Kevään 2016 kirjat

Karl-Ove Knausgård: Taisteluni 6 (Min Kamp 6, 2011) ***-
Viimeinen osa taistelua, paksu kuin mikä, olisiko ollut yli 1200 sivua. Satuin saamaan heti suomennoksen ilmestyttyä Best Sellerinä kirjastosta. Aloin lukemaan viitosen innostamana, mutta tämä olikin jälleen sekavampi teos... Omasta elämästä kuvattiin Malmön ajanjaksoa ja vaimon sairastumista, mutta suurin osa sivuista oli kirjallista ja jopa filosofista pohdintaa mm. nimen merkityksestä ja Hitlerin kasvutarinasta. Sujuvaa tajunnanvirtaa, toisinaan liian älyllistä minulle :)

Markku Pääskynen: Sielut (2015) **
Pääskysen kahdeksas romaani, minulle ensimmäinen. Vähän liian taiteellisesti kirjoitettu, mutta entisaikojen tunnelma välittyi hienosti, kun lähiön väki etsi kadonnutta Maija-tyttöä. 

Minna Lingren: Ehtoolehdon tuho (2015) **
Kolmas osa Ehtoolehdon vanhuksista ei enää lähtenyt samalla tavalla lentoon kuin aiemmat.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5 (2010, Min Kamp. Femte bok) ****
Tämä on suoraan jatkoa edelliseen osaan ja etenee myös melko kronologisesti. Karl Ove muuttaa Bergeniin opiskelemaan (Kirjoittaja-akatemiaan ja sen jälkeen yliopistoon) ja töihin (kehitysvammaisten laitokseen ja myöhemmin radioon). Tähän aikaan liittyy tärkeitä ihmisiä: veli Yngve, pitkäaikainen tyttöystävä Gunvor, ystävät Espen ja Tore sekä ensimmäinen vaimo Tonje, jonka kanssa Karl Ove viettää puoli vuotta Islannissa. Monet eivät ole tästä osasta niin paljon pitäneet kuin muista, mutta minua koukutti ehkä eniten. Opiskelijaelämä, Karl Oven melko synkät puolet, kirjoittamisen vaikeus, naissuhteet... Todella hyvää kerrontaa jälleen. Sitä jäin miettimään, että kirjassa ei ollenkaan analysoida miksi Karl Ove voi toisinaan huonosti tai voisiko asialle tehdä jotain, vaikka tunteet itsessään kuvaillaan viiltävän tarkasti. Tämä jollain tapaa inhottavan itsekeskeinen tapa kertoa varmaan tökkii osaa lukijoista. Tästä kirjasta saisi hyviä keskusteluita aikaan :)

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (2015) ***
Vanhatalon viides omalla nimellä kirjoitettu romaani, lisäksi hän kirjoittaa chick lit - romaaneja nimellä Veera Vaahtera. Mulle ensimmäinen Vanhatalon kirja, tykkäsin tosi paljon kielestä ja tunnelmasta. Romaani kertoo oululaisesta, 1960-luvulla syntyneestä Aarnista, joka hahmottaa maailmaa kunnolla vasta kameran linssin takaa. Tuttua Oulun murretta, nostalgista valokuvamaailmaa ja omanarvontuntoa (tai sen puutetta). Lukukokemusta hieman häiritsi edestakaisin pomppiva aika (kaikkea 60-luvun ja nykyhetken väliltä suloisena sekamelskana).

Kari Hotakainen: Henkireikä (2015) ***-
Novellimaista tarinankerrontaa, jota on helppo lukea, mutta helppo myös unohtaa.

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (2015) ***+
Keski-ikäisten Chick Lit eli Turkey Lit. Kaisa Haatanen on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö, jonka kirjan päähenkilö on keski-ikäinen, yksinelävä kustannuspäällikkö. Kirja koostuu aakkosjärjestyksessä nimetyistä irrallisista kappaleista, joka on ehkä kirjan ainoa miinus. Kerronta on humoristista, kieli sujuvaa ja aiheet kevyistä sielukkaampiin. Tällä tyylillä kokonainen romaani - jään odottamaan!

Ben Furman, Tapani Ahola: Ongelmista ratkaisuihin - Lyhytterapian perusteet (Solution Talk: Hosting Therapeutic Conversations, 1992) ***+
Ratkaisukeskeisen psykoterapian oppikirjanakin käytetty teos, jossa käydään esimerkkien kautta läpi ratkaisukeskeisen keskustelun käyttöä erilaisissa terapiatapauksissa. Helppolukuinen, paljon esimerkkejä sisältävä perusteos siitä, miten ongelmia voi katsoa niin monesta eri näkövinkkelistä ja ratkaisuja voi löytää luovasti keskustelun kautta. Jo alkusivun esimerkki (alla) johdattelee erinomaisesti aiheeseen:

Ystävättäret tapasivat toisensa. Toinen heistä alkoi kiukkuisena suomia kaupungin apteekkaria. "Apteekkari on töykein tuntemani ihminen", hän sanoi, "On jo aika, että joku vihdoin sanoisi sen hänelle suoraan."

"Minä tunnen sen miehen. Voin yrittää puhua hänen kanssaan", vastasi toinen.

Muutaman viikon kuluttua ystävättäret tapasivat toisensa jälleen. Apteekkarille suivaantunut nainen kysyi: "Mitä sinä oikein teit? Minä kävin apteekissa ja mies oli muuttunut ystävälliseksi. Sanoitko hänelle suorat sanat?"

"No en aivan", totesi ystävätär, "minä vain sanoin hänelle, että sinusta hän on komea mies."

George Saunders: Joulukuun kymmenes (Tenth of December, 2013) ****
Yhdysvaltalaisen kirjailijan, yliopisto-opettajan ja lehtikolumnistin novellikokoelma amerikkalaisten esikaupunkien rahvaasta. Mukaansatempaavia, rääväsuiset tarinoita tästä ajasta ja ajasta tulevaisuudessa. Upeaa kielenkäyttöä. Erityisesti mieleen jäivät novellit Semplica-päiväkirjat (ST-tytöt), Kotiin ja Joululuun kymmenes.

Jeff Vandermeer: Hävitys: Eteläraja-trilogia 1 (2014, Annihilation. Book 1 of The Southern Reach Trilogy) ***
Kirjailijan kotimaassa Yhdysvalloissa menestyneen dystopiatrilogian 1. osa. Alueelle X lähetetyssä 12. retkikunnassa on neljä naista: psykologi, maanmittari, antropologi ja biologi, joista viimeisen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Asiat menevät kummallisiksi jo heti alkuun, mikään ei ole niinkuin on kerrottu, vaan paljon, paljon kauheampaa. Takaumat entiseen elämään tuovat mukavaa vaihtelua tuntemattoman voiman kanssa erämaassa seikkalemisen lomaan.

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James (2015, Etta and Otto and Russell and James) ****

Kanadalainen, Englannissa asuva muusikko ja kirjailija Emma Hooper on sijoittanut esikoisromaaninsa Kanadan maaseudulle. 83-vuotias Etta on lähtenyt katsomaan merta, Otto ja naapurin Russell odottavat häntä takaisin kotona Sascatchewissa. Etan seuraan lyöttäytyy kojootti James ja he kulkevat jalan pitkin Kanadan erämaata kohti merta. Samalla menneisyys ja erityisesti nuoruusvuodet palaavat mieliin. Tarina on sairaan hienosti rakennettu, jokainen yksityiskohta tuntuu samalla tarkoin mietityltä että loogiselta. Henkilöt ja heidän elämänsä menevät niin kuin on tarkoitettu, vailla katkeruutta, vailla sen kummempaa analyysiä. Kärpäsistä ei tule härkäsiä ja jokaisella on arvonsa. Nuoruusvuosien nopeat käänteet ja vanhuuden hidas tempo vuorottelevat. Ihminen pysyy, vaikka samalla muuttuu, muistot pysyvät, jos ne vielä muistetaan. Näin sen elämän kuuluukin mennä.

