Kesän 2021 kirjat

Liane Moriarty: Hyvä aviomies (The Husband's Secret, 2013) ****
Mikä onkaan tämän kirjan genre, niin joka tapauksessa vetävä tarina Sydneyn yhden alakoulun yhdessä käyneistä, jo aikuisista oppilaista. Tess palaa Melbournesta alakoululaisen poikansa kanssa Sydneyyn pakoon avioliittoaan. Kolmen lapsen äiti ja John Paulin vaimo Cecilia on aktiivinen koulun vanhempaintoiminnassa ja Tupperware-myyjänä. Connor on palannut vanhaan alakouluunsa liikunnanopettajaksi. Rachel on töissä koulun kansliassa, eikä muistot murrosiässä tapetusta tyttärestä jätä häntä rauhaan. Ihmisten tarinat kulkevat nykyhetkessä, mutta menneisyyskin yhdistää heitä. Suurimman salaisuuden on kirjoittanut John Paul vaimolleen. Cecilia miettii voisiko avata kirjettä, vaikka sen saisi avata vasta John Paulin kuoleman jälkeen. 

Simona Ahrnstedt: Vain yksi yö (En enda natt, 2014) ***
Romanttinen tarina yritysvaltaaja David Hammarista ja bisnesnainen Natalia De la Gripistä. He tapaavat ja ihastuvat ennen kuin David alkaa toden teolla valtaamaan Natalian perheyritystä.

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö (Amy and Isabelle, 1998) ***-
Stroutin esikoisromaani sijoittuu pikkukaupunkiin kuten hänen myöhemmätkin teoksensa. Ja on muutenkin aivan samaa tyyliä, jollain tapaa surumielistä ja pysähtynyttä kerrontaa siitä, kun tapahtuu isojakin asioita, mutta elämä pikkukaupungissa kuitenkin jatkaa samaa latuaan. Alkuperäinen teos on nimetty äidin (Isabelle) ja tyttären (Amy mukaan). Ensimmäinen on tullut aikanaan pienen tyttärensä kanssa kahdestaan aloittamaan uuden elämän sopivan kokoiseen paikkaan. Jälkimmäinen on juron ja huolehtivaisen äitinsä kanssa erilainen kuin koulussa, jossa hän polttaa välituntisin tupakkaa Staceyn kanssa ja ihastuu matematiikan opettajaansa.

Matti Rämö: Polkupyörällä Islannissa - Tuulen tiellä laavakenttien poikki, 2013 ***+
Ylen teksti-tv:n toimittajan Rämön viides kirja pitkistä pyörämatkoistaan. Islannin Rämö kiersi pyörällä 7.7.-9.8.2011. Kilometrejä kertyi 2500. Kirja on koostettu iltaisin ja aamuisin teltassa kirjoitettujen päiväkirjamerkintöjen pohjalta. Päivät Rämö taisteli tuulta ja kylmyyttä vastaan pyörän päällä, yöt hän nukkui teltassa tuulen ja katseiden suojassa luonnon keskellä. Maisemat tekivät maantieteilijään suuren vaikutuksen, lisäksi pitkät pyörämatkat toivat sielulle tyyneyttä, jolloin pahojakin tuulikohtia jaksoi painaa eteenpäin. Kirjan keskellä olevat kuvat toivat luonnon myös lukijaa lähemmäksi, mutta itselle kiinnostavinta oli kuitenkin tunteiden ja tunnelmien kuvaus. Kuinka itsekin pääsi rauhaan ja tien päälle ja loppumatkan Reykjavik tuntui rajulta paluulta sivilisaation pariin.

Eva Frantz: Sininen huvila (Blå villan, 2017) ***
Mukiinmenevä dekkari suomenruotsalaisista pikkupaikkakunnalla. Sininen huvila - blogia pitävä Becca Stenlund pahoinpidellään tajuttomaksi kotonaan. Poliisi Anna Glad selvittää. Dekkarisarjan ensimmäinen osa. 

Alex Schulmann: Polta nämä kirjeet (Bränn alla mina brev, 2018) ****
Takakannen osuva kuvaus: Kolme aikatasoa, kolme sukupolvea, yksi salaisuus. Rajun perheriidan jälkeen Alex ymmärtää kantavansa sisällään selittämätöntä vihaa. Hänen lapsensa pelkäävät isäänsä, ja hänen vaimonsa kärsii miehensä raivonpuuskista. Alex alkaa etsiä sukunsa menneisyydestä selitystä käytökselleen. Tosipohjaisessa romaanissaan Alex Schulman yhdistää mestarillisesti lapsuusmuistonsa ja sukunsa aidot kirjeet dramaattiseen kolmiodraamaan, jonka seuraukset säteilevät yli sukupolvien. Kertakaikkiaan upeasti kerrottu isoäidin traaginen rakkaustarina, jota melodramaattinen isoisä ei koskaan unohtanut.

