistä nykymaailman menon ihmettelyä.
Lapsena meissä eli runouden henki. Ei vain sanoissamme, vaan myös olemuksessa oli läsnä ihmetys ja mysteeri, kaikki luovuuden lähtökohdat. Miten viisaasti ihminen onkaan rakennettu, että hän saa vanhuksena palata tuohon alkuperäiseen tiedostamattomaan kirkkauteen. Että ihminen tarpeeksi vanhaksi elettyään onkin kulkenut ympyrän eikä janaa. Ja miten nyt keski-iän kynnyksellä, kun vielä on voimia jäljellä, kurottuu kahteen suuntaan, menneeseen ja tulevaan, lapsuuteen ja vanhuuteen. Molemmat täynnä herkkyyttä ja haurautta. Tuon jännitteen sisällä elämme keski-iän. Tämä kieltämättä tuntuu tällä hetkellä kovin todelta. Lukuhaaste: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
Nafida Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha *+
Somalia, Hargeisa, 1987 ja kolmen naisen kertomus. Kirja jäi kesken, en oikein saanut naisista kiinni. Harmi.
Paulo Coelho: Zahir (O Zahir, 2005) ***+
Ensimmäinen Coelhon kirja mulle, taitoin matkaa yhdessä kirjan päähenkilön kanssa useamman kuukauden aina välillä leväten. Osan harpoin, mutta tähtiä tuli kuitenkin aika lailla ajattelun herättämisestä ja inspiroinnista. Seuraavat ajatukset löytyivät sivuilta, jotka taitoin talteen:
- miten tärkeää on unohtaa meille kerrottu tarina ja yrittää kokea jotain uutta, yksi uusi asia päivässä (s.330)
- menneisyydestä löytyy joku tapahtuma, joka estää kasvun, vapautuakseen tämä on käytävä uudestaan läpi (s.270)
- tosiasioista irti päästämällä löytää lisää tilaa rakkaudelle (s. 337)
Pidin myös armenialaisravintolan tarinoiden kertomisen tuomasta elämisen tunteesta. Kangaspalojen jakaminen ja aavikolla seikkaileminen ei sen sijaan kolahtanut.
David Nicholls: Varamies (The Understudy, 2005) ***-
Vielä tämä kirja herralta, niin taitaa kaikki olla luettuna. Varsinaista vitsinvääntämistä lähes joka lauseessa. Hauska siis kyllä. Seuraavaksi täytyy sitten tutustua Rimakauhua ja rakkautta - sarjaan.
Heli Järvenpää: Kadotetut kasvot (2014) ***
Yhden perheen Kiinan työkomennus. Kirja keskityy perheenäidin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Kieli on mukavaa luettavaa eikä sisällön kanssa kainostella. Elämän ruuhkavuodet kotiäitinä vieraassa maassa muistiinpanoja tehden -huh, vastoinkäymiset väistämättä korostuvat. Perhe pääsee todistamaan myös melko hurjia kohtaloita.
Minä niin tykkään tällaisista matkakirjoista! Lainasin tarkoituksella mini-kirjana, joka kulki useamman kuukauden käsilaukussa. Kirjassa Vakkuri matkustaa Saharan etelälaitaa Afrikan poikki pääosin bussilla ja puskataksilla. Kirjassa vuorottelevat päiväkirjamaiset tarinat matkan etenemisestä ja tietoiskut kyseisen maan lähinnä poliittisista historian käänteistä. Molemmat tosi mielenkiintoisia. Vakkurilla on kymmenien vuosien kokemus Afrikasta, mm. Beninistä (Villa Karo) ja se näkyy. Hieno kirja.
Sari Luhtanen: Linssit huurussa (2014) **
Varsinainen Chick lit :) Mukavaa vaihtelua tähän väliin, mutta ei sen kummempaa kommenttia irtoa.
Jani Saxell: Sotilasrajan unet (2014) *+
Unenpäästäjä Florianista (2010) alkaneen trilogian toinen osa. Olen lukenut aiemmin Saxellin Vaihtoehtoinen USA-kirjan, mutta tämä oli liian monimutkainen ja kummallinen. Sata sivua jaksoin. Kirjassa hollantilaiset Jugoslavian sodan veteraanit tulevat Turun saaristoon metsästämään. Sitten paikalle saapuu mystinen kostaja Flavius ja rinnakkaisena tarinana alkaa kulkea unenpäästäjä Florianin elämä. Takaumat sodasta olivat kiinnostavia, mutta Flavius ja Florian liian outoja minulle. Kirja jäi kesken.
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (2012) ***+
Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa palkintoja kahminut scifi-kirja. Kirjailija asuu Isossa-Britanniassa ja on kirjoittanut kirjansa yhtä aikaa sekä suomeksi että englanniksi. Kirjassa asutaan Pohjois-Suomessa, tulevaisuudessa, kun vesi on kortilla ja elämä köyhää. Päähenkilön isä on perinteinen teemestari ja tytär seuraa isänsä jalanjälkiä. Kirjaa oli ihana lukea, maailma ja ihmiset tulivat iholle. Kaupunki taloineen ja ihmisineen syntyi omassa päässä kuviksi. Vaikka ajat olivat kovat, kaikki tuntui niin rauhalliselta. Aluksi osoittelevat viittaukset nykymaailman aikaansaamaan tuhoon vähän ärsytttivät, epilogi oli ehkä turha.