John Williams: Stoner (1965, Stoner) ***

Tämä romaani ei ilmestyessään aiheuttanut suurta huomiota, mutta uusien painosten myötä 2006 alkoi uusi tuleminen ja uudet käännökset ja uusi suosio. Mainiota, että tällainen kokonaan kolmannessa persoonassa kirjoitettu varsin lakoninenkin ja konstailematon teos saa "varauksetonta suosiota tänä kummallisten teosten aikana. 

Kirjan alussa olevassa saatteessa (vuodelta 2003) romaanin kulku käydään läpi, joten kirjaa lukiessa tarinassa ei tule yllättäviä käänteitä. Kyseessä on yhden miehen koko elämä pikkuruiselta tilalta yliopiston opettajaksi. Ihmisiä on vähän, mutta heillä kaikilla on vaikuutuksensa Stonerin elämään. Koska tarina kolmannessa persoonassa etäännyttää tunteista, rintaa ei varsinaisesti purista päähenkilön elämän käänteet, mutta surumielinen, kirjojen tuoksuinen tunnelma säilyy läpi koko kirjan. Kokonaisuudessaan ehyt.


Ian McEwan: Lapsen oikeus (FThe Children Act, 2014) ***
Fiona Maye on 56-vuotias juristi, kun hänen elämässään tapahtuu vähän enemmän. Hankala tapaus töissä (jehovantodistajapojan kieltäytyminen verensiirrosta) ja muutoksia kotona (aviomies pyytää lupaa suhteeseen nuoremman naisen kanssa). Vaikka töissä on sydäntäsärkeviä juttuja ja aviomies sekoilee, niin tuntuu kauhean kolkolta. Luulisi, että tuollaiset tapaukset saisivat sielun verelle, mutta kai juristin sitten tarvitsee kovettaa sydämensä, että jaksaa. Vasta tuo jehovapoika saa lopulta tunnemyrskyn aikaan. Kieltämättä kiinnostavia oikeustapauksia.

Sadie Jones: Kotiinpaluu (The Outcast, 2008) ****
Sadie Jonesin hurjan suosion ja palkintoja saanut esikoisromaani, joka kertoo 1950-luvun pikkukaupungista, perheiden kulisseista ja siitä, miten puhumaton menneisyys vaikuttaa. Lewis on 19-vuotias ja palaa kotikaupunkiinsa vankilasta. Jännitteitä ja tunteita nousee eri puolilla. Outo Lewis ei jätä ketään kylmäksi. Hienosti kuvattu, miten puhumattomuus jää ahdistukseksi ja purkautuu agressiona uhkan edessä. Yhtä lailla hienosti kuvataan myös positiiviset tunteet, toveruus ja lopuksi rakkaus. Mä niin näen tän jo leffana :)

Michael Cunningham: Koti maailman laidalla (A Home at the End Of The World,1990) ***

Jonathan on ainoa, ujo lapsi 1970-luvulla ja saa ystävän oudosta Bobbystä, joka saa kulkea miten huvittaa. Bobby lähes asuu Jonathanin huoneessa ja tutustuttaa tämän musiikkiin ja pilvenpolttoon.  Poikien elämää seurataan parikymmentä vuotta, minä aikana ensin Jonathan ja myöhemmin myös Bobby muuttavat New Yorkiin heitä jonkun verran vanhemman Claren kämppiksiksi. Kirjan alkuosan teema ystävyys muuttuu loppuosassa erilaiseksi perheeksi, jossa kaksi miestä ja yksi nainen kasvattavat lasta ja hoitavat kolmatta, aidsiin sairastunutta miestä. Kirjan lopussa ystävyys osoittautuu vahvemmaksi teemaksi.

Joululoman 2015-2016 kirjat

Laura Lindstedt: Oneiron (2015) **+
Vuoden 2015 Finlandia-voittaja, joululahjakirja ja tammikuun lukupiirin kirja tuotti kyllä minulle pienen pettymyksen. Idea eri taustoista tulleiden naisten keskusteluista ns. kuoleman välitilassa kuulosti kiehtovalta. Odotin elämän ja kuoleman rajanvetoa, sielukkuutta, elämän suuria kysymyksiä, ja niistä herääviä omia tunteita. Tämä oli ehkä väärä ennakko-odotus. En samaistunut yhteenkään naiseen, enkä saanut kirjan keskiosan filosofisesta pohdinnassa kiinni. Taisi olla minulle liian vaikeatajuista. Kirja ei itsessään tuntunut kokonaisuudelta, vaan osilta, jotka poikkesivat toisistaan paljonkin tyyliltään. Ehkä kahdeksan vuoden pitkä työstöaika näkyi näin. Rakenteen moninaisuus vielä lisäsi irrallisuuden tuntua. Loppuosan lehtileikkeet ym. kyllä kevensivät varsin raskasta keskiosaa ja muualla toistuvat selvennykset sulkeissa tosiaan selvensivät myös. Juutalaisuus ja sen tuomat ahdistavat kysymykset päähenkilö Shlomithille veivät paljon sivuja, mutta olivat osista kokonaisin. Mielenkiintoinen kirja, minulle liian vaikea. 

Adam Johnson: Orpokodin poika (The Orphan Master's Son, 2012) ***
Stanfordin yliopistossa luovaa kirjoittamista opettava Abdam Johnson taustoitti ja kirjoitti tätä Pulitzer-palkittua romaania kuuden vuoden ajan. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Koreaan. Isänsä orpokodissa kasvanut Jun Do pärjää hyvin ihmisten sieppaajana ja saa yhä vastuullisempia työtehtäviä Pohjois-Korean hallinnon lähettämänä.  Merillä työskennellessään Jun Don rintaan tatuoidaan kansallisen elokuvatähden Sun Moonin kuva ja myöhemmin kirjassa heidän tiensä kohtaavat muutenkin. Jun Don työminän ja arkiminän ero tulee selvimmin ilmi juuri suhteessa Sun Mooniin. 

Kirjaa sanotaan seikkailukertomukseksi ja siltä se tuntuukin. Seikkailut ovat vain toinen toistaan karmeampia ja samalla tavallisen pohjoiskorealaisen arjen kuvaus lohdutonta. Pohjoiskorealaisen elämänmenon kuvaaminen on kuitenkin välillä jopa humoristista esim. 

KANSALAISET! Avatkaa ikkunanne ja suunnatkaa silmänne ylös, sillä Pjongjangin yllä lentää varis, joka kääntelee kaarevaa nokkaansa kohti jokaista mahdollista uhkaa ja kohti alhaalla katselevaa isänmaallista kansaa. Pankaa merkille mustien siipien iskut, kuulkaa kireät huudot. Tarkatkaa, kuinka tuo lentomestari syöksyy koulujen pihoille tutkimaan lapsista pelkuruuden jälkiä ja sukeltaa sen jälkeen kynnet ojennettuina arvioimaan Kim Il-Sungia patsasta ihailevien kyyhkysten uskollisuutta. s. 391.

Mutta on meillä hyviäkin uutisia, kansalaiset! Kaupungin pahamaineinen tuulilasinpyyhinten pihistelijä on saatu kiinni. ... Ja vielä lisää hyviä uutisia - durratoimitukset maaseudulta ovat alkaneet. Noutakaa kiintiökupongeillanne muhkeat annokset tätä herkullista tärkkelystä. s. 434

Ja seuraavassa luvussa tapahtuvat julmuudet puistattavat niin, että lukeminen tekee mieli jättää kesken. Tällaista pätkää en laita esimerkkinä kuitenkaan... 

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi, 2013) ***
Norwegian Woodin kirjoittajan ensimmäinen suoraan japanista suomennettu romaani. Tsukuru on 36-vuotias juna-asemien suunnittelija, jolla ei ole ystäviä. Hänet jätettiin viiden kaverin porukasta parikymppisenä, eikä hän ole sen jälkeen oikein hakenut ystäviä. Nyt hän tapaa Saran, joka haluaa, että Tsukuru vihdoin selvittää sen, miksi hänet suljettiin kaveriporukasta. Tokiossa asuva Tsukuru matkustaa kotikaupunkiinsa Nagoyaan ja Helsinkiin tapaamaan entisiä ystäviään. Elämä on heitellyt jokaista. Nopeasti luettavaa, merkityksellinen sisältö, kaipaamaan jäin vain vähän runollisuutta tekstiin.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 4 (Min kamp 4, 2010) ***
Tässä osassa Knausgård muistelee aikoja, jolloin hän oli 17-19 - vuotias, ensin lukiossa ja sitten Pohjois-Norjassa opettajan sijaisena. Sujuvaa luettavaa, tyylikin jo tuttua.

