Victoria Hislop: Saari (The Island 2005) ***+
Jes, Kreetalle sijoittuva kirja, oli ensimmäinen ajatus, kun löysin tämän kirjan kotihyllystä. Enpä muistanut tästä kuulleenikaan, vaikka kirjasta on Kreikassa tehty peräti tv-sarja, joka on näytetty Suomessakin. Ehkä hyvä niin, pysyin avoimin mielin :) Kreikkalaisen äidin ja britti-isän tytär Alexis lähtee Kreetalle ja pääsee vihdoin äidin suvun salaisuuksien äärelle. Tarinaa hänelle kertoo suvun vanha ystävä Fotini. Suku on kotoisin Pohjois-Kreetan Plakasta, jonka edustalla on Spinalongan saari. Saari on nykyään autio, mutta 1930-1950 - luvuilla sinne kuljetettiin lepra-potilaita Kreetalta ja myös muualta Kreikasta. Lepra kohtaa myös tämän suvun. Omat pulmansa tuo myöhemmin levottoman Annan naimisiinmeno kylän suuren tilallisen pojan kanssa. Tykkäsin!
Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Storia del nuova cognome 2012) ***+
Nappasin tämän paljon puhutun sarjan toisen osan Best Seller - hyllystä, jossa niitä oli peräti kaksi odottamassa kesälukijoita. Kirja jatkaa samaa tyyliä kuin ensimmäinen osakin, tällä kertaa Elena ja Lila ovat nuoria, joiden elämät erkaantuvat merkittävällä tavalla: Lila menee naimisiin ja tekee töitä sekä lähikaupassa että kenkäkaupassa, Elena muuttaa Pisaan yliopistoon opiskelemaan. Tyttöjen polut kohtaavat mm. kesälomamatkalla Ischialle, matkalla jolla on erityisesti Lilan elämään ratkaiseva merkitys. Ajan ja paikan tunnelma vetää taas puoleensa.
Leena Krohn: Kirja Buddhalle (2016) **
Jostain arvostelusta bongasin tämän runoteoksen. Teoksessa kyttyräselkäinen lintu toimittaa kirjettä Buddhalle ja tätä etsiessään tapaa matkallaan mm. muita eläimiä vähän kuten lastenkirjassa Myyrän housut. Tämä mielleyhtymä vaikutti lukukokemukseen niin, että ajattelin tämän olevan lapsille suunnattu runoteos. Mielikuvaa vahvisti selkeä loppusointuihinja tasaisiin säkeisiin perustuva tyyli sekä kirjan satukirjamainen kuvitus. Mielestäni tekstin taustalla on filosofinen ajatus siitä, miten vasta matkan päästä näkee kunnolla lähelle. Matka omaan itseen.
Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti (2014) **
Vähän kevyempää väliin... Airi palaa töihin koodaamaan useamman lasten kanssa kotona vietetyn vuoden jälkeen. Kaikki ei sujukaan kovin sulavasti, varsinkin kun työkuvioihin astuu Airin miehen täti Liila. Liila on Lampisen suvulle rakas, eikä Airi ymmärrä miksi. Liila puhuu mitä sylki suuhun tuo, juopottelee ja tekee asioista isoja. Työpaikalla käydään yt-neuvotteluja ja sukupäivällisillä Airi ja Liila ottavat yhteen. Kun vielä työpaikalla sattuu kummallisia kuolemia, menettää Airi lopullisesti yöunensa. Varsinainen kirja :)
Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät (2017) ***
Taivaslaulun innoittamana varasin myös tämän herätysliikkeistä ammentavan kirjan. Tällä kertaa uskonsuuntana on karismaattinen helluntailaisuus. Kainuulainen lukiolaistyttö Elsa tutustuu liikkeeseen ystäviensä kanssa ja erityisesti kielillä puhuminen on voimakas kokemus. Elsa lähtee lukion jälkeen Kolumbian Bogotaan ja jää sinne vuosiksi. Helluntailaisuus on Bogotassakin arkea ja tuo elämään mm. Manuelin, joka on erityisen herkkä oltuaan pitkään sissien vankina viidakossa. Ystävät ja uskontoverit ajattelevat kukin vähän eri tavoin, osa jättää uskon, osan usko vain vankistuu. Elsan vanhemmat tuovat omalta osaltaan maallisuutta ja isovanhemmat perusluterilaisuutta mukaan. Elsakin kipuilee ja pohtii.
Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja (Hakase no Aishita Sushiki, 2003) ***-
Japanissa erittäin arvostettua kirjailijaa on kuvattu mm. näin: "Yoko Ogawa on mestari kuvaamaan hienovaraisia psykologisia tapahtumia kepeästi mutta samalla syvällisesti." Tämä lienee juuri teoksen miinus minulle, tuntui liiankin kevyeltä. Henkilöt ovat ihanan ajattomia ja hyvyyttä täynnä: auto-onnettomuuden seurauksena vain 80 minuutin muistin varassa elävä matematiikan professori, hänen taloudenhoitajakseen palkattu minä-kertoja ja hänen 10-vuotias poikansa. Äiti ja poika oppivat matematiikkaa, professori astuu muutaman kerran ulkomaailmaan, mutta pääasiassa päivät toistavat toinen toisiaan. Varsin japanilainen teos, jos yhtään sitä kulttuuria osaan arvioida.
Chad Harbach: Pelin henki (The Art of Fielding, 2011) ***
Tämä on Harbachin esikoisromaani, jota hän kirjoitti lähes kymmenen vuotta ja joka oli ilmestyessään Usa:ssa heti suuri sensaatio. Päähenkilö on Henry Skrimshander, vaatimaton poika vaatimattomista oloista, jolla on harvinainen pallosilmä ja valtava intohimo baseballiin. Kirja on samalla tarina baseballista, mutta vieläkin enemmän tarina ystävyydestä ja kasvusta. Yliopiston baseball-joukkueen kapteeni Mike Schwarts ottaa Henryn siipiensä suojaan ja valmentaa tätä päivittäin yhä kovemmalla treenillä. Mukana menossa on Henryn huonetoveri Owen Dunne, yliopiston rehtori Affenlight ja tämän "tuhlaajatytär" Pella. Kaikki ei mene aina niin kuin Strömsössä... Hienoja henkilökuvia ja yhdysvaltalaisen pikkukaupungin opiskelijaelämän kuvausta.
Marjaneh Bakhtiari: Toista maata (Kan du säga schippolet?, 2008) ***+
Tämä ei ollutkaan jatko-osa edelliselle (ks. alempana), vaan oma erillinen romaaninsa. Irakilaistaustainen Abbasin perhe asuu keskiluokkaisella omakotialueella Malmössä. Isä Mehrdad puhuu täydellistä ruotsia ja opettaa korkeakoulussa monikulttuurisuuslinjalla varsin voimakkasti kantaa ottaen ja joutuukin kolleegojen ja opiskelijoiden hampaisiin. Äiti Noushin ei ole oppinut kunnolla ruotsia eikä työllistynyt ja viettää aikaa pääasiassa kotona. Tytöistä vanhempi, 16-vuotias Parisa on voimakastahtoinen ja -ääninen ja päättää haluta Teheraniin valokuvaamaan aitoa irakilaista elämänmenoa. Mukaan reissuun pakotetaan pikkusisko Baran, joka pukee huolella huivin päähän, ettei Irakissa joudu ongelmiin. Kirjassa on samaa osittain vinoa huumoria kuin aiemmassakin, vuoroin ollaan Irakissa tyttöjen kanssa, vuoroin Ruotsissa isän tai äidin edesottamuksia seuraamassa.