Jarno Paalasmaa: Aktivoi oppilaasi (2014) **
Steinertaustaisen opettajan ja tietokirjailijan kirja kokemuksellisesta opetuksesta. Todella paljon taustatietoa ja viitteitä, ehkä hieman puuroiseksi jäi kokonaiskuva. Hypin aika paljon, etsin konkretiaa. Aivan helmisitaatti löytyi kirjan loppupuolelta: Kasvatus alkaa aina pakosta. Voidaan sanoa kärjistetysti, että kun oppii tottelemaan, saa vapautta eli vähemmän ulkoista pakkoa.
Quentin Bates: Kylmät käänteet (Frozen Out, 2011) **
Englantilaisen, Islannissa asuvan kirjailijan esikoisteos. Dekkarin päähenkilö on ylikomisario Gunnhildur Gisladottir, tapahtuma-aikana syksy 2008 juuri finanssikriisin alla ja paikkana pieni satamakylä Hvalvik. Murhia ja talousvehkeilyjä, politiikkaakin. Ihanan pienimuotoinen poliisipoppoo, paljon kauniita ja eksoottisia islantilaisia nimiä, mutta muuten ei tavisdekkaria kummempi. Lukuhaaste: Jännityskirja tai dekkari
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (2014) ****
Finlandia-voittaja 2014 ja lukupiirin kevään 2015 kirja. Oikein mukaansatempaava kirja puoleen väliin, jossa vähän aikaa junnasi ennen viimeisiä sivuja. Päähenkilöt isä ja poika tulivat tunteineen lähelle, Suomi-USA -kulttuurierot kiinnostavat aina, tulevaisuuden skenaariot mietityttivät. Osa henkilöhahmoista (isän vaimo ja tyttäret, äidin uusi mies ja lapset) olivat paljon esillä, mutta eivät koskettaneet. Tähtiä kuitenkin pudotti erityisesti junnaava osuus. Tarinana ja ajankuvauksena hieno, ihmisyys kuitenkin vielä tällä kertaa voitti - huh! Lukuhaaste: Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
Muokattu 1.4.2015. Yksi tähti lisää erinomaisten lukupiirikeskusteluiden ja Jussi Valtosen radiohaastattelun aiheuttaman muistinvirkistymisen takia.
J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997) **+
Lapsilla on Harry Potter - kausi ja lupasin myös lukea niitä. En ole koskaan ollut kiinnostunut yliluonnollisesta tai taikuudesta ja tämän tyyppiset kirjat eivät ole vetäneet puoleensa. Luin vauhdilla kirjan alkuosan, jossa oltiin vielä jästimaailmassa. Tylypahkan osuus vaatikin sitten enemmän aikaa... En kuitenkaan aio antaa periksi, ehkäpä väsytystaistelu tuo tulosta seuraavien osien kanssa :) Lukuhaaste: Kirja, jossa on taikuutta.
Claes Andersson: Pimeän kirkkaus (2010) **
Runokokoelma mm. ystävyydestä, politiikasta, ihmisistä. Runot ovat fyysisiä ja aaltoilevia. En oikein päässyt niihin sisään :( Eniten pidin runosta, joka kertoo vanhoista miehistä (s.51), joka oli hyvinkin (itse?)ironinen. Lukuhaaste: Runokirja
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty (2005) ***
Surupäiväkirjan pohjalta kirjoitettu romaani siskon itsemurhasta ja sen vaikutuksista omaan elämään, kaipauksesta, pohdiskeluista. Oma voimattomuus elämän edessä ja kova ikävä. Lukuhaaste: Muistelmateos tai elämäkerta
Mikko Reitala: Päähenkilö (2005) ***-
Näyttelijän ja käsikirjoittajan esikoisteos kertoo kolmikymppisistä helsinkiläisistä. On tunnettua sukua, rahaa, bileitä ja merkkivaatteita. Kirja käynnistyy vähän hitaasti, mutta tapahtuma tapahtumalta päähenkilön elämä osin huomaamatta muuttuu kokonaan. Elokuvamainen tunnelma. Löytyi kätevästi lukemattomana omasta kirjahyllystä :) Lukuhaaste: Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (2014) ***+
17-vuotias poika elää vuoden 1972 kesää viikkotöissä peltifirmassa asuntoautossa yöpyen ja viikonloput kotona ja kaverin kanssa radioasemia kuunnellen ja rakennellen. Romanssikin viriää. Tykkäsin tosi paljon tekstistä, ainoastaan osan radiotouhuista luin hyppien. Lukuhaaste: Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
Sapphire: Precious - harlemilaistytön tarina (Push, 1996) ***
Tähän kirjaan pohjautuu palkittu elokuva Precious. Kirjan minäkertoja on 16-vuotias harlemilaistyttö Precious, joka on toista kertaa raskaana isälleen. Äiti lyö paistinpannulla ja Precious heitetään koulusta ulos raskauden takia. Uusi opettaja vaihtoehtoisessa koulussa saa Preciouksen oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan. Kirjoittamalla Precious saa oman äänen ja aloittaa oman elämän. Lukuhaaste: Kirja, josta on tehty elokuva
Paul Auster: New York -trilogia (The New York Trilogy, 1987) **+
- Lasikaupunki (City of Glass, 1985)
- Aaveita (Ghosts, 1986)
- Lukittu huone (The Locked Room, 1986)
1) Kadun toisella puolella istuvaa Blackiä vakoillessaan Blue näet ikään kuin katsoo peiliin, ja sen lisäksi että tarkkailee toista, hän huomaa myös tarkkailevansa itseään.