Kaj Korkea-aho: Paha kirja (Onda boken, 2015) ***
Taas sujuvaa luettavaa ja hyvää kieltä :) Åbo Akademin kirjallisuustieteen laitoksella eräs oppilaista kiinnostuu runoilija Leander Granlundista ja hänen käsikirjoituksestaan Elon murheisesta hämärästä. Tämä saa professori Mickel Backmanin palaamaan menneisyytensä hetkiin. Aiheuttaako Paha kirja itsemurhia? Vaikka kirja ja tarina on hyvä, silti tuntuu, että Korkea-aho pystyisi vieläkin parempaan, jopa iholle menevään.

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 3. Kuolema (Torka aldrig tårar utan handskar - 3. Döden, 2013) ***
Kolmas ja viimeinen osa Tukholmaan saapuneesta aidsista ja ystäväjoukosta, jota kuolema koskettaa. Tämä kolmas osa oli ehkä koossapysyvin tai ehkä kokoonsaattava. Kirjan takakannesta: Kertomus kärsimyksestä, nöyryytyksestä ja petoksesta, mutta myös kaunis kertomus tuota kaikkea uhmaavasta rakkaudesta. Elämä eletään juuri tämän kerran. Nämä samat asiat jäivät pyörimään minunkin mieleeni: miten tuohon aikaan (ja varmaan monessa paikassa vieläkin) jaotellaan ihmiset homoihin ja ei-homoihin ja miten kauniisti nämä toisista jaotellut pitivät yhtä ja rakastivat toisiaan.

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta (2011) ***-
Kolmas Hirvonen pienen ajan sisään. Tykkään tosi paljon hänen tavastaan kirjoittaa ja kuvata ihmisiä ja heidän mieltään. Tässä ollaan Afrikassa, Suomesta lapsuuden maisemiinsa palaa elämässään yksin jäänyt Paul. Hän kohtaa Estherin, jolla on omat murheensa kannettavanaan. Paul ja Esther ystävystyvät ja saavat elämälleen vähän lisää tarkoitusta ja valoa. Molempien elämänvaiheita tulee käytyä läpi. Mielenkiintoista ja aidon oloista afrikkalaisuutta. Jostain syystä pidän enemmän Hirvosen Suomeen sijoittuvista kirjoista. Seuraavaa odotellessa :)

Syksyn 2015 kirjat

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman (2005) ***+
Hirvosen uusimmasta kirjasta innostuneena varasin kirjastosta nämä aiemmatkin. Tämän esikoisteoksen olin kyllä jo lukenut aikanaan, mutta enpä paljoa siitä muistanut. Anna ja Ian löytävät toisensa yliopistolla ja saavat vihdoin kertoa jollekin oman elämänsä mustista pisteistä. Annalla on veli Joona, joka alkoi voimaan pahoin jo pienenä, Ianilla Vietnamissa murentunut isä. Molemmilla rakkaus ja ahdistus läheisiinsä. Kovasti tulee taas iholle tämä kirja.

Peter Høeg: Susanin vaikutus (Effekten af Susan, 2014) **
Lukupiirin joulukuun kirja, jonka varasin kirjastosta jo elokuussa, mutta se ei silti ehtinyt ajoissa. Siispä ostin elämäni ensimmäisen e-kirjan! Luin sitä ihan normaalilta padiltä, mikä ei tuntunut kauhean luontevalta. Jouduin lukemaan vähän kiireessä, enkä tiedä oliko sisällön outous vai tabletin loiste syynä, mutta nukuin tosi huonosti. Enkä ehtiny kirjassa kuin alle puoleen väliin. Lukupiirimme antoi kirjalle kuitenkin 3,5 tähteä, mutta jakoi kokemukseni kirjan omituisuudesta. En sitten ole saanut jatkettua lukemista... Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa jännä perhe on keskiössä. Äiti on tiedemies, isä klassisen musiikin heppu ja mukana miltei täysi-ikäiset kaksoset. Ennen kirjan tapahtumien alkua jotain rikollista oli sattunut Intiassa, myöhemmin mukaan kuvaan tulee tulevaisuuskomissio ja kaikenlaista kamalaa. Kirjan nimi viittaa perheen äidin kykyyn saada ihmiset avautumaan kaikista asioistaan hänelle. Palaan asiaan, jos saan luettua kirjan joskus loppuun.

Jukka Sariola: Ystäväni Seija - Kutsumuksena Afganistan (2015) ***
Työkaverin lainaama kirja, jossa Jukka Sariola kertoo ystävyydestään vuonna 2014 Afganistanissa surmattuun suomalaiseen avustustyöntekijään Seija Järvenpäähän. Henkilökohtainen ja kristillinen kirja, josta saa hyvän kuvan siitä, millaista lähetystyöntekijän elämä on kotimaassa asuvan näkökulmasta. 

Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna (Håpas du trifs bra I fengelset, 2010) ***+
Susanna Alakoski muutti 5-vuotiaana Ruotsiin. Tämä on hänen toinen romaaninsa (ensimmäinen on August-palkittu Sikalat), joka kertoo Ruotsiin siirtolaisina tulleista suomalaisista työläisistä. Koulutukseltaan hän on sosionomi ja naistutkija. Tausta ja koulutus näkyy kirjassa, joka kertoo Annista, joka on selviytynyt elämässään, toisin kuin veljensä Sami. Teksti välillä liitelee, välillä etenee kronologisesti ja on kaunista ja puhuttelevaa. Sisarusten suhde on riipaiseva. Hieno kirja!

Miina Supinen: Mantelimaa, 2015 *+
Nappasin BestSellerinä kirjastosta, mutta sain luettua vain vajaaseen puoleen väliin. Hyvin outo tarina, joka eteni vähän liian löysällä otteella. Mantelimaa on huvipuiston ja ostoskeskuksen sekoitus, jossa teemana joulu.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu, 2015 ***+
Neljäs kirja peräperää tällaisia, joiden nimet eivät jää mieleen... Silti tosi hyvä tämäkin! Romaani on Elina Hirvosen kolmas ja ne kaksi muuta täytyy heti laittaa varaukseen :) Tällä kertaa elellään muutaman vuosikymmenen kuluttua, joskaan sitä ei läheskään koko ajan muista eikä huomaa. Keskiössä on perhe äiti, ilmastotutkija Laura, tytär, Somaliassa lääkärinä toimiva Aava ja poika Aslak, jolle ei ole oikein paikkaa yhteiskunnassa löytynyt. Isä Eerik on myös olemassa, vähän sivuhenkilönä. Ja sitten joku alkaa ampumaan ihmisiä Lasipalatsin katolta... Mitä me voimme tehdä?

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta (Fallout, 2014) ***+
Sadie Jonesin neljäs romaani (haluan lukea ne kolme muutakin!) sijoittuu Pääosin 1960-1970-lukujen Lontooseen, jonne pikkukaupungin poika Luke seuraa teatteri-ihmisiä Paulia ja Leighiä. Teatterimaailmaa, näytelmätekstejä, ystävyyttä, rakkautta. Ihana kirja.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (All the Light We Cannot See, 2014) ***
544 sivullista keskimäärin 2-3 sivun lukuja. Vuoronperään saksalainen Werner, orpokodin poika, joka on kiinnostunut radioista ja vuoronperään ranskalainen Marie-Laure, sokea tyttö, jonka isä rakentaa pienoismalleja ja monimutkaisia rasioita. Toinen maailmansota käynnissä, ihmeellinen jalokivi, Saint-Malon rantakaupunki. Erilainen kertomus sodasta.