Mathias Rosenlund: Kuohukuja 5 (2015) **
Vaskivuorentie 20 oli kertomus köyhyydestä ja alakulosta, Kuohukuja 5 on omistettu Mathiaksen alkoholisoituneelle ja masentuneelle veljelle, johon läheinen yhteys syntyy vasta molempien ollessa aikuisia. Kirjassa Mathias myös käy läpi sitä itsetuntoon liittyvää prosessia, jota hän ei-niin-kultturellista taustasta tulleena kävi ensimmäisten opiskeluvuosiensa (kirjallisuustiede) aikana. Samoja, aitoja asioita pyöritellään kuitenkin ehkä vähän liikaa.
Petina Gappah: Muistojen kirja (The Book of Memory, 2015) ***
Zimbabwelaisen Gappahin toinen teos (ensimmäinen oli palkittu novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta) kertoo kuolemansellissä tuomiotaan odottavan albiinonaisen elämäntarinaa. Memory elää yhdeksän elämänsä ensimmäistä vuotta isänsä, äitinsä ja siskojensa kanssa Hararen Mufakosessa melko köyhällä mustien asuinalueella ja yhdeksän seuraavaa Lloyd Hendricksin luona Summer Madnessissa Hararen toisella puolella valkoisten rikkaiden asiunalueella Umwinsidalessa. Memory myytiin Lloydille, eikä hän enää koskaan tavannut vanhempiaan. Vankilaan Memory joutui 24-vuotiaana Lloydin murhasta. Romaani rakentuu Memoryn kirjeistä amerikkalaiselle toimittajalle, joka on kiinnostunut tapauksesta. Politiikka, muistot, väärinkäsitykset, ihmissuhteet... Hyvä kirja!
Anthony Doerr: Davidin uni (About Grace, 2004) ***
Jes, Kreetalle sijoittuva kirja, oli ensimmäinen ajatus, kun löysin tämän kirjan kotihyllystä. Enpä muistanut tästä kuulleenikaan, vaikka kirjasta on Kreikassa tehty peräti tv-sarja, joka on näytetty Suomessakin. Ehkä hyvä niin, pysyin avoimin mielin :) Kreikkalaisen äidin ja britti-isän tytär Alexis lähtee Kreetalle ja pääsee vihdoin äidin suvun salaisuuksien äärelle. Tarinaa hänelle kertoo suvun vanha ystävä Fotini. Suku on kotoisin Pohjois-Kreetan Plakasta, jonka edustalla on Spinalongan saari. Saari on nykyään autio, mutta 1930-1950 - luvuilla sinne kuljetettiin lepra-potilaita Kreetalta ja myös muualta Kreikasta. Lepra kohtaa myös tämän suvun. Omat pulmansa tuo myöhemmin levottoman Annan naimisiinmeno kylän suuren tilallisen pojan kanssa. Tykkäsin!
Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Storia del nuova cognome 2012) ***+
Nappasin tämän paljon puhutun sarjan toisen osan Best Seller - hyllystä, jossa niitä oli peräti kaksi odottamassa kesälukijoita. Kirja jatkaa samaa tyyliä kuin ensimmäinen osakin, tällä kertaa Elena ja Lila ovat nuoria, joiden elämät erkaantuvat merkittävällä tavalla: Lila menee naimisiin ja tekee töitä sekä lähikaupassa että kenkäkaupassa, Elena muuttaa Pisaan yliopistoon opiskelemaan. Tyttöjen polut kohtaavat mm. kesälomamatkalla Ischialle, matkalla jolla on erityisesti Lilan elämään ratkaiseva merkitys. Ajan ja paikan tunnelma vetää taas puoleensa.
Leena Krohn: Kirja Buddhalle (2016) **
Jostain arvostelusta bongasin tämän runoteoksen. Teoksessa kyttyräselkäinen lintu toimittaa kirjettä Buddhalle ja tätä etsiessään tapaa matkallaan mm. muita eläimiä vähän kuten lastenkirjassa Myyrän housut. Tämä mielleyhtymä vaikutti lukukokemukseen niin, että ajattelin tämän olevan lapsille suunnattu runoteos. Mielikuvaa vahvisti selkeä loppusointuihinja tasaisiin säkeisiin perustuva tyyli sekä kirjan satukirjamainen kuvitus. Mielestäni tekstin taustalla on filosofinen ajatus siitä, miten vasta matkan päästä näkee kunnolla lähelle. Matka omaan itseen.
Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti (2014) **
Vähän kevyempää väliin... Airi palaa töihin koodaamaan useamman lasten kanssa kotona vietetyn vuoden jälkeen. Kaikki ei sujukaan kovin sulavasti, varsinkin kun työkuvioihin astuu Airin miehen täti Liila. Liila on Lampisen suvulle rakas, eikä Airi ymmärrä miksi. Liila puhuu mitä sylki suuhun tuo, juopottelee ja tekee asioista isoja. Työpaikalla käydään yt-neuvotteluja ja sukupäivällisillä Airi ja Liila ottavat yhteen. Kun vielä työpaikalla sattuu kummallisia kuolemia, menettää Airi lopullisesti yöunensa. Varsinainen kirja :)
Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät (2017) ***
Taivaslaulun innoittamana varasin myös tämän herätysliikkeistä ammentavan kirjan. Tällä kertaa uskonsuuntana on karismaattinen helluntailaisuus. Kainuulainen lukiolaistyttö Elsa tutustuu liikkeeseen ystäviensä kanssa ja erityisesti kielillä puhuminen on voimakas kokemus. Elsa lähtee lukion jälkeen Kolumbian Bogotaan ja jää sinne vuosiksi. Helluntailaisuus on Bogotassakin arkea ja tuo elämään mm. Manuelin, joka on erityisen herkkä oltuaan pitkään sissien vankina viidakossa. Ystävät ja uskontoverit ajattelevat kukin vähän eri tavoin, osa jättää uskon, osan usko vain vankistuu. Elsan vanhemmat tuovat omalta osaltaan maallisuutta ja isovanhemmat perusluterilaisuutta mukaan. Elsakin kipuilee ja pohtii.
Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja (Hakase no Aishita Sushiki, 2003) ***-
Japanissa erittäin arvostettua kirjailijaa on kuvattu mm. näin: "Yoko Ogawa on mestari kuvaamaan hienovaraisia psykologisia tapahtumia kepeästi mutta samalla syvällisesti." Tämä lienee juuri teoksen miinus minulle, tuntui liiankin kevyeltä. Henkilöt ovat ihanan ajattomia ja hyvyyttä täynnä: auto-onnettomuuden seurauksena vain 80 minuutin muistin varassa elävä matematiikan professori, hänen taloudenhoitajakseen palkattu minä-kertoja ja hänen 10-vuotias poikansa. Äiti ja poika oppivat matematiikkaa, professori astuu muutaman kerran ulkomaailmaan, mutta pääasiassa päivät toistavat toinen toisiaan. Varsin japanilainen teos, jos yhtään sitä kulttuuria osaan arvioida.
Chad Harbach: Pelin henki (The Art of Fielding, 2011) ***
Tämä on Harbachin esikoisromaani, jota hän kirjoitti lähes kymmenen vuotta ja joka oli ilmestyessään Usa:ssa heti suuri sensaatio. Päähenkilö on Henry Skrimshander, vaatimaton poika vaatimattomista oloista, jolla on harvinainen pallosilmä ja valtava intohimo baseballiin. Kirja on samalla tarina baseballista, mutta vieläkin enemmän tarina ystävyydestä ja kasvusta. Yliopiston baseball-joukkueen kapteeni Mike Schwarts ottaa Henryn siipiensä suojaan ja valmentaa tätä päivittäin yhä kovemmalla treenillä. Mukana menossa on Henryn huonetoveri Owen Dunne, yliopiston rehtori Affenlight ja tämän "tuhlaajatytär" Pella. Kaikki ei mene aina niin kuin Strömsössä... Hienoja henkilökuvia ja yhdysvaltalaisen pikkukaupungin opiskelijaelämän kuvausta.