Tommy Orange: Ei enää mitään (There There, 2018) ***
Oaklandista kotoisin oleva ja itseään intiaaniksi kutsuva Tommy Orange kirjoittaa tapahtumista Oaklandin powwow-juhlien ympärillä. Moni on puolikas, neljäsosa- tai kahdeksasosaintiaani, monella on alkoholismia, köyhyyttä, taikauskoa perheessä. Ja monen tiet risteävät. Hyvässä ja pahassa.

Anne Catherine Bomann: Agathe (Agathe, 2017) ***
Tanskalaisen psykologin ja kirjailijan esikoisteos on pieni tarina 71-vuotiaasta psykiatrista, joka on jäämässä piakkoin eläkkeelle. Psykiatri on yksinäinen asunnossaan tavaroiden keskellä kunnes yksi viimeisistä asiakkaista, saksalainen Agathe, herättää hänet eloon.

Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen (Vom Ende der Einsamkeit, 2016) ***
Sveitsiläis-saksalaisen ensimmäinen suomennettu romaani kertoo Jules Moreausta, joka jää orvoksi lapsena ja lähetetään isosiskonsa Lizin ja isoveljensä Martyn kanssa sisäoppilaitokseen. Jokainen reagoi omalla tavallaan: vilkas ja rohkea Jules vetäytyy yksinäisyyteen, Liz sekoilee puoli elämäänsä, Marty perustaa ajattelunsa faktoihin ja saa lieviä pakko-oireita. Jules miettii kaikenlaista itsekseen ja ystävystyy ainoastaan Alvan kanssa. Alvan, jolla on omia murheita menneisyydessään. Sisäoppilaitoksen jälkeen elämä vie sisarukset eri puolille Eurooppaa. Jules ajelehtii tietämättä mitä oikein haluaa elämältään. Vuosien jälkeen sekä sisarukset että Jules ja Alva löytävät taas toisensa. Melankolinen, paikoin jopa lohduton tarina näyttää sen, millaista elämä välillä on ja kuinka se kuitenkin kantaa.

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja (Den röda adressboken, 2017) ***-
Tukholmalaisen toimittajan esikoiskirja on menestynyt sekä Ruotsissa että ulkomailla. Kirjassa 96-vuotias Doris Alm kirjoittaa tarinaansa jälkipolville. Kirjoitukset lähtevät ihmisistä, jotka ovat olleet hänelle tärkeitä elämän varrella. Jokainen kirjoituksen ihminen löytyy punaisesta osoitekirjasta. Heidän nimensä yli on vedetty viiva - kuollut. Sisarentyttärentytär Jenny, joka asuu Yhdysvalloissa, on Dorikselle tärkeä ja he pitävät yhteyttä viikottaisilla Skype-puheluilla. Edes Jenny ei ole ennen kirjoituksia tiennyt, miten vaiherikas elämä Doriksella on takanaan. Jokainen pätkä Doriksen elämässä on oma irtonainen kokonaisuutensa ja niihin ehditään kurkistamaan vain pikaisesti. Muuten tykkäsin.

Peter Franzén: Tumman veden päällä 2010 ***+
Simppeliä ja jotenkin etäältä kirjoitettua tekstiä, joka vangitsee sivu sivulta syvemmälle Peten lapsuuteen. Takakannessa osuvasti: Peter Franzénin Tumman veden päällä on aseista riisuvan herkkä ja usein riemastuttava kasvukuvaus. Franzén tavoittaa lapsen tavan kokea maailma läikehtivinä yksityiskohtina. Itselle jäi mieleen kuvaukset mummosta ja papasta, joiden luokse paetaan äidin väkivaltaista puolisoa. Pappa, joka kertoilee villejä tarinoita ja luo lunta mummolan pihalla. Keminmaan murre on mukavaa luettavaa.

Liane Moriarty: Sulje silmäsi ja laske kymmeneen (The Hypnosist's Love Story, 2011) ***-
Australialainen hömppä hypnoterapeuttina toimivasta Ellenistä, joka tapaa kaikin puolin täydellisen Patrickin. Tilannetta mutkistaa ainoastaan Patrickin eksä, Saskia, joka stalkkaa pakkomielteen omaisesti Patrickia ja Elleniä. Viihdyttävä ja lisämielenkiintoa Ellenin ammatista.