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (What I Loved, 2003) ***-
Lentokentällä huomasin, että kirja oli jäänyt kotiin ja ostin kioskista tämän Miki-formaatissa. Menee kivasti käsilaukussa. New Yorkin taidepiireissä kaksi perhettä elää päällekkäisissä asunnoissa ja osallistuu toinen toistensa elämään. Kirjan alkuosa kuvaa tutustumista ja perheiden varhaiseloa. Molemmissa perheissä yksi lapsi, samanikäisen poika. Näiden poikien traagiset kohtalot värittävät kirjan toista puoliskoa. Rinnakkain kulkee tarina kahden ihmisen rakkaudesta sekä erityisesti kertojapersoonan vanhenemisesta. Tietty surumielisyys hohkaa koko ajan, siitä tuo henkinen miinus.

Riikka Ala-Harja: Kevyt liha (2015) **+
Kirja naisen elämästä muutaman kuukauden ajalta. Kahden alakouluikäisen poikansa kanssa elävä teatterin valosuunnittelija hakee omaa aikaa kuntosalilta. Sitten hän kohtaa vanhan tutun, jolloin elämään tulee uutta sisältöä. Kirja kuvaa varsin arkisia asioita varsin pintapuolisesti. Teksti on lyhyttä, napakkaa ja nopeasti luettavaa. Sisältö jää kyllä aika kevyeksi. Jää miettimään, onko teatteriprojektin Michelangelon Davidilla tai naisen sukupuoliroolien herättämillä ajatuksilla syvempi merkitys... Lukupiirin syksyn eka kirja.

Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen (2012) ***
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kasvaneet ystävykset palaavat kotiseudulle, kun yksi heistä kuolee auto-onnettomuudessa. Valvontakameran kuvassa Sofie ei näytä olevan autossa yksin. Sofien kihlattu Benjamin alkaa tutkimaan asiaa itsekseen. Lisämaustetta tuovat muut henkilöt: pappi Simon, omaa homouttaan kotipaikkakunnalla aristeleva Christoffer sekä Sofien änkytyksestä kärsivä veli Loke. Alkukankeuden jälkeen kirjan ahmi äkkiä loppuun.

Pirjo Hassinen: Sauna Paradis (2014) **+
Kirjailija Anne Hornin isällä oli yleinen sauna, jonka asiakkaat heräävät eloon Annen romaaneissa. Samassa kaupungissa asunut Lauri Kovanen ottaa yhteyttä Anneen, koska haluaa apua muistamisessa. Tarina etenee näiden kahden tapaamisten kautta.

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 2. Sairaus (Torka aldrig tårar utan handskar - Sjukdomen, 2013) **+
Toinen osa Tukholman homopiireihin saapuvasta aidsista. Olin lukenut ekan osan jo aiemmin, tämä sille selkeää jatkoa. Kirjailijan henkilökohtainen kokemus tekee lukemisesta vavisuttavampaa.

Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät (Fasandræberne, 2008) **
Toinen osa Osasto Q - dekkarisarjaa. Hienon sisäoppilaitoksen hyvinpärjänneen kaveriporukan menneisyys alkaa nousta esiin vanhaa rikosta selvitettäessä.

Liisa Laukkarinen ja Marius Rüfenacht: Pakko juoda? Äidin ja pojan taistelu viinasta (2007) ***
Lahjakkaan, mutta erilaisen pojan ihastus alkoholiin. Elämä heittelee, mutta humalassa on hyvä olla. Äiti ja poika kertovat omalta osaltaan lähinnä äidin taistelusta. Juominen ei ole pelkkää tissuttelua, vaan armotonta ryyppäämistä, riitoja ja ongelmia. Taas avartui maailma.

Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni - elämänkuvia (2014) ***
Omaelämäkerrallinen romaani, jossa menneisyys ja nykypäivä vuorottelevat. Sekä kirjailija että hänen vaimonsa ovat sairaalassa ja huoli suuri. Päiväkirjamaista muistelua elämän suurista hetkistä. Kieli on napakkaa ja lauseet lyhyitä. Painopiste jää menneisyyteen, nykyhetkestä olisi kaivannut ehkä lisää. Lukupiirin kesän kirja, jonka lukaisi nopeasti parissä illassa. Kirjasta tykättiin.

Elizabeth Noble: Lukupiiri (The Reading Group, 2003) ***-
Noblen esikoisromaani maaseudun rauhassa kirjoitettu. Aiemmin hän toimi vuosia kustannusalalla Lontoossa. Kirja rakentuu kerran kuussa pidettävien lukupiirien ympärille yhden vuoden ajan. Viisi naista kokoontuu vuorotellen toistensa luokse syömään ja keskustelemaan kirjoista. Osa naisista tapaa toisiaan muutenkin ja joidenkin elämät kietoutuvat yllättäenkin yhteen. Ystävyyttä, rakkautta, perhe-elämää - kirjat jäävät kuitenkin sivuosaan.

Kesän 2015 kirjat

Elizabeth Noble: Naapurin tyttö (The Girl Next Door, 2009) ***-
Newyorkilaisen neljäs romaani, joka kertoo Manhattanilaisen kerrostalon ihmisistä, heidän iloistaan ja suruistaan ja ihmissuhteistaan. Miinusta liian monesta henkilöhahmosta, osa tarinoista tuntui vaan täytteeltä. Toisaalta ne, jotka eivät sitä olleet, olivat oikein kivoja :)

Veera Vaahtera: Sattumalta sinun (2015) ***
Pauliina Vanhatalon alter ego, joka kirjoittaa chick litejä, joista tämä on kolmas ja jonka pohjana toimii Me Naisissa 2013 julkaistu jatkokertomus Akateemisesti sinun. Filosofian laitoksen työtä ryhdittämään palkattu Karoliina ei oikein tahdo päästä entisestä poikaystävästään Villestä ja samaan aikaan filosofian laitoksella työskentelevä Matias kiehtoo. Huolipäiväkirjaan kertyy sivuja. Tykkäsin yliopistomaailmasta ja muutenkin tarinasta.

Jussi Adler-Olsen: Vanki (Kvinden i buret, 2007) **+
Tanskalainen dekkari, jossa työtehtävissä kärsinyt Carl Moerck palaa poliisiin ja ryhtyy tutkimaan uudelleen vanhoja selvittämättömiä rikoksia yhdessä innokkaan avustajansa Hafez el-Assadin kanssa. Ensimmäisenä he tarttuvat nuoren poliitikon, Merete Lynggaardin, tapaukseen. Kirja aloittaa Osasto Q-sarjan. Ihan ok dekkari.

Graeme Simsion: Vauvatesti (The Rosie Effect, 2014) ***-
Vaimotestin jatko-osa lähti aluksi vähän kangerrellen käyntiin, mutta sitten alkoi taas viihdyttämään kivasti :)

Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki (El prisinero del cielo, 2011) **
Samanlainen kuin aiemmat kirjatkin (Tuulen varjo, Enkelipeli), en oikein enää innostunut ;(

Rain Mitchell: Tasapainoilua - Joogasalin naiset (Tales from the Yoga Studio, 2011) ***-
Kesähömppäkasasta kalifornialaisen joogasalin omistajan ja ystävien ja asiakkaiden elämää. On se vaan kummallista tuo touhu sielläpäin :)

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (2013) ****
Oululaisen äidinkielenopettajan tarina nuoresta lestadiolaisparista, Viljasta ja Aleksista. Onneksi väliin oli ujutettu blogilukuja ja nukketarinoita, muuten olisin lukenut kirjan ihan liian nopeasti. Voiko ollakaan näin ihania vanhempia? Kuinka lämpimin sanoin Vilja rakastaa lapsiaan ja kuinka järkkymättömänä ja kauniisti Aleksi seisoo hänen rinnallaan ja apunaan. Molemmat myös vaikeina aikoina ja vaikeiden päätösten edessä. Sen lisäksi, että tarina itsessään tulee iholle, kieli on aivan mahdottoman rikasta. 

Jussi Valtonen: Vesiseinä (2006) **+
Sujuvaa tekstiä Finlandia-voittajan aiemmilta vuosilta. Novellimainen. Ensin piirretään kuvaa Antista lapsena ja sitten hahmotellaan hänelle erilaisia vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Millainen elämästä kulloinkin tulee, se on pienestä kiinni. Siihen voivat vaikuttaa lapsuuden kokemukset, tai sitten eivät...