Marjaneh Bakhtiari: Toista maata (Kan du säga schippolet?, 2008) ***+
Tämä ei ollutkaan jatko-osa edelliselle (ks. alempana), vaan oma erillinen romaaninsa. Irakilaistaustainen Abbasin perhe asuu keskiluokkaisella omakotialueella Malmössä. Isä Mehrdad puhuu täydellistä ruotsia ja opettaa korkeakoulussa monikulttuurisuuslinjalla varsin voimakkasti kantaa ottaen ja joutuukin kolleegojen ja opiskelijoiden hampaisiin. Äiti Noushin ei ole oppinut kunnolla ruotsia eikä työllistynyt ja viettää aikaa pääasiassa kotona. Tytöistä vanhempi, 16-vuotias Parisa on voimakastahtoinen ja -ääninen ja päättää haluta Teheraniin valokuvaamaan aitoa irakilaista elämänmenoa. Mukaan reissuun pakotetaan pikkusisko Baran, joka pukee huolella huivin päähän, ettei Irakissa joudu ongelmiin. Kirjassa on samaa osittain vinoa huumoria kuin aiemmassakin, vuoroin ollaan Irakissa tyttöjen kanssa, vuoroin Ruotsissa isän tai äidin edesottamuksia seuraamassa.
Mathias Rosenlund: Kuohukuja 5 (2015) **
Vaskivuorentie 20 oli kertomus köyhyydestä ja alakulosta, Kuohukuja 5 on omistettu Mathiaksen alkoholisoituneelle ja masentuneelle veljelle, johon läheinen yhteys syntyy vasta molempien ollessa aikuisia. Kirjassa Mathias myös käy läpi sitä itsetuntoon liittyvää prosessia, jota hän ei-niin-kultturellista taustasta tulleena kävi ensimmäisten opiskeluvuosiensa (kirjallisuustiede) aikana. Samoja, aitoja asioita pyöritellään kuitenkin ehkä vähän liikaa.
Petina Gappah: Muistojen kirja (The Book of Memory, 2015) ***
Zimbabwelaisen Gappahin toinen teos (ensimmäinen oli palkittu novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta) kertoo kuolemansellissä tuomiotaan odottavan albiinonaisen elämäntarinaa. Memory elää yhdeksän elämänsä ensimmäistä vuotta isänsä, äitinsä ja siskojensa kanssa Hararen Mufakosessa melko köyhällä mustien asuinalueella ja yhdeksän seuraavaa Lloyd Hendricksin luona Summer Madnessissa Hararen toisella puolella valkoisten rikkaiden asiunalueella Umwinsidalessa. Memory myytiin Lloydille, eikä hän enää koskaan tavannut vanhempiaan. Vankilaan Memory joutui 24-vuotiaana Lloydin murhasta. Romaani rakentuu Memoryn kirjeistä amerikkalaiselle toimittajalle, joka on kiinnostunut tapauksesta. Politiikka, muistot, väärinkäsitykset, ihmissuhteet... Hyvä kirja!
Anthony Doerr: Davidin uni (About Grace, 2004) ***
Doerrin esikoisteos, vasta 2016 suomennettu romaani sai aikanaan myös loistavat arvostelut. Alaskalainen hydrologi David Winkler näkee ajoittain enneunia. Erään pelottavan enneunen jälkeen hän jättää tuoreen vaimonsa ja tyttärensä ja pakenee sattumusten kautta Karibialle, jossa viettää seuraavat 25 vuotta. Päivääkään ei mene, ettei David mieti perheensä kohtaloa. Lopulta alkaa kuitenkin matka kohti kotia ja totuutta. Matkalla Karibian naapurintyttö Naaliyah tutkii hyönteisiä ja David lumihiutaleita. Samalla David yrittää ottaa elämästä selvää. Paljon kaunista kieltä ja tietoa luonnosta ja ihmisyydestä.
Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin (Kalla det vad fan ni vill, 2005) ***
Bakhtiari muutti Iranista Malmöön 6-vuotiaana. Mistään kotoisin on hänen esikoisromaaninsa (myös jatko-osa löytyy), joka sai ilmestyessään paljon julkisuutta. Kirjassa Irandoustin perhe: äiti Panthea, isä Amir, tytär Bahar ja poika Shervin ovat muuttaneet Iranista Ruotsiin ja haluavat elää tavallista elämää. Kaikilla oma tapa suhtautua ruotsalaisuuteen. Vähän sirpalemainen, mutta hyvin tarkkanäköinen romaani.
Heikki Aittokoski: Kuolemantanssi - Askeleita nationalismin Euroopassa (2016) ***-
Aittokoski matkaa vuoden (14.7.2015-14.7.2016) eri puolilla Eurooppaa ja tekee havaintojaan nationalismista. Vierailuja historian näyttämöillä, nationalististen puolueiden edustajien seuraamista, tavallisen kansan kanssa jutustelua. Tämmöinen nykypäivän historian teos. Piti lukea kiireessä, kun oli Bestseller-hyllystä :)
Antti ja Paavo Pasasen tarina jatkuu. Paavo menee kouluun, mutta itsenäistyminen ei ole ihan helppoa. Antti ravaa työpaikan ja kodin väliä ja väsyy. Kehitysvammainen velikin aiheuttaa harmaita hiuksia. Piristystä tuo ystävät ja erityisesti Enni. Sellainen kirja, kun odottikin. Tuli lukaistua lähes yhdessä illassa :)
Andre Agassi (Open. An Autobiography 2009) ****
Yksi parhaaksi kehuttu omaelämänkerta, jonka Agassi on työstänyt yhdessä J.R. Moehringerin kanssa. 511 sivua lähes pelkkää tennistä ja vain muutama tiebreakiin yltänyt matsi piti vetää pikaluvulla. Muuten luin jokaisen, huolellisesti ja näppärästi kirjoitetun rivin. Kirjan loputtua heräsi jopa kiinnostus etsiä netistä joku Agassin ja Pete Samprasin kohtaaminen, jotka tuntuivat ainutlaatuisilta. No, en etsinyt :) Tämä elämäntarina lapsuuden tenniskidutuksesta (ensin isä, sitten nuorten tennisakatemia) epävarmaksi huippupelaajaksi, joka tarvitsi vierelleen välittäviä ihmisiä ja rankkaa treeniä menestyäkseen. Samalla kun mieli vahvistui, niin kroppa alkoi antamaan periksi. Hieno kirja.
Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni (The Woman Who Stole My Life, 2014) **
Lukematon Keyes täytyy aina napata mukaan, varsinkin kun päähenkilö Stella on jo nelikymppinen kahden teini-ikäisen lapsen äiti. No, siinä ne samaistumisenkohteet sitten olivatkin... Sinänsä mielenkiintoinen Guillaum-Barrén syndroomaan sairastuminen ja lääkäri Mannixiin tutustuminen kestivät vain hetken. Sitten siirryttiinkin kirjakiertueille Jenkkeihin. Luin kuitenkin loppuun :)
Carol Shields & Blanche Howard: Kuiva kausi (A Celibate Season, 1991) *
Nappasin mukaan kirjaston esittelyhyllyltä, kun idea tuntui hauskalta: aviopari kirjoittelee toisilleen kirjeitä naisen 9 kuukauden työkomennuksen aikana. No, kirjeet olivat melko puisevia, ja kirja jäi alkumetreillä kesken.
Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi, 2015 ***
Honkasalon neljäs romaani sijoittuu 1960-luvun Helsinkiin. Vuokko on edustusperheenäiti, jolla on kaunis piha ja ihania juhlia. Samoihin aikoihin, kun tämä ei enää tunnu riittävän, Vuokko tapaa Martin ja elämä saa ihan uuden käänteen. Kirjan toinen aikataso kulkee 1990-luvulla, kun Vuokon tyttäret tyhjentävät isänsä kuoleman jälkeen vanhaa kotiaan ja muistot heräävät henkiin. Ihanaa ajankuvausta.