2) Ei ole tarkoitus jankuttaa, mutta elämä muuttaa suuntaa niin monenlaisissa olosuhteissa, että tuntuu mahdottomalta väittää ihmisestä mitään ennen kuin hän on kuollut.
Lukuhaaste: Kirjatrilogia
Silvia Avallone: Teräs (Acciaio, 2010) ***
Hurjan maailmanlaajuisen suosion saanut esikoiskirja, joka kuvaa toisenlaista Toscanaa: Piombinon pikkukaupunkia, josta esiin pistävät vuokrakasarmit ja terästehdas. Kirjasta on kirjoitettu tosi hyviä arvioita ja blogitekstejä, en osaa samoin :( Sisältö on uskottavaa, aikaa kuvaavaa ja lähelle tulevaa. Tekstissä jäi minua häiritsemään lauseiden lyhyys (yllätys, yleensä tykkään siitä), olisi niin siistiä pystyä lukemaan teos alkukielellä... Lukuhaaste: Kirja, jonka nimi on yksi sana
Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä (2014)**
Kolumnikokoelma, hyviä kolumneja toki, mutta ei erityisemmin painuneet mieleen. Paljon oli yli 40-v. ikäisen nostalgiaa (ks. lainaus alla) ja jonkun verran kulttuurin havinaa Saksassa olon ajalta sekä yleistä nykymaailman menon ihmettelyä.
Lapsena meissä eli runouden henki. Ei vain sanoissamme, vaan myös olemuksessa oli läsnä ihmetys ja mysteeri, kaikki luovuuden lähtökohdat. Miten viisaasti ihminen onkaan rakennettu, että hän saa vanhuksena palata tuohon alkuperäiseen tiedostamattomaan kirkkauteen. Että ihminen tarpeeksi vanhaksi elettyään onkin kulkenut ympyrän eikä janaa. Ja miten nyt keski-iän kynnyksellä, kun vielä on voimia jäljellä, kurottuu kahteen suuntaan, menneeseen ja tulevaan, lapsuuteen ja vanhuuteen. Molemmat täynnä herkkyyttä ja haurautta. Tuon jännitteen sisällä elämme keski-iän. Tämä kieltämättä tuntuu tällä hetkellä kovin todelta. Lukuhaaste: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
Nafida Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha *+
Somalia, Hargeisa, 1987 ja kolmen naisen kertomus. Kirja jäi kesken, en oikein saanut naisista kiinni. Harmi.
Paulo Coelho: Zahir (O Zahir, 2005) ***+
Ensimmäinen Coelhon kirja mulle, taitoin matkaa yhdessä kirjan päähenkilön kanssa useamman kuukauden aina välillä leväten. Osan harpoin, mutta tähtiä tuli kuitenkin aika lailla ajattelun herättämisestä ja inspiroinnista. Seuraavat ajatukset löytyivät sivuilta, jotka taitoin talteen:
- miten tärkeää on unohtaa meille kerrottu tarina ja yrittää kokea jotain uutta, yksi uusi asia päivässä (s.330)
- menneisyydestä löytyy joku tapahtuma, joka estää kasvun, vapautuakseen tämä on käytävä uudestaan läpi (s.270)
- tosiasioista irti päästämällä löytää lisää tilaa rakkaudelle (s. 337)
Pidin myös armenialaisravintolan tarinoiden kertomisen tuomasta elämisen tunteesta. Kangaspalojen jakaminen ja aavikolla seikkaileminen ei sen sijaan kolahtanut.
David Nicholls: Varamies (The Understudy, 2005) ***-
Vielä tämä kirja herralta, niin taitaa kaikki olla luettuna. Varsinaista vitsinvääntämistä lähes joka lauseessa. Hauska siis kyllä. Seuraavaksi täytyy sitten tutustua Rimakauhua ja rakkautta - sarjaan.
Heli Järvenpää: Kadotetut kasvot (2014) ***
Yhden perheen Kiinan työkomennus. Kirja keskityy perheenäidin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Kieli on mukavaa luettavaa eikä sisällön kanssa kainostella. Elämän ruuhkavuodet kotiäitinä vieraassa maassa muistiinpanoja tehden -huh, vastoinkäymiset väistämättä korostuvat. Perhe pääsee todistamaan myös melko hurjia kohtaloita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)