Henning Mankell: Italialaiset kengät (Italienska skor, 2006) **+
Tällä kertaa herra on kirjoittanut dekkarin sijaan romaanin, jossa yksinäiselle saarelle vetäytynyt entinen lääkäri saa yllättäen vieraita menneisyydestä.

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää (2014) **+
Kiurujärveläisen kolmas kirja. Kolmen sukupolven (Armi - Sistinja - Hertta) tarina siitä, kuinka äidin hylkäämisen seuraukset kantavat sukupolven yli. Kirja on jaettu neljään erimittaiseen osaan, joista tykkäsin eniten toisesta, jossa 12-vuotias Hertta on kertojana. Ensimmäinen luku oli aika levällään, mutta tämä toinen ehyt. Tykkäsin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, vaikka paljon asiaa jäikin rivien väliin. Kokemus äideistä, tyttäristä, menneisyydestä, väsymyksestä, alkoholista, yksinäisyydestä, miehistä, sijaisperheestä - kaikki tuntuivat aidoilta.

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua (2015) **+
Epävarmojen viisikymppisten rakkaudesta.

Lionel Shriver: Jonnekin pois (So Much For That, 2010) ***-
Lontoossa asuvan, Poikani Kevin-kirjalla kuuluisuuteen nousseen kirjailijan yhdeksäs romaani. Paksu kuin mikä, teksti kulki jouhevasti, tiivistystä olisi voinut tehdä. Kertoja Shep on säästänyt koko ikänsä aloittaakseen Toisen Elämän jossain lämpimässä. Matkaliput on jo hankittu, kun selviää, että vaimo on sairastunut vakavasti. Ystäväperheen miehen Jacksonin palopuheet amerikkalaisen yhteiskunnan epäkohdista tuovat esiin samaa epäreiluuden tunnetta kuin ystäväperheen tyttären synnynnäinen sairaus ja Shepin vaimon syöpä. Shep on koko ikänsä palvellut muita. Mitä hän tekee, kun hänen oma unelmansa näyttää murskautuvan? Liiallisesta sivumäärästä huolimatta hyvä kirja.

Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project, 2013) ***+
Asperger-tutkija ryhtyy vaimonhankintaprojektiin, jota hämmentää suunnittelemattomat treffit vahvan Rosien kanssa. Just oikeanlaista hömppää!

Jari Järvelä: Särkyvää (2014) **+
Vaimo jättää ja mies matkustaa vanhalla Ladalla Pamplonan härkäjuoksuun tarkoituksena tappaa siellä itsensä kunniakkaasti. Kyytiin tulee liftari Agnes, joka on kova suustaan. Hersyvää kieltä, mutta ohut tarina.

Merja Tuominen-Gialitaki: Koko kylän pidot - Elämänmenoa kreetalaisittain (2014) **+
Matkaoppaana Kreetaan tutustunut ja siellä perheen perustanut karjalainen kirjoittaa kolmen tietoteoksen ja kahden keittokirjan jälkeen kokemuksistaan Kreetalla. Viime kesän Kreetan loman innoittamana lainattu kirja, jossa on paljon elämänmakua. Hieman jäsentymätön kokonaisuus.

Sjón: Poika nimeltä Kuukivi (Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til, 2013) **+
Sjón on islantilainen kirjailija, joka voitti tällä teoksellaan kansallisen kirjallisuuspalkinnon. Hän on myös tehnyt Björkin laulujen sanoja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat syksyyn 1918 Reykjavikissa. Maassa riehuu espanjantauti, päähenkilö Mána Steinnin päivät täyttää elokuvissa käynti, jonka hän rahoittaa myymällä itseään. Pieni kaupunki, suuria asioita.

Jessica Suni: Hoito (2014) ***
Helsinkiläisen toimittajan esikoiskirja kertoo miehen ja naisen suhteesta. Mies on luontaishoitaja, jonka vastaanotolle nainen saapuu. Hoidosta tulee "hoito". Ensin murskataan ego ja sitten koittaa onni ja autuus. Semmoinen pläni. Kumman ego kaipaisikaan murskaamista? Tarinassa mennään narsistisen ihmisen sisään. Karmivaa.

Pia Heikkilä: Koodinimi kajaali (2014) **
Suomalainen chick lit, joka sijoittuu Pakistanin Islamabadiin, jossa ronski kirjeenvaihtaja Anna selvittelee rikoksia ja miessotkujaan.

Sarah Lotz: Kolme (The Three, 2014) **
Erikoinen kirja 12.1.2012 (Musta torstai) tapahtuneiden matkustajakoneiden onnettomuuksista ja onnettomuuksista ihmeellisesti selvinneiden kolmen lapsen aiheuttamista spekulaatioista. Kirja koostuu toimittajan tekemistä haastatteluista, some-keskusteluiden litteroinneista ja muista muistiinpanoista. Lapsissa on jotain outoa, salaliittoteoriat ja erityisesti uskonnollisten ääriryhmien spekulaatiot saavat sijaa. Kaikki on keksittyä.

Hanna Nikkanen - Antti Järvi: Karanteeni - Kuinka aids saapui Suomeen (2014) **
Suomen aids-historia. Ihan mielenkiintoista.

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti (2011) ****
Romaani sijaisvanhemmuudesta. Ensimmäisessä puoliskossa kirjasta kymmenvuotiaan pojan ja uuden miehen kanssa elävä Tuula yllättäen kiinnostuu sijaisvanhemmuudesta. Tuula ei ole kotiäitityyppiä ja hän käy läpi omaa äitiyttään sekä itsekseen, miehen kanssa että sijaisvanhempivalmennuksessa. Toisessa puoliskossa perheeseen tulee kaksi sijaislasta, joiden kanssa tunteiden kirjo on suurta. Sijaisvanhemmuus on kiinnostanut minua aina ja tämän kirjan hotkaisin lukea yhdessä päivässä. Tykkäsin tosi paljon.

Päivi Storgård: Keinulaudalla (2014) ***
Nykyhetken ja menneen välillä kulkeva romaani siitä, kun tv-toimittaja sairastuu mieleltään. Aluksi en oikein päässyt kirjaan sisään, mutta kun pääsin, niin todella pääsin. Vasta kirjan luettua luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin, että taustalla on omakohtaisia kokemuksia. Vähän se kieltämättä jo lukiessa aattelutti. Ymmärrys taas lisääntyi huimasti.

Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa (Eines Abends in Paris, 2012) **
Pieni elokuvateatteri toimii miljöönä tälle rakkaustarinalle. Mukavia Pariisi-tunnelmia, ranskalaisia tapoja ja elokuvaviitteitä. Kaunis, mutta hiukan väkisin hankaloitettu tarina.

Kevään 2015 kirjat

Juha Vakkuri: Afrikan poikki (2009) ***+
Minä niin tykkään tällaisista matkakirjoista! Lainasin tarkoituksella mini-kirjana, joka kulki useamman kuukauden käsilaukussa. Kirjassa Vakkuri matkustaa Saharan etelälaitaa Afrikan poikki pääosin bussilla ja puskataksilla. Kirjassa vuorottelevat päiväkirjamaiset tarinat matkan etenemisestä ja tietoiskut kyseisen maan lähinnä poliittisista historian käänteistä. Molemmat tosi mielenkiintoisia. Vakkurilla on kymmenien vuosien kokemus Afrikasta, mm. Beninistä (Villa Karo) ja se näkyy. Hieno kirja.

Sari Luhtanen: Linssit huurussa (2014) **
Varsinainen Chick lit :) Mukavaa vaihtelua tähän väliin, mutta ei sen kummempaa kommenttia irtoa.