Johanna Holmström: Märta Tikkanen - Tyttö joka halusi juosta vetten päällä 2020 ***+

1981 syntyneen kirjailijan Johanna Holmströmin kirjoittama teos Märta Tikkasen kirjoittamista kirjoista ja sitä kautta myös elämästä. Taustana Märtan kirjottamien kirjojen lisäksi hänen kirjeenvaihtoaan ystäviensä kanssa, lehtikirjoituksia ja -arvosteluja sekä Märtan ja perheenjäsenten haastatteluita. Suomenruotsalaisuus, kirjailijapiirit ja kuitenkin myös perhe-elämä neljän lapsen ja kirjailija-taiteilija Henrik Tikkasen kanssa. Märta on ehtinyt moneen. Vaikka teos etenee kronologisessa järjestyksessä Märtan lapsuudesta tähän päivään ja jokaisessa elämänvaiheessa on kiinnostavia asioita, mielen päälle jää kuitenkin se, miten näin fiksu nainen salli itsensä ja lapsiensa kestää alkoholisoituneen Henrikin tyranniaa. Miten hän yhä edelleenkin ajattelee, ettei voinut tehdä toisin. Miten perhe on ajautunut eroon toisistaan, vaikka kokivat niin kovia yhdessä. Toisaalta Märta on ehkä siksi niin hyvin jaloillaan, että hän juurikin teki sen, minkä pystyi ja 1970-luvulla siihen oli naisella mahdollisuus. Nainen pääsi pois hellan takaa ja sai keskittyä omaan työhön. Viimeisessä luvussa Märta sanookin, että nykypäivän nuorilla naisilla on valtava määrä haasteita. Pikkulasten äitien pitää paitsi mennä työelämään ja ansaita yhtä paljon rahaa kuin miehensä, myös olla hyviä taloudenpitäjiä ja käteviä käsistään ja leipoa pikkuleipiä ja järjestää täydellisiä juhlia. Minullahan ei ole ollut mitään sellaisia pyrkimyksiä... s.409. Märta toteaa myös, että 1970-luvulla ei tarvinnut ponnistella ulkonäkönsä vuoksi.

Sitten pari kohtaa muistiin.

S. 240. Ihminen joutuu kauhistuksekseen huomaamaan, että näkee aktiivisesti vaivaa järjestääkseen elämänsä sellaiseksi kuin se omilla vanhemmillaan oli, varsinkin siltä osin mitä inhosi, Åsa (Åsa Moberg) väittää (kirjeessään Märtalle, kun hän on valinnut kirjoituspaikan keskellä ihmisvilinää ja tv:n meteliä ja syyttää Henrikin siitä, että tällä on kirjoitusmökki pihalla.

S.307. Henrikillä ei ole tapana kiittää. Hänen on vaikea myöntää heikkouttaan ja vielä vaikeampi tunnustaa riippuvuuttaan toisesta. Mitä enemmän hän läheisyyttä ja myötätuntoa tarvitsee, sitä ivallisemmaksi hän yleensä käy.

S. 332. Päinvastoin on tavallista, että erityisen valpas lapsi, varsinkin esikoinen, yrittää tulkita vanhempiaan ja sopeutua ääneen sanomattomien toiveiden mukaiseksi.

Tero Liukkonen: Ilman sitoumuksia, 2020 **
Minä-kertoja tapaa pikkukaupungissa punatukkaisen naisen ja tästä alkaa tarina. Hauskaa pikkukaupunkikuvausta, vaikka jotenkin jäi valjuksi.

Candice Carty-Williams: Queenie (Queenie, 2019) ***+
Ruotsalaisen romanttisen kirjallisuuden konkarin (alla) jälkeen nuoren brittiläisen esikoisteos. Queenie on britannianjamaikalainen toimittaja, jonka valkoinen poikaystävä haluaa pitää taukoa. Queenie etsii lohtua yhden yön suhteista ja baareista, mutta ajautuu syvemmille vesille. Töissä hän haluaisi kirjoittaa juttuja #blacklivesmatter- ja #metoo-aiheista, mutta ei saa ideoitaan läpi. Ystävien ja perheen kanssa on omia vaikeuksiaan ja Queenie väsyy entisestään. Kevyesti kirjoitettu vaikeista aiheista, mutta se ei haittaa.

Simona Ahrnstedt: Kaikki tai ei mitään (Allt eller inget, 2017) ***
Väliin pari chick littiä BestSeller-hyllystä. Nopeasti lukaistu, ehkä myös vähän nopeasti unohdettu. Silti oikein viihdyttävä ja rentouttava. Lexia tapaa baarissa Adamin, juo useita drinkkejä, kertoilee elämästään ja suutelee miestä. Seuraavana päivänä samainen mies astelee Lexian työpaikalle uutena pomona.