Jani Saxell: Sotilasrajan unet (2014) *+
Unenpäästäjä Florianista (2010) alkaneen trilogian toinen osa. Olen lukenut aiemmin Saxellin Vaihtoehtoinen USA-kirjan, mutta tämä oli liian monimutkainen ja kummallinen. Sata sivua jaksoin. Kirjassa hollantilaiset Jugoslavian sodan veteraanit tulevat Turun saaristoon metsästämään. Sitten paikalle saapuu mystinen kostaja Flavius ja rinnakkaisena tarinana alkaa kulkea unenpäästäjä Florianin elämä. Takaumat sodasta olivat kiinnostavia, mutta Flavius ja Florian liian outoja minulle. Kirja jäi kesken.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (2012) ***+
Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa palkintoja kahminut scifi-kirja. Kirjailija asuu Isossa-Britanniassa ja on kirjoittanut kirjansa yhtä aikaa sekä suomeksi että englanniksi. Kirjassa asutaan Pohjois-Suomessa, tulevaisuudessa, kun vesi on kortilla ja elämä köyhää. Päähenkilön isä on perinteinen teemestari ja tytär seuraa isänsä jalanjälkiä. Kirjaa oli ihana lukea, maailma ja ihmiset tulivat iholle. Kaupunki taloineen ja ihmisineen syntyi omassa päässä kuviksi. Vaikka ajat olivat kovat, kaikki tuntui niin rauhalliselta. Aluksi osoittelevat viittaukset nykymaailman aikaansaamaan tuhoon vähän ärsytttivät, epilogi oli ehkä turha.

Jarno Paalasmaa: Aktivoi oppilaasi (2014) **
Steinertaustaisen opettajan ja tietokirjailijan kirja kokemuksellisesta opetuksesta. Todella paljon taustatietoa ja viitteitä, ehkä hieman puuroiseksi jäi kokonaiskuva. Hypin aika paljon, etsin konkretiaa. Aivan helmisitaatti löytyi kirjan loppupuolelta: Kasvatus alkaa aina pakosta. Voidaan sanoa kärjistetysti, että kun oppii tottelemaan, saa vapautta eli vähemmän ulkoista pakkoa.

Quentin Bates: Kylmät käänteet (Frozen Out, 2011) **
Englantilaisen, Islannissa asuvan kirjailijan esikoisteos. Dekkarin päähenkilö on ylikomisario Gunnhildur Gisladottir, tapahtuma-aikana syksy 2008 juuri finanssikriisin alla ja paikkana pieni satamakylä Hvalvik. Murhia ja talousvehkeilyjä, politiikkaakin. Ihanan pienimuotoinen poliisipoppoo, paljon kauniita ja eksoottisia islantilaisia nimiä, mutta muuten ei tavisdekkaria kummempi. Lukuhaaste: Jännityskirja tai dekkari

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (2014) ****
Finlandia-voittaja 2014 ja lukupiirin kevään 2015 kirja. Oikein mukaansatempaava kirja puoleen väliin, jossa vähän aikaa junnasi ennen viimeisiä sivuja. Päähenkilöt isä ja poika tulivat tunteineen lähelle, Suomi-USA -kulttuurierot kiinnostavat aina, tulevaisuuden skenaariot mietityttivät. Osa henkilöhahmoista (isän vaimo ja tyttäret, äidin uusi mies ja lapset) olivat paljon esillä, mutta eivät koskettaneet. Tähtiä kuitenkin pudotti erityisesti junnaava osuus. Tarinana ja ajankuvauksena hieno, ihmisyys kuitenkin vielä tällä kertaa voitti - huh! Lukuhaaste: Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon 
Muokattu 1.4.2015. Yksi tähti lisää erinomaisten lukupiirikeskusteluiden ja Jussi Valtosen radiohaastattelun aiheuttaman muistinvirkistymisen takia.

J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997) **+
Lapsilla on Harry Potter - kausi ja lupasin myös lukea niitä. En ole koskaan ollut kiinnostunut yliluonnollisesta tai taikuudesta ja tämän tyyppiset kirjat eivät ole vetäneet puoleensa. Luin vauhdilla kirjan alkuosan, jossa oltiin vielä jästimaailmassa. Tylypahkan osuus vaatikin sitten enemmän aikaa... En kuitenkaan aio antaa periksi, ehkäpä väsytystaistelu tuo tulosta seuraavien osien kanssa :) Lukuhaaste: Kirja, jossa on taikuutta.

Claes Andersson: Pimeän kirkkaus (2010) **
Runokokoelma mm. ystävyydestä, politiikasta, ihmisistä. Runot ovat fyysisiä ja aaltoilevia. En oikein päässyt niihin sisään :( Eniten pidin runosta, joka kertoo vanhoista miehistä (s.51), joka oli hyvinkin (itse?)ironinen. Lukuhaaste: Runokirja

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty (2005) ***
Surupäiväkirjan pohjalta kirjoitettu romaani siskon itsemurhasta ja sen vaikutuksista omaan elämään, kaipauksesta, pohdiskeluista. Oma voimattomuus elämän edessä ja kova ikävä. Lukuhaaste: Muistelmateos tai elämäkerta

Mikko Reitala: Päähenkilö (2005) ***-
Näyttelijän ja käsikirjoittajan esikoisteos kertoo kolmikymppisistä helsinkiläisistä. On tunnettua sukua, rahaa, bileitä ja merkkivaatteita. Kirja käynnistyy vähän hitaasti, mutta tapahtuma tapahtumalta päähenkilön elämä osin huomaamatta muuttuu kokonaan. Elokuvamainen tunnelma. Löytyi kätevästi lukemattomana omasta kirjahyllystä :) Lukuhaaste: Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla

Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (2014) ***+
17-vuotias poika elää vuoden 1972 kesää viikkotöissä peltifirmassa asuntoautossa yöpyen ja viikonloput kotona ja kaverin kanssa radioasemia kuunnellen ja rakennellen. Romanssikin viriää. Tykkäsin tosi paljon tekstistä, ainoastaan osan radiotouhuista luin hyppien. Lukuhaaste: Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä

Sapphire: Precious - harlemilaistytön tarina (Push, 1996) ***
Tähän kirjaan pohjautuu palkittu elokuva Precious. Kirjan minäkertoja on 16-vuotias harlemilaistyttö Precious, joka on toista kertaa raskaana isälleen. Äiti lyö paistinpannulla ja Precious heitetään koulusta ulos raskauden takia. Uusi opettaja vaihtoehtoisessa koulussa saa Preciouksen oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan. Kirjoittamalla Precious saa oman äänen ja aloittaa oman elämän. Lukuhaaste: Kirja, josta on tehty elokuva

Paul Auster: New York -trilogia (The New York Trilogy, 1987) **+

• Lasikaupunki (City of Glass, 1985)
• Aaveita (Ghosts, 1986)
• Lukittu huone (The Locked Room, 1986)

Tämän trilogian valitsin kirjaston palautuskärrystä ihan siitä syystä, että töissä on meneillään Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste (idea Helmetistä), jossa saa pisteitä eri perusteilla valituista ja haasteajan sisällä (2.2.-24.4.2015) luetuista kirjoista. Oli kyllä ihan erityyppistä tarinaa kuin mihin on tottunut. Kaikki kolme osaa samaa teemaa: yksityisetsivä varjostaa/seuraa toisen ihmisen elämää (ainakin toinen henkilöistä kirjailija) kyllästymiseen ja oman minuuden kadottamiseen saakka. Tässä pari katkelmaa:
1) Kadun toisella puolella istuvaa Blackiä vakoillessaan Blue näet ikään kuin katsoo peiliin, ja sen lisäksi että tarkkailee toista, hän huomaa myös tarkkailevansa itseään.
2) Ei ole tarkoitus jankuttaa, mutta elämä muuttaa suuntaa niin monenlaisissa olosuhteissa, että tuntuu mahdottomalta väittää ihmisestä mitään ennen kuin hän on kuollut.
Lukuhaaste: Kirjatrilogia

Silvia Avallone: Teräs (Acciaio, 2010) ***
Hurjan maailmanlaajuisen suosion saanut esikoiskirja, joka kuvaa toisenlaista Toscanaa: Piombinon pikkukaupunkia, josta esiin pistävät vuokrakasarmit ja terästehdas. Kirjasta on kirjoitettu tosi hyviä arvioita ja blogitekstejä, en osaa samoin :( Sisältö on uskottavaa, aikaa kuvaavaa ja lähelle tulevaa. Tekstissä jäi minua häiritsemään lauseiden lyhyys (yllätys, yleensä tykkään siitä), olisi niin siistiä pystyä lukemaan teos alkukielellä... Lukuhaaste: Kirja, jonka nimi on yksi sana

Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä (2014)**
Kolumnikokoelma, hyviä kolumneja toki, mutta ei erityisemmin painuneet mieleen. Paljon oli yli 40-v. ikäisen nostalgiaa (ks. lainaus alla) ja jonkun verran kulttuurin havinaa Saksassa olon ajalta sekä yleistä nykymaailman menon ihmettelyä. 
Lapsena meissä eli runouden henki. Ei vain sanoissamme, vaan myös olemuksessa oli läsnä ihmetys ja mysteeri, kaikki luovuuden lähtökohdat. Miten viisaasti ihminen onkaan rakennettu, että hän saa vanhuksena palata tuohon alkuperäiseen tiedostamattomaan kirkkauteen. Että ihminen tarpeeksi vanhaksi elettyään onkin kulkenut ympyrän eikä janaa. Ja miten nyt keski-iän kynnyksellä, kun vielä on voimia jäljellä, kurottuu kahteen suuntaan, menneeseen ja tulevaan, lapsuuteen ja vanhuuteen. Molemmat täynnä herkkyyttä ja haurautta. Tuon jännitteen sisällä elämme keski-iän. Tämä kieltämättä tuntuu tällä hetkellä kovin todelta. Lukuhaaste: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Nafida Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha *+
Somalia, Hargeisa, 1987 ja kolmen naisen kertomus. Kirja jäi kesken, en oikein saanut naisista kiinni. Harmi.

Paulo Coelho: Zahir (O Zahir, 2005) ***+
Ensimmäinen Coelhon kirja mulle, taitoin matkaa yhdessä kirjan päähenkilön kanssa useamman kuukauden aina välillä leväten. Osan harpoin, mutta tähtiä tuli kuitenkin aika lailla ajattelun herättämisestä ja inspiroinnista. Seuraavat ajatukset löytyivät sivuilta, jotka taitoin talteen: 
- miten tärkeää on unohtaa meille kerrottu tarina ja yrittää kokea jotain uutta, yksi uusi asia päivässä (s.330)
- menneisyydestä löytyy joku tapahtuma, joka estää kasvun, vapautuakseen tämä on käytävä uudestaan läpi (s.270)
- tosiasioista irti päästämällä löytää lisää tilaa rakkaudelle (s. 337)
Pidin myös armenialaisravintolan tarinoiden kertomisen tuomasta elämisen tunteesta. Kangaspalojen jakaminen ja aavikolla seikkaileminen ei sen sijaan kolahtanut.

David Nicholls: Varamies (The Understudy, 2005) ***-
Vielä tämä kirja herralta, niin taitaa kaikki olla luettuna. Varsinaista vitsinvääntämistä lähes joka lauseessa. Hauska siis kyllä. Seuraavaksi täytyy sitten tutustua Rimakauhua ja rakkautta - sarjaan.

Heli Järvenpää: Kadotetut kasvot (2014) ***
Yhden perheen Kiinan työkomennus. Kirja keskityy perheenäidin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Kieli on mukavaa luettavaa eikä sisällön kanssa kainostella. Elämän ruuhkavuodet kotiäitinä vieraassa maassa muistiinpanoja tehden -huh, vastoinkäymiset väistämättä korostuvat. Perhe pääsee todistamaan myös melko hurjia kohtaloita. 

Joululoman 2014-2015 kirjat

Patricia Harman: Hope Riverin kätilö (The Midwife of Hope River, 2012) ***
Kätilö Patricia Harmanin esikoisteos, joka kertoo 1900-luvun alkupuolen Länsi-Virginiasta, jonne Patience Murphy on paennut menneisyyttään. Patience toimii kätilönä, avustajanaan värillinen Bitsy. He hoitavat yhdessä kotisynnytyksiä eri puolilla köyhyyden piinaamaa aluetta. Mielenkiintoista ajankuvausta ja synnytystarinoita. 

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein (2014) ***-
Eevi ja Kari Puttonen voittavat lotossa 7 miljoonaa. Raha tuo onnea vai tuoko? Eevi kostaa lapsuudentraumoja ja Karille alkaa viina maistua yhä enemmän. Nämä ja parisuhdeprobleemit saavat kirjassa enemmän tilaa kuin itse lottovoittajana olemisen vaikeus. Tästä miinus.

David Nicholls: Yhtä matkaa (2014) ***
Douglas, Connie ja Albie lähtevät kulttuurimatkalle Eurooppaan vielä ennen kuin Albie muuttaisi pois kotoa. Kemian tohtori Douglas ja taiteilija Connie ovat olleet pitkään yhdessä eroistaan huolimatta. Isällä ja pojalla ei oikein ole synkannut vuosien aikana. Ehkäpä yhteinen reissu kokoaa perheen yhteen? Sujuvaa kieltä ja mielenkiintoisia paikkoja ja ihmisiä. Kirja ei kuitenkaan ole ihan samaa tasoa kuin ihana Sinä päivänä ja viimeksi lukemani Kaikki peliin.

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset (2014) ***
Jatkoa kirjalle Kuolema Ehtoolehdossa. Palvelutalossa alkaa piinallinen putkiremontti, jota osa vanhuksista lähtee pakoon kimppakämppään Hakaniemeen. Ikääntymistä hauskasti kuvaava kirja, jossa pääosissa reippaat yli 90-vuotiaat Siiri, Irma ja Anna-Liisa.

Syksyn 2014 kirjat

Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja (2012) ***
Lasten kirja, joka on pulun ja noin 7-vuotiaan tytön tarina Helsingin Kalliosta. Kumpikin kertoo tarinaa vuorollaan, Pulu ei sano rumaa r-kirjainta lainkaan (Telve, moi ja moljens!) ja Poni haluaa olla poni eikä tyttö. Luin lapsille ääneen, hassua, miten Pulun osuuksissa suu väsyi ;)

Riina Katajavuori: Wenla Männistö (2014) ***+
Seitsemän veljestä nykypäivänä Kumpulan puutaloalueella. Sekalainen sakki veljeksiä asuu perintötalossa enemmän ja vähemmän sekoillen. Mukana hyörii lähitalojen tyttöjä (erityisesti Wenla Männistö, joka pojan unelma). Tarinaa kuljettavat omalta osaltaan myös pilvenlongalta poikien äiti Alli, Harjun saunasta pesijä Kajsa sekä Wenlan äiti, kätilö Marja. Ihanaa, herkullista sekakieltä ja kielikuvia, päätöntä vuoropuhelua, mieletöntä monologia, leffa- ja musiikkiviittauksia.

 Mia Heiskanen, Tarja Surakka (toim.): Ruohojumala - äiti, tytär ja kannabisarki (2014) ***
Äidin ja tyttären päiväkirjamerkintöihin pohjautuva kirjanen, joka kuvaa realistisesti sitä, miten tyttären kannabiksen käyttö ryöstäytyy ja miltä se tuntuu äidistä ja miltä se tuntuu tyttärestä. Liitteenä myös ajatuksia muilta asiantuntijoilta mm. nykyisen työpaikkani rehtorilta. Erityisesti arjen ja hetkien kuvaus päiväkirjoissa avarsi.

Janne Viljamaa: Kuka täällä oikein määrää - lapsiperheen kasvatuskirja (2014) *+
Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa kirjoittaa ei-kovin-tieteellisesti mm. kurista, vanhempien roolista ja itsetunnosta. Opettavainen, alleviivaava ja yksinkertaistava tapa ei vakuuttanut, vaikka monesta asiasta olenkin samaa mieltä. Tieteellisyyttä olisin kaivannut muuallekin kuin kirjallisuusluetteloon ja siellä täällä oleviin tietoiskulaatikoihin. Viittauksia ei ollut missään, joten jäi tunne, että tämä on enemmänkin omakohtaista pohdintaa kuin faktaa.

Kristiina Hanhirova: Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia (2014) ****
MTV3:n aamutv-parin, Kristiina Hanhirovan ja Timo Laukkion taistelu Timon sairastuessa akuuttiin leukemiaan. Omakohtainen, ihollemenevä, päiväkirjamainen. Rankkaan aiheeseen varsin raju kirjoitustyyli: itkettävä huumori. Samalla viiltää ja viihdyttää. Tämä kirja on luettava.

Kristina Olsson: Nukketalo (Askungar 2009) **+
Ensimmäinen Fredrika Bergman - jännäri. Karmiva tarina kadonneista lapsista, jota tutkijatyyppinen Fredrika selvittää peruspoliisien kanssa.

Kati Hiekkapelto: Suojattomat (2014) **+
Anna Fekete jatkaa poliisina, mukana tällä kertaa maahanmuuttajajengi, auton alla kuollut mies, paperiton, huumeita, verta metsässä...

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä (2014) ***
Novellikokoelma, kahdeksan novellia, joissa kaikissa jollain tapaa teemana erilaiset äitityypit. Tosi mainio tapa kirjoittaa, tykkäsin tosi paljon kirjoittajan kielestä. Osa tarinoista varsin levottomiakin.

David Nicholls: Kaikki peliin (Starter for Ten, 2003) ***+
Oikein mehukas kirja Brianista, joka aloittaa yliopisto-opintonsa 1985 ja haluaa päteä.

Robert Galbright (=J.K.Rowling): Käen kutsu (The Cockoo's calling, 2013) ***
Yksityisetsivä Cormoran Strike saa tehtäväkseen tutkia oliko mallitytön putoaminen parvekkeelta onnettomuus vai ei. Lisäväriä (tai kliseitä) tarinaan tuo Cormoranin omat ongelmat, sihteerinä toimiva Robin sekä mallitytön mielenkiintoiset perhekuviot.

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet (2010) **
Kolme maahanmuuttajatyttöä kadonnut ja neljäs löydetään murhattuna. Maria Kallio selvittää rikoksia. Jotenkin Lehtolaisen tapa alleviivata ja olla opettavainen ärsytti. Tarina oli kuitenkin monitasoinen ja erilainen.

Gillian Flynn: Paha paikka (Dark Places 2009)***
Kiltin tytön kirjoittajan aiempi jännitysromaani. 1985 surmataan raa'asti äiti ja kaksi tytärtä. Vain isoveli Ben ja pikkusisko Libby jäävät henkiin. Ben tuomittiin murhista ja Libby eleli levotonta elämää sukulaisten nurkissa. Kun Libbyn elämää kannatelleet rahat hyväntekeväisyysjärjestöistä loppuvat, hän ryhtyy maksusta selvittelemään sitä, oliko Ben sittenkään murhien tekijä. Taas tarina kulkee kahdessa ajassa, menneessä ajassa eri henkilöiden kertomana, nykyhetkessä Libbyn kertomana. Mukavasti rullaa tarina ja käänteitä on riittävästi.

Joël Dicker: La Vérité sur l’Affaire Harry Quebert (2012) ***

Nuoren sveitsiläisen läpimurtoteos erityisesti Ranskassa. Tarina sijoittuu Yhdysvaltoihin, missä menestyskirjailija Harry Quebertin puutarhasta löytyy 30 vuotta aiemmin kadonneen 15-vuotiaan Nolan ruumis. Harrya syytetään murhasta ja kirjailijan alku Marcus lähtee paikan päälle selvittelemään entisen professorinsa ja ystävänsä tilannetta. Tarina rakentuu kahdessa ajassa pikku hiljaa ja mikään ei ole niinkuin oli luultu. Tärkeää on myös sekä Harryn että Marcuksen kirjoitusprosessit. Kamalasti sivuja, mutta tarina kuljettaa helposti sivulta toiselle - jopa ranskaksi. Suomeksi (Totuus Harry Quebertin tapauksesta) olisi ehkä ollut vieläkin hienompi.

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé (2012) ****
Aiemmin kesällä lukemani lyhennelmän Bébé - päivä päivältä alkuteos. Tykkäsin enemmän tästä pidemmästä tavasta kirjoittaa. Erittäin mielenkiintoinen aihe, varsinkin kun olen nähnyt käytännössä ranskalaisilla perheillä ihan tällaisia nimeämättömiä, identtisiä tapoja kasvattaa lasta.  Ranskalaisen perheen arjessa aikuisten tarpeet ja tila tuntuvat tulevan ensin, kaikkien lasten käytös vieraita kohtaan on kohteliasta, lapsille opetetaan pienestä pitäen tyylitajua esim. pukeutumisessa, syöminen ja nukkuminen sujuvat ilman minkäänlaista marinaa jne. Toisaalta lapset ovat pitkiä aikoja yksin huoneessaan, katsovat joissakin perheissä paljon televisiota, pienillä lapsilla saattaa olla pitkään tutti tai peukalo suussa, kaikki välipalat ovat makeita jne. Ranskalaiset vanhemmat asettavat selvästi rajat (kirjassa cadre) heille tärkeissä asioissa, muuten lapsilla on paljon vapautta. Kirjassa hienointa oli saada tälle kaikelle selitys ja toimintamallit. Ranskalaisessa kasvatuksessa on paljon hyvää: nukkumisen ja syömisen sujuminen, odottamisen opettelu, vanhempien oman elämän varjelu. Sosiaalinen paine ajaa kaikki samaan muottiin. Joustovara ja mukautuminen erilaisiin kulttuureihin voi olla vaikeaa. Yhdessä kirjablogissa sanottiin hyvin, että vaikka tässä kirjassa on arvolatauksia, niin se on kirjoitettu niin, ettei kukaan vedä helposti hernettä nenään.

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014) ***
Kauneus ja terveys -lehdessä julkaistu moniosainen tarina (174 sivua) koulupsykologi Iiriksestä, jonka elämä menee uusiksi, kun pitkä suhde päättyy. Novellimaisesti koottu teos ja kevyesti kirjoitettu tarina itsensä uudelleen asemoimisesta. Iiris terapoi itseään toiminnan kautta. Onko parempi olla matkalla kuin perillä? Vai onko perillä olemista edes olemassa?

Jonas Joelson: Tabula Rasa (Tabula Rasa Hotels, 2012) ***-
Mainoskouluja käyneen ruotsalaisen copywriterin esikoisteos. Romaanin pääosassa on David, jolla menee lujaa töissä mainosalalla ja yhtä lailla vapaa-ajalla. Salaperäinen toimeksianto Tabula Rasa hotelleista, raju suhde taidemaailman Claudian kanssa ja riidat ystävien kanssa suistavat Davidin radaltaan. Vauhdikasta luettavaa.

Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus (2014) ***
Toimittajana työskentelevän toinen romaani. Tarina sijoittuu Islantiin, Heimaeyn saarelle. Veljekset Kjarri ja Birk tutustuvat ikäiseeensä tyttöön Vigdikseen ja viettävät kolmisin lapsuutensa ja nuoruutensa. Aikuisena kaikki ei olekaan enää niin helppoa, ystävyys ja rakkaus sekoittuvat, ystävyys ja veljelle tehty lupaus velvoittavat. Kieli on ihanaa, jokainen lyhyt luku on kuin oma ympyränsä. Vaikka lunnit lentävät, kuolevat ja täyttyvät ja tulivuoret purkautuvat, pääosassa ovat Kjarri, Birk ja Vigdis, jotka kertovat tarinaa vuoron perään.

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori (Prayers for the Stolen, 2014) ***
Méxicossa asuvan yhdysvaltalaisen kirjailijan romaani, joka on syntynyt meksikolaisten naisvankien haastattelujen inspiroimana. Nuori tyttö, Ladyli, asuu muiden naisten kanssa miesten hylkäämällä vuorella, jossa pelko on arkipäivää. Jokaisen perheen elämässä on kauheuksia, joista Ladyli kertoo vailla suuria tunteita. Kirjaa lukee kuin totista lehtijuttua, silmät suurina, mutta kuivina. Huh.

Saku Tuominen: Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä *+
Elämäntaito-opas ilman jaarittelua. Minä en kyllä saanut tästä mitään uutta.